Tekijä: sari

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan sivistysvaliokunta on, kuultuaan 12 eri asiantuntijaa ja saatuaan lausunnon 29:ltä eri taholta, esittänyt lausunnossaan 7/2020 valtiovarainvaliokunnalle yksityisten koulujen kotikuntakorvauksesta seuraavaa:

”Sivistysvaliokunta viittaa lausuntoonsa hallituksen esityksestä eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2019 (SiVL10/2018 vp — HE 123/2018 vp), jossa valiokunta on käsitellyt yksityisten koulujen kotikuntakorvauksen määräytymistä. Muiden kuin kunnan ylläpitämien perusopetuksen järjestäjien oppilaskohtaista kotikuntakorvausta on leikattu vuoden 2015 alusta 100 %:sta 94 %:iin. Valiokunta on lausunnossaan esittänyt valtiovarainvaliokunnalle, että se ottaisi mietintöönsä lausuman vuoden 2019 aikana tehtävästä yksityisten koulujen kotikuntakorvausta koskevasta selvityksestä. Lausunnossaan sivistysvaliokunta on esittänyt, että hallituksen on ryhdyttävä tarvittaessa toimenpiteisiin yhdenvertaisen rahoituksen turvaamiseksi. Korvauksen suuruutta on arvioitava ottaen huomioon yksityiskoulujen kustannusrakenne ja lakisääteiset sekä muut velvoitteet ja koulujen asema kunnissa. Valtiovarainvaliokunnan mietintöön ei kuitenkaan sisällytetty sivistysvaliokunnan toivomaa lausumaa. 

Sivistysvaliokunta korostaa tässä tilanteessa uudelleen, että yksityiskoulujen kotikuntakorvauksen perusteet on syytä pikaisesti selvittää. Kyse ei ole ainoastaan koulutuksen rahoituksesta vaan laajemmin myös koulutuksen järjestäjien tasavertaisuudesta ja yksityisissä kouluissa opiskelevien oikeudesta saada mahdollisuudet tasavertaiseen koulutukseen kunnan oppilaitoksissa opiskelevien kanssa.”

Sivistysvaliokunta on lausunnossaan korostanut, että yksityiskoulujen kotikuntakorvauksen perusteet on syytä pikaisesti selvittää. Kuitenkin sivistysvaliokunta on jo kolme kertaa aikaisemminkin kiinnittänyt asiaan huomiota ja edellyttänyt sen selvittämistä:

SiVL 8/2014 vp: ”…Sen vuoksi on välttämätöntä jatkossa varmistaa ja selvittää hallituksen esitystä tarkemmin, muodostuuko nyt säädettävä järjestelmä oikeudenmukaiseksi kaikkien järjestäjien kannalta.”

SiVL 5/2018 vp: ”Valiokunta katsoo, että koska on epäselvää, mitä edellä mainittu kuntien yksityisiä järjestäjiä laajempi vastuu pitää sisällään ja millaisiin laskelmiin juuri kuuden prosentin vähennys perustuu, on valtioneuvoston hyvä selvittää asiaa ja ryhtyä tarvittaessa toimenpiteisiin.”

SiVL 10/2019 vp: ”Eduskunta edellyttää, että yksityisten koulujen kotikuntakorvauksesta tehdään selvitys, joka on annettava sivistysvaliokunnalle vuoden 2019 aikana. Hallituksen on ryhdyttävä tarvittaessa toimenpiteisiin yhdenvertaisen rahoituksen turvaamiseksi. Korvauksen suuruutta on arvioitava ottaen huomioon yksityiskoulujen kustannusrakenne ja lakisääteiset sekä muut velvoitteet ja koulujen asema kunnissa.”  

Edellä mainituista useista vaatimuksista ja asetetusta määräajasta (vuoden 2019 loppuun mennessä) huolimatta valtiovalta ei ole ryhtynyt sivistysvaliokunnan edellyttämiin selvitystoimiin. 

Edellä sanotun johdosta kuusi eri järjestöä, Yksityiskoulujen Liitto ry, Sivistystyönantajat ry, Opetusalan ammattijärjestö OAJ ry, Suomen harjoittelukoulujen rehtorit ry, Kristillisten koulujen ja päiväkotien liitto ry ja Steinerkasvatuksen liitto ry, ovat lähettäneet Opetus- ja kulttuuriministeriölle, Oikeusministeriölle, Eduskunnan sivistysvaliokunnalle ja Eduskunnan sivistys- ja tiedejaostolle 30.10.2019 päivätyn vetoomuksen, jossa järjestöt pyytävät, että valtiovalta ryhtyy tarvittaviin lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin kotikuntakorvauksen porrastuksen poistamiseksi.

Em. järjestöt ovat vetoomuksessaan viitanneet oikeustieteen tohtori, professori Kaarlo Tuorin 22.10.2019 päivättyyn selvitykseen. Selvityksessä esitettyjen näkökohtien valossa järjestöt ovat katsoneet, että kotikuntakorvauksen porrastus loukkaa monin eri tavoin yhdenvertaisuutta ja on ongelmallinen myös perusoikeuksien kannalta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän / esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus ryhtyy kirjallisessa kysymyksessä esille nostettujen sivistysvaliokunnan lausumien johdosta?

Miten hallitus varmistaa, että kotikuntakorvaus on oikeudenmukainen kaikkien järjestäjien ja oppilaiden kannalta? 

Mihin toimiin hallitus ryhtyy sen selvittämiseksi mitä mahdollinen kuntien yksityisiä järjestäjiä laajempi vastuu pitää sisällään ja millaisiin laskelmiin juuri kuuden prosentin vähennys perustuu sekä mihin tarvittaviin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy?

Miten hallitus perustelee porrastettua kotikuntakorvausta?

Täyttääkö porrastettu kotikuntakorvaus perusoikeuksien ja lainsäädännön yhdenvertaisuus vaateet?

Mihin toimiin hallitus on ryhtynyt sivistysvaliokunnan lausuman johdosta, jossa edellytetään, että yksityisten koulujen kotikuntakorvauksesta tehdään selvitys, joka on annettava sivistysvaliokunnalle vuoden 2019 aikana ja jossa edellytetään, että hallituksen on ryhdyttävä tarvittaessa toimenpiteisiin yhdenvertaisen rahoituksen turvaamiseksi, ja jossa edellytetään, että korvauksen suuruutta on arvioitava ottaen huomioon yksityiskoulujen kustannusrakenne ja lakisääteiset sekä muut velvoitteet ja koulujen asema kunnissa.?

Millaisiin toimiin valtiovalta ryhtyy kotikuntakorvauksen porrastuksen poistamiseksi? 

Helsingissä 4.11.2020

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­_______________________________

Sari Sarkomaa [kok]

Eduskunnalle

ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Lakialoitteessa esitetään, että ympäristönsuojelulain (527/2014) 18 §:n 3 momentti muutetaan siten, että muu kuin vähäinen lumen kaataminen mereen kielletään.

PERUSTELUT

Lumen kaataminen mereen aiheuttaa vahinkoa, kun lumen mukana mereen päätyy luonnolle ja ihmisille haitallisia aineita ja roskia, mm. muovia ja rakennusjätettä. Suomen ympäristökeskuksen teettämän tutkimuksen mukaan mereen kaadetussa lumessa on runsaasti mm. asfalttia, tiemerkintämassoja, maalin jäämiä sekä rengaspölyjätettä.

Esimerkiksi Helsingissä lumeen sekoittuu kaukolämpölaitosten ja pienpolton aiheuttamaa nokea, nastarenkaiden asfaltista irrottamaa kivipölyä ja bitumia, autonrenkaista irtoavia nastoja ja mikromuovia sekä autojen pakokaasujen palamishiukkasia. Lumen mukana mereen päätyy myös kadulle heitettyä roskaa ja eläinten jätöksiä.

Hetkenkin maassa ollut lumi sisältää mm. tupakantumppeja ja muuta jätettä sekä silmällä havaitsematonta mikromuovia sekä muita saasteita ja jäämiä.

Tupakantumppi on ympäristömyrkky. Tumpit on tehty selluloosa-asetaatista, jonka hajoaminen mikromuovihiukkasiksi kestää vuosia. Tumpin sisältämät myrkyt kulkeutuvat mikromuovihiukkasten mukana vesistöihin ja maaperään ja lopulta ravintoketjussa eläimiin ja ihmisiin. Tunnettuja karsinogeenejä eli syöpävaarallisia aineita tupakassa on kymmeniä. Tästäkin huolimatta lunta kaadetaan mereen ilman puhdistusta.

Helsingissä vastaanotetaan keskimääräisenä talvena noin 50 000 kuormaa lunta. Runsaslumisena talvena määrä voi olla jopa 350 000 kuormaa. Osassa lumenvastaanottopaikkoja roskat ja kiintoaines erotellaan ennen kuin sulanut lumi matkaa mereen. Erottelun apuna toimii esimerkiksi verkko tai välppä. 

Helsingissä on kahdeksan vakinaista lumenvastaanottopaikkaa. Hernesaari on ainoa vastaanottopaikka, jossa lumi kaadetaan suoraan mereen.

Ympäristökeskuksen vuonna 2012 toteuttamassa selvityksessä todetaan, että Helsingin Hernesaaren vastaanottopaikalle syntyi noin kolmen metrin paksuinen hiekkakerros talvella 2009–2010. Lisäksi mereen kaadettiin arviolta yhteensä 755 jätekuormaa, josta noin 530 kuormaa oli hiekoitussepeliä ja 225 kuormaa muuta jätettä. Ympäristövaikutusten vähentämiseksi Hernesaaren kippauslaiturin vierustalla sijaitsevaa merenpohjaa ruopataan kiintoaineen poistamiseksi. Ruoppaamalla poistetaan pohjaan kertynyt hiekoitushiekka ja roskat. Ympäristöviranomaisten mukaan lumen merivastaanotto ei ole kuitenkaan ympäristön kannalta ongelmatonta ja veteen mahdollisesti sekoittuneisiin epäpuhtauksiin ei pystytä nykyisillä menetelmillä vaikuttamaan. Mereen lumen mukana kaadetut jätteet, roskat ja aineosat kulkeutuvat merivirtojen mukana laajalle. Mereen joutunut jäte kuten mikromuovi ja raskasmetallit eivät häviä merestä ehkä koskaan.

Helsingin ympäristökeskuksen asiantuntijoiden mukaan lumi pitäisi kaataa maa-alueille. Ympäristökeskus voi vain suositella, että lumet kaadettaisiin maalle, sillä lainsäädäntö ei nykyisellään estä lumen mereen kaatamista.

Itämerta ja vesistöjämme on suojeltava vuodenajasta riippumatta. Maakaatopaikkojen löytyminen on varsin haastava Helsingissä, mutta se ei ole kestävä perustelu liata kotivesiämme ja merenrantojamme.

Suomessa useat kaupungit kuten esimerkiksi Espoo, Turku, ja Oulu ovat kieltäneet lumen kaatamisen mereen ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla annetuissa ympäristönsuojelumääräyksissä. Lumen kippaaminen mereen on kielletty Turussa, jossa asiaa on perusteltu alueen merialueen erityisolosuhteilla. Oulu on puolestaan välttänyt ongelman kaavoittamalla riittävästi lumenkaatopaikkoja. Tampereen kaupunki on puolestaan tehnyt riittävät suojarakenteet Näsijärven lähistöllä oleville lumenkaatopaikoille. 

Ruotsissa Naturvårdsverket on kieltänyt lumen kaatamisen mereen tai järviin. Ruotsissa likaantunut lumi luokitellaan jätteeksi. Kööpenhaminassa ja Oslossa kiellot perustuvat muun muassa lumen mukana kulkeutuvista haitta-aineista tehtyihin tutkimuksiin tai selvityksiin, kaadon aiheuttamaan roskaantumiseen.

Suomen lainsäädännössä lumen kaataminen mereen on voimassa olevan ympäristönsuojelulain (527/2014) 18 §:n 3 momentin nimenomaisella säännöksellä rajattu mainitun pykälän 2 momentissa tarkoitetun jätteen tai muun aineen mereen kaatamista koskevan kiellon ulkopuolelle. Aloitteessa esitetään tämän poikkeuksen kääntämistä päinvastaiseksi siten, että myös lumen kaataminen mereen tulee kielletyksi mainitun 2 momentin nojalla.

Lakialoitteessa esitetään, että vähäinen lumen kaataminen mereen jää kiellon ulkopuolelle. Rajauksella mahdollistetaan jatkossakin esimerkiksi yksityishenkilön omalla tai vapaa-ajan asunnolla lumikolan tai muun vastaavan avulla tapahtuva puhtaan lumen kaataminen mereen.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

Laki

Ympäristönsuojelulain 18 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan ympäristönsuojelulain (527/2014) 2 luvun 18 §:n 3 momentti, sellaisena kuin se on laissa 527/2014, seuraavasti:

2 luku

YLEISET VELVOLLISUUDET, PERIAATTEET JA KIELLOT

18 §

Merta koskevat erityiset kiellot

— — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — —

Edellä 2 momentissa tarkoitettu kielto koskee myös muuta kuin vähäistä lumen kaatamista mereen. Ruoppausmassan sijoittamisesta vesialueelle säädetään vesilaissa.

— — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — —

Tämä laki tulee voimaan      päivänä        kuuta 20   .

Helsingissä 4.11.2020

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­____________________

Sari Sarkomaa (kok)

Eduskunnan puhemiehelle

Silmätautien hoitoon pääsy on vaikeutunut COVID-19-epidemian aikana. Kun 31.8.2019 yli 180 vrk hoitoa odottaneita oli 561, vuotta myöhemmin 31.8.2020 heitä oli peräti 5 660. Erityisen vaikea tilanne on Helsingin ja Uudenmaan – sekä Satakunnan sairaanhoitopiireissä. 

COVID-19:n aiheuttama vaikea hoitoon pääsy antaa ennakkokäsityksen silmäterveydenhuollon tulossa olevista, ikääntyvään väestöön ja sen kaihin-, glaukooman-, ikärappeumien- ja diabeettisten silmäsairauksien hoitoon liittyvien haasteiden mittasuhteista. On mahdollista, että edellä mainittuja sairauksia sairastavien noin 900 000 henkilön lukumäärä kaksinkertaistuu kuluvan vuosikymmenen loppuun mennessä.

Sairaanhoitopiirien silmätautien poliklinikoille tehdään vuosittain yhteensä noin 600 000 hoitokäyntiä. Samaan aikaan yksityisiin optikkoliikkeisiin tehdään noin 1 500 000 tutkimuskäyntiä; silmälääkärivastaanotoille noin 500 000 ja optikkovastaanotoille noin 1 000 0000 asiakaskäyntiä. Yksityisen sektorin vastaanottokapasiteetti on noin 2,5-kertainen julkisen sektorin kapasiteettiin verrattuna. 

Suomessa on valtakunnallinen, 676 optikkoliikkeinä tunnettu, luvanvaraisten terveydenhuollon toimintayksiköiden verkosto, joista 90 %:a tuottaa sekä optikko- että silmälääkäripalveluja ja niihin liittyviä silmätutkimuksia. Yksiköissä toimii Suomen kaikkiaan noin 500 työikäisestä silmälääkäristä 350 ja noin 1 500 laillistetusta optikosta 1 200 vastaten perustason näönhuollon- ja silmäterveyden palveluiden tuotannosta.

Näkemisen ja silmäterveys NÄE ry:n kesäkuussa 2020 valmistuneen selvityksen mukaan yksityisten optikkoliikkeiden tuottamien silmäterveyspalveluiden hyödyntäminen julkisesti rahoitettujen palveluiden tuotannossa säästäisi vuosittain noin 30 miljoonaa euroa sairaanhoitopiirien omistajakuntien verovaroja. Selvitys perustuu kolmen sairaanhoitopiirin (Kymenlaakso, Pirkanmaa, Pohjois-Savo) julkisesti ilmoittamiin palveluhintoihin ja yksityisten palveluntarjoajien samojen palveluiden hinnastohintoihin. Esimerkiksi Kymenlaakson sairaanhoitopiirin osalta kysymys on vuosittain noin 930 000 euron säästöstä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän / esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Kuinka hallitus aikoo varmistaa, että silmätautien pahoin ruuhkautunut hoitoon pääsy normalisoidaan mahdollisimman nopeasti ja että se tehdään kustannustehokkaalla tavalla ilman tarpeettomia investointeja laite- ja henkilöresursseihin?

Mitä toimenpiteitä hallitus on suunnitellut varautuakseen silmäsairauksista kärsivien potilaiden lukumäärän kaksinkertaistumiseen ja hoitokäyntien volyymin moninkertaistumiseen nykyisestä kuluvan vuosikymmenen loppuun mennessä?

Helsingissä 3.11.2020

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­_______________________________

Sari Sarkomaa [kok]

Eduskunnan puhemiehelle

Suojamateriaalien kulutus hyvinvointipalveluissa on moninkertaistunut koronaviruspandemian aikana. Tästä on aiheutunut mittavat lisäkustannukset näitä palveluita tuottaville järjestöille ja yrityksille. Normaaliolosuhteista poikkeava suojautuminen jatkunee vielä ensi kesään, mahdollisesti kauemminkin.

Hallitus on luvannut korvata täysimääräisesti kunnille ja kuntayhtymille koronapandemiasta aiheutuneet lisäkustannukset.

Kustannusten korvaamisesta myös yksityisen sektorin toimijoille silloin, kun ne tuottavat kuntien järjestämisvastuulla olevia palveluja tarvitaan viipymättä kansallinen päätös. Kunnat ja kuntayhtymät ovat vastuussa ikäihmisten ja muiden ns. erityisryhmien palveluiden järjestämisestä. Yksityiset palveluntuottajat hoitavat kuntien järjestämisvastuulla olevia asiakkaita. Esimerkiksi joka toinen hoidossa oleva ikäihminen asuu ja hoidetaan yksityisessä palvelutalossa. Kansalaisten tulee olla samanarvoisessa asemassa hoitajatahosta riippumatta.

Suojautumisesta aiheutuva merkittävä kustannuspaine voi pahimmassa tapauksessa vaarantaa palvelutuotannon jatkuvuuden ja palveluiden saatavuuden sekä työpaikkojen säilymisen.

Sosiaali- ja terveysministeriön 30.6.2020 antamassa kuntainfossa on todettu, että koronavirustilanteessa lisääntyneen henkilösuojainten käytön kustannusten korvaaminen yksityisille toimijoille perustuu ensisijaisesti palvelun järjestäjän ja tuottajan välisiin sopimuksiin silloin, kun sote-palvelu on kunnan järjestämisvastuulla. Sosiaali- ja terveysministeriö on esittänyt, että tarvittaessa sopimuksia on avattava ja asiasta on neuvoteltava paikallisesti. Mikäli palvelun järjestäjän ja tuottajan väliset sopimukset ovat puutteellisia, on palvelun järjestäjän viime kädessä vastattava suojainten saatavuudesta osana asianmukaista hoitoa.

Hallitus on päättänyt korvata kunnille koronaviruksesta aiheutuvia ylimääräisiä kustannuksia. Kuntien tukemisen kokonaisuus neljännessä lisätalousarvioesityksessä on yhteensä noin 1,4 miljardia euroa (2.6.2020), mikä sisältää myös suojainkustannuksia.

Kuntaministeri Sirpa Paatero on 5.10.2020 annetussa kunnat-uutiskirjeessä todennut, että kuntien tekemät koronatestit, maskit, suojavarusteet ja muut koronaan välittömästi liittyvät kustannukset korvataan. 

Kustannusten korvaamisesta yksityisen sektorin toimijoille silloin, kun ne hoitavat julkisen sektorin asiakkaita, tarvitaan myös kansallinen päätös.

Yhdenvertaisuuden näkökulmasta on perusteltua päättää suojautumisen kustannusten korvaamisesta ja korvaustasosta yhtenäisin kansallisin perustein kaikille hyvinvointipalveluita julkiselle sektorille tuottaville toimijoille, kuten järjestöille ja yrityksille. Esimerkiksi Ruotsissa hallitus antoi jo toukokuussa asetuksen, jonka mukaan myös yksityisille palveluntuottajille on maksettava täysi korvaus koronan aiheuttamista lisäkustannuksista.

Selkeän kansallisen ohjeistuksen myötä kuntien ja kuntayhtymien ei tarvitsisi erikseen neuvotella jokaisen palveluntuottajan kanssa suojautumisesta aiheutuneiden lisäkustannusten korvaamisesta.

Korvauspäätöksen jälkeen sosiaali- ja terveysministeriö on perusteltua velvoittaa ohjeistamaan kuntia ja kuntayhtymiä sekä Kelaa kyseisten korvausten maksamisesta yhtenäisin perustein. 

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän / esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy koronaepidemiasta aiheutuvien suojavarusteiden käytön lisäkustannusten oikeudenmukaiseksi korvaamiseksi julkiselle sektorille hyvinvointipalveluita tuottaville toimijoille, kuten järjestöille ja yrityksille? 

Helsingissä 30.10.2020

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­_______________________________

Sari Sarkomaa [kok]

Julkaistu Munkinseutu-lehdessä 28.10.20

Syksyn yksi tärkeimmistä töistä eduskunnassa on ensi vuoden valtion talousarvion käsittely. Valtiovarainvaliokunnan jäsenenä keskeinen tehtäväni on vaikuttaa, että Helsingin erityisolosuhteet otetaan kaikessa päätöksenteossa vahvasti huomioon. Suomen koronatartunnoista kolmasosa on todettu Helsingin ja Uudenmaan alueella. Erityisesti palveluvaltainen Helsinki on kärsinyt suurimmat koronan tuomat iskut.  

On välttämätöntä, että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta tehdään ihminen ja palvelut edellä eikä keskityttäisi lisähallintoon, uusiin veroihin ja vaaleihin. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että maan hallitus kääntää kaupungeille selkänsä. Isojen kaupunkien rahat ”ryöstetään”, vastineeksi on tulossa lisähallintoa, mutta ei juurikaan parempia palveluja. Hallituksen kaavailemassa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa Helsingille jäisi alle 5 prosenttia kuntaveron tuotosta ja summalla olisi hoidettava muun muassa kaupunkimme opetus-, kulttuuri-, vapaa-aika- ja liikuntapalvelut sekä maksettava investoinnit ja velat. 

Hallituksen lakiluonnoksessa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseksi koko Uudenmaan sote- palveluiden rahoitus leikkautuisi 400 miljoonaa euroa vuoteen 2029 mennessä nykytilanteeseen verrattuna. Leikkauksesta HUS:n osuus olisi ainakin 100 milj. euroa. Tämä tarkoittaisi noin 1500 henkilötyövuoden vähentämistä HUS alueen erikoissairaanhoidosta. On päivän selvää, että esitys on kestämätön.

Hallitus on kertonut esitystä korjanneensa, mutta muutokset ovat hyvin pieniä eikä merkittäviä valuvikoja ole korjattu. Helsingiltä ja Uudeltamaalta leikataan korjauksienkin jälkeen yli 300 miljoonaa euroa vuoteen 2029 mennessä. Leikkaus näkyisi välittömästi hoitoon pääsyssä ja laadussa. 

Koronan takia muodostuneen hoitovelan takia HUS:n alueella yli 6 kuukautta erikoissairaanhoidossa odottaneita potilaita on kuusinkertainen määrä koronaa edeltävään aikaan verrattuna.

Perusterveydenhuollon ja suun terveydenhuollon kiireettömiin palveluihin pääsyssä on koronan vuoksi puutteita. Tällä hetkellä Munkkiniemen terveysasemalle kiireettömän lääkäriajan odotusaika on keskimäärin 30 päivää. Tilanne on kestämätön. Helsingin on löydettävä keinot turvata terveysasema- ja muut palvelut. Ajanvarauksessa on hoitajien kanssa löydettävä ratkaisuja. Ketään ei saa jättää hoitamatta.

Julkisten terveyskeskusten ruuhkauduttua on syytä hyödyntää kaikkien terveystoimijoiden tarjoamat resurssit. Tilanteeseen on tulossa osin helpotusta, kun Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta teki päätöksen 20.10, että palveluseteli on ensi vuoden alusta alkaen yksi terveysasemien lääkäripalvelujen pysyvä järjestämistapa.

Olen saanut paljon palautetta huolestuneilta vanhemmilta helsinkiläisten koulujen oppilashuollosta. Helsinkiläisiä koulu- ja opiskeluterveydenhoitajia on alettu käyttää koronavirustartuntojen jäljittämiseen. Tämä näkyy muun muassa lasten ja nuorten rokotusten ja terveystarkastusten siirtymisinä, kun kouluissa ei välttämättä ole terveydenhoitajaa paikalla sovittuina päivinä. Viruksen jäljittäminen on arvokasta työtä ja siihen on löydyttävä tekijät. On kuitenkin lyhytnäköistä, että apuvoimia otetaan lapsiin ja nuoriin kohdistuvasta, ennaltaehkäisevästä työstä.

Olen vedonnut siihen, että terveydenhoitajat palautettaisiin kouluihin. Lisäksi Helsingissä palveluseteli on tulossa käyttöön myös koulu- ja opiskeluterveydenhuollon sekä äitiys- ja lastenneuvolan lääkäripalveluihin kevätkauden 2022 loppuun saakka.

Opettajat, psykologit, koulukuraattorit ja mielenterveysjärjestöt ovat nostaneet esille huolen hallituksen aikeesta siirtää oppilashuolto maakuntahallinnon osaksi. Esitys on peruttava.

Asiantuntijat ovat arvioineet, että esitys heikentää oppilashuollon mahdollisuutta tukea lapsen normaalia kasvua ja oppimista, vähentää koulun voimavaroja ja keinoja auttaa lapsia ja nuoria sekä kitkeä kiusaamista. Teen kaikkeni, ettei esitys etene. Se olisi mittava heikennys kouluillemme. Esimerkiksi Munkkiniemen yhteiskoulun on voitava itse päättää oppilashuollon järjestämisestä oppilaiden tarpeiden mukaisesti. Ja alueemme alakouluille on välttämätöntä, että oppilashuolto pysyy kouluissa lähellä oppilaita. 

Voit seurata eduskunnan tapahtumia ja työtäni kansanedustajana vastaanottamalla eduskuntaterveiseni, joissa kerron ajankohtaisista politiikan kuulumisista. Kirjeen voit tilata lähettämällä minulle sähköpostia sari.sarkomaa@eduskunta.fi. Tai soittamalla 050 511 3033.

Ajatukset ja terveiset ovat aina tervetulleita. Ne ovat tärkeitä. Pidetään yhteyttä.

Sari Sarkomaa

Munkkalainen kansanedustaja

kolmen nuoren äiti

Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja