Siirry sisältöön

Kategoria: Ei kategoriaa

Julkaistu

Otimme tänään kantaa Paula Risikon kanssa hallituksen aikeeseen pyyhkiä parlamentaarisella sovulla pöytää ja romuttaa eduskuntapuolueiden yhteisestä kannasta poiketen Kela-korvaukset. https://www.verkkouutiset.fi/vasemmistovihrealle-ideologiselle-terveydenhuollon-tallomiselle-on-laitettava-stoppi/

Iltalehden uutisen mukaan hallitus aikoo tehdä merkittäviä leikkauksia yksityisen sairaanhoidon Kela-korvauksiin. Tuskin on muste ehtinyt kuivua, kun parlamentaariselta sovulta vedetään pohja. Ei näin voi toimia. https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/c188575a-bd0f-4ec3-b89b-78685d6a161d

Esitys Kela-korvauksen alasajosta tilanteessa, jossa koronan vaikutuksesta hoitovelka on ennätyksellinen, jonot hoitoon epäinhimilliset ja sosiaali- sekä terveyspalveluita mullistetaan historiallisella hallintomuutoksella, on umpivastuuton. Ihmisten palveluiden saatavuus on turvattava. Vasemmistovihreälle ideologiselle terveydenhuollon tallomiselle on laitettava stoppi.

Suunnan pitää olla päinvastainen.  Koronan tuoman hoitovelan purkamiseksi ja julkisen terveydenhuollon kuormituksen keventämiseksi on Kela-korvauksia nostettava ja otettava laajasti palvelusetelit käyttöön niin, että ihmiset saavat tarvitsemansa hoidon ajoissa. Näin voisimme purkaa hoitojonoja, hyödyntää paremmin yksityisen sektorin voimavaroja ja keventää ylikuormittuneen julkisen sektorin henkilöstön työtaakkaa.

Kela-korvauksen leikkaaminen johtaa julkisten palveluiden kuormittumiseen entisestään, kun yhä useampi siirtyy yksityisestä palvelusta julkisen palvelun jonoon. Seurauksena on palveluiden heikentyminen, julkisen terveydenhuollon kustannusten kasvu, henkilöstön ylikuormitus ja ruuhkautuminen.

SAK:n asiantuntijalääkäri Riitta Työläjärvi on vakavasti (Iltalehti 11.10.2021) varoittanut Kela-korvauksen poiston katastrofaalisista seurauksista ja lausunut, ettei korvausta tulisi missään nimessä poistaa sote-uudistuksen toimeenpanon yhteydessä.

Kela-korvaus mahdollistaa vuosittain noin 3,4 miljoonaa käyntiä lääkärin vastaanotolla. Kela-korvausta maksetaan sosioekonomiseen asemaan katsomatta kaikille suomalaisille.

Vuonna 2019 lääkärin hoidossa oli 1,5 miljoonaa Kela-korvauksen saajaa. Tämä kuvaa käytön laajuutta monissa tuloluokissa.

Joko vasemmistovihreät puolueet eivät ymmärrä suomalaisten arkea ja sitä, mikä merkitys yrittäjien työllä ja yksityisillä sektorilla on suomalaisten mahdollisuudelle saada tarvitsemansa palvelut, tai sitten he eivät siitä piittaa. Oli vastaus kumpi tahansa, niin yhtä järkyttävää

Moni käyttää yksityistä terveydenhuoltoa yksinkertaisesti siksi, ettei julkisen sektorin palveluihin pääse. Lisäksi merkittävää osaa Kelan korvaamista lääkäripalveluista ei ole edes saatavilla kuntien terveyskeskuksissa, esimerkkeinä silmälääkärit, gynekologit ja lastenlääkärit. Koko suunterveydenhuoltomme on rakennettu siten, että merkittävä määrä aikuisväestöstä käyttää yksityisiä palveluja. Kuntoutusjärjestelmämme on monin osin yrittäjien varassa. Vuonna 2020 kaksi miljoonaa ihmistä käytti Kela-korvattuja terveydenhuollon palveluja.

Kun yksityisen hoidon ja tutkimuksen Kela-korvaukset romutetaan, niin mitä hallitus tarjoaa tilalle? Vastausta ei näy eikä kuulu. On selvää, että toimesta kärsisi koko kansanterveys mutta eniten heikoimmassa asemassa olevat. Muualla Euroopassa tehdään toimia koronan aikana kertyneen hoitovelan purkamiseksi. Niin pitäisi tehdä Suomessakin. Jos Kela- korvausta ei olisi, se pitäisi nyt keksiä. 

Kela-korvausten romuttaminen sisältyy hallituksen sopimaan ensi vuoden budjettiin tulossa olevaan terveydenhuollon 140 miljoonan leikkauspakettiin. Runsaasta rahanjaosta huolimatta vanhuspalveluiden hoitajamitoitus jäi ilman riittäviä määrärahoja. Puuttuvat eurot leikataan terveydenhuollosta ja erityisesti Kela-korvauksesta. Lisäksi hallitus on päättänyt leikata lääkekorvausten valtion osuudesta  60 miljoonaa euroa. Hallituksen tolkuton talouspolitiikka on umpikujassa, kun kehyksien rikkomisesta ja valtavasta velkaantumisesta huolimatta puuttuvia rahoja vanhusten palveluihin etsitään leikkaamalla sairaiden palveluista.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja (kok)

Eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja

Julkaistu

Tiedote 12.2.2022
Julkaisuvapaa heti

Kokoomuksen kansanedustaja ja eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Sari Sarkomaa vaatii hallitukselta korjausliikettä korkeakoulu- ja tiedepolitiikan linjaan. Hallituksen holtiton ja ennakoimaton leikkauspolitiikka on edesvastuutonta.

”Hallitus on sopinut rajuista leikkauksista tieteen ja tutkimuksen määrärahoihin. Lisäksi yliopistollisen sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimusrahoitus on aluehallintouudistuksessa jätetty ratkaisematta. Tämä on vastoin hallituksen omaa tavoitetta nostaa tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan rahoitustaso 4 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Nopea korjausliike on välttämätön”, aloittaa Sarkomaa.

Valoa tilanteeseen on tuonut parlamentaarinen sopu nostaa vaiheittain tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiorahoitus neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta. Kaikki eduskuntapuolueet sitoutuivat myös edistämään T&K-rahoituslakia, jonka myötä tieteen ja tutkimuksen rahoitusta tullaan tulevina vuosina nostamaan. Myös T&K-verokannustin laajennetaan ja toteutetaan pysyvästi.

”On hallituksen velvollisuus löytää kevään kehysneuvotteluista kehyksien sisältä rahoitus tieteelle ja tutkimukselle. Onko hallitus sitoutunut omalla vahtivuorollaan parlamentaariseen sopuun siten, että rahoitustasoa nostetaan yhdessä sovitun tavoitteen saavuttamiseksi? Aikooko tiedeministeri esittää lisärahoitusta tieteelle ja tutkimukselle vuoden 2023 valtion talousarvioon?”, Sarkomaa kysyy.

Sarkomaa pitää historiallisena ylimielisyytenä sitä, että tieteen puolestapuhujaksi tarkoitettu tiedeministeri Kurvinen (kesk.) suhtautuu jopa naureskellen yliopistojen hallitusten puheenjohtajien johdolla tehtyyn hätähuutoon yliopistojemme laadun ja kilpailukyvyn puolesta.

”Mittavasta velkaantumisesta ja rahanjaosta huolimatta hallitus on tiederahoituksen leikkauksella murentamassa Suomen kilpailukyvylle ja hyvinvoinnille perustaa. Korkeakoulujen aloituspaikkojen lisääminen on perusteltua. Vakava huoli on se, ettei hallitus ole osoittanut vastaavia määrärahoja”, jatkaa Sarkomaa.

Lisäksi Sarkomaa muistuttaa, että Suomen koulutusjärjestelmä on jo tätä nykyä alueellisesti erittäin kattava.

”Korkeakoulutuksen laadusta ei pidä tinkiä hajauttamisen kustannuksella. On aika kuunnella korkeakoulujen ääntä. Vain keskittymällä vahvuuksiin pääsemme kohti maailman huippua. Ilman korkealaatuista tutkimusta ei ole myöskään talouskasvua. Se on myös kaiken osaamisen perusta”, Sarkomaa päättää. 

Lisätietoja:

Sari Sarkomaa, p. 050 511 3033

Julkaistu

Eduskunnan puhemiehelle

Ennakointikamarin selvityksen mukaan Uudenmaan korkeakoulujen aloituspaikkojen lukumäärä jää selvästi muita maakuntia alhaisemmaksi suhteessa alueen toisen asteen tutkinnon suorittaneisiin. Ennakointikamarin selvitys tarkastelee korkeakoulujen aloituspaikkamääriä ja korkeakoulujen vetovoimaisuutta.

Helsingin seudulla toimii neljä yliopistoa ja seitsemän ammattikorkeakoulua. Vaikka aloituspaikkojen lukumääriä on viime vuosina nostettu, Uudenmaan korkeakoulujen aloituspaikat ja opiskelemaan valittujen opiskelijoiden määrät ovat jääneet alemmalle tasolle verrattuna muiden maakuntien korkeakouluihin. Samaan aikaan Uudenmaan osuus maan opiskeluikäisestä ja työikäisestä väestöstä on kasvanut, ja yritysten osaajapula on pahentunut voimakkaasti. 

Ennusteiden mukaan työ- ja opiskeluikäisen väestön määrä Uudellamaalla kasvaa aina 2030-luvulle asti, ja samaan aikaan alueen yrityksillä on kasvava osaajatarve, mutta maakunnan korkeakouluille myönnetyt korkeakoulujen aloituspaikat laahaavat jäljessä. Uudenmaan korkeakoulujen kova vetovoima näkyy hyvin Laurea-ammattikorkeakoulussa, johon oli kevään 2021 yhteishaussa 6,2 ensisijaista hakijaa aloituspaikkaa kohden. Luku oli maan korkein. 

Aloituspaikkojen määrä Uudenmaan korkeakouluissa on alimitoitettu suhteessa opiskelupaikkojen kysyntään, jota indikoivat Uudenmaan 2. asteen tutkintojen korkea osuus sekä maakunnan korkeakoulujen ensisijaisten hakijoiden suuri osuus suhteessa koko maahan. Silti Uudenmaan korkeakoulujen osuus koko maan aloituspaikoista ja opiskelemaan valituista on laskenut useita prosenttiyksiköitä vuodesta 2016 vuoteen 2021. Toisen asteen tutkinnon suorittaneiden nuorten kynnys päästä opiskelemaan Uudenmaan korkeakouluihin on huomattavasti korkeampi kuin muun Suomen korkeakouluihin.

Tämä korkeakoulujen aloituspaikkojen alimitoitus on johtanut siihen, että Uudenmaan 2. asteen tutkinnon suorittaneiden hakemukset muun Suomen ja ulkomaisiin korkeakouluihin ovat kasvaneet voimakkaasti viime vuosina, sen sijaan muualta Suomesta Uudellemaalle kasvu on ollut vähäistä.

Useissa korkeakouluissa on opintoaloja, joihin valittujen opiskelijoiden määrä ylittää ensisijaisten hakijoiden määrän, ja suuri osa valituista ei ota vastaan tarjottua opiskelupaikkaa.  Korkeakoulujärjestelmä on tehoton, jos siihen sisältyy pitkäaikaisesti useita opintoaloja, joissa korkeakoulujen väliset erot ovat erittäin suuria ensisijaisten hakijoiden ja opiskelijoiksi valittavien välisessä suhteessa.

Viime vuosina noin 7 500 Uudellamaalla asuvaa nuorta aloitti vuosittain opiskelun muiden maakuntien korkeakouluissa ja noin 4 000 muissa maakunnissa asuvaa Uudenmaan korkeakouluissa. Korkeakoulututkinnon suorittaneiden muuttovirta suuntautuu kuitenkin muista maakunnista Uudellemaalle, jossa on eniten tarjolla korkeakoulutusta vastaavia työpaikkoja. Väestöennusteiden mukaan suurimpien kaupunkiseutujen maakuntien ulkopuolella työikäinen ja opiskeluikäisen väestön supistuminen tulee jatkumaan, ja potentiaalisten korkeakouluopiskelijoiden määrä tulee vähenemään.

Uudellamaalla tilanne on päinvastainen: työikäinen ja opiskeluikäinen väestö kasvaa ennusteiden mukaan ainakin 2030-luvun lopulle asti. Muutos vähentää erityisesti maakuntakorkeakoulujen opiskelupaikkojen kysyntää, mutta lisää edelleen Uudenmaan opiskelupaikkojen tarvetta. Työikäisen ja myös opiskeluikäisen väestön väheneminen suurten kaupunkiseutujen ulkopuolella tulee siis johtamaan siihen, että korkeakoulumaakuntien välinen eriytyminen tulee jatkumaan, sillä selvityksen mukaan Uudellamaalla ja osin suurissa korkeakoulumaakunnissa omien nuorten hakemukset tulevat edelleen kasvamaan ainakin 2020-luvulla, samalla kun keskisuurissa ja pienissä korkeakoulumaakunnissa alueiden omien nuorten hakemukset maakuntien korkeakouluihin tulevat supistumaan, jolloin todellinen opiskelupaikkakysyntä tulee laskemaan.

Ennakointikamarin mukaan sekä työvoiman kysyntä että osaajapulasta raportoivien työnantajien osuus ovat Uudellamaalla palanneet ennen koronaa käynnistyneelle kasvu-uralle, eikä tilanteeseen ole nähtävissä ratkaisua ilman riittäviä panostuksia alueella tarjottavaan koulutukseen.

Uudenmaan korkeakouluihin on suunnattava lisäaloituspaikkoja. Lisäksi niiden on saatava tutkintotavoitteiden nostoa vastaavat määrärahat. Tämä on niin Uudenmaan kuin koko maan kasvun ja hyvinvoinnin kannalta välttämätöntä. Vallitseva tilanne on sekä huonoa korkeakoulu- että aluepolitiikkaa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

-Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä Uudenmaan korkeakoulujen aloituspaikkojen lisäämiseksi ja vastaavien korkeakoulujen määrärahojen nostamiseksi? 

Helsingissä 10.02.2022

Sari Sarkomaa kok.

Julkaistu

Tiedote 5.2.2022

Julkaisuvapaa heti

Kokoomusedustajat: Ministeri Lindénillä näytön paikka – nyt katsotaan lunastaako hallitus lupaukset Terapiatakuusta

Lausuntokierrokselle esitelty hoitotakuulainsäädännön luonnos ei sisältänyt terapiatakuuta. Mielenterveyspalveluiden asiantuntijat nostivat Helsingin Sanomissa 4.2. esiin huolen, että hoitotakuu uhkaa jopa heikentää pääsyä mielenterveyspalveluihin. Kokoomuksen kansanedustajat Sari Sarkomaa, Paula Risikko ja Mia Laiho vaativat perjantaina nimitetyltä uudelta peruspalveluministeri Aki Lindéniltä toimia terapiatakuun sisällyttämiseksi hoitotakuulainsäädäntöön.

”Hallitus on pettänyt niin ihmiset kuin mielenterveysjärjestöt. Vielä on kuitenkin mahdollista korjata tilanne ja lunastaa lupaukset. Terapiatakuun toteuttamisen kannalla ovat kaikki eduskuntapuolueet, joten kannatusta varmasti löytyy. Tuoreen peruspalveluministeri Lindénin on otettava huomioon mielenterveysjärjestöjen osoittamat puutteet lakiluonnoksessa ja korjattava hoitotakuuesitystä ennen eduskuntakäsittelyä”, edustajat vaativat.

”Terapiatakuu -kansalaisaloitteen käsittely eduskunnassa on jo kahden vuoden ajan estetty hallituspuolueiden toimesta. Tätä on perusteltu sillä, että terapiaan pääsyä tullaan parantamaan osana hoitotakuulainsäädäntöä. Myös peruspalveluministeri Krista Kiuru on toistuvasti vakuuttanut, että viikon hoitotakuu koskee niin fyysistä kuin psyykkistäkin hoitoa. Lupaukset on kuitenkin rumasti petetty rajaamalla psykoterapia ja muu psykososiaalinen hoito hoitotakuun ulkopuolelle”, edustajat sanovat.

Kokoomusedustajat mustuttavat, että hoitoonpääsy mielenterveyspalveluihin on koronapandemian myötä entisestään vaikeutunut.

”Mielenterveysongelmat aiheuttavat menetettyjä työtunteja, pudottavat nuoria koulutuspolulta ja työstä. Tilanne on sekä inhimillisesti että yhteiskunnallisesti kestämätön. Jo toista vuotta on heitetty hukkaan mielenterveyspalveluiden saatavuuden parantamisessa, kun hallituspuolueet ovat vitkutelleet terapiatakuun käsittelyä”, edustajat sanovat.

Kokoomusedustajat muistuttavat ministeri Lindéniä siitä, että hän itse kysyi ministeri Kiurulta kyselytunnilla 7.10.2021 klo 16.42: ”Kysynkin nyt ministeriltä: missä aikataulussa me olemme saamassa tämän hoitotakuun, jonka osa on tämä terapiatakuu?” Samaa kysyvät nyt kokoomusedustajat Lindeniltä.

”Ministeri Lindénin on nyt selväsanaisesti kerrottava, miten asia on. Kirjataanko terapiatakuun terveydenhuoltolakiin, vai ei? Mikäli tahtoa asian korjaamiseen ei ministeriltä löydy, on eduskunnan viimein saatava käsitellä kansalaisaloite Terapiatakuusta. Siinä punnittaneen hallituspuolueiden puheet lopullisesti”, edustajat sanovat.

Lisätietoja:

Sari Sarkomaa, kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja, p. 050 511 3033

Paula Risikko, sivistysvaliokunnan puheenjohtaja, p. 050 511 3107

Mia Laiho, sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja, p. 050 433 6461

Julkaistu

Eduskuntaryhmämme on huolissaan polttoaineiden hinnan ja arjen kustannusten noususta – esitämme oman korjaussarjamme.

Vaadimme hallitukselta pikaisia toimia Suomen kotitalouksien ostovoiman vahvistamiseksi.
Eduskuntaryhmämme ei ole mukana perussuomalaisten laatimassa välikysymyksessä. Yhdymme epäluottamukseen hallitusta kohtaan, mutta pidämme perussuomalaisten ratkaisuja ongelmien ratkaisemiseksi vastuuttomina ja epärealistisin kalliina.

Meillä on vastuullisia ja kustannustehokkaita ratkaisuja esille nousseisiin ongelmiin. Esitämme ammattidieselin käyttöönottoa, työmatkavähennyksen laajentamista ja sähkön siirtohintojen kohtuullistamista. Haluamme myös vahvistaa kotimaisen energian tarjontaa, omavaraisuutta ja huoltovarmuutta. Suomi tarvitsee lisää edullista ja puhdasta energiaa.

Pitkäaikainen tavoitteemme on ollut kokonaisveroasteen ja erityisesti työn verotuksen keventäminen. Kaikille tuloluokille kohdistuvat veronkevennykset parantaisivat suoraan suomalaisten ostovoimaa. Vaadimme hallitukselta  aktiivisia toimia talouskasvun vauhdittamiseen, tuottavuuden vahvistamiseen ja työllisyysasteen nostamiseen kohti pohjoismaista tasoa.

Täsmätoimemme:

1. Kattavampi työmatkavähennys tukemaan myös pitkien matkojen työssäkäyntiä.
2. Ammattidiesel-veronpalautus hillitsemään ammattiliikenteen kustannuksia.
3. Sähkön siirtohinnat kuriin lisäpaketilla.
4. Selvitetään alennettu sähkövero talvikuukausille.
5. Selvitetään keinoja taittaa polttoaineveroa alaspäin tilanteissa, joissa öljyn hinta nousee poikkeuksellisesti.
6. Lisää kotimaista energiaa – nopeampaa luvitusta ja lakien uudistaminen pienydinvoimaloita varten.
7. 800 miljoonan euron palkkaveronkevennykset ostovoiman tukemiseksi Kokoomuksen vaihtoehtobudjetin mukaisesti.

Lisäksi kannustamme ja olemme valmis osallistumaan energian hinnoitteluun laajemmin vaikuttavien toimien valmisteluun, mikä on tehtävä huolella eikä huolettomasti heitellen.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja (kok)

Eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja

Julkaistu

Eduskunnan puhemiehelle

Sylva-säätiön tuoreen raportin mukaan syöpään sairastuneiden lasten vanhemmat tarvitsevat terapeuttista tukea, vertaistukea ja epävirallista tukea koko lapsen hoitopolun ajan. Vanhemmat kokevat, että muu perhe jää usein huomiotta tai se huomioidaan vain diagnoosivaiheessa.

Raportti ’Kiitollisuutta, taloushuolia ja psyykkistä kuormitusta’ avaa syöpään sairastuneen lapsen vanhemman kokemuksia hoitopolun varrelta. Raportti sisältää Sylva-säätiön keväällä 2021 Nordic Healthcare Group:illa (NHG) teettämän kyselytutkimuksen, joka kartoitti vanhempien kokemuksia perheen voinnista, toivotuista tuen muodoista ja tuen tarpeista. Perheiden kokemukset hoitopoluista ovat hyvin erilaisia ja vanhempien kokemuksia kartoitettiin myös haastatteluiden ja dialogien avulla. Raportin mukaan vastaajien kokemus omasta voinnista oli huonoimmillaan paitsi heti diagnoosivaiheessa, myös edelleen hoitojen loputtua. Vastaajista 55 % kertoi perheensä voivan hyvin, mutta vain 45 % vastaajista arvioi oman vointinsa hyväksi.

Vanhempien ja sisarusten voinnin heikentyminen jää usein selvittämättä: peräti joka viides vastaajista koki, että sairaalassa ei koskaan tiedusteltu muiden kuin lapsen vointia.

Vastaajista 84 % oli vähentänyt tai lopettanut päivätyönsä lapsen sairastuttua syöpään. Tämä tukee aiempaa rekisteripohjaista tutkimusta, jossa äitien työtulot vähenivät dramaattisesti lapsen syöpädiagnoosin myötä. Koska lähes joka perheessä toinen vanhemmista jää kotiin tai vähentää työssäkäyntiä, lapsen sairaus lisää taloudellista huolta. Taloudellisen tuen ja neuvonnan tarve nousi erityisesti matalatuloisten ja ei-hyvinvoivien perheiden vastauksissa.

Raportin mukaan syöpään sairastuneiden lasten vanhemmat tarvitsevat erityisesti terapeuttista tukea. Perheet kokivat tarvitsevana terapeuttista tukea eri vaiheissa lapsen hoitopolkua. Vanhemmat toivovat, että eri tukimuotoja tarjottaisiin aktiivisesti koko hoitopolun ajan, erityisesti diagnoosivaiheessa ja silloin, kun hoidot loppuvat. Eri tuen muodoista kysyttäessä vanhemmat nostivat terapeuttisen tuen tarpeen rinnalle myös vertaistuen ja epävirallisen tuen. Epävirallisella tuella tarkoitetaan kuulumisten vaihtoa, voinnin tiedustelua ja esimerkiksi lasten hoitoa.

Tutkimuksissa kartoitettiin myös perheiden ja vastaajien vointia. 45% vastaajista arvioi, että perhe ei ole voinut hyvin viimeisen kuukauden aikana ja 55%, että eivät itse ole voineet hyvin. Vastaajat olivat lähes yksinomaan (91%) syöpään sairastuneiden lasten äitejä. Vanhempien vointi oli selvästi huonoimmillaan lapsen syöpähoitojen alussa ja niiden päätyttyä. Vanhempien ja sisarusten voinnin heikentyminen jääkin usein selvittämättä: peräti joka viides vastaajista koki, että sairaalassa ei koskaan tiedusteltu muiden kuin lapsen vointia.

Paluu arkeen syöpähoitojen jälkeen ei aina olekaan suuri helpotus. Uskon, että systemaattisella psykososiaalisella tuella näitä vaikutuksia voidaan merkittävästi pienentää ja tätä tukee myös kansainvälinen tutkimustieto. Hyvän syövän hoidon lisäksi psykososiaalisen tuen arviointi tulisi tehdä useaan otteeseen hoitojen alussa, hoitojen aikana sekä niiden jälkeen ja lääkinnällisen hoidon rinnalla tulisi huomioida perheen elämäntilanne sekä arjen tuen tarpeet.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän / esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

-           Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä varmistaakseen, että syöpään sairastuneen lapsen perheiden psykososiaalinen tuki, taloudellinen tilanne, hyvinvointi sekä elämäntilanne ja arjen tuen tarpeet arvioitaisiin sekä varmistettaisiin perheille terapeuttisen ja vertaistuen saanti hoitojen alussa, hoitojen aikana ja niiden jälkeen?

Helsingissä 4.2.2022

Sari Sarkomaa (kok.)

Julkaistu

Helsingin Sanomat|Mielipide|Lukijan mielipide| 31.1. 2:00

HELSINGILLÄ on edessään vaikea työ selvitä kaupunkien ominaispiirteet sivuuttavasta aluehallintouudistuksesta. Sosiaali- ja terveystoimialan johtaja Juha Jolkkonen (HS 23.1.) nosti esille, että Helsingin valtiolta saama rahoitus sote- ja pelastuspalvelujen järjestämiseen leikkaantuu. Lisäksi yliopistollisten sairaaloiden, opetuksen ja tutkimuksen rahoitus on ratkaisematta.

Valtio leikkaa sote-palveluiden rahoittamiseksi kunnallisveron tuotosta kaksi kolmasosaa. Jäljelle jäävällä summalla Helsingin on rahoitettava kaikki menonsa.

Asiantuntijoilla on ollut erityinen huoli siitä, miten kasvavat kaupungit kykenevät rahoittamaan investoinnit ja riittääkö raha varhaiskasvatuksen ja koulutuksen tarpeisiin.

Kestämätön ja keskeneräinen rahoitusmalli on ensi tilassa korjattava. Maan kasvun veturin hyytymisestä kärsisi koko Suomi.

Valuvika on myös se, että oppilas- ja opiskelijahuollon on määrä siirtyä aluehallinnon alaisuuteen. Kun johtaminen ja työn sisällön määrittely muuttuvat sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeista lähteväksi, ennaltaehkäisevät palvelut ovat vaarassa jäädä korjaavien palvelujen jalkoihin. Siirto vaarantaa oppilashuollon yhteisöllisen roolin, lasten normaalikehityksen ja oppimisen tuen. On valtava riski, että oppilashuollon voimavarat valutetaan paikkaamaan puutteellisia sote-palveluja.

Helsingin on käytettävä erityisaseman suoma mahdollisuus pitää oppilashuolto, psykologi- ja kuraattoripalvelut kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla. Se mahdollistaa palveluiden järjestämisen kunkin kouluyhteisön tarpeiden mukaan sekä toimivan sopimuspohjaisen oppilashuollon kouluverkkomme yksityisten ja valtion koulujen kanssa. Koronaepidemian runnoessa lasten ja nuorten arkea ennaltaehkäisevää tukea kouluissa on vahvistettava eikä vaarannettava.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja (kok)

Helsingin kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsen

Julkaistu

Uusi Suomi BLOGI. Sari Sarkomaa 31.1.2022 21:49 päivitetty 31.1.2022 22:02

Tänään on julkaistu valtiovarainministeriön raportti, jossa hyvinvointialueiden tehtäviä ehdotetaan laajennettavaksi.

https://valtioneuvosto.fi/-/10623/raportti-hyvinvointialueiden-tehtavia-ehdotetaan-laajennettavaksi?fbclid=IwAR2j15MCd_A5vuHYmgn6UnsJhDCT12wN04uIdleMKm5Hg2CFsDCCUGr3sFQ

Ei ole suuri yllätys mutta erittäin huolestuttavaa! Heti aluevaalien jälkeen päästetään julki ja valloilleen kaavailut hyvinvointialueiden tehtävien laajentamisesta. Eikä tarvitse ennustajan taitoja ollenkaan arvatakseen oikein, että pian on hallituksen johdolla valmisteltu maakuntaveroesitys valtioneuvoston istunnossa?

Aluehallintouudistuksen rahoitusmalli on täysin keskeneräinen. Jopa yliopistollisten sairaaloiden rooli, tutkimuksen ja koulutuksen rahoitus ovat ratkaisematta. Useita muitakin korjauksia tarvitaan ripeästi, ettei aluehallintouudistus riko enemmän kuin rakentaa.

Helsingissä on edessä vaikea työ selvitä kaupunkien ominaispiirteet sivuuttavasta aluehallintouudistuksesta. Helsingin jatkossa valtiolta saama rahoitus sote- ja pelastuspalvelujen järjestämiseen leikkaantuu. Valtio leikkaa sote-palveluiden rahoittamiseksi kunnallisveron tuotosta kaksi kolmasosaa. Jäljelle jäävällä summalla on Helsingin rahoitettava kaikki menonsa. Asiantuntijoilla on ollut erityinen huoli siitä, miten kasvavat kaupungit kykenevät rahoittamaan investoinnit ja riittääkö raha varhaiskasvatukseen sekä koulutuksen tarpeisiin. Kestämätön ja keskeneräinen rahoitusmalli on ensi tilassa korjattava. Maan kasvun veturin hyytymisestä kärsisi koko Suomi.

Alueet ovat hyvin erilaisissa tilanteissa ja on suuri kysymys ehditäänkö eduskunnankin liian lyhyeksi havaitseman siirtymäajan puitteissa järjestämisvastuun siirto hyvinvointialueille palvelut turvaavasti tekemään. Hallitukselta on suuri virhe keskittyä  maakuntahallinnon paisuttamiseen ja maakuntaveron rakentamiseen.

Koronaepidemia on venyttänyt sote-henkilöstön jaksamisen sekä hoitojonot äärimmilleen. Kaikki energia ja voimavarat olisi suunnattava terveydenhuoltohenkilöstön tukemiseen, ihmisten palvelujen turvaamiseen ja siihen, että jonottamisen sijaan ihmiset pääsevät hoitoon.

Uusi verotuksen taso on kuin soraa lapioisi muutenkin hidastuviin maamme talouden rattaisiin.  Työn, eläkkeiden ja yrittäjän verotusta kiristävän ja talouden elpymistä jarruttavan maakuntaveron valmistelu pitää kuopata heti.

Julkaistu

Merkittävä määrä suomalaisista asuu asunto-osakeyhtiössä. Ei ole yhdenvertaisen verokohtelun periaatteiden mukaista, ettei heillä ole mahdollisuutta saada kotitalous-vähennyksestä helpotusta taloyhtiön teettämien remonttien palkkakustannuksiin. Omakotiasukkailla on jo oikeus tehdä vähennys vastaavista korjauksista.

Olen ajanut vähennyksen laajentamista jo pitkään.  Kirjallisiin kysymyksiini on ministeriöstä aina vastattu, että kotitalousvähennys myönnetään vain luonnolliselle henkilölle. Tämä ei ole kestävä perustelu. Taloyhtiö on tosiasiassa vain yksi väliporras asukkaan ja remonttiyrityksen välissä. Taloyhtiö voisi antaa vuosittain osakkaalle verovuonna teetetyn remonttityön kustannuksista laskelman, josta näkyisivät verottajan tarvitsemat tiedot remontin työkustannuksista, remonttiyrityksen tiedot sekä osakkaan vastikeperusteinen osuus kustannuksista. Osakas ilmoittaisi tietojen perusteella vähennyksen verohallintoon.

Monille palkansaajille ja eläkeläisille taloyhtiöiden remontit ovat taloudellisesti mittavia taakkoja. Tilanne on erityisen haastava Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla, jossa on kalleimmat asumisen ja elämisen kustannukset. Kasvavat korjausvastuut tekevät tilanteen monille lähes sietämättömäksi.

Kylpyhuoneen kunnostaminen on esimerkki isosta menoerästä. Yleinen tapa on, että taloyhtiössä kylpyhuoneet korjataan keskitetysti yhtiövetoisesti. Tällaisissa yhtiön vastuulle kuuluvissa remonteissa asukas ei voi hyödyntää kotitalousvähennystä, sillä vähennys myönnetään vain henkilölle, ei yhtiölle.

Asunto-osakeyhtiössä asuvien huutavan epäreilu kohtelu on perusteltua korjata. Eriävän verokohtelun korjaaminen on perusteltua myös kannustettaessa asuntokannan kunnossapitoon, peruskorjaamiseen ja energiatehokkuuteen sekä muihin ilmastonmuutoksen vastaisiin toimiin. Esimerkiksi Ilmasto- ja energiapolitiikka vaikuttavat merkittävästi asumiskustannusten kehitykseen.

Esittelin eduskunnassa marraskuussa 2021 lakialoitteeni kotitalousvähennyksen laajentamista asunto-osakeyhtiön osakkaille, niin että vähennyksen voi saada yhtiön teettämän remontin palkkakustannuksista. Aloite on nyt valtiovarainvaliokunnassa odottamassa käsittelyä. 

Eduskunnasta asia sai vahvaa tukea, kun valtiovarainvaliokunnan mietintöön vuoden 2022 tuloverolain muutoksista kirjasimme vahvan tuen selvittää kotitalousvähennyksen laajentamista myös taloyhtiöiden teettämiin remontteihin.


Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

Valtiovarainvaliokunnan jäsen

Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja

Julkaistu

Aluehallintouudistuksessa Helsingin jatkossa valtiolta tulevaa sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitusta leikataan rajusti, samoin kaupunkimme kassan varoja. Helsinki saa pitää kuntaveron tuotostaan vain alle viisi prosenttia. Leikatun summan pitäisi riittää kaikkiin kaupungin menoihin, kuten varhaiskasvatukseen, koulutukseen ja investointeihin. Uudistus on iso riski Helsingin palveluille ja elinvoimalle. Täysin kohtuuton rahoitusmalli on välttämätöntä korjata. Uudistus on monin muinkin tavoin vahingollinen. Joudumme hallinnollisesti eriyttämään sote-palvelut muista kaupungin toiminnoista. Tämä tuo täysin turhaa lisäbyrokratiaa eikä mitään lisäarvoa palveluille. Erityisasemasta on vain yksi etu. Helsinki saa halutessaan pitää oppilas- ja opiskelijahuollon kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla. Tämä mahdollisuus on Helsingin ehdottomasti käytettävä. Aluehallintouudistuksessa oppilas- ja opiskelijahuollon järjestämisvastuu on määrä siirtyä hyvinvointialueille. Lakiesityksen eduskuntakäsittelyssä asiantuntijoiden valtaenemmistö ei kannattanut siirtoa arvioiden sen heikentävän oppilashuollon toimintaa. Tästä piittaamatta hallituspuolueet veivät lakiesityksen läpi eduskunnassa.  Oppilashuollon yhteisöllisen roolin, lasten normaalikehityksen ja oppimisen tuen rampauttaminen on vakava virhe. Koronaepidemian runnoessa lasten ja nuorten arkea pitää ennaltaehkäisevää tukea kouluissa vahvistaa, eikä vaarantaa. Myös syrjäytymisen, kiusaamisen ja väkivallan kitkeminen edellyttävät oppilas- ja opiskelijahuollon palveluiden vahvistamista osana koulun arkea.

Oppilashuollon siirto on muutos täysin väärään suuntaan. Kun johtaminen ja työn sisällön määrittely muuttuvat sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeista lähteväksi, ennaltaehkäisevät palvelut ovat vaarassa jäädä korjaavien palvelujen jalkoihin. Sosiaali- ja terveystoimessa ei ole osaamista eikä tietoa päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten arjesta tai siitä, minkä verran tukea tarvitaan. On valtava riski, että oppilashuollon voimavarat valutetaan paikkaamaan puutteellisia sote-palveluja.  Koko oppilashuollon, psykologi- ja kuraattoripalveluiden pitäminen kasvatuksen ja koulutuksen hallinnonalalla mahdollistaa palveluiden järjestämisen kunkin kouluyhteisön tarpeiden mukaan ja myös toimivan sopimuspohjaisen oppilashuollon osana kouluverkkoamme toimivien yksityisten koulujen sekä valtion koulujen kanssa. Kaupunkimme opettajien, rehtoreiden ja oppilashuollon kanta on selkeä: oppilas- ja opiskelijahuolto on pidettävä kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla. Heidän asiantuntemustaan ei pidä sivuuttaa. Olisi vastuutonta toimia toisin ja vaarantaa oppilashuolto tilanteessa, jossa lapset, nuoret ja koko kouluyhteisö kipeimmin lisätukea tarvitsee. 

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

Helsingin kaupunginvaltuuston- ja hallituksen jäsen.

Kolmen nuoren äiti