Tekijä: sari

28.03.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/22985/onko-meilla-enaa-varaa-keskustaan

Vaikka muu maailma muuttuisi ympärillä, niin kuntarajoja ei saa muuttaa, ei vaikka hintana ovat rapautuvat palvelut, käsistä karkaavat kustannukset ja valtava velkaantuminen. Keskustan asenne - mitään ei muuttaa saa, on iso uhka suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle.

Kuntaministeri Tölli ja keskusta näyttävät asettavan kuntarajojen koskemattomuuden palveluiden saatavuuden edelle. Muulta näkemykseltä ei voi välttyä, kun lukee keskustan kommentteja kokoomuksen perjantaina julkaistusta kuntakannanotosta. Kannanottoomme on kirjattu tavoite 100-150 vahvasta peruskunnasta vapaaehtoisesti syntyvien liitoksien pohjalta.

Kokoomuksen tavoite on perusteltu ja suomalaisten hyvinvoinnin kannalta välttämätön. Vakava tosiasia on, että kunta- ja palvelurakenneuudistus ei ole edennyt niin nopeasti, kuin hyvinvointiyhteiskunnan pelastamisen kannalta olisi pitänyt. Palveluiden järjestämisvastuu ei ole missään Euroopan maassa niin pirstaloitunut kuin Suomessa. Kuntia on yksikertaisesti liikaa. Uudistuksia tarvitaan niin pääkaupunkiseudulla kuin koko maassa.

Seuraavan hallituksen on huolehdittava, että kunnilla on riittävästi sekä porkkanaa mutta myös keppiä kunta- ja palvelurakenteiden järkevöittämiseen. Tässä työssä on vielä paljon tekemättä. Ajastaan jälkeen jääneen valtionosuusjärjestelmän uudistaminen on tästä konkreettinen esimerkki. Osana tätä uudistusta on huolehdittava, että Helsinki ja pääkaupunkiseudun kunnat saavat pitää oikeudenmukaisen osuuden omista verotuloistaan.

Kuntarajoissa roikkumisen sijaan on keskityttävä elinvoimaisen elinkeinopolitiikan sekä kustannustehokkaiden ja laadukkaiden hyvinvointipalveluiden järjestämiseen. Pääkaupunkiseudulla on aivan erityinen tarve maankäytön järkevöittämiseen, kohtuuhintaisten asuntojen rakentamiseen ja joukkoliikenteen kuntoon laittamiseen. Siinä pääkaupunkiseudun on keskinäisen kiistelyn ja sijaan yhdistettävä voimansa ja etsittävä yhdessä ratkaisuja asukkaiden hyvään arkeen, uusien työpaikkojen syntymiseen, yritysten menestymiseen, segregaation torjumiseen ja ympäristökysymyksiin.

Keskustan hellimälle ajatukselle kuntaremontin sijaan luoda uutta välihallintoportaan maakuntahallintoa on sanottava ehdoton ei! Suomalaiset eivät tarvitse lisää byrokratiaa eivätkä veroja, vaan parempia palveluja nykyistä kustannustehokkaammin tuotettuna. Peruspalveluiden järjestämisvastuu on oltava vahvoissa ja elinkelpoisissa kunnissa. Kuntien vaakunoita ja kunnantaloja tärkeämpi asia on ihmisten peruspalvelut. On täysin varmaa, että esimerkiksi sairastuttuaan ja terveydenhuoltopalveluja tarvitessaan ihmisille ei ole niinkään tärkeää se, missä kuntaraja kulkee vaan se, että palvelun saa.

24.03.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/22933/likainen-ja-ihana-itameri

Purjehtijana voin sanoa, että aina merielämykset eivät ole yhtä rentouttavia. Kesälomapurjehduksemme yhden kohokohdan piti olla Nynänshamnin idylliseen vierasvenesatamaan saapuminen. Toisin kävi. Haiseva sinilevä oli valloittanut rannat. "Kyllä ruotsalaiset ovat tyhmiä, kun ovat lianneet merensä", kommentoi keskimmäinen lapseni.

Aluksi poikani kommentit kaiken hajun ja harmin keskellä hymyilyttivät. Oli vaikea lapselle selittää, että meri on yhteinen ja sitä ei ole pilannut ruotsalaiset tai jotkut muut, vaan me kaikki yhdessä.

Monista ponnisteluista huolimatta Itämeri on kaikilla ekologisilla mittareilla mitattuna maailman saastunein merialue. Ilman nopeaa tehoelvytystä Itämeri kuolee. Pahimpana Itämeren uhkana on rehevöityminen ja sisäinen kuormitus. Kaikeksi kamaluudeksi ilmastonmuutos vauhdittaa tätä noidankehää. Radikaalit päästövähennykset ovat välttämättömiä.

Itämeren pelastamisessa katse kääntyy helposti muiden Itämeren rantavaltioiden päästöihin. Tosiasia on, että meidän omat päästömme ovat väestöömme suhteutettuna mittavia. Typpipäästömme ovat jopa kasvaneet. Itämeren pelastamiseen tarvitaan tietenkin kaikki Itämeren valuma-alueen maat, mutta myös meidän on tehtävä omat kotiläksymme.

Maatalouden kuormituksen vähentämisessä tarvitaan aivan erityisesti rohkeampia ja vaikuttavampia keinoja. Suomi ei kykene saavuttamaan asetettuja tavoitteita Itämeren suojelutyössä ellemme saa selkeästi vähennettyä maatalouden ravinnekuormitusta. Suomessa maatalous vastaa fosforikuormituksesta jopa 60 prosenttia.

Nykyinen maatalouden ympäristötuki on käytännössä enemmän viljelijöille maksettua tulotukea ja sen vesiensuojelulliset vaikutukset ovat olleet heikkoja. Avainasemassa on maatalouden ympäristötuen uudistaminen oikeasti ja tehokkaasti palvelemaan tarkoitustaan.  Lähivuosina toteuttava EU:n maatalousuudistus on Itämerelle melkein elämän ja kuoleman kysymys.

Keinovalikoimassa tarvitaan myös aivan uudenlaista ajattelua, kuten ravinnepäästökauppaa, jolla kanavoitaisiin viljelijöiden toimet vesistöjen hyväksi ja puhtaudesta palkittaisiin. Järkevää on myös kehittää vapaaehtoista vuokrauskokeilua, jossa Saaristomeren valuma-alueella rinnepeltoja vuokrataan luonnonsuojelualueiksi tai sopivampaan muuhun käyttöön.

Baltic Sea Action -kokouksessa luvattu ravinteiden kiertoa selvittävä työryhmä päätti eilen työnsä. Tuoreessa raportissa esiteltiin toimia, joilla Saaristomeren tila voisi kohentua nopeastikin. Samalla Suomi voisi nousta ravinteiden, kuten ehtyvän luonnonvaran fosforin, kierrätyksen mallimaaksi.

Eilisen raportin lisäksi meillä on olemassa jo yllin kyllin tietoa millaisilla toimilla päästökuormitusta voidaan maatalouden osalta alentaa. Keinot pitää vain uskaltaa ottaa käyttöön.

Jos lisävoimavaroja tarvitaan, kannustan rahan etsintään maa- ja metsätalousministeriöstä. Vaikka tiukkaa sanotaan joka paikassa olevan, niin MMM:n budjetissa on varaa jopa porskuttaa. Maatalouden markkinointiin on suunnattu useita miljoonia ja rahoja käytetään jopa ruokareseptien ja possulihan käytön markkinoimiseen sekä julkaisemiseen Internet-sivuilla. Tilanne kuvastaa sitä, että valtion budjetin mittavan reilun 50 miljardin euron tehokkaassa kohdentamissa riittää vielä tehtävää.

18.03.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/22823/euroopan-vasyneimmat-lapset

Tunnustan joskus valvottaneeni lapsia iltoina, jolloin olen tullut myöhään töistä tai työmatkalta, että ehtisin olla edes vähän lasten kanssa. Työelämän kiireet ja venyvät työpäivät ovatkin monessa perheessä osasyy iltojen venymiseen. Lasten valvomiseen ja vähäiseen uneen ovat johtaneet monet syyt, eivätkä vähimpiä ole TV, tietokoneet, internet eikä myöhään venyvät harrastukset.  

Tutkimuksien mukaan suomalaiset lapset ja varsinkin murrosikäiset nuoret nukkuvat yöllä keskimäärin tunnin verran vähemmän kuin muut eurooppalaiset lapset. On sanottu, että suomalaiset lapset ovat Euroopan väsyneimpiä. Lasten terveyden kannalta tämä on vakava asia. Riittävä uni on aivan keskeinen hyvinvoinnin tekijä. Voidakseen hyvin ja kehittyäkseen lapset ja nuoret tarvitsevat vuorokaudessa unta noin 8-10 tuntia.

Väsynyt lapsi ja nuori näkyy usein arjessa monina ongelmina. Tämä on varmasti tuttua kaikille lasten kanssa työskenteleville ja tekemisessä oleville niin kodeissa, kouluissa kuin päiväkodeissakin. Me kaikki tiedämme, että liian vähän nukkunut lapsi on ärtynyt ja ylivilkas. Lasten ja nuorten jatkuva unenpuute ei aiheuta vain kiukkuisuutta vaan se on myös uhka lasten kasvulle ja kehitykselle.

Liian lyhyt uni häiritsee niin lapsen koulutyötä, yleiskuntoa kuin jaksamistakin. Unta tarvitaan oppimiseen, sillä unessa aivot palautuvat ja päivällä opitut asiat siirtyvät pitkäkestoiseen muistiin. Univaje altistaa lapset oppimisvaikeuksille ja heikolle keskittymiskyvylle. Unenpuute vaikuttaa myös painoon, sillä väsyneenä ruokahalu kasvaa. Jatkuva univaje voi edistää joidenkin sairauksien, kuten diabeteksen syntymistä. Sanomatta on selvää, että lapsen terveyden kannalta on välttämätöntä, että riittävästä unesta ja ajoissa nukkumaan menemisestä huolehditaan ja siitä tehdään osa arkea.

Kolmen lapsen äitinä tiedän, että ajoissa nukkumaan meneminen ei tapahdu itsestään ja repsahtamisia tapahtuu. Eikä ympäröivä yhteiskuntakaan tue aina ajoissa nukkumaan menemistä. Luin juuri uudesta TV-ohjelmasta. Eräällä kanavalla lanseerattiin uusi sarja nimenomaan varhaisnuorille. Ohjelma tulee keskellä viikkoa tuntia ennen puoltayötä!

Vastuu nukkumaanmenosta ei tietenkään ole TV-kanavilla eikä videopeleillä vaan se on vanhemmilla. Lasten lähipiirin vanhempien tehtävänä on varmistaa, että lapsi nukkuu riittävästi. Harva lapsi tai nuori osaa itsenäisesti huolehtia ajoissa nukkumaanmenosta, vaan vanhempien tehtävä on asettava rajat. Vaikka nuorelta sujuu monet arjen asiat hyvin, niin erityisesti nukkumaanmenoa on usein harjoiteltava ja valvottava.

Riittävän unen lisäksi on myös unen laadulla merkitystä. Jokaisella perheellä ja lapsella on oma tapa rauhoittua ennen nukkumaanmenoa. Iltasatu on keinoista parhaimpia. Lukemisella on montaa hyvää puolta, mutta aina se tarinakaan ei ole se tärkein. Yhdessäolo ja aikuisen aika sekä mahdollisuus rauhassa keskustella ovat usein päivän parhaita hetkiä. Vaikka lapset ovat isompiakin, niin iltasatuhetki ja aikuisen läsnäolo ovat tarpeen. Iltasaturauha on hyvä tapa turvata kunnon yöunet lapselle mutta myös meille aikuisille. Kun lapset menevät ajoissa nukkumaan, ehtii itsekin tehdä illalla enemmän ja ennen kaikkea ehtii myös itse ajoissa nukkumaan. Monissa perheissä tosin ”läppäri” aukeaa viimeistään silloin kun lapset nukahtavat.

16.03.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/22771/varmin-tapa-ikaantya-lopeta-liikkuminen

Ikäihmisten liikkumiskyvyn ongelmista vain yksi kolmasosa johtuu vanhenemista ja kaksi kolmasosaa liikunnan puutteesta. Liikunta on tärkeää kaikenikäisille. Ikääntyville liikunta on elintärkeää.

Liikunta on siitä uskomaton asia, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Useat tutkimuksen osoittavat, että iäkkäiden voima- ja tasapaino paranevat harjoittelulla iästä ja kunnosta riippumatta. Hyviä tutkimustuloksia on jopa yli 90-vuotiailla. Tutkimukset osoittavan sen, että ne iäkkäät, jotka toiminta- ja liikkumiskyvyn ongelmista huolimatta harrastavat liikuntaa, tarvitsevat vähemmän ulkopuolista apua.

Hyvä esimerkki löytyy Helsingissä sijaitsevasta Riistavuoren vanhustenkeskuksesta, jossa jopa 35 prosenttia talossa kuntoutettavista iäkkäistä on voitu kotiuttaa noin neljän kuukauden liikuntaharjoittelujakson jälkeen.

Liikunnassa ei ole kyse vain vanhustenhuollon kustannuksista ja hoivapalveluiden riittävyydestä vaan ennen kaikkea ikäihmisten elämänlaadusta. Meille kaikille on iästä riippumatta tärkeää pystyä hoitamaan omia asioitamme, ulkoilla ja tavata samalla muita ihmisiä.

Euroopan nopeimmin ikääntyvälle väestöllemme tarvitaan lisäkannusteita - ja mahdollisuuksia omasta jaksamisestaan ja fyysisestä kunnostaan huolehtimiseen niin, että kotona voisi asua ja toimintakyky säilyisi mahdollisimman pitkään.

Kustannustehokas kannustin olisi kuntoutuksen lisääminen kotitalousvähennyksen piiriin. Esimerkiksi siivous ja omasta kodista huolehtiminen on kotitalousvähennyksen piirissä, mutta omasta kunnosta huolehtiminen ei sen sijaan ole. Tämä on selkeä epäkohta, joka olisi helppo korjata laajentamalla kotitalousvähennys koskemaan ainakin lääkinnällistä kuntoutusta, jota tuottavat toimiluvalla toimivat fysioterapia- ja toimintaterapiayritykset, sekä ammatinharjoittajayrittäjät. Näin myös fysioterapeutin tai toimintaterapeutin käynti olisi kotitalousvähennyksen piirissä.

Vanhuus ei ole sairaus, mutta ikääntymiseen liittyy fyysisen kunnon heikkenemistä. Mitä iäkkäämpi ihminen sitä todennäköisemmin tarvitsee hän tukea ja ohjausta liikuntaansa ja toimintakykynsä ylläpitämiseen. Kotitalousvähennyksen laajentamisella kuntoutukseen voi olla monia säästövaikutuksia inhimillisen elämänlaadun edistämisen lisäksi. Ikääntyneiden ja huonokuntoisten kotona selviytymisen tukemisella voidaan siirtää laitoshoitoa. Kotitalousvähennyksen voisi tehdä myös ikääntyneen aikuiset lapset, jos nämä ostavat kuntoutuskäyntejä vanhemmilleen.

Ikääntyneet käyvät usein terveyskeskuslääkärillä vain hakemassa lähetettä fysioterapiaan. Kotitalousvähennys ei edellytä sairautta eikä lääkärissä käyntiä, joten ikääntyneiden terveyskeskuskäyntien väheneminen pienentää kuntien terveydenhuollon kustannuksia. Mikä tärkeintä, kotitalousvähennys kannustaisi ennaltaehkäisevään kuntoutukseen, joka on aina tuloksellisintakin. Liikunta ja kuntoutus ovat ikäihmisille paras ennaltaehkäisevä lääke.

Kotitalousvähennyskäytäntö ei ole sidoksissa ikään. Työikäisistä esimerkiksi pienyritysten henkilökunta saa yleensä hyvin typistetyn työterveyshuollon, johon ei kuulu fysioterapiaa tai kuntoutusta. Suomessa on yli 230.000 yritystä, joissa on alle viisi työntekijää, mutta yhteensä niissä työskentelee noin miljoona suomalaista yrittäjät mukaan lukien. Kotitalousvähennys saattaisi lisätä aktiivisuutta oman työkyvyn vaalimiseen. Tällöin työnantajat säästäisivät sairaslomapalkoissa ja Kela säästäisi sairauspäivärahoissa.

11.03.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/22694/firman-piikkiin-mutta-ei-isien-vaan-aitien

Raskaus ei ole työperäinen sairaus, eikä mikään muukaan työstä aiheutuva kustannus. Ei ole mitään järkevää syytä sille, miksi nimenomaan naisten työnantajien pitäisi korvata vanhemmuuden kustannukset. Tilanne on täysin epäoikeudenmukainen ja kohtuuton.

Eilen raporttinsa luovuttaneen vanhempainvapaatyöryhmän lopputulos jäi torsoksi. Työryhmä ei jatkoajasta huolimatta kyennyt esittämään yksimielistä mallia vanhemmuuden kustannusasian ratkaisemiseksi, vaikka se oli nimenomaan yksi työryhmän toimeksianto. Tämä oli iso pettymys, sillä niin Vanhasen II, kuin nykyisen Kiviniemen hallitusohjelmissa on selkeäsanaisesti luvattu edetä asiassa.

Merkittävä syy keskeisen hallitusohjelmalupauksen lunastamatta jättämiseen on siinä, että asiasta aikoinaan vastannut ministeri Hyssälä vitkutteli työryhmän perustamista. Lisäksi työryhmälle annettiin jatkoaikaa ja lupa työn venyttämiseen. Näin työryhmän työ valmistui muutamaa päivää ennen eduskunnan vaalitaukoa. Tämä merkitsee sitä, että asia ei käytännössä tämän hallituksen toimesta etene mihinkään.

Yhteisymmärryksen puutetta vanhemmuuden kustannusasiassa on työryhmän puolelta julkisuudessa perusteltu sillä, että "työnantajat eivät halua lisämaksuja ja valtiontalous on kireällä". Perustelu on käsittämätön. Joka tapauksessa kustannukset joku maksaa jo nyt ja se ”joku” on perhevapaita käyttävien naisten työnantajat. Maksumiehiä ovat myös naiset. Niin kauan kuin naisesta aiheutuu työnantajalle enemmän kustannuksia kuin miehestä, jatkuu naisten syrjintä työmarkkinoilla. Tämä näkyy ja tuntuu kovalla tavalla naisten palkassa sekä työsuhteissa pätkätöinä sekä esteinä edetä uralla.

On välttämätöntä, että seuraava hallitus istuu alas yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa ja valmistelee viipymättä esitykset vanhemmuuden kustannusasian ratkaisemiseksi. Vanhemmuuden kustannusasian pallottelu työryhmästä toiseen on lopetettava. Työryhmiä asian tiimoilta on ollut jo yli tarpeen.

Kyse ei ole vain tasa-arvon häpeätahrasta vaan myös merkittävästä yrittäjyyden jarrusta. Vanhemmuuden kustannuksista aiheutuva "äitiriski" näkyy naisvaltaisten yritysten kannattavuudessa ja työllistämismahdollisuuksissa. Tähän ei Suomella olisi varaa. Tarvitsisimme kipeästi jokaisen työpaikan ja yrityksen.

Vanhemmuuden kustannusten jakaminen on tehokas täsmätoimi harmaantuvassa ja taloushaasteiden kourissa kamppailevassa Suomessa. Suomessa yrittäjistä naisia on vain 30 prosenttia. Me tarvitsemme naisvaltaisille aloille enemmän yrittäjiä ja yrittäjiä työnantajiksi sekä myös lisää lapsia.