3.2.2013 Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa
Liikunta on ikääntyville elintärkeää. Ikäihmisten liikkumiskyvyn ongelmista kaksi kolmasosaa johtuu liikunnan puutteesta – vain kolmannes vanhenemisesta. Varmin tapa ikääntyä on lopettaa liikkuminen.
Heinäkuussa voimaan tuleva vanhuspalvelulaki vauhdittaa ikäihmisten palveluiden kehittämistä. Se jättää kuitenkin paljon uusien kuntapäättäjien harkinnan varaan.
Jotta käytettävissä olevat resurssit riittävät ikäihmisten palveluiden laadukkaaseen järjestämiseen, ennaltaehkäisevää toimintaa on tehostettava ja ihmisten toimintakykyä edistettävä.
Eduskunta on edellyttänyt, että hallitus seuraa ja arvioi lain tavoitteiden toteutumista ja vaikutusta. Seuraava askel on vanhuspalvelulain seurantakriteerien tekeminen. Nyt on varmistettava, että erityisesti liikunta ja oikea-aikainen kuntoutus sisältyvät niihin. Hyvin järjestetty seuranta muuttaa toimintaa haluttuun suuntaan.
Ikäihmisten riittävä päivittäinen liikunta, oikea-aikainen kuntoutus sekä kuntouttava työote vanhusten hoivassa tuovat mittavia kustannussäästöjä, puhumattakaan vaikutuksista ihmisten elämänlaatuun.
Maassamme vuosittain tapahtuvien runsaan 7 000 lonkkamurtuman hoito on puhutteleva esimerkki. Ennen murtumaa kotona asuneista lähes 30 prosenttia päätyy vuoden kuluessa pysyvään laitoshoitoon. Leikkaus kyllä onnistuu, mutta sen jälkeistä kuntoutusta ei saa, jatkohoitoon pääsy pitkittyy eikä kotiapu järjesty.
Kriteereiden seurannan ohessa valtion on kerättävä palveluiden hyviä käytäntöjä, jotta ne saadaan ripeästi käyttöön koko maassa.
Sari Sarkomaa, Helsinki
Lenita Toivakka, Mikkeli
Anne-Mari Virolainen, Lieto
kansanedustajia (kok)