Kategoria: Kolumnit

Eduskunnan puhemiehelle

Julkisuudessa on kerrottu hallituksen korjanneen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen rahoitusmallin epäkohtia. Toisaalta esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin ja kuntien omien laskelmien mukaan rahoitusmallin myötä Uudenmaan rahoitus ensin vähenee ja kasvaa sen jälkeen vähemmän kuin väestönkasvu, ikääntyminen ja monikulttuurisuuden kasvu edellyttäisivät.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kertoimia esitetään tulevan soten rahanjaon perustaksi. Ne perustuvat erittäin moninaisista rekisteritiedoista tehtyihin malleihin. Tarvetta kuvaavien tekijöiden selitysaste maakuntatasolla on vain 87 prosenttia. HUS:n laskelmien mukaan erikoissairaanhoidon tarvetta selittävistä kuluista mallissa puuttui 1,1 miljardia euroa. 

Hallituksen muutetussakin esityksessä Uudenmaan rahoitusta ja palveluita leikataan voimakkaasti. Väestönkasvun rahoitus huomioidaan kahden vuoden viiveellä ja palvelutarpeen kasvu vain 80-prosenttisesti.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (HUS) erikoistuu 40 prosenttia Suomen lääkäreistä. Yliopistollisen koulutuksen ja tutkimuksen kuluista puuttuu HUS:n aiempien julkisuuteen tuomien laskelmien lisäksi 100 miljoonaa euroa.

THL:n rekisterit ja laskelmat avoimena datana, samoin kuin valtiovarainministeriön laskelmat auki purettuina, on syytä julkaista, jotta ne voidaan avoimesti arvioida. Uudenmaan väestön palveluja heikennetään julkisuuteen tulleilla periaatteilla vuoteen 2029 mennessä merkittävästi. Tämä koskee niin HUS:a, kuin koko Uudenmaan perusterveydenhuoltoa ja sosiaalitointa sekä niiden henkilöstöä.

HUS on suuri yliopistosairaala, joka vastaa joka kolmannen suomalaisen erikoissairaanhoidosta. Lisäksi HUS:lla on merkittävät valtakunnalliset erityisvastuut vaikeimmin sairaista potilaista. Suunniteltu rahoitusleikkaus kohdistuu viime kädessä näihin potilaisiin saaden aikaan yhteiskunnallista eriarvoistumista.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän / esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus ryhtyy THL:n rekistereiden ja laskelmien avoimena datana, samoin kuin valtiovarainministeriön laskelmien auki purettuina julkaisemiseksi, jotta ne voidaan avoimesti arvioida?

Mihin toimiin hallitus ryhtyy sote-uudistukseen liittyvän rahoitusmallin korjaamiseksi HUS:n, Helsingin ja muiden Uudenmaan kuntien osalta?

Miten hallituksen sote-esitys parantaa vuoteen 2029 mennessä HUS:n alueen väestön, Helsingin kaupungin asukkaiden kuin koko Uudenmaan perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen palveluja ja henkilöstön työolosuhteista sekä sote- alan houkuttelevuutta Uudellamaalla?

Miten hallituksen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa varmistetaan erikoissairaanhoidon ja muiden sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden toimintaedellytykset Helsingissä ja Uudellamaalla?

Helsingissä 3.11.2020

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­_______________________________

Sari Sarkomaa [kok]

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan sivistysvaliokunta on, kuultuaan 12 eri asiantuntijaa ja saatuaan lausunnon 29:ltä eri taholta, esittänyt lausunnossaan 7/2020 valtiovarainvaliokunnalle yksityisten koulujen kotikuntakorvauksesta seuraavaa:

”Sivistysvaliokunta viittaa lausuntoonsa hallituksen esityksestä eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2019 (SiVL10/2018 vp — HE 123/2018 vp), jossa valiokunta on käsitellyt yksityisten koulujen kotikuntakorvauksen määräytymistä. Muiden kuin kunnan ylläpitämien perusopetuksen järjestäjien oppilaskohtaista kotikuntakorvausta on leikattu vuoden 2015 alusta 100 %:sta 94 %:iin. Valiokunta on lausunnossaan esittänyt valtiovarainvaliokunnalle, että se ottaisi mietintöönsä lausuman vuoden 2019 aikana tehtävästä yksityisten koulujen kotikuntakorvausta koskevasta selvityksestä. Lausunnossaan sivistysvaliokunta on esittänyt, että hallituksen on ryhdyttävä tarvittaessa toimenpiteisiin yhdenvertaisen rahoituksen turvaamiseksi. Korvauksen suuruutta on arvioitava ottaen huomioon yksityiskoulujen kustannusrakenne ja lakisääteiset sekä muut velvoitteet ja koulujen asema kunnissa. Valtiovarainvaliokunnan mietintöön ei kuitenkaan sisällytetty sivistysvaliokunnan toivomaa lausumaa. 

Sivistysvaliokunta korostaa tässä tilanteessa uudelleen, että yksityiskoulujen kotikuntakorvauksen perusteet on syytä pikaisesti selvittää. Kyse ei ole ainoastaan koulutuksen rahoituksesta vaan laajemmin myös koulutuksen järjestäjien tasavertaisuudesta ja yksityisissä kouluissa opiskelevien oikeudesta saada mahdollisuudet tasavertaiseen koulutukseen kunnan oppilaitoksissa opiskelevien kanssa.”

Sivistysvaliokunta on lausunnossaan korostanut, että yksityiskoulujen kotikuntakorvauksen perusteet on syytä pikaisesti selvittää. Kuitenkin sivistysvaliokunta on jo kolme kertaa aikaisemminkin kiinnittänyt asiaan huomiota ja edellyttänyt sen selvittämistä:

SiVL 8/2014 vp: ”…Sen vuoksi on välttämätöntä jatkossa varmistaa ja selvittää hallituksen esitystä tarkemmin, muodostuuko nyt säädettävä järjestelmä oikeudenmukaiseksi kaikkien järjestäjien kannalta.”

SiVL 5/2018 vp: ”Valiokunta katsoo, että koska on epäselvää, mitä edellä mainittu kuntien yksityisiä järjestäjiä laajempi vastuu pitää sisällään ja millaisiin laskelmiin juuri kuuden prosentin vähennys perustuu, on valtioneuvoston hyvä selvittää asiaa ja ryhtyä tarvittaessa toimenpiteisiin.”

SiVL 10/2019 vp: ”Eduskunta edellyttää, että yksityisten koulujen kotikuntakorvauksesta tehdään selvitys, joka on annettava sivistysvaliokunnalle vuoden 2019 aikana. Hallituksen on ryhdyttävä tarvittaessa toimenpiteisiin yhdenvertaisen rahoituksen turvaamiseksi. Korvauksen suuruutta on arvioitava ottaen huomioon yksityiskoulujen kustannusrakenne ja lakisääteiset sekä muut velvoitteet ja koulujen asema kunnissa.”  

Edellä mainituista useista vaatimuksista ja asetetusta määräajasta (vuoden 2019 loppuun mennessä) huolimatta valtiovalta ei ole ryhtynyt sivistysvaliokunnan edellyttämiin selvitystoimiin. 

Edellä sanotun johdosta kuusi eri järjestöä, Yksityiskoulujen Liitto ry, Sivistystyönantajat ry, Opetusalan ammattijärjestö OAJ ry, Suomen harjoittelukoulujen rehtorit ry, Kristillisten koulujen ja päiväkotien liitto ry ja Steinerkasvatuksen liitto ry, ovat lähettäneet Opetus- ja kulttuuriministeriölle, Oikeusministeriölle, Eduskunnan sivistysvaliokunnalle ja Eduskunnan sivistys- ja tiedejaostolle 30.10.2019 päivätyn vetoomuksen, jossa järjestöt pyytävät, että valtiovalta ryhtyy tarvittaviin lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin kotikuntakorvauksen porrastuksen poistamiseksi.

Em. järjestöt ovat vetoomuksessaan viitanneet oikeustieteen tohtori, professori Kaarlo Tuorin 22.10.2019 päivättyyn selvitykseen. Selvityksessä esitettyjen näkökohtien valossa järjestöt ovat katsoneet, että kotikuntakorvauksen porrastus loukkaa monin eri tavoin yhdenvertaisuutta ja on ongelmallinen myös perusoikeuksien kannalta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän / esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus ryhtyy kirjallisessa kysymyksessä esille nostettujen sivistysvaliokunnan lausumien johdosta?

Miten hallitus varmistaa, että kotikuntakorvaus on oikeudenmukainen kaikkien järjestäjien ja oppilaiden kannalta? 

Mihin toimiin hallitus ryhtyy sen selvittämiseksi mitä mahdollinen kuntien yksityisiä järjestäjiä laajempi vastuu pitää sisällään ja millaisiin laskelmiin juuri kuuden prosentin vähennys perustuu sekä mihin tarvittaviin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy?

Miten hallitus perustelee porrastettua kotikuntakorvausta?

Täyttääkö porrastettu kotikuntakorvaus perusoikeuksien ja lainsäädännön yhdenvertaisuus vaateet?

Mihin toimiin hallitus on ryhtynyt sivistysvaliokunnan lausuman johdosta, jossa edellytetään, että yksityisten koulujen kotikuntakorvauksesta tehdään selvitys, joka on annettava sivistysvaliokunnalle vuoden 2019 aikana ja jossa edellytetään, että hallituksen on ryhdyttävä tarvittaessa toimenpiteisiin yhdenvertaisen rahoituksen turvaamiseksi, ja jossa edellytetään, että korvauksen suuruutta on arvioitava ottaen huomioon yksityiskoulujen kustannusrakenne ja lakisääteiset sekä muut velvoitteet ja koulujen asema kunnissa.?

Millaisiin toimiin valtiovalta ryhtyy kotikuntakorvauksen porrastuksen poistamiseksi? 

Helsingissä 4.11.2020

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­_______________________________

Sari Sarkomaa [kok]

Eduskunnalle

ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Lakialoitteessa esitetään, että ympäristönsuojelulain (527/2014) 18 §:n 3 momentti muutetaan siten, että muu kuin vähäinen lumen kaataminen mereen kielletään.

PERUSTELUT

Lumen kaataminen mereen aiheuttaa vahinkoa, kun lumen mukana mereen päätyy luonnolle ja ihmisille haitallisia aineita ja roskia, mm. muovia ja rakennusjätettä. Suomen ympäristökeskuksen teettämän tutkimuksen mukaan mereen kaadetussa lumessa on runsaasti mm. asfalttia, tiemerkintämassoja, maalin jäämiä sekä rengaspölyjätettä.

Esimerkiksi Helsingissä lumeen sekoittuu kaukolämpölaitosten ja pienpolton aiheuttamaa nokea, nastarenkaiden asfaltista irrottamaa kivipölyä ja bitumia, autonrenkaista irtoavia nastoja ja mikromuovia sekä autojen pakokaasujen palamishiukkasia. Lumen mukana mereen päätyy myös kadulle heitettyä roskaa ja eläinten jätöksiä.

Hetkenkin maassa ollut lumi sisältää mm. tupakantumppeja ja muuta jätettä sekä silmällä havaitsematonta mikromuovia sekä muita saasteita ja jäämiä.

Tupakantumppi on ympäristömyrkky. Tumpit on tehty selluloosa-asetaatista, jonka hajoaminen mikromuovihiukkasiksi kestää vuosia. Tumpin sisältämät myrkyt kulkeutuvat mikromuovihiukkasten mukana vesistöihin ja maaperään ja lopulta ravintoketjussa eläimiin ja ihmisiin. Tunnettuja karsinogeenejä eli syöpävaarallisia aineita tupakassa on kymmeniä. Tästäkin huolimatta lunta kaadetaan mereen ilman puhdistusta.

Helsingissä vastaanotetaan keskimääräisenä talvena noin 50 000 kuormaa lunta. Runsaslumisena talvena määrä voi olla jopa 350 000 kuormaa. Osassa lumenvastaanottopaikkoja roskat ja kiintoaines erotellaan ennen kuin sulanut lumi matkaa mereen. Erottelun apuna toimii esimerkiksi verkko tai välppä. 

Helsingissä on kahdeksan vakinaista lumenvastaanottopaikkaa. Hernesaari on ainoa vastaanottopaikka, jossa lumi kaadetaan suoraan mereen.

Ympäristökeskuksen vuonna 2012 toteuttamassa selvityksessä todetaan, että Helsingin Hernesaaren vastaanottopaikalle syntyi noin kolmen metrin paksuinen hiekkakerros talvella 2009–2010. Lisäksi mereen kaadettiin arviolta yhteensä 755 jätekuormaa, josta noin 530 kuormaa oli hiekoitussepeliä ja 225 kuormaa muuta jätettä. Ympäristövaikutusten vähentämiseksi Hernesaaren kippauslaiturin vierustalla sijaitsevaa merenpohjaa ruopataan kiintoaineen poistamiseksi. Ruoppaamalla poistetaan pohjaan kertynyt hiekoitushiekka ja roskat. Ympäristöviranomaisten mukaan lumen merivastaanotto ei ole kuitenkaan ympäristön kannalta ongelmatonta ja veteen mahdollisesti sekoittuneisiin epäpuhtauksiin ei pystytä nykyisillä menetelmillä vaikuttamaan. Mereen lumen mukana kaadetut jätteet, roskat ja aineosat kulkeutuvat merivirtojen mukana laajalle. Mereen joutunut jäte kuten mikromuovi ja raskasmetallit eivät häviä merestä ehkä koskaan.

Helsingin ympäristökeskuksen asiantuntijoiden mukaan lumi pitäisi kaataa maa-alueille. Ympäristökeskus voi vain suositella, että lumet kaadettaisiin maalle, sillä lainsäädäntö ei nykyisellään estä lumen mereen kaatamista.

Itämerta ja vesistöjämme on suojeltava vuodenajasta riippumatta. Maakaatopaikkojen löytyminen on varsin haastava Helsingissä, mutta se ei ole kestävä perustelu liata kotivesiämme ja merenrantojamme.

Suomessa useat kaupungit kuten esimerkiksi Espoo, Turku, ja Oulu ovat kieltäneet lumen kaatamisen mereen ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla annetuissa ympäristönsuojelumääräyksissä. Lumen kippaaminen mereen on kielletty Turussa, jossa asiaa on perusteltu alueen merialueen erityisolosuhteilla. Oulu on puolestaan välttänyt ongelman kaavoittamalla riittävästi lumenkaatopaikkoja. Tampereen kaupunki on puolestaan tehnyt riittävät suojarakenteet Näsijärven lähistöllä oleville lumenkaatopaikoille. 

Ruotsissa Naturvårdsverket on kieltänyt lumen kaatamisen mereen tai järviin. Ruotsissa likaantunut lumi luokitellaan jätteeksi. Kööpenhaminassa ja Oslossa kiellot perustuvat muun muassa lumen mukana kulkeutuvista haitta-aineista tehtyihin tutkimuksiin tai selvityksiin, kaadon aiheuttamaan roskaantumiseen.

Suomen lainsäädännössä lumen kaataminen mereen on voimassa olevan ympäristönsuojelulain (527/2014) 18 §:n 3 momentin nimenomaisella säännöksellä rajattu mainitun pykälän 2 momentissa tarkoitetun jätteen tai muun aineen mereen kaatamista koskevan kiellon ulkopuolelle. Aloitteessa esitetään tämän poikkeuksen kääntämistä päinvastaiseksi siten, että myös lumen kaataminen mereen tulee kielletyksi mainitun 2 momentin nojalla.

Lakialoitteessa esitetään, että vähäinen lumen kaataminen mereen jää kiellon ulkopuolelle. Rajauksella mahdollistetaan jatkossakin esimerkiksi yksityishenkilön omalla tai vapaa-ajan asunnolla lumikolan tai muun vastaavan avulla tapahtuva puhtaan lumen kaataminen mereen.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

Laki

Ympäristönsuojelulain 18 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan ympäristönsuojelulain (527/2014) 2 luvun 18 §:n 3 momentti, sellaisena kuin se on laissa 527/2014, seuraavasti:

2 luku

YLEISET VELVOLLISUUDET, PERIAATTEET JA KIELLOT

18 §

Merta koskevat erityiset kiellot

— — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — —

Edellä 2 momentissa tarkoitettu kielto koskee myös muuta kuin vähäistä lumen kaatamista mereen. Ruoppausmassan sijoittamisesta vesialueelle säädetään vesilaissa.

— — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — —

Tämä laki tulee voimaan      päivänä        kuuta 20   .

Helsingissä 4.11.2020

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­____________________

Sari Sarkomaa (kok)

Eduskunnan puhemiehelle

Silmätautien hoitoon pääsy on vaikeutunut COVID-19-epidemian aikana. Kun 31.8.2019 yli 180 vrk hoitoa odottaneita oli 561, vuotta myöhemmin 31.8.2020 heitä oli peräti 5 660. Erityisen vaikea tilanne on Helsingin ja Uudenmaan – sekä Satakunnan sairaanhoitopiireissä. 

COVID-19:n aiheuttama vaikea hoitoon pääsy antaa ennakkokäsityksen silmäterveydenhuollon tulossa olevista, ikääntyvään väestöön ja sen kaihin-, glaukooman-, ikärappeumien- ja diabeettisten silmäsairauksien hoitoon liittyvien haasteiden mittasuhteista. On mahdollista, että edellä mainittuja sairauksia sairastavien noin 900 000 henkilön lukumäärä kaksinkertaistuu kuluvan vuosikymmenen loppuun mennessä.

Sairaanhoitopiirien silmätautien poliklinikoille tehdään vuosittain yhteensä noin 600 000 hoitokäyntiä. Samaan aikaan yksityisiin optikkoliikkeisiin tehdään noin 1 500 000 tutkimuskäyntiä; silmälääkärivastaanotoille noin 500 000 ja optikkovastaanotoille noin 1 000 0000 asiakaskäyntiä. Yksityisen sektorin vastaanottokapasiteetti on noin 2,5-kertainen julkisen sektorin kapasiteettiin verrattuna. 

Suomessa on valtakunnallinen, 676 optikkoliikkeinä tunnettu, luvanvaraisten terveydenhuollon toimintayksiköiden verkosto, joista 90 %:a tuottaa sekä optikko- että silmälääkäripalveluja ja niihin liittyviä silmätutkimuksia. Yksiköissä toimii Suomen kaikkiaan noin 500 työikäisestä silmälääkäristä 350 ja noin 1 500 laillistetusta optikosta 1 200 vastaten perustason näönhuollon- ja silmäterveyden palveluiden tuotannosta.

Näkemisen ja silmäterveys NÄE ry:n kesäkuussa 2020 valmistuneen selvityksen mukaan yksityisten optikkoliikkeiden tuottamien silmäterveyspalveluiden hyödyntäminen julkisesti rahoitettujen palveluiden tuotannossa säästäisi vuosittain noin 30 miljoonaa euroa sairaanhoitopiirien omistajakuntien verovaroja. Selvitys perustuu kolmen sairaanhoitopiirin (Kymenlaakso, Pirkanmaa, Pohjois-Savo) julkisesti ilmoittamiin palveluhintoihin ja yksityisten palveluntarjoajien samojen palveluiden hinnastohintoihin. Esimerkiksi Kymenlaakson sairaanhoitopiirin osalta kysymys on vuosittain noin 930 000 euron säästöstä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän / esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Kuinka hallitus aikoo varmistaa, että silmätautien pahoin ruuhkautunut hoitoon pääsy normalisoidaan mahdollisimman nopeasti ja että se tehdään kustannustehokkaalla tavalla ilman tarpeettomia investointeja laite- ja henkilöresursseihin?

Mitä toimenpiteitä hallitus on suunnitellut varautuakseen silmäsairauksista kärsivien potilaiden lukumäärän kaksinkertaistumiseen ja hoitokäyntien volyymin moninkertaistumiseen nykyisestä kuluvan vuosikymmenen loppuun mennessä?

Helsingissä 3.11.2020

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­_______________________________

Sari Sarkomaa [kok]

Eduskunnan puhemiehelle

Suojamateriaalien kulutus hyvinvointipalveluissa on moninkertaistunut koronaviruspandemian aikana. Tästä on aiheutunut mittavat lisäkustannukset näitä palveluita tuottaville järjestöille ja yrityksille. Normaaliolosuhteista poikkeava suojautuminen jatkunee vielä ensi kesään, mahdollisesti kauemminkin.

Hallitus on luvannut korvata täysimääräisesti kunnille ja kuntayhtymille koronapandemiasta aiheutuneet lisäkustannukset.

Kustannusten korvaamisesta myös yksityisen sektorin toimijoille silloin, kun ne tuottavat kuntien järjestämisvastuulla olevia palveluja tarvitaan viipymättä kansallinen päätös. Kunnat ja kuntayhtymät ovat vastuussa ikäihmisten ja muiden ns. erityisryhmien palveluiden järjestämisestä. Yksityiset palveluntuottajat hoitavat kuntien järjestämisvastuulla olevia asiakkaita. Esimerkiksi joka toinen hoidossa oleva ikäihminen asuu ja hoidetaan yksityisessä palvelutalossa. Kansalaisten tulee olla samanarvoisessa asemassa hoitajatahosta riippumatta.

Suojautumisesta aiheutuva merkittävä kustannuspaine voi pahimmassa tapauksessa vaarantaa palvelutuotannon jatkuvuuden ja palveluiden saatavuuden sekä työpaikkojen säilymisen.

Sosiaali- ja terveysministeriön 30.6.2020 antamassa kuntainfossa on todettu, että koronavirustilanteessa lisääntyneen henkilösuojainten käytön kustannusten korvaaminen yksityisille toimijoille perustuu ensisijaisesti palvelun järjestäjän ja tuottajan välisiin sopimuksiin silloin, kun sote-palvelu on kunnan järjestämisvastuulla. Sosiaali- ja terveysministeriö on esittänyt, että tarvittaessa sopimuksia on avattava ja asiasta on neuvoteltava paikallisesti. Mikäli palvelun järjestäjän ja tuottajan väliset sopimukset ovat puutteellisia, on palvelun järjestäjän viime kädessä vastattava suojainten saatavuudesta osana asianmukaista hoitoa.

Hallitus on päättänyt korvata kunnille koronaviruksesta aiheutuvia ylimääräisiä kustannuksia. Kuntien tukemisen kokonaisuus neljännessä lisätalousarvioesityksessä on yhteensä noin 1,4 miljardia euroa (2.6.2020), mikä sisältää myös suojainkustannuksia.

Kuntaministeri Sirpa Paatero on 5.10.2020 annetussa kunnat-uutiskirjeessä todennut, että kuntien tekemät koronatestit, maskit, suojavarusteet ja muut koronaan välittömästi liittyvät kustannukset korvataan. 

Kustannusten korvaamisesta yksityisen sektorin toimijoille silloin, kun ne hoitavat julkisen sektorin asiakkaita, tarvitaan myös kansallinen päätös.

Yhdenvertaisuuden näkökulmasta on perusteltua päättää suojautumisen kustannusten korvaamisesta ja korvaustasosta yhtenäisin kansallisin perustein kaikille hyvinvointipalveluita julkiselle sektorille tuottaville toimijoille, kuten järjestöille ja yrityksille. Esimerkiksi Ruotsissa hallitus antoi jo toukokuussa asetuksen, jonka mukaan myös yksityisille palveluntuottajille on maksettava täysi korvaus koronan aiheuttamista lisäkustannuksista.

Selkeän kansallisen ohjeistuksen myötä kuntien ja kuntayhtymien ei tarvitsisi erikseen neuvotella jokaisen palveluntuottajan kanssa suojautumisesta aiheutuneiden lisäkustannusten korvaamisesta.

Korvauspäätöksen jälkeen sosiaali- ja terveysministeriö on perusteltua velvoittaa ohjeistamaan kuntia ja kuntayhtymiä sekä Kelaa kyseisten korvausten maksamisesta yhtenäisin perustein. 

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän / esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy koronaepidemiasta aiheutuvien suojavarusteiden käytön lisäkustannusten oikeudenmukaiseksi korvaamiseksi julkiselle sektorille hyvinvointipalveluita tuottaville toimijoille, kuten järjestöille ja yrityksille? 

Helsingissä 30.10.2020

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­_______________________________

Sari Sarkomaa [kok]

Julkaistu Munkinseutu-lehdessä 28.10.20

Syksyn yksi tärkeimmistä töistä eduskunnassa on ensi vuoden valtion talousarvion käsittely. Valtiovarainvaliokunnan jäsenenä keskeinen tehtäväni on vaikuttaa, että Helsingin erityisolosuhteet otetaan kaikessa päätöksenteossa vahvasti huomioon. Suomen koronatartunnoista kolmasosa on todettu Helsingin ja Uudenmaan alueella. Erityisesti palveluvaltainen Helsinki on kärsinyt suurimmat koronan tuomat iskut.  

On välttämätöntä, että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta tehdään ihminen ja palvelut edellä eikä keskityttäisi lisähallintoon, uusiin veroihin ja vaaleihin. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että maan hallitus kääntää kaupungeille selkänsä. Isojen kaupunkien rahat ”ryöstetään”, vastineeksi on tulossa lisähallintoa, mutta ei juurikaan parempia palveluja. Hallituksen kaavailemassa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa Helsingille jäisi alle 5 prosenttia kuntaveron tuotosta ja summalla olisi hoidettava muun muassa kaupunkimme opetus-, kulttuuri-, vapaa-aika- ja liikuntapalvelut sekä maksettava investoinnit ja velat. 

Hallituksen lakiluonnoksessa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseksi koko Uudenmaan sote- palveluiden rahoitus leikkautuisi 400 miljoonaa euroa vuoteen 2029 mennessä nykytilanteeseen verrattuna. Leikkauksesta HUS:n osuus olisi ainakin 100 milj. euroa. Tämä tarkoittaisi noin 1500 henkilötyövuoden vähentämistä HUS alueen erikoissairaanhoidosta. On päivän selvää, että esitys on kestämätön.

Hallitus on kertonut esitystä korjanneensa, mutta muutokset ovat hyvin pieniä eikä merkittäviä valuvikoja ole korjattu. Helsingiltä ja Uudeltamaalta leikataan korjauksienkin jälkeen yli 300 miljoonaa euroa vuoteen 2029 mennessä. Leikkaus näkyisi välittömästi hoitoon pääsyssä ja laadussa. 

Koronan takia muodostuneen hoitovelan takia HUS:n alueella yli 6 kuukautta erikoissairaanhoidossa odottaneita potilaita on kuusinkertainen määrä koronaa edeltävään aikaan verrattuna.

Perusterveydenhuollon ja suun terveydenhuollon kiireettömiin palveluihin pääsyssä on koronan vuoksi puutteita. Tällä hetkellä Munkkiniemen terveysasemalle kiireettömän lääkäriajan odotusaika on keskimäärin 30 päivää. Tilanne on kestämätön. Helsingin on löydettävä keinot turvata terveysasema- ja muut palvelut. Ajanvarauksessa on hoitajien kanssa löydettävä ratkaisuja. Ketään ei saa jättää hoitamatta.

Julkisten terveyskeskusten ruuhkauduttua on syytä hyödyntää kaikkien terveystoimijoiden tarjoamat resurssit. Tilanteeseen on tulossa osin helpotusta, kun Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta teki päätöksen 20.10, että palveluseteli on ensi vuoden alusta alkaen yksi terveysasemien lääkäripalvelujen pysyvä järjestämistapa.

Olen saanut paljon palautetta huolestuneilta vanhemmilta helsinkiläisten koulujen oppilashuollosta. Helsinkiläisiä koulu- ja opiskeluterveydenhoitajia on alettu käyttää koronavirustartuntojen jäljittämiseen. Tämä näkyy muun muassa lasten ja nuorten rokotusten ja terveystarkastusten siirtymisinä, kun kouluissa ei välttämättä ole terveydenhoitajaa paikalla sovittuina päivinä. Viruksen jäljittäminen on arvokasta työtä ja siihen on löydyttävä tekijät. On kuitenkin lyhytnäköistä, että apuvoimia otetaan lapsiin ja nuoriin kohdistuvasta, ennaltaehkäisevästä työstä.

Olen vedonnut siihen, että terveydenhoitajat palautettaisiin kouluihin. Lisäksi Helsingissä palveluseteli on tulossa käyttöön myös koulu- ja opiskeluterveydenhuollon sekä äitiys- ja lastenneuvolan lääkäripalveluihin kevätkauden 2022 loppuun saakka.

Opettajat, psykologit, koulukuraattorit ja mielenterveysjärjestöt ovat nostaneet esille huolen hallituksen aikeesta siirtää oppilashuolto maakuntahallinnon osaksi. Esitys on peruttava.

Asiantuntijat ovat arvioineet, että esitys heikentää oppilashuollon mahdollisuutta tukea lapsen normaalia kasvua ja oppimista, vähentää koulun voimavaroja ja keinoja auttaa lapsia ja nuoria sekä kitkeä kiusaamista. Teen kaikkeni, ettei esitys etene. Se olisi mittava heikennys kouluillemme. Esimerkiksi Munkkiniemen yhteiskoulun on voitava itse päättää oppilashuollon järjestämisestä oppilaiden tarpeiden mukaisesti. Ja alueemme alakouluille on välttämätöntä, että oppilashuolto pysyy kouluissa lähellä oppilaita. 

Voit seurata eduskunnan tapahtumia ja työtäni kansanedustajana vastaanottamalla eduskuntaterveiseni, joissa kerron ajankohtaisista politiikan kuulumisista. Kirjeen voit tilata lähettämällä minulle sähköpostia sari.sarkomaa@eduskunta.fi. Tai soittamalla 050 511 3033.

Ajatukset ja terveiset ovat aina tervetulleita. Ne ovat tärkeitä. Pidetään yhteyttä.

Sari Sarkomaa

Munkkalainen kansanedustaja

kolmen nuoren äiti

Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja

Eduskunnan puhemiehelle

Pääministeri Marinin hallituksen ohjelmaan on kirjattu: ”Hallitus selvittää mahdollisuuden ottaa käyttöön kansanterveyttä edistävän veron, joka kohdistuisi esimerkiksi sokeriin. Hallitus vaikuttaa myös EU:ssa siihen, että uudenlaisia terveyttä edistäviä veroja voidaan ottaa käyttöön.”

Suomi on vaikeassa tilanteessa, jossa erityisesti tarvitaan uusia vaikuttavia ratkaisuja, jotta talous ja hyvinvointi sekä kansanterveys voidaan kestävästi turvata. Verotusta tulisi kohdentaa niin, että sillä tuetaan terveyden edistämistä, kansansairauksien ehkäisyä ja vähennetään siten terveydenhuollon kustannuksia sekä edistetään ihmisten työkykyä.

Terveysperusteiselle verolle, kuten sokeriverolle, on vankat kansanterveydelliset ja kansantaloudelliset perusteet. Veropohjan laajentaminen koskemaan virvoitusjuomien, makeisten ja jäätelön lisäksi kaikkia sokeripitoisia tuotteita on perusteltua. Virvoitusjuomaverosta ja kulutustottumusten muutoksesta huolimatta suomalaisten ylipaino on lisääntynyt. Veron ulkopuolella on noin 80% suomalaisten nauttimasta sokerista. Kaikkein suurimpiin sokerinlähteisiin kuten mm. suklaa ja makeiset (12-14% nauttimastamme sokeristamme), makeat leivonnaiset (12%) sekä puhdas taloussokeri (4-7%) ei kohdistu minkäänlaista veroa.

Verosta vapaita tuotteita kehitetään nyt keveyden tai terveellisyyden sijasta selkeästi mahdollisimman paljon kuluttajia houkuttaviksi, kun eri kategoriat kuten makeiset ja leivonnaiset, makeiset ja jäätelö tai keksit ja makeiset sekoittuvat yhteen. Yksittäisten tuotteiden kaloritiheys sekä pakkauskoot kasvavat. Esimerkiksi makeisverosta luopumisen jälkeen makeisten kulutus on Suomessa lähtenyt selkeään kasvuun, jo ennestään eurooppalaisittain korkealta kulutustasolta.

Koska tarjonnalla on vaikutusta kulutuskysyntään, voidaan veron avulla ohjata teollisuutta panostamaan vähäsokerisempien tuotevaihtoehtojen kehittämiseen. Tämä ohjausvaikutus teollisuuteen näkyy mm. virvoitusjuomakategoriassa, jossa vähäsokeristen juomien tuotekehityspanokset ovat johtaneet myös kevyempien juomien kulutuksen kasvuun.

Verokohtelun tulisi olla tasapuolista ja yhdenmukaista. Kapea-alaisen veron sijasta Suomeen tarvitaan veromalli, jossa vero kohdistuu sokeriin laajemmin kuin vain yhdessä tuoteryhmässä. Sokeriverolla on arvioitu oleva tärkeitä terveyspoliittisia vaikutuksia. Runsas sokerin syönti on merkittävä osatekijä kansansairauksien synnyssä, mikä taas on yhteiskunnalle kallista terveydenhoidon kustannusten ja sairauspäivien muodossa. Runsaalla sokerin syönnillä on yhteys muun muassa lihavuuteen, sydän- ja verisuonisairauksiin sekä hampaiden reikiintymiseen ja eroosioon. Myös rasvaveron on arvioitu olevan tehokas painonhallintainstrumentti.

Lasten ja nuorten runsas sokerin käyttö on terveyden kannalta huolestuttavaa. Noin 14 prosenttia kokonaisenergiasta tulee sokerista. Keskeinen syy lasten ja nuorten ylipainon jatkuvaan kasvuun on sokeri. Suomessa asuvista 2–16-vuotiaista pojista 27 prosenttia ja tytöistä 17 prosenttia oli vuonna 2019 vähintään ylipainoisia. Pojista lihavia oli kahdeksan prosenttia ja tytöistä neljä prosenttia. Myös lasten suunterveys on heikentynyt. Kansanterveyden näkökulmasta on tärkeää saada erityisesti lasten ja nuorten ravinto vähemmän sokeria sisältäväksi.

Mikään vero ei lopeta kokonaan verotetun hyödykkeen kulutusta. Verottamalla sokeria voidaan kuitenkin ohjata kuluttajia vähentämään liiallista sokeripitoisten tuotteiden kulutusta. Vero ei toisaalta koskisi hedelmiä tai kasviksia, joten terveelliseksi katsottavien elintarvikkeiden verokohtelu ei muuttuisi.

Sokerivero tukisi merkittävästi valtiontaloutta. Terveysalan järjestöjen ja yksittäisten veroasiantuntijoiden luonnostelemien mallien perusteella on voitu laskea tuottoarvio, joka veron kohdistuessa suurimpiin sokerin lähteisiin on vähintään 400-500 miljoonaa euroa. Nyt nämä eurot menetetään samalla, kun kansansairauksien hoidon tarve lisää kustannuksia.

Suomen nykyisessä taloudellisessa tilanteessa verotusta tulisi kohdentaa niin, että sillä tuetaan terveyden edistämistä ja kansansairauksien ehkäisyä ja vähennetään siten terveydenhuollon kustannuksia sekä edistetään ihmisten työkykyä. Veron tulisi määräytyä sokerimäärän mukaan riippumatta siitä, missä tuotteessa sitä käytetään. Vero kohtelisi tällöin eri tuoteryhmiä oikeudenmukaisesti.

Sokerin ilmoittaminen ravintoainemerkinnöissä on nykyään pakollista, joten tuotteiden sokerisisältö on tiedossa. Veron perusta tulee olla kansanterveydellinen – näin se useiden asiantuntijoiden mukaan ei olisi EU-säännösten vastainen eikä sisältäisi valtiontueksi katsottavaa valikoivaa verotukea.

Kansalaisten nauttimien tuoreiden hedelmien ja kasvisten määrää ei tule rajoittaa ja niiden kulutusta voidaan tukea. Lupaa tähän rajaukseen voidaan hakea EU:n ilmoitusmenettelyn kautta, kuten on aiemmin haettu mm. sähkön valmisteveron erilaisiin toteutuksiin.

Hedelmiä ei koske EU:n säätelemä ravintoarvomerkintävelvollisuus, joka taas on pakollinen teollisesti valmistetuille elintarvikkeille. Hedelmät eivät myöskään ole verrattavissa teollisesti valmistettaviin elintarvikkeisiin.

Sokerivero on monia muita veroja oikeudenmukaisempi. Kuluttaja pystyy omilla ostovalinnoillaan vaikuttamaan siihen, miten paljon vero vaikuttaa omaan talouteen. Esim. arvonlisäveron yleinen korottaminen tarkoittaisi menojen kasvua omista terveellisemmistä valinnoista huolimatta.

Vero kannustaisi suomalaisia vähentämään liiallista sokerin nauttimista ja siten muokkaamaan ruokavaliotaan terveellisemmäksi. Samalla vero kirittäisi teollisuutta kehittämään kuluttajille maistuvia vähäsokerisempia tuotteita. Näille panostuksille on Suomessa tarvetta. Väestön terveyskäyttäytymisen muuttamiseksi tarvitaan monia samanaikaisia ja -suuntaisia toimia, joita yhteiskunnan eri sektorit toteuttavat. Sokeriveron käyttöönotto on niistä yksi.

Valtioneuvoston selvityksessä Ruokaympäristön osatekijät ja ohjauskeinot (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:51) todetaan, että verojen ja tukipalkkioiden kautta voidaan vaikuttaa ruoan kulutukseen ja ruokavalintoihin. Tutkimushankkeen tulokset korostavat eri ohjauskeinojen yhtäaikaista käyttöä ja seurantaa. Lisäksi tarvitaan standardeja ja säädöksiä, informatiivisten ravintosisältömerkintöjen kehittämistä ja laajempaa käyttöönottoa sekä erilaisten ruokapalvelujen ja joukkoruokailun saatavuuden parantamista. 

Maailman terveysjärjestö WHO on jo usean vuoden ajan suositellut sekä verojen että tukien käyttöä tarttumattomien sairauksien ehkäisyssä ja tehnyt asiasta sekä julkaisuja ja selvityksiä niin Euroopassa kuin maailmanlaajuisestikin. Monen tutkimuksen kohteena ovat olleet virvoitusjuomat sekä niiden yhteys erityisesti lasten lihavuuteen.

Euroopan unionin jäsenvaltioissa, kuten Unkarissa, on otettu käyttöön terveysveromalleja, joissa verotus kohdistuu yhdistelmämallin kaltaisesti valikoivasti erilaisiin terveydelle haitallisiin elintarvikkeisiin. Mallit ovat saaneet EU:n komission hyväksynnän.

On syytä huomioida valtiovarainministeriön sokeriverotyöryhmän vuonna 2013 havaitsema ongelma, joka pelkän sokerin verottamisesta aiheutuu, jos kulutus siirtyy silloin muihin epäterveellisiin tuotteisiin. Veropohjaltaan kapea terveysvero ei täytä terveyden edistämiseen liittyviä tavoitteitaan yhtä tehokkaasti kuin laajempi terveysvero. Tästä syystä terveysperusteisen valmisteveron veropohja tulisi säätää mahdollisimman laajaksi ottamalla siihen mukaan myös tuotteet, joissa on korkea suola- tai rasvapitoisuus. 

Aiemmin sokeriverotyöryhmän havaitsemat esteet yhdistelmämallin kaltaisen terveysveron käyttöönottoon ovat poistuneet. EU:n kuluttajainformaatioasetuksen soveltaminen on nyt pakottavaa, ja tiedot tuotteen ravintoainepitoisuuksista ovat helpommin saatavilla. Lisäksi valmisteverotuksen tietojärjestelmät ovat päivittyneet.

Valtiontukiarvioinnin kannalta verotuksen tavoitteilla ja tosiasiallisilla vaikutuksilla on suuri merkitys. Veron ulkopuolelle voidaan rajata tuotteita vain, jos se on objektiivisesti oikeutettua eikä vapautus rajoita tai heikennä määriteltyjen tavoitteiden toteutumista. Tämän takia on tärkeää, että Suomen terveysveron tavoitteeksi asetetaan fiskaalisten tavoitteiden lisäksi myös terveellisen ravitsemuksen edistämiseen tähtääviä tavoitteita.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän / esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Milloin hallitus käynnistää ja saa valmiiksi selvityksen mahdollisuudesta ottaa käyttöön terveysperusteinen kansanterveyttä edistävä vero, joka kohdistuisi esimerkiksi sokeriin?

Miten hallitus vaikuttaa myös EU:ssa siihen, että uudenlaisia terveyttä edistäviä veroja voidaan ottaa käyttöön?

Miten hallitus aikoo edistää sokeriveron tai laajemman terveysperusteisen veron, käyttöönottoa siten, että huomioidaan siitä saatavat kansanterveydelliset ja kansantaloudelliset hyödyt?

Onko hallituksella tarkoitus säätää terveysperusteisia veroja kuten sokerivero tai laajemmin myös rasva- ja sokeriveroja?

Helsingissä 19.10.2020

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­_______________________________

Sari Sarkomaa [kok]

Julkaistu Talouselämässä 12.10.2020

Hallituksen on viisasta muuttaa kielteistä asennettaan kotitalousvähennykseen, toteaa kaksi oppositioon kuuluvaa kansanedustajaa mielipidekirjoituksessaan.

Suomi voi ottaa edistysaskeleita tasa-arvossa ja nostaa erityisesti naisten työllisyysastetta, jos vain löytyy tahtoa: aidosti tasa-arvoa lisäävä perhevapaauudistus, työn verotuksen keventäminen ja kotiin hankittavien palvelujen kotitalousvähennyksen nostaminen toimisivat tutkitusti.

Tasa-arvoistuvassa yhteiskunnassamme kotityöt kasautuvat edelleen naisille. Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimuksen mukaan naiset tekevät Suomessa päivittäin tunnin enemmän kotitöitä kuin miehet.

EVA:n tuoreen arvion mukaan kotitöiden epätasainen jakautuminen ja Suomen korkea verotus heikentävät naisten urakehitystä ja tulotasoa. Arjen helpottaminen hankkimalla kotiin palveluja on Suomessa kireän verotuksen takia kallista ja vain harvojen ulottuvilla.

Työn verotuksen keventäminen ja kotitalousvähennyksen nostaminen olisivat erinomaisia keinoja lisätä erityisesti koulutettujen naisten työn tarjontaa ja luoda uusia työpaikkoja palvelualoille.

Ruotsissa demarivetoinen hallitus toteutti juuri kolmen miljardin euron verokevennykset: pieni- ja keskituloisten verotusta kevennetään, minkä ohella kotitalousvähennys nousee noin 7 000 euroon.

Ruotsissa kotitalousvähennys oli jo valmiiksi paljon Suomea laajempi ja palveluja painottava: vähennys on remonttitöistä 30 prosenttia ja kotitaloustöistä 50 prosenttia työn hinnasta. Ruotsin veroviraston vuonna 2010 toteuttaman kyselyn mukaan jopa 65 prosenttia vastaajista olisi tehnyt kotityöt itse ilman kotitalouspalveluiden suurempaa vähennystä.

Vähennyksen kasvattamisen odotetaan elvyttävän Ruotsin taloutta tekemällä entistä useammasta kotitaloudesta työllistäjiä. Samaan aikaan toteutetut veronkevennykset parantavat kotitalouksien ostovoimaa ja tuovat lisää aktiivisuutta koronan runtelemaan talouteen.

Suomen vasemmistohallitus on valinnut aivan päinvastaisen tien. Marinin hallituksen leikkaus kotitalousvähennykseen vie tasa-arvokehitystä väärään suuntaan, vaikeuttaa ihmisten mahdollisuutta ostaa palveluja ja heikentää palvelualojen työllisyyttä. Ostovoimaa parantavien veronkevennysten sijaan hallitus puhuu veronkiristysten puolesta.

Esitämme, että ensimmäiseksi perutaan Marinin hallituksen leikkaus kotitalousvähennykseen. Toiseksi nostetaan ja laajennetaan kotitalousvähennystä.

Suomi voisi korottaa erityisesti kotitaloustöistä saatavaa verovähennysoikeutta Ruotsin malliin ja edistää siten tasa-arvoa ja naisten työllisyyttä.

Mikä vaikutus sillä voisikaan olla ruuhkavuosiin ja ihmisten arkeen, jos mahdollisuus hankkia kotiin palveluja olisi yhä useamman ulottuvilla! Palvelujen ostaminen tavaran sijaan on myös ilmastokestävä suunta.

Kotitalousvähennys on tuonut uusia työpaikkoja ja yrityksiä, kitkenyt tehokkaasti harmaata taloutta sekä helpottanut perheiden arkea ja ylikireää verotustamme. Hallituksen on viisasta muuttaa kielteistä asennettaan kotitalousvähennykseen. Tehdään Suomesta maa, jossa muillakin kuin hyvätuloisilla on mahdollisuus saada apua ja helpotusta arkeen eri elämäntilanteissa.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja (kok)

Sanni Grahn-Laasonen

kansanedustaja (kok)

Arvoisa puhemies,

Hallituksen budjettiesityksen pääviesti on hyytävä. Jo ennen koronaepidemiaa aloitettu vastuuton päätösten lykkäyslinjaa jatkuu. Hallitus jatkaa maamme jaloilleen pääsemiseen välttämättömien päätösten lykkäämistä, vaikka suomalaiset ovat kohdanneet sotien jälkeen pahimman kriisin.

Hallitus lupasi ohjelmassaan, ettei se elä tulevien sukupolvien kustannuksella. Nyt lupaus on rumasti rikottu. Hallituksen velkaviisikko kasaa 60 miljardia lisätaakkaa veronmaksajien harteille.

Ongelmamme ei ole kuluvan tai ensi vuoden velanotto. Ihmiset, yritykset ja kunnat on kannateltava kriisin yli, jotta vältymme pysyviltä vaurioilta. Siihen on hyväksyttävää ottaa velkaa. 

Koronan testaamiseen, hoitoon ja taltuttamiseen on oltava voimavarat. Tämän puolesta kokoomus on tehnyt työtä ja kirittänyt hallitusta. Vihdoin maskisuosituskin saatiin.

Ongelma on, että hallitus rakentaa koko vuosikymmenen velanoton varaan. On vastuutonta, että tulopuoli, päätökset työllisyyden ja kestävän talouskasvun vauhdittamiseksi, laiminlyödään. Miten voi luottaa sellaisen hallituksen kykyyn kantaa vastuuta, jonka mielestä tulojen ei tarvitse kattaa menoja kymmeneen vuoteen - ei mitenkään.

Hallituksen työllisyyspäätökset kokivat budjettiriihessä mahalaskun. Valtiovarainministeriön laskelmien mukaan työllisyys vahvistuisi noin 15 000 henkilöllä. Vaikka hallituksen tavoite edellyttäisi pitkälle yli 100 000 uutta työpaikkaa.

Laskemalla yhteen hallituksen työllisyyttä heikentävä päätökset, työllisten määrä jopa vähenee. Jääkylmää politiikkaa sadoille tuhansille työttömille ja lomautetuille ihmisille sekä heidän perheilleen.

(Kaikeksi järkytykseksi hallitus siirsi työllisyystavoitteen aikataulun vuosikymmenen loppuun. Miksi? Ihmisethän tarvitsevat työtä nyt - eikä vasta kymmenen vuoden päästä.)

Yhteiskuntavastuuta tarvitaan vaikeina aikoina kaikilta. Arvoisa pääministeri, miksi te ette edellytä sitä myös itseltänne? Miksi korona estäisi tekemästä kaikki työllisyysuudistukset, jotka helpottaisivat työpaikan saamista lähivuosina? Miksi te jätätte tekemättä? 

Hallituksen on lopetettava koronan takana kyyristely.Koronakriisi ei ole syy tehdä vähemmän vaan on tehtävä enemmän. Suomalaisilla ei ole varaa hallituksen rakentamaan menetettyyn vuosikymmeneen.

Arvoisa puhemies,

Hallituksen tympeälle tekemättömyydelle on olemassa vaihtoehto. Kokoomus on esittänyt uudistuksia, joilla työtä tekevien määrä kasvaisi yli 100 000:lla. Tavoitteeksi on otettava Pohjoismainen 80 % työllisyysaste. Haluamme Suomen, jossa jokainen saa tehdä työtä ja yrittää. 

Puolet ehdotuksemme työpaikoista tulisi valtiovarainministeriön elokuisesta esityksestä. Siitä jättäisimme pois vain opiskelua vähentävät kohdat. Ansiosidonnainen on porrastettava. (Ensimmäisten kuukausien aikana turva olisi nykyistä korkeampi ja laskisi portaittain). Ikäsyrjintää on kitkettävä ja ikäihmisten syrjintään ajava eläkeputki on poistettava.

Toinen puoli ehdotuksestamme sisältää työtä ja yrittäjyyttä tukevia keinoja ulkopuolisiin arvioihin tukeutuen. Olemme esittäneet tasa-arvoa ja työllisyyttä vahvistavaa perhevapaauudistusta sekä varhaiskasvatusmaksujen alentamista. Terapiatakuun toteuttamista, jotta apua mielenterveyden ongelmiin saisi ajoissa. Tekisimme yli 75-vuotiaille superkotitalousvähennyksen. (,joka mahdollistaisi kotona pärjäämistä ja palveluyrittäjyyttä.) Korottaisimme opintotuen tulorajoja 50 prosentilla. 

Keventäisimme verotusta, jotta ponnistelusta saisi ansaitsemansa palkkion. Jokaisesta työtunnista pitää jäädä vähintään puolet tekijälle. On epäoikeudenmukaista, että suomalainen opettaja tai toimihenkilö maksaa palkastaan 4 prosenttiyksikköä enemmän kuin naapurimaa Ruotsissa. 

Vauhdittaisimme paikallista sopimista turvaten palkansaajan aseman, jotta työpaikka löytyisi yhä useammalle. Edistäisimme kansainvälisen rekrytoinnin voimakasta lisäämistä. Toivottaisimme Suomeen tervetulleeksi kaikki työn perässä muuttavat osaajat.

Talouden pyörät on saatava pyörimään terveyden kannalta turvallisesti. Valtiokeskeisyyden sijaan keinoja on luotava yhdessä työntekijöiden, yrittäjien ja kuntien kanssa.

Haitallisia normeja on purettava – edes kokeiluksi. Runsaista lupauksista ja kansanedustajien enemmistön tuesta huolimatta edes pienpanimoiden verkkomyynti ei etene. Miksi?

Hallituksen rakenneuudistuslistakin on tynkä, ja nekin vähät ovat vakavissa vaikeuksissa. Suomen osaavat rehtorit eivät syyttä vastusta oppivelvollisuuden pidentämistä, joka osoittautui koulutusleikkaukseksi eikä takaa toisen asteen tutkintoa.

Vieläkin vahvempi kritiikki vyöryy kuntataloutta romuttavaa maakunta- ja soteuudistusta kohtaan. Josko pääministeri kuuntelisi edes itse valtuutettuna sote-lausunnossa Tampereelta lähettämäänsä hätähuutoa, jossa vaaditte maakuntahallinnon sijaan etenemään kuntapohjaisesti. Ja ihmisten palvelut edellä. Kokoomus antaa sille täyden tukensa.

Arvoisa hallitus, vaihtoehtoja on.

Kestävän kasvun ja hyvinvoinnin siemenet ovat koulutuksessa, osaamisessa ja sivistyksessä. Kokoomus on esittänyt korkeakoulujen pääomittamista miljardilla eurolla. Ja TKI-panostuksien nostamista vuosittain 100 miljoonalla vuosikymmenen loppuun. 

Oppivelvollisuuden pidentämiseen tarkoitetut eurot kohdistaisimme lasten varhaiseen tukemiseen ja opetukseen laatuun. Niin, että jokainen nuori saa koulupolulta riittävät tiedot ja taidot, jotka kantavat vähintään toisen asteen tutkintoon. Se on Suomen tärkein tavoite.

Yhtä lailla Suomen on onnistuttava yhdistämään pienenevät päästöt ja kestävä talouskasvu. Emme halua jättää lapsillemme elinkelvotonta ympäristöä. Odotimme budjettiriihestä päätöksiä ilmastokriisin hoitoon, mutta tulokset jäivät jälleen kerran laihoiksi. Myös kokoomuksen esittämät lisätoimet Itämeren ja erityisesti Saaristomeren pelastamiseksi jäivät tekemättä. 

Hyvät suomalaiset,

Budjettiesitystä lukiessa tulee selväksi, että hallitus jatkaa vastuutonta tekemättömyyden linjaa. Se on hyvinvointiyhteiskuntamme ja ihmisten mahdollisuuksien näivettymiseen johtava tie. Meillä ei ole sama suunta.

Kokoomus haluaa tehdä Suomesta hyvinvoivan maan, jossa saa tehdä, yrittää ja toteuttaa unelmiaan. Maan, jossa jokainen pidetään mukana. Jossa ihminen on tärkein.

Haluamme turvata myös tuleville sukupolville ne edellytykset, jotka tekevät suomalaisista maailman onnellisimman kansan. Koronaepidemiasta huolimatta maamme tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia. Jos vain tartumme niihin. Tekemättä ei voi jättää.