Siirry sisältöön

Tekijä: sari

Julkaistu

Tiedote 25.2.2012

Kokoomuksen kansanedustaja ja valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja Sari Sarkomaa ihmettelee sitä, että kansanedustaja Soininvaara on uusimmassa blogissaan hypännyt peruspalveluministerin linjalle, jossa suljetaan silmät tosiasioilta.

Sarkomaa kannustaa peruspalveluministeriä keskittymään hallitusohjelman toteuttamiseen ja viemään ripeästi eteenpäin hallitusohjelmaan kirjatut toimet palvelurakenteen uudistamiseksi. Eduskunnassa alamme jo olla ihmeissämme, kun kuntauudistus etenee vauhdilla, mutta peruspalveluministeri ei vielä ole edes nimennyt työryhmää, jossa sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistusta pitäisi miettiä.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson on toistellut viime aikoina demareiden pitkään hellimää ajatusta poistaa kela-korvaus yksityisistä terveyspalveluista. Vanhaa ehdotusta ministeri on maustanut mittavilla perusteluilla, jotka eivät kaikilta osin edes pidä kutiaan. Peruspalveluministerin ehdotus poistaa kela-korvaus olisi valtion budjetissa pieni säästö, mutta terveyspalvelujen toimivuudelle ja kansanterveydelle suuri vahinko.

Tosiasia on, että pienillä korvaussummilla on kyetty merkittävästi tukemaan ihmisten omaehtoista halua osallistua terveydenhuollon rahoitukseen. Kela-korvaus on myös edistänyt ennaltaehkäisyä. Esimerkiksi iso osa gynekologista käynneistä on ennaltaehkäiseviä käyntejä. Suomi onkin kärkimaita kohtu- ja rintasyövän varhaisessa toteamisessa.

Todennäköistä on, että kela-korvausten poiston seurauksena olisivat vain julkisen sektorin kasvavat jonot ja ylikuormitus. Kela-korvauksissa säästyvä rahamäärä on niin häviävän pieni, että sen ohjaamisella julkiseen palvelutuotantoon ei kyettäisi mitenkään korvaamaan palvelutarpeen kasvua. Vuonna 2010 sairasvakuutuksesta korvattiin 3,7 miljoonaa lääkärissäkäyntiä ja toimenpidettä sekä lisäksi 2,7 miljoonaa hammaslääkärin toimenpidettä. On tärkeä muistaa, että kela-korvauksista puolet rahoitetaan vakuutettavilta perittävällä sava-maksulla. Nämä seikat näyttävät niin peruspalveluministeri kuin Soininvaarakin sivuuttavan.

Peruspalveluministeri on useasti todennut, että "säästetty raha investoituna julkiseen perusterveydenhuoltoon puolestaan poistaisi nykyistä eriarvoisuutta." On pakko kysyä, mihinkähän tämä väite perustuu?

Myös Soininvaara perustelee kela-korvauksien poistoa sillä, että kela-korvausta käyttävät vain ne, jotka haluavat ohittaa terveyskeskusjonot. Tosiasiassa merkittävä osa yksityisistä lääkärissä käynneistä on silmälääkäri- ja gynekologikäyntejä. Kela-korvausta käyttävät naiset kaikista ikäluokista ja tuloluokista gynekologikäynteihin. Silmälääkärissä käyntiin lähes kaikki, jotka sellaista tarvitsevat. Kyse on siis palveluista, joita ei julkisella sektorilla ole juuri tarjolla. Kela-korvauksen poistoon sisältyykin monta epätasa-arvon siementä. On vastuutonta, että peruspalveluministeri ja hänen houkuttelemana myös vihreiden Soininvaara lakaisevat maton alle sen tosiasian, että kela-korvaus on olennainen osa terveydenhuoltoamme eikä ”varakkaiden ohituskaista”, kuten varsinkin ministeri on viimeaikaisissa puheissaan toistellut.

Peruspalveluministerin pääargumentti poistaa kela-korvaukset on ollut toteamus, että kela-korvauksilla tuetaan monikansallisten yritysten voitontekomahdollisuuksia. On hyvä todeta, että TEM:n vuoden 2011 lopulla julkaiseman toimialaraportin mukaan terveyspalvelut ovat Suomessa pienyritysvaltaista toimintaa. Kolme Suomessa olevaa pääomasijoittajien omistuksessa olevaa terveyspalvelualan yritystä edustavat lukumääräisesti noin 0,2 promillea kaikista terveyspalvelualan yrityksistä. Tosiasioiden valossa ministerin halu moukaroida monikansallisia yrityksiä osuisi kovaa, mutta kohteena on tavallinen pieni- ja keskituloinen suomalainen. Ministerinkin kannattaisi ensin tutkia asioita ennen kuin alkaa hutkia.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Julkaistu

Kirjoitan kuukausittain kirjeen ajankohtaisista asioista.

Saat kuukausikirjeen täyttämällä lomakkeen tai ottamalla minuun yhteyttä. Ohessa näet viimeisimmän kuukausikirjeeni aiheet.

Sari Sarkomaalta eduskuntaterveiset

Arvoisa vastaanottaja,

Presidentinvaalien tulos oli vuoden alun kohokohta. Vaalivalvojaisissa Finlandia-talolla jännitys oli käsin kosketeltava, kunnes ennakkoäänet ilmoitettiin. Niinistön voitto oli ylivoimainen. Aiemmissa presidentinvaaleissa äänet ovat jakautuneet tasaisemmin. Vuonna 2000 Halonen sai 51,6% ja Aho 48,4%. Vuonna 2006 Halonen sai 51,8% ja Niinistö 48,2%. Tällä kertaa äänimäärissä oli hurja ero, kun Niinistö sai 62,6% ja Haavisto 37,4%. Uskon, että saamme Saulista koko Suomen presidentin.

Eduskunnan kevät täyttyy suurista kysymyksistä. Ensimmäisten joukossa ovat kunta- ja palvelurakenneuudistus ja puolustusvoimauudistus. Molemmista on oppositio tehnyt välikysymyksen. Vahvemmin agendalla ovat niin Suomen kuin Euroopankin taloustilanne. Tällä viikolla kuulimme valtiovarainvaliokunnassa ministeri Urpilaisen selvityksen euroryhmän kokouksesta. Eduskunta käy ns. Kreikka-tukipaketista keskustelun hallituksen tiedonannon perusteella. Parhaillaan valmistaudumme hallituksen kehysriiheen, jossa linjataan talouspolitiikan suuntaviivat ja sopeuttamistoimet. Kaikkein olennaisinta on löytää keinot edistää kestävää talouskasvua ja yrittäjyyttä. Erityisen arvokasta on turvata jokaisen nuoren pääsy koulutukseen ja sitä kautta työpaikkaan.

Tässä kirjeessäni käsittelen seuraavia asioita:
- Valtuustoterveiset vuoden 2013 budjetin lähetekeskustelusta
- Tervetuloa ihmisläheinen metropoli!
- Seminaariterveisiä peruspalvelujen arviointitilaisuudesta

Tervetuloa tapaamaan!
- 20.3.2012 Pääkaupungin Kokoomusnaiset ry:n järjestämä keskustelutilaisuus Talouden näkymiä 2012 / http://paakaupunginkokoomusnaiset.kokoomus.net/tapahtumat/
- 7.3.2012 Eduskunnan eläinsuojeluryhmä järjestää eduskunnan Kansalaisinfossa yhteistyössä eläinsuojelujärjestöjen kanssa tilaisuuden ajankohtaisista eläinsuojeluasioista.

Julkaistu

Tiedote 24.2.2012

Tuntijakotyöryhmä luovutti tänään esityksensä uudeksi perusopetuksen tuntijaoksi opetusministeri Gustafssonille. Työryhmän lähtökohtana oli valmistella esitys, joka lisäisi liikunnan ja taito- ja taideaineiden määrää sekä monipuolistaisi koulujen kielivalikoimaa.

"Lähtökohdat huomioon ottaen tänään annettu esitys on pettymys. Nyt olisi ollut aika tehdä aitoja muutoksia, jotka olisivat kehittäneet suomalaista perusopetusta tasa-arvoisempaan suuntaan", toteavat sivistysvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Raija Vahasalo ja Opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Sarkomaa.

Esityksessä yläkoulun tunteja siirretään alakouluun, mutta minimituntimäärä säilytetään nykyisellä tasolla. Eniten ja vähiten opetustunteja antavien kuntien välinen ero vastaa jopa yhden lukukauden verran ylimääräisiä opintoja peruskoulun aikana osalle suomalaislapsista. "Kolmannes kunnista tarjoaa oppilailleen vain minimituntimäärän verran opetusta. Vähimmäistuntimäärän lisääminen olisi kaventanut tätä eroa ja lisännyt oppilaiden yhdenvertaisia mahdollisuuksia jatko-opintoihin", Vahasalo ja Sarkomaa jatkavat.

Erityisen huolissaan Vahasalo ja Sarkomaa ovat suunnitelmista ylimääräisen A2-kielen siirtämisestä tuntikehyksen ulkopuolelle. Nykyisin läheskään kaikki kunnat eivät tarjoa oppilaille mahdollisuutta toisen pitkän kielen opiskeluun, mutta siirto ei ainakaan parantaisi asiaa. Samalla suomalaisten osaamien kielten valikoima on kaventunut huolestuttavasti. "Käytännössä esitetty muutos kaventaisi kieltenopetusta entisestään, kun opetus olisi jatkossa erikseen vuosittain haettavan hankerahan varassa. Monipuolisen kielitaidon merkitys kasvaa ja on varma valttikortti työmarkkinoilla tulevaisuudessa – siksi tähän tulisi panostaa", Vahasalo ja Sarkomaa sanovat.

He ovat myös huolissaan siitä, mistä kielten opetukseen kohdennettava raha otettaisiin. "Kielten opetuksen hiekalle rakennettu rahoitus vaarantaisi myös ryhmäkokojen pienentämisen, koska rahat suunnitellaan otettavan samalta momentilta. Tämä on kestämätön ajatus", Vahasalo ja Sarkomaa jatkavat.

Vahasalon ja Sarkomaan mukaan ministeri Gustafssonilla on nyt tuhannen taalan paikka vaikuttaa tulevaisuuteen ja lisätä kunnianhimon tasoa uudistuksessa. Suomalainen perusopetus on maailman huippuluokkaa, mutta sitä on kehitettävä jatkuvasti.

"Perusopetus muodostaa suomalaisen osaamisen ja sivistyksen kivijalan ja sen kehittäminen on hallitusohjelmassa selkeästi määritelty painopisteeksi tällä kaudella. Tämä esitys ei sellaisenaan valitettavasti kehitä perusopetusta haluttuun, tasa-arvoisempaan suuntaan. Vaadimme, että ministeri Gustafsson ottaa hallitusohjelman kirjaukset huomioon", Vahasalo ja Sarkomaa sanovat. 

Lisätietoja:
Raija Vahasalo, 050 5113090
Sari Sarkomaa, 050 5113033

Julkaistu

Tiedote 21.2.2012

Kokoomuksen kansanedustaja ja valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja Sari Sarkomaa alleviivaa päihdeäitien hoidon marssijärjestystä: Ensin on oltava vapaaehtoinen hoito saatuvilla. Nyt näin ei aina ole. Kaikkein tärkeintä on varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisy. Sarkomaa viittaa sosiaali- ja terveysministeriössä valmistelussa olevaan lakiesitykseen raskauden aikaisesta tahdonvastaisesta päihdehoidosta. Sarkomaa kirittää peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonia (sd) päihteitä käyttävien raskaana olevien naisten ja vauvaperheiden hoitoon ja kuntoutukseen pääsyn turvaamiseen.

"Tahdonvastaisen hoidon kehittämisestä ei voi hyvällä omallatunnolla puhua, ennen kuin vapaaehtoinen hoito on varmasti saatuvilla", Sarkomaa sanoo.

Naisten lisääntynyt alkoholinkäyttö näkyy kovalla tavalla. Suomessa syntyy vuosittain noin 600 lasta, joilla on sikiöaikaiseen alkoholialtistukseen liittyviä oireita. Päihdepalveluiden tarve on moninkertainen suhteessa palvelutarjontaan.

Sarkomaa kannustaa ministeriötä katsomaan erityisesti Norjan mallia tahdonvastaisesta hoidosta. Asiasta on käytävä perusteellinen keskustelu.

Eduskunta on jo kolmena vuonna pelastanut päihdeäitien palvelut kohdentamalla lisärahaa Ensi- ja turvakotien liiton Pidä kiinni-hoitojärjestelmän jatkuvuuden turvaamiseen. Kyseessä on valtakunnallinen erityistason hoitojärjestelmä päihdeongelmaisille äideille ja heidän perheilleen.

Oli välttämätöntä, että kunta- ja terveysjaosto ehdotti ja hallitusryhmät sopivat kahden miljoonan euron lisäyksestä tämän vuoden valtion talousarviossa Pidä kiinni -hoitojärjestelmään. Tämän lisäksi eduskunta yksimielisesti edellytti, että ministeriö turvaa päihdeäitien ja heidän lastensa hoidon jatkuvuuden. Sarkomaa kirittää ministeriä eduskunnan vaateen toteuttamiseksi.

Pidä kiinni- hoitojärjestelmän toiminta on ollut tuloksellista, sillä kaksi kolmasosaa ensikodeissa ja kolme neljäsosaa avopalveluissa olleista äideistä kuntoutuu niin hyvin, että lapsen huostaanottoa ei tarvita.

Sarkomaa muistuttaa, että hallitusohjelmaan on kirjattu, että järjestöjen tuottamia hoito- ja kuntoutuspalveluja hyödynnetään. Nyt on myös selvitettävä mahdollisuus järjestää päihdeongelmaisten, kuten raskaana olevien äitien kuntoutusta myös ns. SGEI-palveluna, jossa palveluntuottajalle asetetaan julkisen palvelun velvoite.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Julkaistu

21.02.2012 Blogi Verkkouutisissa

Suomessa väestöryhmien väliset terveyserot ovat kasvaneet, vaikka eriarvoisuuden purkaminen on ollut terveyspolitiikkamme peruspilari. Erityisen huolestuttavaa on se, että suomalaisten nuorten tupakointi, humalajuominen ja lihavuus ovat kansainvälisesti vertaillen poikkeuksellisen yleisiä. Suuri huolenaihe on myös se, että vain noin puolet suomalaisista lapsista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Osalle nämä ongelmat kasaantuvat, kun taas osa nuorista voi paremmin kuin koskaan. Tämän lapsissa ja nuorissa muhivan kansanterveydellisen aikapommin purkaminen on priorisoitava terveyspolitiikkamme kärkeen.

Viimeisin OECD:n maa-arvio nosti vahvasti esille huolen kasvavista terveyseroista. Ero ylimmän ja alimman tuloviidenneksen elinajanodotteessa oli vuonna 2007 miehillä 12,5 vuotta ja naisilla 6,8 vuotta. Vuonna 2000 ero oli miehillä 9,9 vuotta ja naisilla 4,9 vuotta. Alimman tuloviidenneksen elinajanodote ei ole noussut sitten 1990-luvun alun.

OECD:n mukaan terveyserojen vähentäminen vaatii nykyistä enemmän investointeja sairauksien ehkäisyyn ja terveellisten elintapojen edistämiseen erityisesti nuorilla. Tämä sama painotus oli myös eduskunnan valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaostossa, kun käsittelimme tämän vuoden valtion talousarviota. Olennaista on kannusta lapsia terveellisiin elämäntapoihin jo pienestä pitäen. Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa.

Jotta pureutuminen terveyseroihin onnistuu, on valmisteilla olevassa kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa onnistuttava siirtämään painopiste terveyden edistämiseen ja ennaltaehkäiseviin palveluihin sekä varhaiseen puuttumiseen. Toimintatapoja on uudistettava niin, että lukuisissa eri kehittämisohjelmissa kehitetyt parhaat käytännöt saadaan oikeasti juurrutettua valtakunnalliseen käyttöön. Jokaisen kunnan on vihdoin otettava käyttöön vuodesta 2005 voimassa ollut kansanterveyslain velvoite seurata kuntalaisten terveydentilan kehitystä ja ottaa huomioon terveysvaikutukset kunnan kaikessa toiminnassa.

On vakava tosiasia, ettei moni kunta edelleenkään huolehdi kouluterveydenhuollosta lain ja suositusten mukaan. Kunnissa on hälyttäviä eroja kouluterveydenhuollon laadussa lähtien siitä, kuinka ekaluokkalaisten terveystarkastukset hoidetaan tai jätetään hoitamatta. On kansantaloudellista tuhlausta, että valtio suuntaa rahaa lasten palveluihin, mutta kunnat käyttävät ne jonnekin muualle. Oppilashuolto on oikeuskanslerinkin useista huomautuksista huolimatta puutteellista. Vielä suurempia puutteita ja eroavuuksia on kuntien järjestämässä opiskeluterveydenhuollossa. Kodin ja koulun tai oppilaitoksen välinen yhteistyö on vielä käyttämätön voimavara terveyden edistämisessä.

Ikääntyvässä Suomessa on elintärkeää saada jokainen nuori työhön ja oman elämänsä syrjästä kiinni. On suurta typeryyttä laiminlyödä lasten ja nuorten ennaltaehkäiseviä palveluja. Koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto sekä oppilashuolto ovat täsmätoimia, joilla edistetään koko ikäluokan koulutuksen oikea-aikaista ja parempaa läpäisyä, kansanterveyttä, työllisyyttä ja pidempiä työuria, kuin myös lasten hyvää elämää.

Lasten ja nuorten hyvinvoinnista ei voi puhua ilman, että puhutaan vanhemmista. Lasten hyvinvointiin vaikuttavat keskeisesti yksinkertaiset ja ajattomat perusseikat. Perusasioiden kuntoon laittamisessa läheisten aikuisten rooli on ensisijainen.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

Julkaistu

Helsingin tulevaisuuden kannalta on iloinen asia, että lapsia syntyy jatkossa entistä enemmän. Päivähoitoikäisten 1-6-vuotiaiden määrä on ennakkotietojen mukaan lisääntynyt viime vuoden aikana noin 770 lapsella ja kasvun ennustetaan jatkuvan. Aikavälillä 2011 - 2021 ennustetaan 1-6-vuotiaiden lasten määrän lisääntyvän 6400 lapsella. Vaikka lapsilukumäärän nousu on lisännyt voimakkaasti päivähoidon tarvetta, on Helsingissä myöhennetty useiden suunniteltujen päiväkotien rakentamishankkeita. Tämä on johtanut päivähoidon ruuhkautumiseen.

Sosiaalilautakunnan palveluverkon tarkistusraportin mukaan esimerkiksi kantakaupungin, Latokartanon ja Haagan alueelle päivähoidon toteuttaminen lähipalveluna on haasteellista. Lauttasaari ja Munkinseutu ovat vakavia esimerkkejä alueista, joissa on pitkään ollut krooninen pula uusista päiväkodeista.

Kun päiväkodit ovat tupaten täynnä, sosiaalivirasto joutuu jatkuvasti etsimään kalliita korvaavia lisätiloja. Monien perheiden päivähoitomatka ja siten lasten hoitopäivät venyvät kohtuuttomiksi. Täynnä olevat päiväkodit ovat kaikkien ja varsinkin lapsien hyvinvoinnin kannalta lyhytnäköinen ratkaisu.

Nostin päiväkotien rakennushankkeiden lykkäämisen tuomat ongelmat esille viime viikon kaupunginvaltuuston käymässä ensi vuoden budjetin lähetekeskustelussa. On aivan välttämätöntä, että päiväkotien rakennushankkeiden suma puretaan ripeästi ja päiväkoteja rakennetaan ilman viivyttelyä sinne missä on lapsia.

Myös leikkipuistorakennusten oikea-aikaisesta kunnossapidosta ja peruskorjauksesta sekä tarvittavien uusien tilojen rakentamisesta on huolehdittava. Tilanteen vakavuus näkyy erityisesti Etelä-Haagassa. Siellä Isonnevan leikkipuistorakennuksen korjausta on siirretty vuosikausia. Nyt rakennus on pakko purkaa ja vielä on epäselvää, milloin tilalle rakennetaan uusi. Tilanne on ollut täysin kohtuuton lapsirikkaalle alueelle.

Sosiaalivirastosta saatujen tietojen mukaan viisi leikkipuistoa odottaa parhaillaan toimenpiteitä. Noin kymmenessä leikkipuistorakennuksessa on viime vuosina tehty erilaisia sisäilma- ja kuntotutkimuksia niissä ilmenneiden ongelmien takia. Kaikkien rakennusten osalta korjauksetkaan eivät ole auttaneet ja jatkotutkimuksissa on todettu lisää ongelmia.

Leikkipuistoilla on tärkeä rooli perheiden arjessa, ja ne ovat tärkeä osa Helsingin palvelutuotantoa kaikilla alueilla. Leikkipuistoissa järjestetään kerhotoimintaa, koululaisten iltapäivätoimintaa ja ne toimivat lapsiperheiden kohtaamispaikkana. Leikkipuistot ovat myös varhaisen tuen ja ennaltaehkäisevän työn mahdollistajana. Leikkipuistoihin tarvitaan toimivat ja turvalliset tilat, jotta pienet lapset ja koululaiset voivat liikkua ja leikkiä.

Siirretyt investointivelvoitteet vyöryvät tulevina vuosina voimalla ellei tilannetta oteta ajoissa haltuun. Helsingin on saatava kustannusten kasvu kuriin kestävällä tavalla, mutta se ei onnistu tinkimällä lakisääteisistä peruspalveluista eikä sulkemalla silmiä syntyvyyden kasvusta. Lapsiystävällinen Helsinki on ikääntyvälle pääkaupungille viisas investointi. Varsinkin kun tiedämme, että lähikunnat houkuttelevat veronmaksajia kohtuullisimmilla asumiskustannuksilla ja laadukkailla lähipalveluilla.

Julkaistu

18.2.2012 Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa

Helsingin tulevaisuuden kannalta on iloinen asia, että lapsia syntyy jatkossa entistä enemmän. Päivähoitoikäisten 1-6-vuotiaiden määrä on ennakkotietojen mukaan lisääntynyt vuoden 2011 aikana noin 770 lapsella, ja kasvun ennustetaan olevan 810 lasta vuonna 2012. Aikavälillä 2011-2021 ennustetaan 1-6-vuotiaiden lasten määrän lisääntyvän 6400:lla.

Vaikka lapsilukumäärän nousu on lisännyt voimakkaasti päivähoidon tarvetta, on Helsingissä myöhennetty useita suunniteltuja päiväkotien rakentamishankkeita. Tämä on johtanut päivähoidon ruuhkautumiseen. Sosiaalilautakunnan palveluverkon tarkistusraportin mukaan esimerkiksi kantakaupungin, Latokartanon ja Haagan alueelle päivähoidon toteuttaminen lähipalveluna on haasteellista.

Lauttasaari ja Munkinseutu ovat vakavia esimerkkejä alueista, joissa on pitkään ollut krooninen pula uusista päiväkodeista.

Kun päiväkodit ovat tupaten täynnä, sosiaalivirasto joutuu jatkuvasti etsimään kalliita korvaavia lisätiloja. Monien perheiden päivähoitomatka ja siten lasten hoitopäivät venyvät. Tilanne on kaikkien ja varsinkin lasten kannalta epätarkoituksenmukainen.

Päiväkotien rakennushankkeiden lykkäämisen tuomat ongelmat nousivat vahvasti esille viime keskiviikkona Helsingin kaupunginvaltuuston käymässä budjetin lähetekeskustelussa. On välttämätöntä, että päiväkotien rakennushankkeiden suma puretaan ripeästi ja päiväkoteja rakennetaan ilman viivyttelyä sinne, missä on lapsia.

Myös leikkipuistorakennusten oikea-aikaisesta kunnossapidosta ja peruskorjauksesta sekä tarvittavien tilojen rakentamisesta on huolehdittava.

Tilanteen vakavuus näkyy erityisesti Etelä-Haagassa. Siellä Isonnevan leikkipuistorakennuksen korjausta on siirretty vuosikausia. Nyt rakennus on pakko purkaa ja on epäselvää, milloin tilalle rakennetaan uusi. Tilanne on ollut lapsirikkaalla alueella kohtuuton.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja
Kaupunginvaltuutettu (kok)
Helsinki

Julkaistu

12.2.2012 Kolumni Töölöläisen Munkkiniemi-liitteessä

Toimivat joukkoliikenneyhteydet ovat tärkeä osa kaupunginosamme viihtyvyyttä ja arjen sujuvuutta. Erityisen paljon keskustelua on viime aikoina herättänyt Helsingin seudun liikenteen (HSL) kaavailut muuttaa alueemme bussireittejä ja nelosen ratikan yöliikennöintiä. Tammikuun loppupuolella HSL teki päätöksen, jolle voi antaa ruusuja ja risuja. Hyvä asia on, että nelosen ratikkalinjan yöliikenne säilytetään ennallaan. Kaavailut korvata ratikan yöliikenne bussilinjalla 18N kuopattiin.

Päätökset bussilinjan 18 muutoksista eivät ilahduttaneet. Toiveistamme ja vetoomuksista huolimatta bussilinjan 18 eteläinen päätepysäkki siirretään Kruununhaasta Eiraan. Syysliikenteen alusta lähtien reitti kulkee Kampin, mutta ei Rautatieaseman kautta. Tästä johtuen yhteydet Munkkivuoresta Rautatieasemalle muuttuvat vaihdollisiksi. Vaihto onnistuu esimerkiksi Kampissa tai Paciuksenkadulla. Hyvä asia on se, että tulevaisuudessa Munkkivuoren kierros ajetaan sekä keskustasta tullessa että keskustaan mennessä. HSL arvioi, että Munkkivuoreen tullessa suurimmalla osalla matkustajista matka-aika lyhenee. Tervetullutta on se, että linjan 18 vuoroväliä tihennetään arkisin.

Päätepysäkin muutosta on perusteltu luotettavuuden lisääntymisellä, kun keskustan hidas läpiajo poistuu. Moni meistä on varmasti huomannut, että kun bussi 18 ei pysy aikataulussaan, ne ajavat usein peräkkäin Munkkivuoren päässä. Lisäksi HSL perustelee päätöstä sillä, että bussin 18 arkipäivien matkustajamäärät ovat vähentyneet yli viidenneksellä sen jälkeen, kun reitti siirrettiin pois Kampista vuonna 2008. Kampin kautta kulkevalle linjalle on siis varmastikin kysyntää.

Munkinseudun kannalta on tärkeää, että muutosten vaikutuksia arvioidaan ja aktiivista keskustelua joukkoliikenteen kehittämisestä jatketaan. Meidän on välttämätöntä etsiä aktiivisesti uusia tapoja kannustaa yhä useampia helsinkiläisiä joukkoliikenteen käyttöön. Liikenne on suurimpia ympäristöongelmiamme päästöineen ja meluineen. Liikenteen osuus Suomen hiilidioksidipäästöistä on noin neljännes ja kaikista kasvihuonepäästöistä noin viidennes. Suosimalla joukkoliikennettä ja etenkin raideliikennettä, vähennämme päästöjä merkittävästi. Autojen seisominen ruuhkissa on haitallista niin ympäristölle kuin ihmisten terveydelle, puhumattakaan järjellisestä ajankäytöstä.

Olen tyytyväinen siitä, että saimme Kataisen hallitusta neuvotellessa sovittua työsuhdematkalipun kehittämisestä helppokäyttöisemmäksi. Työsuhdematkalipun kehittäminen on erityisen tervetullutta meille Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle. Työmatkaliikennettämme on saatava nykyistä enemmän joukkoliikenteeseen. Ympäristön ja joukkoliikenteen edistämisen kannalta on fiksua tehdä työsuhdematkalipusta entistä houkuttelevampi työnantajille kannustaa työntekijöitä valitsemaan joukkoliikenne, ja entistä suurempi kannustin työntekijälle jättää oma auto kotiin.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Helsingin kaupunginvaltuutettu
www.sarisarkomaa.fi

Julkaistu

6.2.2012 Kolumni Munkinseutu-lehdessä

Tuhannet lapset kohtaavat vuosittain Suomessa vanhempiensa parisuhteen päättymisen ja erilleen muuton. Valtaosassa eroista vanhemmat sopivat lastensa huoltajuudesta ja tapaamisista. Jokainen ero, jossa lapsi jää vanhempiensa pelinappulaksi on liikaa.  Monesti riitelyn aiheena on lapsen tapaamisoikeus, vaikka lain mukaan lapsella on oikeus tavata molempia vanhempiaan – sekä isää, että äitiä.

Erityisen tärkeää lapselle on pitkien huoltoriitakierteiden ehkäiseminen. Käräjäoikeuksissa käsitellään vuosittain noin 2000 lapsen huoltoa ja tapaamisriitaa. Suurissa käräjäoikeuksissa käsittely saattaa kestää jopa 1-1,5 vuotta ja jopa pidempäänkin. Sanomattakin on selvää, että tilanne on kohtuuton sekä lapselle että vanhemmille. Lapsen elämässä puolikin vuotta on pitkä aika.

Helsingissä ja kolmessa muussa käräjäoikeudessa toteutettu lapsiystävällinen oikeudenkäyntikokeilu on tuonut hyviä tuloksia ja tuo kipeästi kaivattua apua eroperheiden tilanteeseen. Lasten huoltoriitoja sovitellaan lapsipsykologin tai vastaavan asiantuntijan avulla. Menettelyllä on vähennetty varsinaiseen tuomioistuinkäsittelyyn tulevien asioiden määrää ja huoltajuusriitojen pitkittymistä. Sovittelu säästää tuomioistuinten ja sosiaaliviranomaisten resursseja, mutta ennen kaikkea auttaa lapsia ja perheitä vaikeissa ero- ja huoltajuuskiistatilanteissa.

Olinkin pettynyt siitä, että hallituksen tämän vuoden budjettiesityksessä ei ollut lapsiystävälliseen sovittelumalliin voimavaroja. Olen todella tyytyväinen, että ennen joulua saimme eduskunnan valtiovarainvaliokunnan hallituspuolueiden edustajien neuvotteluissa muutettua budjettiesitystä ja sovittua lisämäärärahan kohdentamisesta lapsiystävällisen sovittelumallin vakiinnuttamiseksi ja laajentamiseksi valtakunnalliseksi.

Kannustin aiheesta käydyssä eduskuntakeskustelussa oikeusministeriötä tehostettuihin toimiin isien ja äitien tasapuolisten oikeuksien toteutumiseksi. Lapselle tulisi turvata oikeus myös hänelle tärkeiden ja turvallisten sukulaissuhteiden säilymiseen, kuten suhde isovanhempiinsa.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

Julkaistu

2.2.2012 Kolumni Lauttasaari-lehdessä

Suomalaiset koululaiset pärjäsivät tuttuun tapaan erinomaisesti viimeisimmässä Pisa-tutkimuksessa. Hälyttävää sen sijaan on, että vuoden 2000 lukutaitotutkimukseen verrattuna lukutaidon kansallinen keskiarvomme on laskenut kymmenellä pisteellä. Samaan aikaan niiden nuorten osuus, jotka eivät lue lainkaan vapaa-ajallaan, on merkittävästi kasvanut. Pojista lähes puolet ilmoitti, ettei lue läksyjen lisäksi tekstiä sen enempää verkosta kuin paperiltakaan.

Lukutaidon rapautumista ja vähenevää kiinnostusta lukemiseen on syytä miettiä joka kodissa. Suomessa tarvitaankin lukutalkoot heikkenevän lukutaidon taltuttamiseksi. Arjessa tehdyt asiat voivat joskus olla paljon tehokkaampia kuin valtiovallan säädökset, hankkeet tai kampanjat. Vanhempien ja lapselle läheisten aikuisten rooli on aivan avainasemassa lasten kiinnostuksessa lukemiseen. Lapselle lukeminen on monin tavoin merkityksellistä lapsen koko kehitykselle. Kun luemme lapselle, vahvistamme lapsen kielen kehitystä, tulevaa lukutaitoa ja kiinnostusta lukemiseen. Kun lapselle on luettu, tulee kirjasta ystävä, joka kulkee mukana koko elämän.

Selvää on, että heikentynyt lukutaito ja kiinnostus lukemiseen on otettava vakavasti päiväkotiemme ja koulujemme kehittämisessä. Me pohdimme asiaa Opetushallituksen johtokunnan tämän vuoden ensimmäisessä kokouksessa. Kuulemme myös tuoreen Pohjoismaisen ministerineuvoston raportin ehdotuksia. Raportin ehdotukset lisätä kouluihimme lukuharjoituksia ovat varteenotettavia. Myös lukemiseen innostavia keinoja, kuten koulujen kirjailijavierailuja ja yhteistyötä kirjastojen kanssa on syytä lisätä.

Lukeminen on tärkeää myös lapsen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Lukeminen on erinomainen tapa olla läsnä ja lähellä lasta. TV:n ja tietokonepelien vaihtaminen joinakin iltoina lukemiseen on monin tavoin lapsen etu.

On mukava tapa varata päivittäin hetki aikaa lapselle lukemiseen. Iltasatu on monelle aikuiselle ja myös minulle päivän parhaita hetkiä. Kotona ollessani rauhoitan lasten nukkumaanmenoajan puheluilta ja tietokoneelta sekä kaikelta työnteolta. Ministeriaikana kehitimme valtiosihteerini kanssa kalentereihimme termin ”iltasaturauha”, joka tarkoitti sitä, että silloin ei soiteta työpuheluja vaan luetaan lapsille. Iltasaturauha on tärkeä isommillekin lapsille ja siitä ei tingitä. Silloin äidillä tai isällä on aikaa lukea, pitää sylissä ja jutella.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja