Siirry sisältöön

Kategoria: Puheet

Julkaistu

Aivosairaudet vaikuttavat lähes jokaisen suomalaisen elämään suoraan tai välillisesti läheisen kautta. Silti suurin kansansairautemme jää liian usein varjoon. Muistisairauteen tai muuhun vakavaan aivosairauteen sairastuu puolet naisista ja joka kolmas 45 vuotta täyttänyt mies loppuelämänsä aikana. 

Aivoterveyden ja aivosairauteen sairastuneiden hyvän elämän edistämiseksi on viisasta rakentaa kansallinen aivoterveysohjelma. Tarvetta on luoda keinoja, joilla erilaisissa elämäntilanteissa olevat ihmiset voivat huolehtia aivoterveydestään, erityisesti muistisairauksien riskitekijöiden ehkäisyn näkökulmasta. 

FINGER-tutkimushankkeen elintapainterventiot vaikutuksineen ovat rohkaisevia. Aivoterveysohjelman vaikuttavuutta lisää sekin, että aivosairauksiin sairastumisen riskiä vähentävät toimet ehkäisevät muitakin kansansairauksia ja lisäävät jo sairastuneiden elämän laatua. Säännöllinen liikunta, terveellinen ravinto, riittävä uni, päihteettömyys sekä aivojen sopiva haastaminen ovat tärkeitä kaikille. Lopulta perintötekijät määräävät sattuman ohella sen, mitä aivosairauksia tulemme sairastamaan. Sairaus voi koskettaa ketä vain meistä. 

Aivoterveysohjelma olisi odotettu kädenojennus muistisairauksien ja muiden aivosairauksien merkityksen ymmärtämiseksi, niiden aiheuttamien inhimillisten ja muiden haittojen ehkäisemiseksi. Hyvinvointialueiden aloittaessa toimintansa on oiva aika vauhdittaa suurimpien kansansairauksien yhdenvertaista varhaisdiagnosointia, laadukasta hoitoa ja kuntoutusta. 

On luotava Suomi, jossa kukaan ei jää yksin avuntarpeen kanssa. Erityisesti omaistaan auttavien tilanne kaipaa kohennusta. Aivoterveyden ja muistiystävällisyyden vauhdittaminen on koko Suomen asia.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja
Muistiliiton hallituksen 1. varapuheenjohtaja

Julkaistu

Eduskunnalle

ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Lakialoitteessa ehdotetaan palliatiivisen hoidon asiantuntijatyöryhmän loppuraportin suositusten mukaisia muutoksia terveydenhuoltolakiin (1326/2010). Lain 4 lukuun lisättäisiin uusi 24 a §, jossa säädettäisiin voimassa olevaa lakia laajemmin kunnan velvollisuudesta järjestää palliatiivinen hoito ja saattohoito. Lisäksi ehdotetaan, että terveydenhuoltolain 6 luvun 50 §:n 1 momentti muutetaan siten, että kiireelliseen hoitoon mukaan luettavia palveluja koskevaa listaa täydennetään saattohoidolla ja psykososiaalista tukea koskeva termi korvattaisiin laajemmalla sosiaalinen tuki -termillä.

PERUSTELUT

Yleisperustelut

Palliatiivinen hoito on parantumatonta, etenevää sairautta sairastavan potilaan aktiivista kokonaisvaltaista hoitoa. Sen tavoitteena on vähentää kärsimystä ja vaalia elämänlaatua. Palliatiivinen hoito voi kestää vuosia. Saattohoito on palliatiivisen hoidon viimeinen vaihe.  Yhteiskunnan on turvattava jokaiselle oikeus hyvään hoitoon myös elämän loppuvaiheessa.

Palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa koskeva lainsäädäntö ei valitettavasti ole Suomessa ajan tasalla. Sääntely on osin eri säädöstasoilla päällekkäistä eikä sääntely esimerkiksi tue riittävällä tavalla terveydenhuoltoalan ohjaus- ja valvontakeinojen ja sanktioiden tehokasta käyttöä.

Voimassa olevassa terveydenhuoltolain 24 §:ssä säädetään kunnan velvollisuudesta järjestää alueensa asukkaiden sairaanhoitopalvelut, joihin kuuluvat myös palliatiivinen hoito ja saattohoito. Saman pykälän 2 momentin mukaan sairaanhoito on toteutettava yhtenäisten hoidon perusteiden mukaisesti, ja niissä määritetään palliatiivisen hoidon ja saattohoidon porrastus.

Keskittämisasetuksen perustelumuistion mukaan erityisvastuualueiden yliopistosairaaloiden tulee suunnitella vaativan palliatiivisen hoidon järjestelyt alueellaan valtakunnallisesti yhtenäisten hoidon perusteiden mukaan. Keskittämisasetuksen toteuttamisen ja yhtenäisten hoidon perusteiden seuranta kuuluu asetuksen 8 §:n mukaan sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa toimivalle kansalliselle koordinaatioryhmälle.

On siis ilmeistä, että palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa koskevat säädökset ja määräykset olisivat tosiasiassa päällekkäisiä jo nyt voimassa olevan sääntelyn kanssa, mutta säädöstason nostaminen korostaisi sääntelyn merkitystä sekä voisi tehostaa terveydenhuoltoalan ohjaus- ja valvontakeinojen ja sanktioiden käyttöä.

Elämän loppuvaiheen asiantuntijatyöryhmä asetti säädöstyöryhmän harkitsemaan palliatiivista ja saattohoitoa koskevan erillislainsäädännön tarvetta ja luonnostelemaan mahdollisia säädösehdotuksia. Säädöstyöryhmän näkemyksen mukaan palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta ei tarvita erillistä uutta lakia, vaan lisäykset voidaan sisällyttää olemassa oleviin terveydenhuollon säädöksiin.

Elämän loppuvaiheen asiantuntijatyöryhmä kannatti säädöstyöryhmän valmistelemia säädösehdotuksia ja esittää muutoksia lainsäädäntöön yksimielisesti. Työryhmä saavutti yksimielisyyden myös siitä, että pelkästään suositusluonteinen sääntely ei ole riittävän vahvaa tai sitovaa. Tämän lakialoitteen ehdotuksen perustuvat työryhmän ehdotuksiin.

Säännöskohtaiset perustelut

24 a §

Aloitteessa ehdotetaan, että uudessa terveydenhuoltolain 24 a §:ssä säädettäisiin nykyisen sairaanhoitoa koskevan 24 §:n jälkeen erikseen palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin kunnan velvollisuudesta järjestää palliatiivinen hoito ja saattohoito. Momentissa määriteltäisiin palliatiivinen eli oireita lievittävä hoito potilaan aktiiviseksi kokonaisvaltaiseksi elämän loppuvaiheen hoidoksi erityisesti, kun kuolemaan johtava tai henkeä uhkaava sairaus tai vamma aiheuttaa potilaalle kärsimystä ja heikentää hänen elämänlaatuaan. Saattohoito määriteltäisiin osaksi palliatiivista hoitoa ja ajoittuvan oletetun kuolinhetken välittömään läheisyyteen.

Lisäksi 1 momentissa säädettäisiin palliatiivinen hoito ja saattohoito järjestettäväksi porrasteisesti osaamistasojen perustason, erityistason ja vaativan erityistason laatukriteereiden mukaisesti ja siten, että valtakunnallisesti tasa-arvoinen ja tarvelähtöinen hoitoon pääsy turvataan. Sairaanhoitopiireissä olisi ehdotuksen mukaan oltava monipuoliset ja moniammatilliset erityistason palliatiiviset keskukset, jotka tarjoavat erityistason avo- ja vuodeosastopalveluita sekä vastaavat konsultaatio- ja päivystystuen järjestämisestä ympärivuorokautisesti. Sairaanhoitopiireissä tulisi myös olla koko sairaanhoitopiirin kattavat palliatiiviset kotisairaalaverkostot, joita koskevien palvelujen on oltava saatavilla ympärivuorokautisesti.

Pykälän 2 momentin mukaan yliopistosairaanhoitopiireissä olisi oltava palliatiiviset keskukset, jotka vastaavat vaativan erityistason palliatiivisen hoidon palveluista koko erityisvastuualueella ja jotka vastaavat lasten ja nuorten palliatiivisen hoidon ja saattohoidon toteuttamissuunnitelmien laadinnasta.

Pykälän 3 momentti sisältäisi tarkempien säännösten antamista koskevan asetuksenantovaltuuden. Momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä palliatiivisen hoidon ja saattohoidon palveluiden tuottamisesta ja laadun parantamisesta. Asetuksen keskeinen sisältö voisi vastata sääntelyä, joka nykyään sisältyy yhtenäisiin kiireettömän hoidon perusteisiin palliatiivisen hoidon asiantuntijatyöryhmän loppuraportin suosituksen mukaisesti.

50 §

Voimassa olevan terveydenhuoltolain 50 §:n 1 momentin 1. virkkeen mukaan kiireellinen sairaanhoito, mukaan lukien kiireellinen suun terveydenhuolto, mielenterveyshoito, päihdehoito ja psykososiaalinen tuki on annettava sitä tarvitsevalle potilaalle hänen asuinpaikastaan riippumatta. Aloitteessa ehdotetaan, että luetteloa täydennetään siten, että kiireelliseen sairaanhoitoon luetaan mukaan myös saattohoito. Lisäksi psykososiaalista tukea koskeva termi korvattaisiin laajemmalla sosiaalinen tuki -termillä.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

Laki terveydenhuoltolain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

lisätään terveydenhuoltolain (1326/2010) 4 lukuun uusi 24 a §,

muutetaan terveydenhuoltolain (1326/2010) 6 luvun 50 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1516/2016, seuraavasti:

4 luku

Terveydenhuollon yhteistyö ja alueelliset palvelut

24 a §

Palliatiivinen hoito ja saattohoito

Kunnan on järjestettävä palliatiivinen hoito ja saattohoito. Palliatiivisella eli oireita lievittävällä hoidolla tarkoitetaan potilaan aktiivista kokonaisvaltaista elämän loppuvaiheen hoitoa erityisesti, kun kuolemaan johtava tai henkeä uhkaava sairaus tai vamma aiheuttaa potilaalle kärsimystä ja heikentää hänen elämänlaatuaan. Saattohoito on osa palliatiivista hoitoa ja se ajoittuu oletetun kuolinhetken välittömään läheisyyteen. Palliatiivinen hoito ja saattohoito järjestetään porrasteisesti osaamistasojen perustason, erityistason ja vaativan erityistason laatukriteereiden mukaisesti ja siten, että valtakunnallisesti tasa-arvoinen ja tarvelähtöinen hoitoon pääsy turvataan. Sairaanhoitopiireissä on oltava monipuoliset ja moniammatilliset erityistason palliatiiviset keskukset, jotka tarjoavat erityistason avo- ja vuodeosastopalveluita sekä vastaavat konsultaatio- ja päivystystuen järjestämisestä ympärivuorokautisesti. Sairaanhoitopiireissä tulee myös olla koko sairaanhoitopiirin kattavat palliatiiviset kotisairaalaverkostot, joita koskevien palvelujen on oltava saatavilla ympärivuorokautisesti.

Yliopistosairaanhoitopiireissä on oltava palliatiiviset keskukset, jotka vastaavat vaativan erityistason palliatiivisen hoidon palveluista koko erityisvastuualueella ja jotka vastaavat lasten ja nuorten palliatiivisen hoidon ja saattohoidon toteuttamissuunnitelmien laadinnasta.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä palliatiivisen hoidon ja saattohoidon palveluiden tuottamisesta ja laadun parantamisesta.

6 luku

Hoitoon pääsy

50 §

Kiireellinen hoito

Kiireellinen sairaanhoito, mukaan lukien saattohoito, sekä kiireellinen suun terveydenhuolto, mielenterveyshoito, päihdehoito ja sosiaalinen tuki, on annettava sitä tarvitsevalle potilaalle hänen asuinpaikastaan riippumatta. Kiireellisellä hoidolla tarkoitetaan äkillisen sairastumisen, vamman, pitkäaikaissairauden vaikeutumisen tai toimintakyvyn alenemisen edellyttämää välitöntä arviota ja hoitoa, jota ei voida siirtää ilman sairauden pahenemista tai vamman vaikeutumista.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tämä laki tulee voimaan     .  päivänä           kuuta 2022.

Helsingissä    2. 3. 2022

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­_______________________________

Sari Sarkomaa [kok]

Julkaistu

Eduskunnalle

ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Lakialoitteessa esitetään tuloverolain (1535/1992) 127 a §:n 1 momentin muuttamista siten, että kotitalousvähennys laajennetaan koskemaan myös fysioterapia- ja toimintaterapiayritysten sekä vastaavien ammatinharjoittajien tuottamaa verovelvollisen kotona tai vapaa-ajan asunnolla tekemää kotikuntoutuspalvelutyötä.

PERUSTELUT

Yleisperustelut

Kotikuntoutus on arvokasta ja tärkeää työtä, jolla ylläpidetään ja edistetään ihmisten arjen toimintakykyä ja tuetaan turvallista kotona asumista silloin, kun kotona pärjääminen ja arjen toiminnoista suoriutuminen on heikentynyt ikääntymisen, sairastumisen, leikkauksen tai onnettomuuden seurauksena ja toimintakyky on laskenut merkittävästi. Kotona tapahtuvan kuntoutuksen tavoitteena on vahvistaa asiakkaan kykyä toimia mahdollisimman itsenäisesti omassa arjessaan.

Kotikuntoutuksen tavanomaiseksi perusesimerkiksi voidaan luonnehtia fysioterapeutin tai toimintaterapeutin ihmisen kotona antamaa kotikuntoutusta. Kuntoutuksessa fysioterapeutti rakentaa ihmisen toimintakykyä ja fyysistä perustaa karkeassa motoriikassa ja toimintaterapeutti tukee ihmisen hienomotoriikkaa ylläpitävää kuntoutusta. Tämä on olennaisen tärkeää, sillä fyysisen toimintakyvyn on oltava riittävällä tasolla, jotta ihminen pääsee esimerkiksi nousemaan tuolilta ylös, liikkumaan portaissa, siirtymään vessaan, istumaan ja nousemaan vessasta pois, ja jotta arjen tehtävät, kuten esimerkiksi tiskaaminen ja muu kuin perusliikkuminen mahdollistuu.

Fysioterapeutti ja toimintaterapeutti pystyvät antamallaan lääkinnällisellä kuntoutuksella ja fyysisillä harjoitteilla tukemaan, että perusedellytykset kotona asumiseen ja pärjäämiseen jatkuvat.

Etenkin koronaepidemian takia sekä jo pidempiaikaisen tutkimusnäytön perusteella kuntoutuksen ja liikunnan edistämiseen tarvitaan uusia keinoja. Tehokas toimenpide on laajentaa kotitalousvähennys koskemaan fysioterapiayritysten, toimintaterapiayritysten sekä vastaavien ammatinharjoittajien tuottamaa lääkinnällistä kotikuntoutusta sekä liikunnan ohjausta.

Kotihoidossa olevat ihmiset ovat yhä iäkkäämpiä, huonokuntoisempia ja usein muistisairaita. Kotihoidon sairaanhoitajat ja lähihoitajat ovat ylikuormittuneita. Omaishoitajat ovat kovilla ja kaipaavat kipeästi lisätukea.

Julkisen sektorin tarjoama kotikuntoutus on aivan liian vähäistä tarpeeseen nähden, rinnalle tarvitaan muita keinoja ikääntyvän väestön toimintakyvyn edistämiseen ja ylläpitämiseen.  Ikäihmisten liikkumiskyvyn ongelmista kaksi kolmasosaa johtuu liikunnan puutteesta – vain kolmannes vanhenemisesta. Liikkumattomuus romahduttaa nopeasti ihmisen toimintakyvyn ja elämän laadun. 

Suomessa oli vuoden 2019 lopussa 70 vuotta täyttäneitä henkilöitä 874 314. Heistä ympärivuorokautisessa hoidossa on noin 40 000 ja kotihoidon piirissä noin 52 000 ihmistä. Merkittävä osa senioreista asuu yksin ilman mitään apua ja tukea. Koronaepidemia ja monin osin liian kategoriset yli 70 vuotta täyttäneitä ihmisiä koskevat suositukset ovat entisestään lisänneet uudenlaisten apujen ja tukien muotojen merkitystä. 

Mitä iäkkäämpi ihminen on, sitä todennäköisemmin hän tarvitsee tukea ja ohjausta liikuntaansa ja toimintakykynsä ylläpitämiseen. Tuen avulla voidaan löytää ratkaisut arjessa selviytymiseen ja sopivaan liikkumiseen sairaudesta ja kivuista huolimatta. Olennaista on, että avun ja tuen saa nopeasti, ettei kipu kroonistu ja ettei liikkumattomuus aiheuta peruuttamattomia vahinkoja. Kotikuntoutus on vaikuttava toimi edistää terveyttä ja toimintakyvyn ylläpitoa niin, että iän karttuessa ja sairauksista huolimatta kotona on mahdollista asua itsenäisesti, turvallisesti ja mielekkäästi.  

Kotitalousvähennyksen laajentamisella kuntoutukseen on monia myönteisiä taloudellisia vaikutuksia inhimillisen elämänlaadun edistämisen lisäksi. Ikääntyneiden ja huonokuntoisten kotona selviytymisen tukemisella voidaan siirtää muita raskaampia palveluja ja ympärivuorokautista hoitoa.

Lakialoite toisi helpotusta myös yli 65-vuotiaiden vaikeavammaisten henkilöiden tilanteeseen, jotka putoavat Kelan maksaman kuntoutuksen piiristä. Kunnat hyvin harvoin jatkavat kuntoutuksen maksamista.

Työikäisistä esimerkiksi pienyritysten henkilökunta saa yleensä hyvin typistetyn työterveyshuollon, johon ei kuulu fysioterapiaa, toimintaterapiaa tai kuntoutusta. Suomessa on yli 230 000 yritystä, joissa on alle viisi työntekijää, mutta yhteensä niissä työskentelee noin miljoona suomalaista yrittäjät mukaan lukien. Kotitalousvähennys lisäisi aktiivisuutta oman työkyvyn vaalimiseen.

Kotitalousvähennyksestä säädetään tuloverolain 127 a §:ssä. Sanotun pykälän 1 momentin mukaan verovelvollinen saa vähentää tuloverosta osan käyttämässään asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa tehdystä kotitalous-, hoiva- tai hoitotyöstä sekä asunnon tai vapaa-ajan asunnon kunnossapito- tai perusparannustyöstä. Verottajan tulkinnan mukaan laissa tarkoitettavaksi tavanomaiseksi kotitalous-, hoiva- tai hoitotyöksi ei katsota fysioterapeutin tai toimintaterapeutin tekemää kuntoutuspalvelutyötä, vaikka työ tehtäisiin asiakkaan kotona. Näin ollen sanottu työ jää tällä hetkellä kotitalousvähennyksen ulkopuolelle.

 Yhteiskunnan on eri keinoin pyrittävä mahdollistamaan nykyistä paremmin ihmisten toimintakykyä ja hyvinvointia tehokkaasti edistävien kotikuntoutuspalvelujen hankkiminen. Yksi tällainen keino on huomioida sanotut palvelut nykyistä paremmin verotuksessa. Aloitteessa esitetään, että tuloverolain 127 a §:n 1 momentti muutetaan siten, että fysioterapia- ja toimintaterapiayritysten sekä vastaavien ammatinharjoittajien verovelvollisen kotona tai vapaa-ajan asunnolla tekemä kuntoutuspalvelutyö otetaan kotitalousvähennyksen piiriin.

Säännöskohtaiset perustelut

127 a §:n 1 momentti

Voimassa olevan tuloverolain 127 a §:n 1 momentin mukaan verovelvollinen saa vähentää verosta osan käyttämässään asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa tehdystä työstä maksamistaan määristä (kotitalousvähennys). Vähennykseen oikeuttaa tavanomainen kotitalous-, hoiva- tai hoitotyö sekä asunnon tai vapaa-ajan asunnon kunnossapito- tai perusparannustyö. Sanottu listaa kotitalousvähennykseen oikeuttavasta työstä esitetään täydennettäväksi siten, että jatkossa myös fysioterapia- ja toimintaterapiayritysten sekä vastaavien ammatinharjoittajien verovelvollisen kotona tai vapaa-ajan asunnolla tekemä kotikuntoutuspalvelutyö tulisi vähennykseen oikeuttavaa työtä koskevan määritelmän piiriin. Tarkempia säännöksiä sääntelyn tulkinnasta antaisi verohallinto.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

Laki tuloverolain 127 a §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan tuloverolain (1535/1992) 127 a §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1557/2019, seuraavasti:

1 luku

Valtionvero ja yhteisön tulovero

127 a §

Kotitalousvähennys

Verovelvollinen saa vähentää verosta osan käyttämässään asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa tehdystä työstä maksamistaan määristä (kotitalousvähennys). Vähennykseen oikeuttaa tavanomainen kotitalous-, hoiva- tai hoitotyö, asunnon tai vapaa-ajan asunnon kunnossapito- tai perusparannustyö sekä fysioterapia- ja toimintaterapiayritysten sekä vastaavien ammatinharjoittajien verovelvollisen kotona tai vapaa-ajan asunnolla tekemä kotikuntoutuspalvelutyö. Vähennys on enintään 2 250 euroa vuodessa, ja se myönnetään vain siltä osin kuin 127 b §:ssä tarkoitettu vähennettävä osa kustannuksista ylittää 100 euroa.

— — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — —

Tämä laki tulee voimaan     .  päivänä           kuuta 2022.

Helsingissä    18.   02. 2022

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­

Sari Sarkomaa [kok]

Julkaistu

Avajaispuheenvuoro 27.8.2016

Hyvät helsinkiläiset ja koko juhlaväki,

oikein hyvää elokuista iltaa kaikille. Lämpimästi tervetuloa Venetsialaisiin. Tunnelma on täällä käsin kosketeltavan upea ja hienoa, että sää suosii meitä.

Venetsialaiset on valon, tulen ja vedenjuhla. Itämeremme ja elokuinen ilta antaa juhlallemme upeat puitteet. Venetsialaisten tarkoituksena on koota kaupunkilaisia yhteen. Juhlimaan voi tulla yksin, kaksin tai joukolla. Olen iloinen, että tässä olemme onnistuneet ja saaneet upean joukon koolle. Tavoite on viihtyä ja tehdä yhdessä illasta onnistunut.

Suomeen alun perin Venetsian karnevaaleihin perustuvat venetsialaiset saapuivat merikaupan myötä noin 100 vuotta sitten. Vuosaaren ensimmäiset Venetsialaiset juhlittiin kolme vuotta sitten. Kuten silloin niin myös nyt, tapahtuma toteutetaan yhteistyössä yritysten, järjestöjen ja paikallisten toimijoiden kanssa. Mukana järjestämässä on ollut alusta lähtien Helsingin kokoomus. Ja tietenkin iki-ihana kahvila Kampela pihapiireineen on ollut tapahtuman kantava voima. 

Venetsialaisemme on taidonnäyte paikallisten toimijoiden yhteistyöstä ja elävää kaupunkikulttuuria ja yhteisöllisyyttä parhaimmillaan.

Venetsialaisemme on juhla, jossa voimme nauttia kesän viime hetkistä ennen kuin syksy saapuu. Tämän syksyn isoja teemoja Helsingissä on yleiskaava. Se on Helsingin kehittymisen kannalta aivan olennainen. Tarvitsemmehan kotikaupunkiimme kipeästi lisää kohtuuhintaista asumista.

Asuntojen kaavoitus ja tuotanto on saatava paremmin vastaamaan erilaisten kaupunkilaisten tarpeita. Sietämättömän korkeiden asuntojen hintojen nousupainetta on saatava padottua. Helsingin on oltava kaupunki, jossa tavallisilla ihmisillä on vara asua. Helsinkiä on rakennettavana niin, että se on kaikille monien mahdollisuuksien kaupunki.

Kaupunkitilaa on käytettävä tehokkaasti. On tiivistettävä mutta rakennettava myös rohkeasti ylöspäin. Kaupunkia on kehitettävä kestävästi niin, että viherkatot, aurinkopaneelit ja yhteisöllinen rakentaminen ovat arkipäivää.

Helsingin lisärakentaminen on tehtävä luontoa kunnioittaen. Viheralueitamme on visusti vaalittava. Niiden merkitys kaupunkilaisten elämisen laadulle on iso. Metsien ja puistojen myönteiset vaikutukset hyvinvointiin ja terveyteen ovat todella mittavia. Kun Helsinki on koko maan kasvun ja elinvoiman veturi, on sen oltava myös esikuva ympäristöpolitiikassa.

Meri, saaristo ja rannat arvokkaine luontokohteineen ovat meidän helsinkiläisten rikkaus ja rakkaus. Harvassa eurooppalaisessa pääkaupungissa voi ydinkeskustan läheisyydessä nauttia näin kauniista luonnosta kuin meillä Helsingissä ja erityisesti täällä Vuosaaressa.

Intohimoisena Itämeren suojelijana voin sanoa, että aina merielämykset eivät ole yhtä rentouttavia. Yhden kesälomapurjehduksemme kohokohdan piti olla matkalla Gotlantiin Nynänshamnin idylliseen satamaan saapuminen. Toisin kuulkaas kävi. Haiseva sinilevä oli valloittanut rannat.

”Kyllä ruotsalaiset ovat tyhmiä, kun ovat lianneet merensä”, kommentoi keskimmäinen lapseni. Aluksi poikani kommentit kaiken hajun ja harmin keskellä nauratti. Oli vaikea lapselle selittää, että meri on yhteinen ja sitä ei ole pilannut ruotsalaiset tai jotkut muut, vaan me kaikki yhdessä. Ja siksi kotimeremme pelastaminenkin on tehtävä yhteistyössä.

Kovasta työstä huolimatta Itämeri on maailman saastuneimpia merialueita. Voimme olla ylpeitä, että kotikaupunkimme Helsinki on esimerkillinen toimija Itämeren suojelutyössä mutta kyllä parannettavaakin löytyy. Esimerkiksi rantojamme roskaavat retkeilijät ja erityisesti louhintatyömailta peräisin oleva rakennusjäte, jota on ajautunut kuutiokaupalla mereen.

Muovi ei katoa merestä koskaan. Se ei ole vain ruma ja muuten harmillinen. Muovi sisältää runsaasti ympäristömyrkkyjä, jotka pahimmillaan voivat kerääntyä meren eliöstön kautta ihmisten ravintoketjuun.  Tähän on saatava stoppi.

Me voimme näyttää esimerkkiä juhlassamme ja huolehtia, että eivät kulkeudu maahan eikä mereen vaan roskikseen, jonne kuulut.

Hyvä juhlaväki,

Helsinki tunnetaan merellisyydestään ja puhtaasta ympäristöstään. Kaikki neljä vuodenaikaa ovat erinomaisia matkailusesonkeja – Helsingillä on tarjota eksotiikkaa, jota muualta ei löydy. Merellisyys on nostettu Helsingin kaupungin strategioissa tärkeäksi elementiksi. Meillä onkin vielä mittavia mahdollisuuksia käyttämättä ja sitä kautta työpaikkoja saatuvilla.

Ilman työtä ei ole hyvinvointia ja uudet työpaikat syntyvät juuri pk-yrityksiin, siksi yrittäjyyden edistäminen on kotikaupunkimme elinvoiman edellytys. Yhteistyössä on voimaa ja siksi kaupunkia on  rakennettava yhdessä. Asukkaat, yritykset, järjestöt, seurakunnatkin. Yhteistyössä on rakennettu myös meidän tämän illan juhla.

Helsingin pitää olla houkutteleva paikka kaikenlaiselle yrittämiselle ja yrittäjille. Tässä meillä on vielä tehtävää. Raskas byrokratia lannistaa edelleen yrittäjiä ja nitistää työpaikkoja, siihen ei ole enää varaa. Turhat kiellot ja raskas lupakäytäntö estävät myös kaupunkilaisia viihtymästä ja rakentamassa heille sopivaa kaupunkikulttuuria.

Helsingin kaupunkikulttuurissa oma piirteensä, moni tapahtuma on vapaaehtoisten varassa, itse tehty ja lähtökohdiltaan avoin. Tuhannet osallistuvat tänäkin kesänä tapahtumiin tai kyläjuhliin, joita syntyy koko ajan vain lisää. Ihmisen toimintaa estäviä lupabyrokratioita on edelleen järkeistettävä ja purettava. Näin Helsinki pysyy viihtyisänä ja kiinnostavana niin asukkaille kuin palveluyrittäjillekin.

Helsinkiä on kehitettävä niin, että erilaisten kaupunginosien ääntä kuullaan. Uskon, että yhdessä se on mahdollista. Helsingin on oltava kaiken ikäisille ihmisille, jokaiselle helsinkiläiselle, hyvä paikka asua ja elää.

Pieni voi olla suurta. Ja palautetta kannattaa antaa. Kaupunkilaisten ajatukset on paras rakennuspuu viihtyisälle ja toimivalle Helsingille. Venetsialaiset lähtivät liikkeelle, kun aktiivinen ideoida nykyisin myös valtuutettu Jarmo Kelo eräänä päivänä pohti, että miksi muualla muttei meillä vietetä venetsialaisia. Asiaan tartuttiin ja tässä ollaan. Venetsialaisista on tullut kaupunkiimme arvokas perinne. Hyvinvoiva Helsinki rakentuu pienistä ja suuremmista teoista.

Illan aikana on halutessaan mahdollista pistäytyä kokoomuksen teltalla ja tavata kotikaupunkimme päättäjiä, ja antaa ideoita ja palautetta. Risut ja ruusut tai vaikkapa ruiskukat ovat tervetulleita. Olen itse myös puheen jälkeen tavattavissa. Tervetuloa tapaaman ja juttelemaan.

Venetsialaiset on kasvanut vuosien saatossa. Tarjolla on monenlaista tekemistä kaikenikäisille. Kannustan katsomaan ohjelmaa ja nauttimaan juhlakentän monipuolisesta annista. Ja juhlan onnistumisen teemme me kaikki yhdessä. Kuten on ollut perinne myös tänään päätämme juhlan ilotulitukseen, joka on vahva perinne venetsialaisissa ympäri Eurooppaa. Se on varmasti näkemisen ja kokemisen arvoinen.

Hyvä juhlaväki,

Venetsialaiset ovat nyt virallisesti avattu. Toivotan teille kaikille upeaa ja ikimuistettavaa elokuista iltaa!