Valinnanvapausuudistus on mittava ja se on ymmärrettävästi herättänyt kysymyksiä ja huolta. Lakiluonnos on lausuntokierroksella tämän kuun loppuun asti. Koska valmistelu on kesken, on selvää, että tarkennusta vaativia kohtia on useita. Siksi laki lausuntokierrokselle on laitettu. Se, että muutoksia tehdään ei tietenkään tarkoita sitä, että lain tarkoitus olisi huono. Kyse on siitä, että laista halutaan tehdä yhteisvoimin paras mahdollinen.
Toivon lausuntokierrokselta rakentavia ja ratkaisukeskeisiä kehitysideoita. Nyt on vaikuttamisen paikka. Asiantuntijoiden ja sote-henkilöstön näkemykset on hallituksen vastuuministeri Rehulan johdolla tarkkaan puitava ja hyödynnettävä. Olen toistuvasti sanonut, että eduskuntaan emme huonoa laki käsiteltäväksi huoli. Hallituksen tulee istua avokonttorissaan niin pitkään, että vielä auki olevat kysymykset on ratkottu. Viimeisteltynä on oltava myös vedenpitävät vaikutusarviot ja kunnollinen tietopohja koko lainsäädäntökokonaisuuden vaikutuksista.
Valinnanvapauslaki on aivan olennainen osa sote-lakipakettia, joka on eduskunnan arvioitava kokonaisuutena. Kaupunkilaisjärkikin sanoo, ettei yksi osa voi eduskunnassa edetä ilman muita. Tämä on aikataulutuksessa huomioon otettava. Valinnanvapaus on opposition sote-ehdotuksista puuttuva osa, jonka tarkoitus on vahvistaa peruspalveluja ja yhdenvertainen pääsy hoitoon ja tietenkin nostaa ihminen keskiöön järjestelmälähtöisyyden sijaan. Ilman valinnanvapautta uudistus olisi torso. Se, että peruspalvelun tuottamiseen varattu julkinen raha seuraa ihmisen valintaa, on keino varmistaa, että ihminen saa palvelun eikä häntä jätetä jonoon. Valinnanvapaus on palveluja tarvitsevan ihmisen puolella.
Peruspalveluiden vahvistamiseen on yritetty etsiä keinoja vuosikymmeniä. Esimerkiksi Helsingissä ei voimavaralisäyksilläkään ole onnistuttu pääsemään terveysasemien eriarvoistavista jonoista. Työssäkäyvillä on mahdollisuus käyttää työterveyshuoltoa ja jonoista pääsee ostamalla yksityisiä palveluja tai ottamalla terveysvakuutus. Kelan ja THL:n tutkimuksen mukaan vain terveyskeskuslääkärin hoitamia lapsia on Helsingissä enää 36 %. On hyvinvointipolitiikkamme irvikuva, että oikea-aikainen pääsy peruspalveluihin on kiinni kukkaron paksuudesta. Tähän haluemme muutoksen.
Kun raha seuraa ihmisen valintaa, niin kysyntä luo tarjontaa. Näin verorahat käytetään valinnan myötä vahvistamaan palveluja siellä, missä ihmisten on niitä hyvä käyttää. Valinnanvapaus on myös mahdollisuus turvata lähipalveluja. Pohjoismaiset esimerkit osoittavat, että valinnanvapauden laajentamisella on onnistuttu vahvistamaan hoitoon pääsyä ja perusterveydenhuollon laatua. Oikea-aikainen hoito lisää veroeurojen ja palveluiden vaikuttavuutta sekä vähentää terveyseroja.
Valinnanvapautta on tarkoitus laajentaa ensisijaisesti peruspalveluissa niin, että myös yritykset ja kolmannen sektorin toimijat voisivat tarjota sote-keskuspalveluja julkisen vallan määrittelemin tiukin ehdoin. Näin saadaan vaihtoehtoja. Julkinen valta määrittelee valinnan vapauden piirissä olevat palvelut, korvauksen palvelun tuottajille ja laatukriteerit. Ihmiselle asiakasmaksut ovat samat riippumatta palveluntuottajasta. Valinta on mahdollisuus ei pakko. Jos valintaa ei halua tehdä, osoitetaan jokaiselle läheltä sopiva sote-keskus. Palvelun tuottajat eivät voi valita asiakkaitaan. Vastuu palveluiden järjestämisestä on vahvasti julkisella vallalla.
Mikään iso uudistus ei ole helppo, heti täydellinen tai tehtävissä ilman muutosvastarintaa. Uudistuksen pysäyttämisestä kärsisi eniten hoitoa tarvitseva ihminen. On jokaisen suomalaisen etu, että uudistus viedään huolella ja yhteistyössä maaliin.
Sari Sarkomaa
Kansanedustaja
Tel. +358 50 511 3033