Valtioiden tekemistä lupauksista huolimatta Itämeren elpyminen on ollut tuskastuttavan hidasta. Meren tila on jossain määrin jopa huonontumassa.
Itämeren rantavaltiot allekirjoittivat kymmenen vuotta sitten Itämeren suojeluohjelman, Baltic Sea Action Planin. WWF:n selvitys paljastaa, että kaikki Itämeren rantavaltiot lipsuvat sitoumuksistaan. Myös Suomi, vaikka maamme arvioitiin Ruotsin jälkeen suojelutoimissaan parhaimmaksi.
On täysin selvää, ettemme tällä menolla saavuta tavoitetta Itämeren ekologisesti hyvästä tilasta vuonna 2021. Tämä tietää kaikille Itämeren maille, Suomelle ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselle (kesk.) laiskanläksyjä.
Ensinnäkin maatalouden ympäristöpolitikkaa on uudistettava vaikuttavammaksi. Rehevöityminen on meremme suurin ympäristöongelma ja merkittävin kuormituslähde on maatalous. Maatalouden ympäristötuki ei kohdennu vesiensuojelun kannalta tehokkaimmalla tavalla. Kun iso osa päästöistä tulee noin 20 prosentista peltoalaa, olisi suojelutoimet kohdennettava riskialueille.
Pelloille levitettävän kipsijätteen on todettu vähentävän vesistöihin päätyvää maatalouden fosforihuuhtoumaa jopa puolella. Kipsistä voi tulla pelastus pahoin rehevöityneelle Saaristomerelle ja laajemminkin koko Itämerelle. Tuoreen tutkimuksen mukaan kipsikäsittelyllä voisi vähentää maatalouden fosforivalumaa Itämereen lähes suojelukomissio Helcomin Suomelle asettaman vähennystavoitteen verran.
Olen jo usean vuoden ajan toistuvasti ehdottanut, että peltojen kipsikäsittely on otettava yhdeksi maatalouden ympäristötuen toimeksi. Nyt tässä on vauhdilla toimittava. Suomi aloittaa heinäkuussa Helcomin puheenjohtajamaana ja silloin on saatava sisällytettyä kipsin käyttö myös Helcomin suosituksiin.
Toiseksi Suomen on kirittävä kaikkia toimia hallitsemattoman roskaantumisen pysäyttämiseksi. Varsinkin muovi on vakava ongelma. Mikromuovin kaikkia vaikutuksia ei edes tunneta. Esimerkiksi ravintoketjun kautta ihmisen elimistöön kulkeutuvat mikromuovin mahdolliset terveysvaikutukset ovat edelleen vain arvailujen varassa. Lisää tutkimusta tarvitaan kipeästi.
Roskaantumisen kitkemiseksi kestävä ratkaisu on kiertotalous. Kulutuksen vähentäminen, ympäristöystävällisten tuotteiden kehittäminen, tuotteiden uudelleen käyttö ja tehokas kierrätys, kertakäyttömuovien poistaminen kulutuksesta, jätteiden käyttö energiana siinä tapauksessa, jos niitä ei muuten voi tehokkaasti ja ympäristöystävällisesti uudelleen hyödyntää ovat kaikki toimia, joita on kirittävä.
Kaupungeilla on myös paljon tehtävää alueidensa roskisten kehittämisessä ja sijoittelussa. Kotikaupungissani Helsingissä roskaantuminen rannoilla mittava ongelma, jota ei vielä olla otettu toisissaan. Kestävin keino on meistä jokaisen huolehtia, ettei omat roskat päädy luontoon.
Kolmanneksi on ministerin priorisoitava toimia, joilla turvataan Itämeren tilan seurannan ja tutkimuksen voimavarat. Tutkijoiden mukaan merentutkimus on vaakalaudalla. Esimerkiksi Suomenlahden sekä Saaristomeren ulkosaariston tilaa kartoittava rannikkoseuranta on jo päätetty lopettaa.
Merentutkimuksella saadaan arvokasta tietoa Itämeren tilasta ja sen muutoksista. Se on tärkeää niin ilmaston, luonnonvarojen suojelun kuin merenkulun turvallisuudenkin kannalta. On hälyttävää, että Itämeri-tutkimuksen merentutkimusalus Arandan käyttömahdollisuuksista mittavan remontin jälkeen ei ole takuita. Toimia on tehtävä jo syksyn budjettiriihessä.
Purjehtiessa näkee ja kokee konkreettisesti Itämeren tilan. Lapsille on ollut vaikea kertoa, miten olemme päästäneet kotimeremme tähän tilaan. Ja miksi emme ole tehneet enempää Itämeren pelastamiseksi.
Mieleen on jäänyt etenkin yksi kesä. Haiseva sinilevä oli valloittanut Nynänshamnin ja lähialueen rannat. ”Kyllä nuo ruotsalaiset ovat tyhmiä, kun ovat lianneet merensä”, kommentoi lapseni. Aluksi poikani kommentit kaiken hajun ja kiukun keskellä melkein hymyilyttivät. Oli vaikea selittää, että meri on yhteinen ja sitä ei ole pilannut ruotsalaiset tai jotkut muut, vaan me kaikki yhdessä.