Siirry sisältöön

Suomella on kolme vaihtoehtoa. Minkä sinä valitset?

Valtiovarainministeriön uusin talousennuste on synkkä. Tu­levien vuosien kasvun arvioidaan olevan korkeintaan kituliasta. Työllisyyden kasvu polkee paikallaan. Suomalaiset yritykset eivät innostu investoimaan kotimaahan. Valtion ja kuntien velkaantuminen jatkuu miljardiluokan sopeuttamistoimista huolimatta.

Suomi on valinnan edessä. Meillä on kolme vaihtoehtoa:
1) Voimme jatkaa velaksi elämistä, tekohengittää taloutta ja sysätä laskun siitä lapsillemme.
2) Toinen vaihtoehto on jatkuva kituuttaminen, juustohöylä ja veronkiristykset.
Leikkausten tie on loputon, jos varsinaisen taudin sijaan lievitämme oireita.
3) Paras vaihtoehto on asettaa työ etusijalle. Tehdä rohkeasti uudistuksia, jotka tuovat lisää työtä ja työpaikkoja. Välttämättömien sopeutustoimien tulee painottua menoihin, koska työllisyyssyistä kokonaisveroastetta ei voi enää kiristää.

Nykymenolla hyvinvointiyhteiskuntamme murenee. Eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa olemme toistuvasti asiasta varoittaneet ja edellyttäneet hallitukselta ripeämpiä esityksiä maamme rakenteiden uudistamisessa. Seuraavan hallituksen on hyvinvointiamme kamppaavasta eripuraisuudesta ponnistettava rohkeisiin rakennemuutoksiin. Viisailla päätöksillä on mahdollista luoda edellytyksiä yrittäjyydelle ja uudelle työlle. Sen on oltava tulevan hallituksen tärkein tavoite.
Työ on ainoa tapa, jolla voimme kestävästi ylläpitää hyvinvointiamme. Maltilliset palkkaratkaisut ovat kilpailukykymme perusta. Vastaparina on sitouduttava keventämään ansiotuloverotusta kautta linjan ostovoiman vahvistamiseksi. Veronkevennys on kohdennettava yhtälailla eläkkeensaajille. Työeläkeindeksin leikkaamisesta on pidättäydyttävä. Tehdyn työn on yhtälailla kannatettava myös eläkkeellä. Työmarkkinaosapuolia pitää kannustaa jatkamaan neuvotteluja työrauhan parantamiseksi.

Olemme kokoomuksessa keränneet työlistalle uudistuksia, jotka toteutuessaan laittaisivat Suomea liikkeelle ja lisäisivät työllisyyttä. Yhdessä kilpailuky­kyä, yrittäjyyttä, tuottavuutta ja investointeja edistävien toimien kanssa tavoitteenamme on nostaa Suomen työllisyysaste 75 prosenttiin.

Uudet työpaikat syntyvät valtaosin pk-yrityksiin. Työntekijöiden palkkaaminen on tehtävä yrittäjille riskittömämmäksi. Ehdotamme, että pienissä yrityksissä ensimmäisen työntekijän koeaika olisi vuoden pituinen. Vauhditamme verkkopalvelun käyttöönottoa, jossa hoituvat kaikki työntekijän ja työnantajan velvoitteet.

Siirtyminen palkkatyöstä yrittäjäksi ja päinvastoin pitää olla helpompaa. Yrittäjän ja palkansaajan sosiaaliturvan perusteettomat erot on poistettava.

Tarvitsemme toimia, joilla edistetään pidempää ja eheämpää työuraa. Osana näitä toimia ajamme työttömyysputken poistamista ja sitä, että tilalle luodaan malli, jolla ehkäistään ikäsyrjintää. Osana asennemuutosta on ymmärrettävä, ettei työkykyä ja -motivaatiota eikä osaamista voi päätellä työntekijän syntymävuodesta. Suomea rapauttavasta ikäsyrjinnästä on päästävä eroon. Ikäjohtamisen ja esimiestaitojen varmistaminen on joka työnantajalle kannattava investointi. Korkeasti koulutettujen kasvava työttömyys on otettava tosissaan myös koulutuspaikkapäätöksissä. Räätälöityjä työvoimapalveluja on oltava saatavilla myös korkeasti koulutetuille työttömille.

Työeläkeuudistuksen rinnalle tarvitaan työelämän uudistus. Työaikalainsäädäntöä on uudistettava ja työaikapankkien käyttöä laajennettava.  Reilu ja tasa-arvoinen työelämä on oltava jokamiehen ja -naisen oikeus. Työnantajille vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset on tasattava. Hyvä askel eteenpäin on kertakorvauksen maksaminen äidin työnantajalle, mikäli äiti palaa saman työnantajan palvelukseen raskauden ja perhevapaiden jälkeen. Kertakorvaus korvaisi vaikeasti laskettavia kustannuksia, kuten sijaisten rekrytointi ja perehdyttäminen.

Työpaikoilla tiedetään, mitä kilpailukyky ja toisaalta yksittäisen työntekijän kaipaamat joustot edellyttävät. Siksi on viisasta edistää yrityskohtaisten neuvottelurakenteiden syntymistä ja paikallisen sopimisen mahdollisuuksien hyödyntämistä työehtosopimusten puitteissa.

Työelämän on/off-asennosta on edettävä monimuotoisuuteen. 
Myös osa-aikaisen työn pitää olla mahdollista ja kannattavaa. Pienten lasten vanhemmille, osatyökykyisille, van­huuseläkkeellä ja työeläkkeellä oleville tulee luoda mahdollisuuksia osallistua nykyistä joustavammin työelämään. Tämä vaatii yhtäältä yrityksissä uudenlaisia työjärjestelyitä, toisaalta verotuksen ja sosiaaliturvan yhteensovitta­mista palkan kanssa. Samoin osallistavaa sosiaaliturvaa pitää kehittää siten, että se mahdollistaa työkokemusta heille, jotka ovat syystä tai toisesta työelämän ulkopuolella.

Nyt on uskallettava tehdä asioita toisin.

Sari Sarkomaa

Kokoomuksen helsinkiläinen kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan jäsen

www.sarisarkomaa.fi