Siirry sisältöön

Kategoria: Kolumnit

Julkaistu

Helsingin Uutiset mielipidekirjoitus 10.7.2024

Helsingin kaupunki on sitoutunut kehittämään pyöräilyinfrastruktuuriaan erityisesti kantakaupungin alueella ja laajentamalla baanaverkkoa. Baanaverkko on suunniteltu 150 kilometrin mittaiseksi pyörätieverkostoksi, joka yhdistää asuinalueet ja työpaikkakeskittymät keskustaan. Helsinkiin ovat tervetulleita nykyistä turvallisemmat ja yhtenäisemmät pyöräilyreitit, mutta niitä ei pidä rakentaa piittaamatta vaikutuksista muihin liikkujiin, kaupunkimme toimivuuteen, luontoarvoihin tai verorahojen järkevään käyttöön.

Pyöräilybaanat ovat herättäneet paljon keskustelua, ihastusta ja vihastusta. Tuorein kritiikkiä saanut suunnitelma liittyy Etu-Töölön ja Munkkiniemen välille suunnitteilla olevan pyöräliikenneväylään, niin sanottuun Munkkiniemenbaanan yleissuunnitelmaan. Viimeisimmän tiedon mukaan esitys on menossa kaupunkiympäristölautakunnan käsittelyyn alkusyksystä. Reitti on suunniteltu kulkevan Humallahden kallioiden edessä merenlahden päälle rakennettavaa betonista rakennelmaa pitkin. Ainutlaatuiselle rantakallioalueelle esitetään rakentamista siksi, että pyöräilijät välttäisivät reitillä olevalla mäellä polkemisen. Betonisiltaa perustellaan sillä, että jyrkät mäet saattavat toimia esteenä sellaisille, jotka eivät vielä pyöräile.

Haitta olisi merkittävä kävelijöiden, ulkoilijoiden ja veneilijöiden suosimille ikikallioille ja rannalle. Helsingin luonnonsuojeluyhdistys on varoittanut baanan uhkaavan rannan ruovikoita, arvolehtoa ja kalliomaisemaa. Kalliot ovat luonnonarvoiltaan ja maisemallisesti arvokkaita. Helsingissä ei ole enää montaa luonnontilassa säilynyttä kalliorantaa ja nykyisiä on suojeltava.

Esitettyä luontoa pilaavaa ja kallista rakennelmaa ei tule toteuttaa. Baana on järkevä pitää jo olemassa olevalla Paciuksenkadun pyörätiellä. Pyörällä pääsee kyllä ajamaan myös mäkeä ylös ja alas. Humallahden kallioita on varjeltava, eikä pyöräilybaanaa tule rakentaa meren päälle.

Osaan arvostaa omassa arjessakin sitä, että pyöräilymahdollisuuksia kehitetään. Pyöräily on monelle helsinkiläiselle sopiva liikkumis- ja liikuntamuoto. Baanasuunnitelmia tehtäessä on kuultava alueiden asukkaita ja huolehdittava, ettei baanojen tieltä suljeta katujen ylityksiä muilta liikkujilta tavalla, joka ruuhkauttaa liikennettä tai vaikeuttaa kävelyä kohtuuttomasti. Kaupungin on oltava hyvä paikka asua ja liikkua kaikenikäisille ja eri tavoin.

Julkaistu

Iltalehti Päivän Poiminta 12.7.2024

Pari vuosikymmentä jyränneen oppimistulosten alamäen kääntäminen ei tapahdu helposti. Suurin huoli on lasten luku-, kirjoitus- ja laskutaitojen rapautumisesta. Hallitusneuvotteluissa sovimme eduskuntakauden keskeiseksi tavoitteeksi vahvistaa perustaitojen oppimista antamalla lisää aikaa sekä työrauhaa opettajille ja oppilaille. Ykkös- ja kakkosluokkalaisten äidinkielen ja kirjallisuuden sekä matematiikan opetusta lisätään kumpaakin yhdellä vuosiviikkotunnilla. Vuosiluokilla 3–6 lisätään äidinkielen opetukseen vuosiviikkotunti.

Erityisesti kaiken oppimisen perustana olevat lukutaito ja lukuharrastus ovat hiipuneet. Siksi lukutaitoa ja lukemista on edistettävä. Hallitusohjelmassa on sitouduttu jatkamaan ja vakiinnuttamaan lukutaitoa parantavia toimia. Tukemalla lapsen lukemista opinpolun alkuvaiheessa voidaan tehokkaasti kitkeä eroja oppimistuloksissa. Aikuisten esimerkki ja malli lukemisessa on ensiarvoisen tärkeää.

Talouden tuntuvan tasapainottamisen aikana peruskoulun kuntoon laittamiseksi eduskuntakaudella osoitettava 200 miljoonan euron lisärahoitus on merkittävä arvovalinta. Hallitusohjelman järein toimi on oppimisen tuen remontti. Tavoitteena on turvata tuki ajoissa ja purkaa nykylain turhaa byrokratiaa. Kyse on sekä tukea tarvitsevasta lapsesta että luokassa olevien muiden lasten oikeudesta saada opetusta. Hallituksen esitys asiasta on luvattu antaa eduskunnalle syksyllä.

Hallitusohjelmassa sovittua opettajien ja rehtoreiden toimivaltuuksien vahvistamista puuttua opetusta häiritsevään toimintaan on kiirehdittävä. Esitykset on syytä saada viipymättä voimaan, erityisesti mahdollisuus rajoittaa tarvittaessa mobiililaitteiden käyttöä oppitunneilla. Työrauhalla on suora yhteys oppimistuloksiin. Tarvitsemme myös laajemman korjausliikkeen sosiaalisen median lapsille tuomien haittojen kitkemiseksi. Älylaitteiden käyttö nakertaa muihin asioihin, kuten lukemiseen ja liikuntaan, käytettyä aikaa sekä keskittymiskykyä. Älylaitteita käytetään yhä useammin kiusaamiseen ja väkivaltaiseen käytökseen.

Oppimistulosten lasku on moninainen ilmiö, jonka syistä tutkijatkaan eivät ole yksimielisiä. Suomi ei ole yksin, vaan sama ilmiö oppimistulosten laskussa on nähtävissä useimmissa OECD-maissa. Maailma on muuttunut, oppiminen on murroksessa. Hallitusohjelmatoimien lisäksi tarvitaan moninainen joukko toimia kouluissa ja yhteiskunnassamme. Siksi on käynnistetty laaja-alainen tulevaisuustyön peruskoulun kehittämistarpeiden arvioimiseksi. Työhön on koottu tutkijoita sekä eri alojen ja koulutuskentän asiantuntijoita arvioimaan peruskoulun kehittämistarpeita, erityisesti keinoja heikentyneisiin oppimistuloksiin tarttumiseksi. Pidän olennaisena, että työssä kuullaan arjessaan opetustyötä tekeviä, rehtorina toimivia ja tietysti oppilaita. Työn tueksi on perustettu parlamentaarinen seurantaryhmä, jonka varapuheenjohtajana minulla on ilo toimia.

Peruskoulun tulevaisuustyön lainsäädäntömuutosesitykset sekä muut toimenpiteet on hallitusohjelman mukaisesti valmisteltava vuoden 2025 loppuun mennessä. Työtä on tehtävä tiiviisti. Eurovaalien myötä vaihtuvan uuden opetusministerin on syytä ottaa peruskoulun kuntoon laittaminen ykköstehtäväkseen. On lohdullista, että oppimistulokset ovat maassamme huomattavasta laskusta huolimatta kansainvälisesti verrattain hyviä. Suomen tärkein tavoite on se, että jokainen lapsi saa peruskoulusta riittävät tiedot ja taidot sekä oppimisen ilon, jotka kantavat toisen asteen opintoihin sekä sieltä jatko-opintoihin tai työelämään sekä tavoittelemaan unelmiaan.

Julkaistu

Munkki-lehti 10.6.2024

Helsinki on sitoutunut kehittämään pyöräilyinfrastruktuuriaan erityisesti kantakaupungin alueella ja laajentamalla baanaverkkoa. Baanaverkko on suunniteltu 150 kilometrin mittaiseksi pyörätieverkostoksi, joka yhdistää asuinalueet ja työpaikkakeskittymät keskustaan.

Helsinkiin ovat lämpimästi tervetulleita nykyistä yhtenäisemmät pyöräilyreitit, mutta niitä ei pidä rakentaa piittaamatta vaikutuksista muihin liikkujiin, yrityksiin, kaupunkimme toimivuuteen, luontoarvoihin tai verorahojen järkevään käyttöön. Kaupunki on kokonaisuus, jossa eri toiminnot on kytkettävä sujuvaksi kaupunkielämäksi.

Pyöräilybaanat ovat herättäneet paljon keskustelua, ihastusta ja vihastusta. Tuorein kritiikkiä saanut suunnitelma liittyy Etu-Töölön ja Munkkiniemen välille suunnitteilla olevan pyöräliikenneväylään ns. Munkkiniemenbaanan yleissuunnitelmaan.

Reitti on suunniteltu kulkevan Humallahden kallioiden edessä merenlahden päällä rakennettavaa betonista siltaa pitkin. Ainutlaatuiselle rantakallioalueelle esitetään rakentamista siksi, että pyöräilijät välttäisivät reitillä olevalla mäellä polkemisen. Siltaa perustellaan sillä, että jyrkät mäet saattavat toimia esteenä sellaisille, jotka eivät vielä pyöräile.

Haitta olisi merkittävä kävelijöiden, ulkoilijoiden ja veneilijöiden suosimille ikikallioille ja rannalle. Helsingin luonnonsuojeluyhdistys varoittanut baanan uhkaavan rannan ruovikoita, arvolehtoa ja kalliomaisemaa.

Esitettyä luontoa pilaavaa ja kallista rakennelmaa ei tule toteuttaa. Baana on järkevä pitää jo olemassa olevalla Paciuksenkadun pyörätiellä. Pyörällä pääsee kyllä ajamaan myös mäkeä ylös ja alas.

Palautetta on tullut laajemminkin. On viisasta varmistaa, ettei baanoilla suljeta katujen ylityksiä muilta liikkujilta tavalla, joka ruuhkauttaa liikennettä ja liikkumista kohtuuttomasti. Keskelle kaupunkialuetta ei pitäisi rakentaa pyöräilyn pikareittiä, jossa kävelijöitä ja muuta liikennettä ei oteta huomioon.

Aktiivisena pyöräilijänä osaan konkreettisesti arvostaa omassa arjessakin sitä, että pyöräilyn turvallisuutta ja pyöräilyreittejä kehitetään. Pyöräily on monelle helsinkiläisille mukava liikkumis- ja liikuntamuoto. Pyöräilyä on edistettävä osana kokonaisuutta, eikä irrallisena asiana. Kaupungin on oltava hyvä paikka asua ja liikkua kaikenikäisille ja eri tavoin liikkuville.

Pyöräilybaanat ovat mittava panostus kaupunkiimme ja niitä koskevat suunnitelmat on tehtävä alueiden asukkaita ja yrittäjiä sekä eri tavoilla kotikaupungissaan liikkuvia kuulemalla.

Julkaistu

Muisti-lehden pääkirjoitus 5.6.2024

Järjestöjen ja vapaaehtoistyön edellytyksiä on viisasta ja välttämätöntä vaalia. Ilman järjestöjen työtä monen ihmisen arki olisi aivan toisenlainen.

Muistiliiton, sen yhdistysten, ammattilaisten sekä vapaaehtoistoimijoiden tarjoama tieto, tuki ja toiminta on elintärkeää. Vertaistuki on monelle kaikkein tärkein toivon, avun ja tuen muoto. Onneksi on Muistiliitto ja sen toimijat.

Muistiliiton ydintavoite on toimia muistisairaiden ihmisten sekä heidän läheistensä parhaaksi. Niin, että jokainen muistisairauteen sairastunut ja hänen läheisensä voisi sairaudesta huolimatta elää mahdollisimman hyvää ja omannäköistä elämää. Siinä vapaaehtoistyön merkitys on olennainen.

Järjestöillä ja sen vapaaehtoisilla toimijoilla on ollut ja on vahva vaikutus hyvinvointiyhteiskuntamme kehittymiseen. Monet nykyisin itsestäänselvyyksinä pidetyt julkisen sektorin palvelut ovat aikoinaan syntyneet vapaaehtoistoimijoiden ja järjestöjen kehittäminä ja tuottamina.

Maailmassa vallitsee liian usein desibeli-demokratia – he saavat, jotka eniten huutavat. Muistiliiton toimijat tuovat esiin muistisairaiden ja heidän läheistensä äänen.

Muistisairaudet koskettavat lähes jokaista suomalaista elämän aikana. Ei ole liioiteltua sanoa, että Muistiliiton toimijat auttavat toiminnallaan melkein ihan jokaista suomalaista tavalla tai toisella.

Vapaaehtoistyön arvo tekijöille ja vastaanottajalle on mittaamaton. Helsingin yliopiston dosentti Jukka Hoffrén on laskenut hyvinvointia lisäävän vapaaehtoistyön rahallisen arvon olevan lähes 3,2 miljardia euroa vuosittain. Ilman järjestöjä eivät suomalaiset pärjäisi.

Vapaaehtoistyö on hyvinvoinnin lähde sen tekijöille ja vastaanottajille. Vapaaehtoistyö on vahvaa välittämistä. Sitä ei voi mikään muu korvata. Yhdessäolo ja yhdessä tekeminen synnyttävät iloa ja voimaa. Yhteisöllisyys on valtava voimavara. Se antaa meille voimaa, vaikka matka on välillä kovinkin haastava.

On tärkeää muistaa myös oma jaksaminen, vaikka se on vaikeaa vaativassa arjessa muistaa tai toteuttaa.

Kesän saapuessa on tärkeä muistuttaa liikunnan merkityksestä. Liikunta edistää meidän kaikkien terveyttä, myös aivoterveyttä ja ylläpitää useiden sairauksien hoitotasapainoa. Liikkuminen on myös hyvä yhteinen harrastus ja mahdollisuus vaikkapa kävelyllä tavata ystäviä. Liikkuminen tuo hyvän mielen ja on elämässä parasta lääkettä.

Sari Sarkomaa
kansanedustaja, Muistiliiton hallituksen 1. varapuheenjohtaja

Julkaistu

Töölöläinen 30.5.2024

Etu-Töölön ja Munkkiniemen välille suunnitteilla olevan pyöräliikenneväylän ns. Munkkiniemenbaanan yleissuunnitelma on viimeisimmän tiedon mukaan menossa kaupunkiympäristölautakunnan käsittelyyn elokuussa.

Pyöräilybaana on herättänyt paljon keskustelua ja kritiikkiä, eikä ihme. Pyöräilybaanan reitti on suunniteltu kulkevan Humallahden kallioiden edessä merenlahden päälle rakennettavaa betonista siltaa pitkin. Humallahden kalliot ovat luonnonarvoiltaan ja maisemallisesti arvokkaita. Maisemahaitta olisi merkittävä kävelijöiden, ulkoilijoiden ja veneilijöiden suosimille ikikallioille ja rannalle. Kävelijät ja ulkoilijat liikkuvat alueella ympäri vuoden.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys on kannanotossaan varoittanut, että baana uhkaa Humallahden rannan ruovikoita, arvolehtoa ja kalliomaisemaa. Yhdistys myös korostaa luonnontilaisen kalliorannan arvokkuutta.

Ainutlaatuiselle rantakallioalueelle esitetään rakentamista siksi, että pyöräilijät välttäisivät reitillä olevalla mäellä polkemisen. Luontoa tuhoavaa, veronmaksajille kallista siltaa perustellaan suunnittelijoiden taholta sillä, että jyrkät mäet saattavat toimia esteenä sellaisille, jotka eivät vielä pyöräile. Betonirakennelmalla halutaan tehdä pyöräily mahdollisimman helpoksi. Esitys on suoraan sanottuna käsittämätön.

Esitettyä luontoa pilaavaa rakennelmaa ei tule missään nimessä toteuttaa. Ainoa toteuttamiskelpoinen ratkaisu on pitää baana jo olemassa olevalla Paciuksenkadun pyörätiellä. Tämä linjausvaihtoehto oli alun perin suunnitelmassa esillä ja siihen tulee nyt palata. Pyörällä pääsee kyllä ajamaan myös mäkeä ylös ja alas.

Hietaniemenkadulle, Hietakannaksentielle ja Merikannontielle suunnitellaan pyöräkatuja, joissa pyöräliikenne kulkisi ajoradalla autojen kanssa. Merikannontien osuudella autoliikennettä aiotaan yksisuuntaistaa. Huoli on, että seurauksena liikenne Mechelininkadulla ja Pohjoisella Hesperiankadulla ruuhkautuisi entisestään. Ruuhkia lisäävät jo keskusta-alueella tehdyt liikenneratkaisut. Rajasaarentien ja Paciuksenkadun väliselle osuudelle on suunniteltu rantareitille kaksisuuntainen pyörätie. 

Munkkiniemen päässä Munkkiniemenbaanan suunnitelmaehdotus on vaarassa pilata kauniin ja toimivan kaupunginosan. Keskelle kaupunkialuetta ei pitäisi rakentaa pyöräilyn pikareittiä, jossa kävelijöitä ja muuta liikennettä ei oteta huomioon. Osa suunnitelluista järjestelyistä, kuten pyöräilijöiden etuajo-oikeus ja sen tuomat suuret nopeudet, vaikeuttaisivat erityisesti jalankulkijoiden liikkumista ja lisäisivät turvattomuutta. Suunnitelmassa sivuutetaan monella tapaa alueen asukkaat ja yrittäjät. Baanasuunnitelma jyräisi esimerkiksi osin lippakioskialueen, joka on alueen asukkaiden olohuone.

Suunnitelmassa kaavaillaan Munkkiniemen Puistotien poikkikatujen, Solnantie ja Kadetintien, sulkemista autoliikenteeltä. Tämä ruuhkauttaisi liikennettä Puistotiellä ja pienemmillä asuinkaduilla, vaikeuttaen asukkaiden arkea ja liikkumista. Pienillä kaduilla on asuntojen lisäksi päiväkoteja, kouluja, urheilukenttiä ja siten paljon eri ikäisiä kävelijöitä.  Ruuhkautunut liikenne lisäisi turvattomuutta ja vähentäisi viihtyisyyttä. Pyöräilybaana halkaisisi pahimmillaan Munkkiniemen kahteen osaan. Puistotie on Munkkiniemen tärkeä keskus, jonka luonnetta ei saa baanasuunnitelmalla muuttaa eikä pilata. Puistotiellä on kivijalkaliikkeitä, joiden toimintaa on vaalittava. Puistotien liikenteen vaikeuttaminen on omiaan karkottamaan asiakkaita.

Munkkiniemen ja Töölön seudun joukkoliikenne on sujuvaa. Jos en kulje nelosen ratikalla tai kävele, pyöräilen töihin ja vapaa-ajalla. On hyvä, että pyöräilyn turvallisuutta ja pyöräilyreittejä kehitetään. Pyöräily on mukava liikkumis- ja liikuntamuoto. Pyöräilyn turvallisuus on tärkeää, mutta sitä on edistettävä osana kokonaisuutta, eikä irrallisena asiana.

Helsinkiin ovat tervetulleita nykyistä yhtenäisemmät pyöräilyreitit, mutta niitä ei pidä rakentaa piittaamatta vaikutuksista muihin liikkujiin, yrityksiin, kaupunkimme toimivuuteen, viihtyisyyteen, ja luontoarvoihin sekä verorahojen järkevästä käytöstä. Kaupunki on kokonaisuus, jossa eri toiminnot on kytkettävä sujuvaksi kaupunkielämäksi. Pyöräilybaanoja suunnitellessa on olennaista muistaa, että Helsingissä on tuore kävelyn edistämisohjelma. Sen tavoite on edistää toimia, joilla varmistetaan mahdollisuus viihtyä ja kävellä sujuvasti sekä turvallisesti kaupungissamme kaikkina vuoden aikoina, myös talvella.

Olen keskustellut pyöräilybaanan suunnitelmasta asiaa valmistelevan virkamiehen kanssa ja kertonut saamani valtavan palautteen suunnitelmasta. Pidän välttämättömänä, että suunnitelmasta annettu valtaisa palaute otetaan nykyistä paremmin huomioon, ennen kuin asia siirtyy poliittiseen päätöksentekoon. Palaute ja ajatukset asiasta ovat tervetulleita.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

Kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsen

Julkaistu

Töölöläinen 3.5.2024

Kaiken ikäisten helsinkiläisten päivittäisen liikunnan edistäminen on kaupunkimme kärkihankkeita. Uusimmassa Helsingin kaupunkistrategiassa asetimme tavoitteeksi olla kaupunki, jossa edellytykset liikunnalliseen elämään kohenevat. Liikuntapaikat ja liikkumisen mahdollistava viihtyisä kaupunkiympäristö ovat helsinkiläisten vahvoja toiveita.

Kaupungin tavoite on panostaa liikuntapalveluihin niin, että ne ovat saatavilla kaikille matalalla kynnyksellä. Kaupunkipyörät ovat jälleen kesän lähestyessä kaupunkilaisten käytössä, samoin kuin kasvava määrä ulkokuntosaleja, kuntoportaita sekä laitureita. Ilo uutinen on se, Töölönlahden puistoon on tulossa uusi ulkokuntosali. Pitkään odotettu Töölönlahden puiston kehittäminen sai vauhtia, kun kaupunginvaltuustossa myönsimme työhön lisärahoituksen. 

Kaupunkilaisten toivovat lisää puita ja kasvillisuutta. Hanhien likaamien nurmikenttien tilalle on saatava monimuotoinen ja viihtyisä puistoalue. On ilouutinen, että puiston viihtyisyyttä ja vehreyttä on tarkoitus lisätä isomman kunnostuksen suunnittelun lomassa nopeassa tahdissa monimuotoisella kasvillisuudella.

Varsinkin kantakaupungin asukkaille oli tervetullut ohjelma kävelyn edistämisestä. Ohjelman tarkoituksena on taata kävelijöille ja kaupungissa asioiville nykyistä  mukavammat  ja turvallisemmat olosuhteet kaikkina vuodenaikoina. Kyse on talvikunnossapidosta, katupölyn vähentämisestä, kaupunkisuunnittelusta, liikennejärjestelyistä ja sähköpotkulautojen sääntelystä sekä paljosta muutosta mutta etenkin arkiliikuntaan kannustamisesta. 

Enemmistö suomalaisista liikkuu terveytensä kannalta aivan liian vähän. Liikkumattomuus on yhteydessä moniin kansansairauksiin. Liikunta sen sijaan edistää monin tavoin hyvinvointia ja työ- ja toimintakykyä.

Liikunta edistää kokonaisterveyttä ja myös aivoterveyttä kaikissa elämän vaiheissa. Liikkuessa aivojen verenkierto paranee ja aivosolujen väliset yhteydet vahvistuvat parantaen muistia. Lisäksi liikunta voi laskea verenpainetta ja parantaa unen laatua. Liikunta vähentää tutkitusti riskiä sairastua kaikkiin kansansairauksiin, myös eteneviin muistisairauksiin. 

Ikäihmisten liikkumiskyvyn ongelmista kaksi kolmasosaa johtuu liikunnan puutteesta – vain kolmannes vanhenemisesta. Liikkumattomuus romahduttaa nopeasti ihmisen toimintakyvyn ja elämän laadun.

Tuen ja neuvojen avulla on mahdollista saada ratkaisut sopivaan liikkumiseen mahdollisesta sairaudesta tai kivuista huolimatta. Olennaista on se, että avun saa nopeasti, ettei kipu kroonistu ja liikkumattomuus aiheuta peruuttamattomia vahinkoja.

Hallitusneuvotteluissa sovimmekin ehdotuksestani, että fysioterapia- ja toimintaterapiayritysten kotikuntoutus sisällytetään kotitalousvähennyksen piiriin. Laki on nyt voimassa.

Parhaillaan valmistellaan yksityisen terveydenhuollon Kela-korvausten nostoa ja uutta korvausmallia. Tavoite on helpottaa palveluiden saamista ja julkisen sektorin työkuormaa.

Painopiste Kela-korvauksen nostamisella on yleislääkärikäynneissä, joiden vastaanotoille on terveysasemilla jonoja. Valmistelussa on myös Kela-korvauksen palautus fysioterapiaan. Uudessa mallissa Kela-korvaus ei olisi enää sidottu lääkärin laatimaan lähetteeseen, vaan asiakas voisi hakeutua suoraan fysioterapeutille.

Fysioterapeutin suoravastaanotto nopeuttaa tuki- ja liikuntaelinvaivoista kärsivän hoitoon pääsyä, lyhentää hoitojonoja ja vähentää lääkärikäyntien kustannuksia.

Kela-korvattu fysioterapia on ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa parhaimmillaan. Tutkimusnäyttö fysioterapian suoravastaanottojen vaikuttavuudesta on vahvaa.

Kaikenikäisten liikunnan lisääminen ja oikea-aikainen kuntoutus ovat vaikuttavia keinoja, kun haluamme hillitä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten kasvua ja ennen kaikkea  edistää ihmisten terveyttä sekä  työ- ja toimintakykyä. Liikunta on paras lääke kaikenikäisten ihmisten hyvään elämään. 

Julkaistu

Letterbox.fi kolumni 16.4.2024

Itämeri ja sen rannat ovat meille helsinkiläisille tärkeä virkistyspaikka sekä olennainen osa elämäämme ja identiteettiämme. Rehevöityminen on lukuisista toimista huolimatta Itämerelle merkittävin uhka. Roskaantuminen muodostaa myös todellisen ongelman. Erityisesti kaupunkien läheisyydessä olevat rannat ovat hyvin roskaantuneita, mutta roskia löytyy lähes kaikkialta. Kotimeremme pelastamiseksi tarvitaan lisätoimia.

Helsingissä on huhtikuussa aloitettu rantavesien siivous – roskaa merestä kauhovan Lippo-aluksen voi bongata vaikkapa Kauppatorin satama-alueelta. Vaikka siivottujen roskin määrä on viime vuosina laskenut, kerättiin viime kesänä rannoiltamme lähes 100 kuutiometriä roskaa. Helsingissä meri- ja saaristoaluepalveluissa on käytössä viisi venettä ja luontopalveluissa kolme venettä. Tavoitteenamme on, että rantavedet pysyvät mahdollisimman puhtaina. Roskien siivoaminen kuluttaa valtavasti kaupungin veroeuroja.

Varma mutta ikävä kevään merkki on edelleen lumen alta paljastuvat roskat ja tupakantumpit. Kaupunkiemme rannoilta löytyy keskimäärin 300 tumppia jokaista sataa metriä kohden. Sateiden ja hulevesien myötä kaduille ja pihoille heitetyt tumpit sekä muut roskat päätyvät usein vesistöihin ja mereen. Roskaantuminen aiheuttaa haittaa ympäristölle, eläimille ja ihmisten terveydelle sekä vähentää kaupunkimme viihtyisyyttä. Meressä jäte on haitallista. Esimerkiksi muovi jauhautuu mikromuoviksi, joka ei häviä merestä ehkä koskaan. Tupakantumpeista ja muista jätteistä liukenee veteen myrkkyjä.

Runsasluminen talvi on Itämerelle erityinen rasitus. Keskivertotalvena kaduilta auratun ja mereen kipatun lumen mukana valuu useita tuhansia kiloja roskaa ja kymmeniä miljoonia mikromuovipartikkeleita Itämereen. Helsinki ajaa lunta mereen, vaikka valtuusto on toisin vaatinut.

Kaupunginvaltuusto on kokoomuksen aloitteesta linjannut, että likaisen lumen kaatamiselle mereen on löydettävä ympäristön kannalta kestävämpi vaihtoehto. Tehtävä ei ole helppo, mutta se ei ole perustelu syy liata vesistöjemme. Helsingin on asia vihdoin laitettava kuntoon, koska likaisen lumen vesistöihin kaatamisen kieltävä laki on tulossa eduskunnan käsittelyyn. Itämerta on suojeltava talvellakin.

Kaupunki on päättänyt myös erillisestä roskaantumisen hillinnän toimenpideohjelmasta. Roskiksia on luvassa lisää ja niiden tyhjentämistä tehostetaan. Me helsinkiläiset voimme vaikuttaa kaupunkimme ja vesistöjen roskaantumiseen hyvin helpolla tavalla: huolehtimalla omat roskat roskiksiin.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja
Helsingin kaupunginhallituksen ja -valtuuston jäsen
Kolmen nuoren äiti

Julkaistu

Syöpä-lehti 1/2024

Toiveena hyviä paluita työelämään

Sari Sarkomaa on helsinkiläinen kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu ja Syöpäsäätiön hallituksen jäsen.

"Olen pitkäaikainen parlamentaarikko. Koulutukseltani olen röntgenhoitaja ja terveydenhuollon maisteri. Haluan edistää sitä, että hyvä hoito, kuntoutus ja tuki ovat yhdenvertaisesti saatavilla ihmisten sairastuessa.

Kun tein röntgenhoitajan opintoja, olin harjoittelussa syöpätautien klinikalla. Sitä kautta syöpään liittyvät asiat nousivat sydämen asiaksi. Olen vetänyt pitkään eduskunnan syöpäverkostoa, ja olen Syöpäsäätiön hallituksessa.

Liikunta, luonto ja lukeminen ovat harrastuksiani. Pyrin kävelemään tai pyöräilemään töihin, ja vapaa-ajalla liikun mielelläni luonnossa ja meren äärellä. Olen Itämeren intohimoinen suojelija. Perhe on minulle tärkeä. Kaksi lastani opiskelee jo yliopistossa, kolmas täytti nyt alkuvuodesta 18. Vuodet vierivät ja elämäntilanteet muuttuvat, mutta vietämme paljon aikaa yhdessä."

Kolme toivomusta:

1. Saamme kehitettyä työelämää sellaiseksi, että vakavan sairauden jälkeen työhön voi palata yhdenvertaisena ihmisenä. Ruotsin rintasyöpäyhdistyksen tutkimuksessa oli järkyttäviä tuloksia. 40 prosenttia vastanneista oli kokenut, että sairastuminen oli vaikeuttanut heidän uramahdollisuuksiaan ja lähes yhtä moni oli kokenut sen vaikuttaneen negatiivisesti palkkaansa. Työelämässä tarvitaan tutkimusta, tietoa ja osaamista kohdata ihminen sairastumisen jälkeen ilman, että hänet nähdään vain potilaana.

2. Nyt on viimeisiä hetkiä saada syöpästrategia Suomeen. Iloitsen siitä, että saimme valtiovarainvaliokunnassa lisättyä valtion budjettiin rahat sen laatimiseksi. Mitä nopeammin se valmistuu, sitä nopeammin se ohjaa hyvinvointialueiden työtä - jotta syöpään sairastuneet pääsevät nopeasti hoitoon ja kehittyneet hoidot ja psykososiaalinen tuki ovat yhdenvertaisesti kaikkien saatavilla.

3. Toivon terveyttä. Sairastuin viime keväänä rintasyöpään kesken hallitusneuvotteluiden. Halusin olla loppuun asti mukana, mutta jouduin jättämään ne kesken. Kaikki, mitä teki, pysähtyi kuin seinään. Olen iloinen, että olen päässyt takaisin töihin. Jännittää keväällä tuleva vuositarkastus ja toivon, että kaikki olisi hyvin.

Julkaistu

Julkaistu Töölöläisessä 4.4.2024

Peruskoulujemme oppimistulokset ovat pitkään heikentyneet, eivätkä aiempien hallitusten tekemät toimet ole pysäyttäneet alamäkeä. Tutkijatkaan eivät ole yksimielisiä laskun syistä. Olemme aloittaneet korjaavien toimien perusteellisen pohdinnan parlamentaarisessa Peruskoulun tulevaisuus -työryhmässä. Työtä johtaa opetusministeri Anna-Maja Henriksson ja minulla on ilo toimia ryhmän varapuheenjohtajana. Työn onnistumisen kannalta olennaista on tiivis yhteistyö kaupunkimme opettajien kanssa. Yhtä lailla oppilaiden ja vanhempien ajatukset ovat lämpimästi tervetulleita.

Yhteiskunta on muuttunut, oppiminen on murroksessa. Lukuharrastus ja kaiken oppimisen perustana oleva lukutaito ovat hiipuneet. Selvää on, että älylaitteiden käyttö nakertaa muihin asioihin käytettyä aikaa. PISA-tutkimuksen mukaan yli 41 prosenttia nuoristamme kokee kännyköiden käytön häiritseväksi.

Monissa Helsingin kouluissa on aloitettu käytäntö, jossa opettaja kerää pois oppilaiden kännykät. Kouluja on kannustettu järjestyssäännöillä säätelemään puhelinten käyttöä oppitunneilla. Oikeusasiamiehen mukaan kännykän luovuttaminen on oltava aina vapaaehtoista.

Hallitusneuvotteluissa sovimme lakimuutoksista, joilla vahvistetaan opettajien ja rehtoreiden toimivaltuuksia puuttua opetusta häiritsevään toimintaan, erityisesti kännyköiden käyttöön oppitunneilla. Useat Euroopan maat ovat jo vastaavia toimia tehneet eikä ihme: koulutyöhön keskittymisellä ja työrauhalla on suora yhteys oppimistuloksiin.

Oppimistulosten nostotoimissa on ymmärrettävä, että lapset ovat erilaisia mutta samanarvoisia. Pormestari Juhana Vartiainen on esittänyt ajatuksen lakkauttaa Helsingistä luokkamuotoinen painotettu opetus, mikä lopettaisi esimerkiksi liikunta-, musiikki-, kieli- ja matematiikkaluokat.

Esitystä ei pidä toteuttaa. Lakkauttamisen sijaan on viisasta lisätä eri puolilla kaupunkiamme painotetun luokkamuotoisen opetuksen tarjontaa. Ohjausta ja tietoa on lisättävä perheille ja lapsille, jotta he voivat paremmin hyödyntää painotettua opetusta. Kysytään lapsilta ja nuorilta sekä opettajilta mikä heitä innostaa, eikä lannisteta eri asioista kiinnostuneita.

Helsingin kouluverkko eroaa muista kaupungeista. Helsingissä noin 13 000 oppilasta käy koulua sopimuskouluissa. Sopimuskoulut ovat yksityisen tahon eivätkä Helsingin ylläpitämiä, mutta toimivat pääosin lähikouluina ja saavat rahoituksen valtiolta. Yksityiset sopimuskoulut ovat tehneet kaupungin kanssa sopimuksen perusopetuksen järjestämisestä. Sopimuskoulujen osuus helsinkiläisten yläasteikäisten opetuksesta on noin kolmannes.

Sopimuskoulujen opettajille, oppilaille ja perheille on ilouutinen, että saimme hallitusneuvotteluissa sovittua huutavan epäkohdan korjaamisesta. Sopimuskoulujen määrärahat ovat olleet heikommat kuin kaupungin ylläpitämien koulujen. Sopimuskoulujen valtion maksamaa kotikuntakorvausta on täysin perusteettomasti leikattu 6 prosenttiyksikköä. Nyt oppilaat eriarvoiseen asemaan asettanut leikkaus on sovittu poistettavan. Asiaa koskeva lakiesitys pitää saada eduskunnan käsittelyyn mahdollisimman pian. Ei ole mitään syytä miksi sopimuskoulut kuten esimerkiksi Munkkiniemen, Töölön tai Pohjois-Haagan yhteiskoulut saavat vähemmän rahaa toimintansa kuin muut kaupunkimme peruskoulut.

Koulujen kunto on tärkeä asia, viettäväthän lapset ison osan päivästään koulussa. Olen tehnyt kaupunginvaltuutettuna työtä varmistaakseni koulujen remonttien sujuvuuden, oppilaiden turvallisen ympäristön ja koulun pihan säilymisen. Siinä Helsingillä on vielä paljon kehitettävää. Koulujamme on viime vuosina remontoitu peräjälkeen, viimeisimpänä Munkkiniemen yhteiskoulu, jossa on remontin lisäksi tekeillä laajennus. Remontin myötä Mykkiin tuli tilavampi ruokala ja viihtyisämpi kirjasto. Oli suuri ilo saada avata uusi kirjasto. Erityiskiitos oppilaille ja koko koulun väelle upeasta tilaisuudesta. Paras kirjasto on sellainen, että sieltä voi käydä vapaasti lainaamassa haluamiansa kirjoja. Se oli oppilaiden toive uudelle kirjastolle. Kirjojen näkyvyys ja saatavuus tukee lukuharrastuksen kehittymistä ja lukutaidon vahvistumista.

Julkaistu

Julkaistu Kaupunkisanomissa 8.2.2024

Tyttöjen sukuelinten silpominen on järkyttävää väkivaltaa. Se on brutaali kulttuurinen perinne, joka loukkaa tyttöjen ihmisoikeuksia ja aiheuttaa niin fyysistä kuin henkistä kärsimystä. Pahimmillaan silpomisesta seuraa kuolema. Sukuelinten silpominen on kitkettävä Suomesta ja koko maailmasta. Silpomisuhan alla elää Suomessa arvioiden mukaan jopa 3000 tyttöä ja koko maailmassa yli neljää miljoonaa tyttöä. Muissa Pohjoismaissa tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen on kielletty erillislailla. Suomessa tyttöjen silpominen on rangaistavaa rikoslain pahoinpitelyä koskevien säännösten nojalla. Useat tahot ovat pitäneet säätelyä riittämättömänä.

Eduskunta käsitteli vuonna 2020 tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltämistä koskevaa kansalaisaloitetta. Kansalaisaloitteessa ehdotettiin tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltävää erillislakia, joka kattaisi kaikenikäiset tytöt ja naiset sekä ulkomailla tehdyt silpomiset. Aloitteesta tehdyssä mietinnössä eduskunta linjasi, että erillislain sijasta rikoslakia tulisi tältä osin täsmentää pikaisella aikataululla. Tyttöjen ja naisten oikeuksien kannalta oli valtava pettymys, että Marinin hallitus laiminlöi eduskunnan tahdon eikä tuonut kautensa aikana eduskuntaan lakiesitystä tyttöjen silpomisen kriminalisoinnin selkeyttämisestä. Jäi suureksi kysymykseksi, miksi asiassa sivuutettiin eduskunnan tahto. Varsinkin kun lainsäädännön muutos vahvistaisi viestiä siitä, että tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen on maassamme rikos. Suomea velvoittaa Istanbulin sopimus eli Euroopan neuvoston sopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Sopimuksen mukaan Suomen tulee suojella silpomisen riskissä olevia tyttöjä kriminalisoimalla silpominen.

Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmaan kirjasimme, että tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen kriminalisoidaan rikoslaissa nykyistä selkeämmin. Lisäksi alaikäisen tytön vieminen ulkomaille sukupuolielinten silpomista varten kriminalisoidaan. Samalla vahvistetaan viranomaisten kykyä tunnistaa tyttöjen sukuelinten silpomista ilmiönä ja vaihtaa tietoja sekä tehostetaan ennaltaehkäiseviä toimia silpomisen estämiseksi. On valtavan hyvä uutinen, että eduskunnan lainsäädäntösuunnitelmaan on kirjattu, että hallituksen esitys rikoslain muuttamisesta tulee eduskuntaan kesäkuun alussa.

Eduskunnan käsittelyyn kesäkuussa tuleva rikoslain tiukennus on tervetullut työkalu niille tahoille, jotka tekevät ehkäisevää työtä ja ajuri asennemuutostyölle sekä vahva viesti maahan muuttaville perheille. Silpomisen vastaisessa työssä tarvitaan vaikuttavia ennaltaehkäiseviä toimia. Lisäksi on olennaista edistää maahanmuuttajataustaisten yhteisöjen, ammattilaisten ja viranomaisten yhteistyötä ja vuoropuhelua. Tyttöjä suojellaksemme ja lakimuutosta vauhdittaaksemme teimme asiasta kansanedustaja Sofia Vikmanin kanssa syyskuussa 2019 lakialoitteet, jotka ovat olleet hallituksien käytössä. THL:n arvion mukaan silpomisen kohteeksi joutuneita tyttöjä ja naisia on Suomessa noin 10 000. Silpomisesta aiheutuu monia elinikäisiä terveyshaittoja. Istanbulin sopimus velvoittaa myös tarjoamaan terveyspalveluita kuten korjausleikkauksia silpomisen läpikäyneille.

Maailmassa yli 3 miljoonaa tyttöä kokee silpomisen joka vuosi. Yksikin väkivallanteko on liikaa. Brutaali perinne on lopetettava kaikkialta maailmasta. Silpominen loukkaa vakavasti tyttöjen ihmisoikeuksia. Silpominen tehdään tyypillisesti 0–15-vuotiaille tytöille. Silpominen on kivulias väkivallanteko, joka aiheuttaa vakavia kärsimyksiä, vammoja, terveysriskejä ja myös tyttöjen kuolemia. Kansainvälistä tyttöjen sukuelinten silpomisen vastaista päivää vietettiin 6. helmikuuta. Yhdenkään tytön ei pidä joutua elämään maassamme silpomisuhan alla. Lähetän kuukausittain ajankohtaiset kuulumiset Arkadianmäen ja kotikaupunkini politiikan tapahtumista. Eduskuntaterveiset voit tilata lähettämällä sähköpostia sari.sarkomaa(at)eduskunta.fi.