Istuvassa Suomessa tikittää kansanterveydellinen aikapommi. Kaikenikäisten suomalaisten liikkumattomuuden hinta yhteiskunnalle on korkea. Istuva elämäntapa lisää useita kansansairauksia ja ikääntymisestä aiheutuvia haasteita. Vähäinen fyysinen aktiivisuus heikentää oppimistuloksia, lyhentää työuria, nakertaa työelämän tuottavuutta ja kilpailukykyämme sekä on yhteydessä terveys- ja hyvinvointieroihin.
Erityisen huolestuttavaa on nuorten ja jopa päiväkoti-ikäisten liikkumattomuus. Jo alle kolmivuotiaiden fyysinen aktiivisuus on riittämätöntä. Tutkimukset osoittavat elämäntavan urautuvan jo tässä vaiheessa. Liikkumaton elämäntapa vaikuttaa olevan erityisen pysyvää. Valitettavasti myös iso osa ikäihmisistä liikkuu aivan liian vähän, vaikka liikunnalla olisi merkittäviä myönteisiä vaikutuksia heidän toimintakykyynsä ja sosiaalisiin suhteisiin.
Olin mukana hallitusneuvotteluissa kokoomuksen joukkueessa ja jäsenenä hyvinvointipolitiikasta vastuussa olevassa neuvotteluryhmässä. Nostimme hallitusohjelman yhdeksi kärkihankkeeksi kansanterveyden parantamisen erityisesti liikuntaa edistämällä. Tavoitteena on arkipäiväistää aktiivinen elämäntapa yhdessä ihmisten ja järjestöjen kanssa. Tarkoitus on tehdä terveelliset elämäntavat ja terveyttä edistävät toimet helpoiksi ja houkutteleviksi lähiympäristössä.
Kansanterveys 2.0 – yhteisponnistukselle on huutava tarve. Kansansairaudet, kuten syöpä, sydän- ja verisuonitaudit, diabetes, keuhkosairaudet ja depressio – aiheuttavat paitsi mittavia inhimillisiä ja taloudellisia menetyksiä myös suurimman osan työikäisen väestön pitkäaikaisesta työkyvyttömyydestä. Esimerkiksi tyypin 2 diabetesta sairastaa arviolta puoli miljoonaa suomalaista. Useimpiin kansansairauksiin sairastumisen riskiä voidaan pienentää liikuntaa lisäämällä ja terveellisiin elämäntapoihin panostamalla. Samat keinot tepsivät tehokkaasti sairauksien hoitotasapainon ylläpitämisessä ja sairastumisesta huolimatta hyvinvoinnin edistämisessä.
Hallitusohjelmaneuvotteluissa sopimamme kärkihanke pohjautuu eduskunnan 2012 valtion talousarviomietintöön, jossa me valtiovarainvaliokunnan jäsenet painotimme sitä, että merkittäviä kansantaloudellisia säästöjä voidaan saada aikaan terveyttä edistävillä toimilla ja erityisesti liikunnan lisäämisellä. Tutkimusten mukaan liikkumattomuuden kustannukset ovat pari miljardia euroa vuosittain. Koko väestön liikuntaa lisäämällä voidaan edistää kansanterveyttä ja säästää samalla veroeuroja. Väestön toimintakyvyn lisäämisellä pidennetään työuria, lisätään työn tuottavuutta ja talouden kestävyyttä, ehkäistään syrjäytymistä ja vähennetään sote-palvelujen tarvetta sekä taitetaan julkisten kustannusten nousua.
Työtä liikkuvamman Suomen eteen on tehtävä joka saralla. Helsinki on näyttänyt esimerkkiä nostamalla kaupungin strategiaan ytimeen liikunnan edistämisen. Paljon on tehtävissä myös ilman lisärahaa. Joka kuntaan voidaan luoda ikäihmisten liikuntakaveritoiminta yhteistyöllä seurakuntien ja kolmannen sektorin kanssa. Näin liikuntaa saa vapaaehtoinen ja yksin asuva vanhus, joka ei ilman kaveria liikkuisi. Myös työpaikoilla voidaan vähentää työpäivän aikaista istumista ja aktivoida liikuntaa harrastamattomia työntekijöitä matalan kynnyksen liikuntaryhmillä.
Liikunta tuo iloa ja hyvinvointia kouluarkeen. Hallitusneuvotteluissa sovimme, että Liikkuva koulu-hanke laajennetaan valtakunnalliseksi kaikkiin peruskouluihin. Liikunnan lisääminen tukee oppimista.
Hyviä käytäntöjä ja malleja liikunnan lisäämiseksi löytyy runsaasti. Tärkeää on levittää parhaat käytännöt koko Suomeen. Myös terveydenhuollossa voidaan tehdä paljon enemmän liikunnan lisäämiseksi. Liikunnan puheeksiottaminen sekä varsinainen liikuntaneuvonta ja -reseptit ovat edelleen aivan liian vähässä käytössä.
Tuttuja tapoja ja rutiineja on vaikea muuttaa, mutta mahdotonta se ei kuitenkaan ole. Liikunnan lisääminen on asia, jossa jokainen meistä voi tehdä jotain. Talous- ja hyvinvointitalkoisiin voi lähteä lisäämällä omaa liikuntaa ja huolehtimalla oman perheen sekä lähipiirin liikunnasta.
Sari Sarkomaa
kansanedustaja
www.sarisarkomaa.fi