Kategoria: Kolumnit

julkaistu Fysi-lehden numerossa 2/2015

Terveydenhuoltolakiin sisältyvästä julkista terveydenhuoltoa koskevasta valinnanvapaudesta huolimatta on potilaan todellinen valinnanvara pieni. Valtiovarainministeriön ensi vuoden talousarvioesityksen sairausvakuutuskorvauksien leikkaukset kutistavat valinnanvapautta entisestään. Ministeriön ehdotuksessa esitetään leikattavaksi 78 miljoonaa euroa lääkäri- ja hammaslääkäripalkkiokorvauksista. Leikkaukset ovat niin suuria, että ne kyseenalaistavat koko järjestelmän olemassaolon.

Vaikka talouden tasapainottaminen on välttämätöntä, se ei ole helppoa. Kun jo valmiiksi pieni sairausvakuutuskorvaus kutistuu entisestään, kasvaa riski, että yhä useampi siirtyy matalampien asiakasmaksujen vuoksi kunnallisen terveydenhoidon piiriin. Silloin kuntien hoitojonot pidentyvät, hoitoon pääsy viivästyy, työkyvyttömyys- ja sairauspoissaolot lisääntyvät ja terveysmenot kasvavat. Suuri riski on myös, että ihmiset jättävät vaivansa hoitamatta tai lykkäävät hoitoon hakeutumista. Näin murretaan terveyspolitiikkamme ydintavoitetta edistää ennaltaehkäisyä ja varhaista puuttumista.

Sairausvakuutuskorvaus on yhteiskunnalle kustannustehokas tapa tuottaa terveyshyötyjä. Viisainta olisikin pidättäytyä mittavista korvauksen leikkauksista ja sote-rahoitusuudistuksen yhteydessä pohtia, miten monituottajamalli ja valinnanvapaus sekä kannusteet ennaltaehkäisyyn varmistetaan.

Hallitusneuvotteluissa sovimme, että eduskuntakauden aikana toteutetaan sosiaali- ja terveydenhuollon rakenne- ja rahoitusuudistus sekä valinnanvapauden ja tuotannon monipuolistaminen. Hallitus valmistelee parhaillaan työn käynnistämistä. Olennaista on, että edellisen sote-uudistusyrityksen virheistä opitaan. Hallitusneuvotteluissa sovimme hallituksen kärkihankkeeksi palveluiden asiakaslähtöisyyden. Kokoomuksen hallitusneuvottelijana pidin tärkeänä, että tavoitteeksi kirjattiin mahdollistaa ihmisten omien valintojen tekeminen sekä palveluiden kustannusten ja laadun läpinäkyväksi tekeminen.

Hallitusohjelman kirjaus valinnanvapauden lisäämisestä oli tervetullut myös kansalaisten näkökulmasta, sillä tutkimusten mukaan jopa 90 % väestöstä haluaa valita palveluntuottajansa itse. Riittävää valinnanvaraa ei ole kuitenkaan mahdollista tarjota ilman tuottajakunnan laajentamista ja julkisten palvelumarkkinoiden avaamista nykyistä enemmän yksityisille ja kolmannen sektorin tuottajille. Pk- yritysten rooli on erityisen suuri, kun lähipalveluiden tuottamiseen tarvitaan ketteryyttä ja uusia ihmislähtöisiä ratkaisuja.

Sote-uudistuksen vaikutukset tulevat viiveellä ja siksi on tärkeää vauhdittaa muita perusterveydenhuoltoa ja valinnanvapautta ripeästi vahvistavia keinoja. Pidin hallitusneuvotteluissa ehdottomasti kiinni siitä, että sovimme käynnistettäväksi palvelusetelijärjestelmän laajentamiseen tähtäävän kokeilun. Tavoitteena on saada kokemuksia palvelusetelin laajemmasta käytöstä ja mahdollisista lainsäädännön muutostarpeista. SOTE-uudistuksen ja palvelusetelikokeilun rakentamisessa on tärkeää kuulla myös yrittäjien näkemyksiä.

Jotta palvelusetelin käyttöön saadaan aidosti vauhtia, olen ehdottanut, että hallitus asettaisi valtakunnalliseksi tavoitteeksi palveluseteleiden käytön kasvattamisen 5% sote-palveluiden kokonaisuudesta. Hallituksen on alueellisten palvelusetelikokeilujen ohella viisasta luoda keinoja, joilla valtakunnallisesti voidaan kannustaa palvelusetelin käyttöön.

Vaikka palvelusetelin käyttö on kunnissa viime aikoina kasvanut ja monipuolistunut, on sen käyttö edelleen valitettavan vähäistä erityisesti terveydenhuollossa. Johtava palvelusetelikunta on Jyväskylä ja siellä palvelusetelin käyttö on 2% koko sotesta. Jyväskylän kokemukset ovat olleet innostavia ja palvelusetelin avulla on saatu aikaan myös säästöjä. Esimerkiksi vuonna 2013 palvelusetelin käyttö säästi menoja 1,7 milj. euroa siihen verrattuna, että kyseiset palvelut olisi tuotettu omana toimintana.

Palvelusetelin käytöllä on mahdollista ripeästi saavuttaa tuloksia, joita koko sote-uudistuksella tavoitellaan: palveluiden tasavertaista saatavuutta, terveys- ja hyvinvointihyötyjä, kansalaisten valinnanmahdollisuuksien parantamista ja kustannusten hillintää.

 

 

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

sosiaali -ja terveysvaliokunnan ja valtiovarainvaliokunnan jäsen

www.sarisarkomaa.fi

 

julkaistu Vanhempainliiton Koti ja koulu-lehdessä kesällä 2015.

Aikuiset eivät aina tule ajatelleeksi, miltä heidän alkoholin käyttönsä näyttää lapsen silmissä. Monet lapset ja nuoret, joiden vanhemmat ovat omasta mielestään kohtuukäyttäjiä, kokevat aikuisten alkoholinkäytön jopa pelottavaksi. Vaikka kohtuullinen alkoholin juominen ei aikuisen mielestä aiheuttaisi mitään haittaa, asia ei lapsen silmin katsottuna aina ole näin.

Aikuisen mielestä harmiton hauskanpito voi lapsen näkökulmasta olla hämmentävä, nolostuttava tai jopa pelottava kokemus. Lapset ja nuoret oppivat alkoholin käytön mallin omasta elinympäristöstään. Jokainen lapsen seurassa alkoholia käyttävä aikuinen –vanhempi, sukulainen tai tuttava – antaa omalla käyttäytymisellään aina mallin lapselle. Siksi jokaisen aikuisen pitäisi pohtia, miten itse käyttää alkoholia lasten seurassa.

Olin viime syksynä mukana Varhaiskasvatusmessuilla. Messuille osallistui myös Alkon vastuullisuusohjelma Lasten seurassa, jonka yhteistyökumppaneita ovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, A-klinikkasäätiö, Mannerheimin Lastensuojeluliitto sekä Suomen Vanhempainliitto. Lasten seurassa -ohjelman tarkoituksena on vähentää vanhempien ja aikuisten alkoholinkäytöstä lapsille aiheutuvia suoria ja epäsuoria haittoja. Ohjelman sivuilla on paljon tutustumisen arvoista materiaalia, kuten ”Opas pienten lasten vanhemmille – myös tuleville” sekä ”Lasten seurassa – 10 kysymystä alkoholinkäytöstä”.

Materiaali on tuotettu vanhemmille ja sen tarkoituksena haastaa vanhemmat pohtimaan omaa alkoholinkäyttöään ja sen vaikutuksia lasten elämään kolmesta näkökulmasta: Miten alkoholinkäyttö vaikuttaa omaan ja lapsen terveyteen ja hyvinvointiin, miten se vaikuttaa vanhempien ja lapsen väliseen vuorovaikutukseen sekä parisuhteeseen ja millaisen mallin vanhempi antaa lapselleen. Tavoitteena on ehkäistä ja vähentää aikuisten alkoholinkäytöstä lapsiin kohdistuvia suoria ja epäsuoria haittoja. On hienoa, että Vanhempainliitto on vahvana kumppanina kampanjassa.

Alkoholinkäyttö lasten kotona ja sen seuraukset mietityttävät useita lasten kanssa päivittäin työskenteleviä ammattilaisia. Se on asia, joka valitettavan usein jää pimentoon tai asiaan puuttumiseen ei syystä tai toisesta löydetä oikealta tuntuvaa tapaa. Tilanteet perheissä ovat usein erilaisia ja niihin voi olla hankala puuttua. Alkoholinkäytön puheeksiotton tueksi laadittu Salla Kurkelan kuvittama upea lastenkirja ”Pikkuketun salaisuus”.

Pikkuketun mukava leikkipäivä isän kanssa katkeaa, kun isäkettu kutsutaan aikuisten juhlaan. Seuraa monenlaisia harmeja. Mikä voisi auttaa pikkukettua? Kirjaa voi käyttää helpottamaan alkoholinkäytön ja muiden vaikeiden aiheiden puheeksiottoa lasten kanssa. Kirja on ladattavissa pdf-tiedostona suomeksi ja ruotsiksi http://www.lasinenlapsuus.fi/ladattava-aineisto

 

Sari Sarkomaa
kansanedustaja
Alkon hallintoneuvoston pj.
www.sarisarkomaa.fi

julkaistu Munkin seudussa elokuussa 2015

Liian usein liikenteessä näkee vähältä piti –tilanteita, joissa autoilija ei pysähdy suojatien edessä. Käsittämättömän usein autoilijat painavat kaasua, vaikka viereisellä kaistalla on toinen auto pysähtynyt päästämään suojatielle astuneen jalankulkijan tien yli. Yksikin suojatiekaahari on liikaa. Erityisen tärkeää tämä on muistaa nyt, kun kymmenet tuhannet pienet koululaiset ovat jälleen liikenteessä.

Asennekasvatusta ja - muutosta suojatiesääntöjen kunnioittamiseksi tarvitaan mutta se ei yksin riitä. Suojatietörttöilystä tulee saada kovempia rangaistuksia. Myös valvonnan tulee olla tiukempaa, sillä tutkimusten mukaan suojatierallin kiinnijäämisen riski koetaan pieneksi. Olen useaan otteeseen vaatinut päiväsakkojen määrän nostamista suojatiekaahareille. Rangaistusasteikosta voisi soveltaa tiukempaa päätä, kun nyt käytössä on usein asteikon alapää.

Tervetullutta oli, että hallitusneuvotteluissa sovittiin rike- ja päiväsakkojen suuruuden nostamisesta. Myös tieliikennelain kokonaisuudistus on saatu käyntiin liikenne- ja viestintäministeriössä ja uudistuksen yhteydessä seuraamusjärjestelmää pohtiva työryhmä saanee työnsä valmiiksi syksyllä. Hallituksen esitykset on tuotava eduskuntaan mahdollisimman pian.

Liikenneturvallisuuden lisäämiseksi tarvitaan myös muita keinoja. Koulujen ja kodin liikennekasvatuksella on tärkeä rooli pienten koululaisten turvallisessa arjessa. Liikennesäännöt ja koulureitti on hyvä vanhempien käydä lapsen kanssa läpi hyvissä ajoin ennen koulun alkamista. Hyvä ja tehokas keino edistää koulumatkojen turvallisuutta on tehdä koulumatkalle vaaranpaikkakartoitus. Sen avulla paikallistetaan oppilaiden koulutien vaaralliset ja hankalat paikat. Tätä työtä on hyvä tehdä kodin ja koulun yhteistyössä.

Syyskuussa yhdettätoista kertaa järjestettävä liikenneturvallisuusviikon teema on tänä vuonna tarkkaavaisuus liikenteessä. Viikon tavoitteena on innostaa liikenneasioiden käsittelyn pariin kouluissa ja korostaa yhteistyötä huoltajien ja muiden lasten arjessa toimivien aikuisten välillä. Tarkkaamattomuus liikenteessä on valitettavan yleinen ilmiö nykypäivänä, sillä yhä useamman lapsen huomio saattaa liikkuessa olla enemmän puhelimessa kuin muun liikenteen seuraamisessa. Liikennekasvatuksen yhteistyöverkosto on yhdessä asiantuntijaopettajien kanssa suunnitellut tarkkaamattomuusteemaan liittyviä toimintavinkkejä oppitunneilla käytettäväksi. On tärkeää, että Munkin seudun kouluissakin liikenneasioita käsitellään.

Uusia ja tehokkaita toimia turvallisuuden parantamiseksi suojateillä on tehtävä, jotta ne olisivat nimensä veroisia. Hälyttävää on, että peräti kolmannes kuolemaan johtaneista onnettomuuksista tapahtuu nimenomaan suojatiellä. Liikenneturvan tekemän kyselytutkimuksen mukaan puolet jalankulkijoista koki autojen pysähtyvän vain harvoin, kun jalankulkija oli aikeissa ylittää suojatien. Riskiryhmiä ovat alakoululaisten ohella iäkkäämmät henkilöt.

Turvalliseen liikenteeseen ei ole yhtä niksiä, mutta perusta on meidän jokaisen asenteissa. Lapsille tärkeintä on kotoa ja aikuisilta saatu esimerkki. Liikenneturvallisuus syntyy omalla hyvällä liikennekäyttäytymisellä ja yhteistyöllä.

 

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

www.sarisarkomaa.fi

Julkaistu Töölöläisessä elokuussa 2015

Uuteen hallitusohjelmaan kirjaamamme normienpurkutavoite on saatava puheista tekoihin ja konkreettisesti käyntiin. On kaupunkilaisjärjen vastaista, että pienissä yrityksissä vähäisiä resursseja joudutaan tuhlaamaan turhiin normien ja turhauttavaan byrokraattisten velvoitteiden täyttämiseen. Tarpeettomilla kielloilla ja vaatimuksilla kampitetaan ja lannistetaan yrittäjyyttä. Ahtaalle ajetulla matkailu- ja ravintola-alalla työsarkaa norminpurussa riittää. Kiritän hallitusta aloittamaan työn tuomalla eduskuntaan pikaisesti esityksiä, joilla puretaan alkoholilainsäädännön turhia normeja.

Kauan odotettu alkoholilainsäädännön kokonaisuudistus jäi valitettavasti viime hallituskaudella tekemättä, koska sopua ei sisällöstä löytynyt. Valmistelun tuloksena sosiaali- ja terveysministeriössä on valmiina lista vanhentuneista ja turhista pykälistä, joilla ei juuri ole merkitystä alkoholin kulutukseen tai sen aiheuttamiin haittoihin. Olen toistuvasti esittänyt, että norminpurku aloitetaan näistä pykälistä. Viimeksi ehdotin asiaa kesäkuussa pääministeri Sipilälle eduskunnan täysistunnossa, jossa käsiteltiin pääministerin ilmoitusta normien purkamisesta.

Kuvaava esimerkki on uusi lonkerojuoma, jota ei saa myydä ravintoloissa tölkissä vaan ainoastaan 8 senttilitran annoskoossa. Kyse on asetuksesta, joka rajoittaa juomien anniskelumyyntiä niiden valmistustavan perusteella. Ei ole tarkoituksenmukaista, että 6% vahvuiseen juomasekoitukseen sovelletaan samoja anniskelumyyntiä koskevia säännöksiä kuin vaikkapa viskiin, konjakkiin ja vodkaan.

Tämän kesän lonkerotapauksen ohella esimerkkejä löytyy alkoholilaista runsaasti. Esimerkiksi ravintoloiden anniskelualueiden tiukkoja rajoja tulee keventää. Nykykäytäntö on aiheuttanut hämmennystä mm. Hietalahden kauppahallissa, jossa eri ravintoloista alkoholia ja ruokaa tilaavat eivät voi istua samoissa pöydissä. Uudistamisen varaa on myös rajoituksissa, jotka koskevat anniskelupaikan vastaavaa hoitajaa ja häneltä vaadittua työkokemuksen määrää. Vaateet aiheuttavat vain turhia harmaita hiuksia ravintola-alan yrittäjille ja tapahtumanjärjestäjille.

Pienpanimoille tulee sallia suoramyyntioikeudet ilman elintarvikekylkiäisiä. Tällä hetkellä alle 4,7 %til. alkoholia sisältävien juomien suoramyynti pienpanimoista on mahdollista ainoastaan perustamalla panimon yhteyteen elintarvikekioski. Tästä pakollisesta "kioskikikkailusta" on päästävä eroon. Meillä ei ole varaa ylläpitää turhia pykäliä, joilla ei juurikaan ole merkitystä alkoholin kulutukseen ja jotka vain jarruttavat työpaikkojen syntyä ja hankaloittavat suomalaisten arkea.

Puhdas suomalainen ruoka on valttikorttimme ja juomakulttuuri on osa ruokakulttuuria. Olut on kokenut uuden arvonnousun erityisesti kasvaneen lähiruokatrendin myötä. Lukuisat pienpanimot täydentävät käsityöläis- ja erikoisoluillaan suurempien panimoiden valikoimia. Juomavalikoimiamme ovat rikastuttaneet viime vuosina myös tilaviinit ja -liköörit. Alkoholipolitiikkaa kehitettäessä on pohdittava keinoja, joilla voidaan edistää ja kehittää edelleen ravintola ja ruokakulttuuria sekä pienpanimo- ja tilaviinisektoriamme.

Matkailu- ja ravintola-ala tarjoaa lukuisia kasvun mahdollisuuksia, joihin on tartuttava sääntelyä perkaamalla. Alkoholilaki on vain yksi esimerkki: perattavaa riittää muillakin hallinnonaloilla. Myös Helsingin kaupungin yrittäjille luomissa omissa vaateissa on purkamisen varaa. Pääkaupungin onkin syytä innostua mukaan hallituksen ja eduskunnan fiksumman säätelyn työhön.
Vastaanotan mielelläni palautetta Helsingin ja Suomen asioista. Kirjoitan myös kuukausittain ajankohtaisia politiikan terveisiä Arkadianmäeltä. Eduskuntakirjeen saa tilattua kotisivuiltani tai ottamalla minuun muuten yhteyttä.

 

Toivotan kaikille Töölöläisen lukijoille aurinkoista loppukesää!

 

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

valtiovarainvaliokunnan jäsen

www.sarisarkomaa.fi

sari.sarkomaa@eduskunta.fi

puh. (09) 432 3033

 

julkaistu Munkin seudussa huhtikuussa 2015

Suomi on valinnan edessä. Meillä on kolme vaihtoehtoa:
1) Voimme jatkaa velaksi elämistä, tekohengittää taloutta ja sysätä laskun siitä lapsillemme.
2) Toinen vaihtoehto on jatkuva kituuttaminen, juustohöylä ja veronkiristykset.
Leikkausten tie on loputon, jos varsinaisen taudin sijaan lievitämme oireita.
3) Paras vaihtoehto on asettaa työ etusijalle. Tehdä rohkeasti uudistuksia, jotka tuovat lisää työtä ja työpaikkoja. Välttämättömien sopeutustoimien tulee painottua menoihin, koska työllisyyssyistä kokonaisveroastetta ei voi enää kiristää.

Nykymenolla hyvinvointiyhteiskuntamme murenee. Eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa olemme toistuvasti asiasta varoittaneet ja edellyttäneet hallitukselta ripeämpiä esityksiä maamme rakenteiden uudistamisessa. Seuraavan hallituksen on hyvinvointiamme kamppaavasta eripuraisuudesta ponnistettava rohkeisiin rakennemuutoksiin. Viisailla päätöksillä on mahdollista luoda edellytyksiä yrittäjyydelle ja uudelle työlle. Sen on oltava tulevan hallituksen tärkein tavoite.

Vaalien alla puolueiden linjatessa tulevan eduskuntakauden tavoitteita on nostettava vahvasti esille eläkeläisten asia ja välttämättömyys turvata eläkkeiden ostovoima. Ylikireä verotuksemme yhdistettynä pääkaupunkiseudun korkeisiin asumis- ja elämiskustannuksiin laittaa tavallisen ihmisen tiukoille. Tavallisella helsinkiläisellä pitää olla varaa asua kotikaupungissaan. Siksi onkin ydinkysymys kaikille helsinkiläisille, millaisia verolinjoja puolueet aikovat tulevalla vaalikaudella ajaa.

Me kokoomuslaiset olemme sitoutuneet linjaan, jossa ansiotuloveron kevennys tehdään niin, että se kohdistuu yhtä lailla sekä palkansaajiin että eläkeläisiin. Aikoinaan tehdyn työn on kannatettava myös eläkkeellä. Olen tehnyt työtä sen eteen, että Kokoomuksen linjaksi on nyt sovittu pääministerimme johdolla, että työeläkkeisiin ei ensi vaalikaudella kohdisteta indeksileikkauksia, vaikka talouden vaikeissa säästötalkoissa on indeksileikkauksia oltava valmis tekemään myös sosiaalisiin tulonsiirtoihin. Kipeitä ratkaisuja tehdään, jotta uutta työtä syntyisi.

Kun asetamme oikeasti työn ja sen kannattavuuden etusijalle, silloin ei voi hyväksyä, että eläkeläisiä verotettaisiin kireämmin kuin palkansaajia.

On hyvä myös muistaa, että työeläkkeen saajien ostovoimalla on vahva vaikutus talouden elpymistä vauhdittavaan kotimaiseen kysyntään. Tavoite pitää olla, että omalla eläkkeellä voi tulla toimeen.

Kokoomuksen verolinja lähtee palkansaajien ja eläkeläisten yhdenvertaisesta kohtelusta. Me tekisimme ensi vaalikaudella valtion tuloveroasteikkoon 2 mrd:n euron ansiotuloveron kevennyksen. Työn linjaan sisältyvän tuntuvan palkansaajiin ja eläkeläisiin yhtäläisesti kohdentuvan veronkevennyksen ehtona on se, että työmarkkinoilla päästään sopuun erittäin maltillisista palkankorotuksista

Työn linjaan sisältyvän tuntuvan palkansaajiin ja eläkeläisiin yhtäläisesti kohdentuvan veronkevennyksen ehtona on se, että työmarkkinoilla päästään sopuun erittäin maltillisista palkankorotuksista. Työ on parasta sosiaaliturvaa.

 

 

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

valtiovarainvaliokunnan jäsen

www.sarisarkomaa.fi

 

 

 

 

julkaistu Nykypäivässä 10.4.2015

Vaalien alla puolueiden linjatessa tulevan eduskuntakauden tavoitteita nousee vahvasti esille eläkeläisten asia ja välttämättömyys turvata eläkkeiden ostovoima. Eikä ihme. Ylikireä verotuksemme yhdistettynä pääkaupunkiseudun korkeisiin asumis- ja elämiskustannuksiin laittaa tavallisen ihmisen tiukoille. Siksi onkin ydinkysymys, millaisia verolinjoja puolueet aikovat tulevana vaalikaudella ajaa.

Me kokoomuslaiset olemme sitoutuneet linjaan, jossa ansiotuloveron kevennys tehdään niin, että se kohdistuu yhtä lailla sekä palkansaajiin että eläkeläisiin. Aikoinaan tehdyn työn arvon tulee näkyä myös eläkkeellä.

Kannatuslukujen kärjessä keikkuvan Keskustan veropoliittisessa linjaukset sen sijaan rankaisevat kovalla kädellä työeläketta saavia suomalaisia. Keskustan veropoliittisissa (10.3.2015) ja talouspoliittisissa (13.3.2015) linjauksissa puolue ehdottaa työtulovähennyksen korottamista 450 miljoonalla eurolla. Tämän vähennyksen saa tehdä palkkatulosta, mutta sitä ei voi tehdä eläketulosta. Keskusta kiristää eläkeläisten verotusta, koska heidän ehdotuksessaan ei ole tuloveroasteikkojen inflaatio- ja indeksikorotuskorjauksia.

Keskustan verolinja kurittaa ja kohtelee epäoikeudenmukaisesti työeläkettä saavia suhteessa palkansaajiin. Mikä on huolestuttavinta, linja johtaisi siihen, että palkansaajien ja eläkeläisten eriarvoinen kohtelu verotuksessa kärjistyisi entisestään.

On pakko ihmetellä, miksi Keskusta haluaa olla erityisesti työeläkeläisten kimpussa. Eläkkeensaajia oli 2013 lopussa yhteensä noin 1,5 miljoonaa, eli reilu neljännes kaikista suomalaisista. Heistä valtaosa, noin 1,4 miljoonaa, oli työeläkkeen saajia. Kyse on mittavasta joukosta Suomea työllään rakentaneita ihmisiä. Kun asetamme oikeasti työn ja sen kannattavuuden etusijalle, silloin ei voi hyväksyä eläkeläisten syrjintää, eikä heidän verotuksensa kiristämistä.

Kokoomuksen verolinja lähtee palkansaajien ja eläkeläisten yhdenvertaisesta kohtelusta. Eläkeläisten ostovoiman vahvistaminen elvyttää myös taloutta. Me tekisimme ensi vaalikaudella valtion tuloveroasteikkoon 2 mrd:n euron ansiotuloveron kevennyksen. Tällainen tuloveroasteikkoon tehtävä veronkevennys kohdistuu täysin yhdenvertaisesti niin palkka- kuin eläketuloonkin. Kokoomuksen mallista, jossa työ ja sen kannattavuus asetetaan etusijalle, hyötyisivät kaikki pitkän päivätyön tehneet eläkeläiset, jotka maksavat valtion tuloveroa.

Palkansaajiin ja eläkeläisiin yhtäläisesti kohdentuvan veronkevennyksen ehtona on se, että työmarkkinoilla päästään sopuun erittäin maltillisista palkankorotuksista. Yhteistä isänmaatamme rakentaneita eläkeläisiä on kohdeltava yhdenvertaisesti ja syrjimättömästi palkansaajien kanssa. Siksi veronkevennysten on, vastoin keskustan ehdotusta, kohdistuttava myös eläkkeensaajille.

Kokoomus näkee tärkeänä, että työeläkkeisiin ei ensi vaalikaudella kohdisteta indeksileikkauksia ja mahdolliset veroalennukset kohdentuvat tasaveroisesti myös eläketuloa saaviin. Näillä toimin Kokoomus vahvistaa eläkeläisten ostovoimaa.

 

Sari Sarkomaa ja Sanna Lauslahti

kansanedustajat (kok)

Palvelutalo Sagan tilaisuus keräsi koolle suuren joukon. Kiitos osallistujille.

Alustin tilaisuudessa eduskunnassa ajamastani vanhuspalvelulaista ja mitä se Helsingiltä edellyttää. Keskustelimme siitä, että Helsingissä on vielä tehtävää, jotta lain tavoite täyttyy. Keskustelussa nousi esille kotipalvelun kehittäminen. Aikaa on oltava riittävästi ja kodissa on autettava niissä asioissa, joissa ihminen itse apua toivoo.

Kerroin myös uutisesta, että Helsingissä on vihdoin tehty päätös palvelusetelin käytön laajentamisesta kotihoitoon. Pidän tärkeänä, että palveluseteli lisää vaihtoehtoja, joilla mahdollistetaan yksilöllinen palvelujen toteuttaminen asiakkaan kotona. Seteli otetaan käyttöön Helsingin kotihoidon palveluissa ensi syyskuussa. Se koskee aluksi noin 2000 yksityisissä palvelutaloissa sijaitsevaa asuntoa, joiden asukkaista noin 440 on ollut kunnallisen kotihoidon asiakkaina. Myöhemmin setelin käyttöä on tarkoitus laajentaa. Palveluseteli lisää asiakaslähtöisyyttä, valinnanvapautta palveluissa ja monipuolistaa palveluiden tuotantotapoja. Palvelusetelin käyttöönotto avaa monia mahdollisuuksia myös alan yrityksille.

Muistiliitossa haluamme varmistaa, että jokainen voi elää omannäköistä elämää iästä tai muistisairaudesta huolimatta. Siksi valmistelemme hyvän hoidon kriteereitä ikäihmisten palveluihin koko Suomessa käyttöön otettavaksi. Valmistuva työkirja auttaa kehittämään ja arvioimaan hoitotyötä niin, että samalla tuetaan laadukasta elämää.

Puhetta oli myös toimeentulosta. Kerroin että, Kokoomuksen tavoite on keventää ylikireää työn ja eläkkeiden verotusta. Talouden tasapainotustalkoissa olemme linjanneet, että työeläkkeiden indeksiä ei ensi kaudella leikata. Tavallisella helsinkiläisellä pitää olla mahdollisuus asua ja elää kotikaupungissaan. Tärkeintä on luoda edellytyksiä työpaikkojen ja yritysten synnylle. Näin vahvistamme kestävimmin maamme taloutta.

Sagan keskusteluissa kerroin, että Ruotsin parlamenttivierailulta tuomani raha seuraa potilasta -malli on nyt saanut vahvaa kannatusta. Asian oltava tulevan hallituksen keskeinen tavoite. Verorahan on jatkossa seurattava ihmistä perusterveydenhuollon palveluissa. Niin, että ihminen voi valita lääkärin yksityiseltä tai julkiselta palveluntuottajalta samoin ehdoin. Suomen terveydenhoitojärjestelmä, jossa esimerkiksi eläkkeellä olevat ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa, on kestämätön. Läpi elämänsä veroja maksaneiden pitää saada palvelua. Omallekin terveysasemallemme on monen viikon jonot, jos kyseessä ei ole akuutti hoidon tarve.

Tilaisuudessa puhui lisäkseni suuresti arvostamani professori Sirkka- Liisa Kivelä. Hän puhui unen merkityksestä ikääntyessä. Saimme kaikki asiantuntevia neuvoja ja tietoja. Lämpimät kiitokset vielä arvostetulle puhujalle.

Keskustelu oli vilkasta. Paljon kiitoksia Sagalle, joka mahdollisti tilaisuuden lähes satapäiselle osallistujajoukolle. Paljon jäi vielä keskusteltavaakin. Mielipiteet ja kommentit ovat tervetulleita. Minuun saa olla yhteydessä sähköpostilla tai puhelimitse (0505113033). Olen tavattavissa Max Cafessa ti 7.4. klo 9-10. Tervetuloa tapaamaan!

 

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

Muistiliiton varapuheenjohtaja

www.sarisarkomaa.fi

0505113033

Tänä päivänä on entistä yleisempää, että opiskelu tai työ vie jossain vaiheessa elämänkaarta ulkomaille. Mukana seuraa usein perheenjäseniä. Moni seniorikansalainen on myös päätynyt viettämään aktiivisia eläkepäiviä Suomen rajojen ulkopuolella.

Minut pyydettiin viime vuonna Suomi-seuran johtokunnan jäseniksi. Kansanedustajana pidän tärkeänä, että tunnen ulkosuomalaisten asiat päätöksiä tehdessäni. On kaikkien etu, että ulkosuomalaisten ääni kuuluu Suomessa erityisesti heitä koskevista asioista päätettäessä.

On tärkeää etsiä ratkaisut turvata lasten sujuvat koulupolut. Opetusministerinä toimiessani tein töitä sen eteen, että Aurinkorannan suomalainen koulu voisi kehittyä.

Pidän välttämättömänä, että suomalaisten ulkomaankoulujen osalta arvioidaan säädöksiä oppilaisiin ja rahoitukseen liittyen. Tällä hallituskaudella emme valitettavasti ole saaneet ministeriöltä ja ministeriltä asiaan vastakaikua.

Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaostossa olemme aktiivisesti pitäneet ulkosuomalaisten sivistysasioita esillä. Meidän kokoomuslaisten sivistyskansanedustajien ehdotuksesta lisäsimme eduskunnassa Suomi-kouluille ja vapaata sivistystyötä tekevälle Sofia- opistolle tulevaa rahoitusta.

Ulkosuomalaisten lasten peruskoulu Kulkuri tekee loistavaa työtä ja sille on luotava jatkossa paremmat mahdollisuudet toimia. On tärkeää, että Opetushallitus on yhteistyössä Suomi-koulujen kanssa laatimassa opetussuunnitelmasuositusta, joka tukee koulujen opettajia ja niiden laadukasta toimintaa.

Kannatan vapaata liikkuvuutta ja sitä että kaikin tavoin kaikissa säädöksissä oikeasti myös mahdollistaisimme tämän perustavoitteen toteuttamisen. Kaikki ihmisen liikkumista rajoittava ja lisää byrokratiaa tuova on huonoa säädösvalmistelua. Suomella on vireillä neuvottelut sekä Espanjan että Portugalin kanssa verosopimusten uudistamisesta. Molemmat sopimukset ovat vanhentuneita ja kaipaisivat uudistamista muutoinkin kuin eläkeartiklojen osalta. Neuvottelut ovat vielä kesken mutta ne pyritään viemään päätökseen vielä tänä keväänä, jotta uusi eduskunta voisi hyväksyä ne ennen kesää. Pidän erittäin tärkeänä, että sopimus saadaan uusittua.

Kuulen mielelläni ulkosuomalaisten näkemyksiä asiassa. Palaute on tervetullutta. Järjestän yhteistyössä ulkosuomalaisparlamentin ja Suomi-seuran kanssa eduskunnan Pikkuparlamentin kansalaisinfossa 15.4. klo 10.30 tilaisuuden ”Ulkosuomalaiset – unohdettu vaalipiiri?”. Lämpimästi tervetuloa mukaan vaikuttamaan!

 

Sari Sarkomaa
kansanedustaja
www.sarisarkomaa.fi

julkaistu AVH-lehdessä 13.3.2015

Tätä kirjoittaessani elämme Arkadianmäellä eduskuntakauden loppukiriä ja työstämme mittavaa määrää lakiesityksiä. Keskeinen tehtävämme tiukassa taloustilanteessa on löytää keinoja turvata ihmisille tärkeät palvelut, apu ja tuki. Ihmiset ja elämäntilanteet ovat erilaisia ja siksi tarvitaan vaihtoehtoja ja valinnanvaraa. Sairauden kohdatessa on voitava luottaa, että hoito, kuntoutus ja tarvittava tuki ovat saatavilla. Ja että sairaudestakin huolimatta voi elää oman näköistä elämää.

Kansanedustajan työn tärkeä voimavara on yhteistyö järjestöjen kanssa. Tammikuussa järjestämämme Yhdeksän aivoverenkiertohäiriötä kymmenestä voidaan estää-seminaari oli jymymenestys.

Tärkeä viesti tuotiin eduskuntaan Suomen Aivot ry:n toimesta helmikuussa. Yhdistyksessä on kootusti mittavaa osaamista, tietoa ja taitoa aivoterveyden tiimoilta. Yhdistykseltä saimme kuulla, että aivosairaudet ovat kalleimmat kansantautimme ja että niihin kohdistuvat ennaltaehkäisevät toimet ja tutkimus todella kannattavat. Puhumattakaan panostuksista ihmiselle koituvan kärsimyksen ja terveyshaittojen vähentämiseen. Me asiaan paneutuneet edustajat viestimme päätöksentekopöytiin, että vaikeat neurologiset poikkeavuudet vaativat tehokasta hoitoa, oikea-aikaista kuntoutusta ja tukitoimia sairastuneen ja läheisten arkeen.

Yksi merkittävää työtä tehnyt taho on Aivoliiton Kommunikaatiokeskus. Se on tukenut puhevammaisten ja heidän läheistensä arjessa selviytymistä tarjoamalla tietoa puhetta tukevista ja korvaavista menetelmistä sekä edistämällä näiden keinojen käyttöä. Ikävä uutinen oli, että sosiaali- ja terveysministeriön vahvistaessa Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) avustusehdotuksen vuodelle 2015 ei RAY enää rahoita Aivoliiton Kommunikaatiokeskuksen toimintaa. Valtakunnallisesti toimineen Kommunikaatiokeskuksen työtä puhevammaisten asiantuntijana, neuvojana ja opastajana ei voida sivuuttaa. Jätinkin eduskunnan puhemiehelle kirjallisen kysymyksen asiasta vastaavalle ministerille. Kirjallisessa kysymyksessä tiedustelen, mihin toimenpiteisiin ryhdytään, että puhevammaisille turvataan mahdollisuus oikea-aikaiseen puheterapiaan ja kommunikaatioon.

Puheterapiaresurssit ovat tällä hetkellä valtakunnallisesti riittämättömät. Usein afasian tai kielellisen erityisvaikeuden diagnoosin saaneet joutuvat jonottamaan puheterapeutille pääsyä jopa vuoden. Henkilöt, joilla on afasia, eivät välttämättä joillain paikkakunnilla saa puheterapiaa lainkaan. He ovat vaarassa jäädä ilman tietoa, ohjausta ja neuvontaa elämäntilanteessaan. joka koskettaa sekä heitä itseään että kaikkia ihmisiä heidän ympärillään. Aivoverenkiertohäiriön seurauksena tullut afasia on tällä hetkellä lähes 20 000 suomalaisella ja väestön vanhetessa määrä uhkaa kasvaa. Puhe ja kieli, mahdollisuus ilmaista itseään, on jokaisen ihmisen perusoikeus, jota pitää tukea.

Ajatukset ja terveiset ovat tervetulleita meille eduskunnan Stroke-työryhmäläisille.

 
Sari Sarkomaa
kansanedustaja
Aivoliiton hallituksen varajäsen
sari.sarkomaa(at)eduskunta.fi
www.sarisarkomaa.fi

Hyvä elämä on jokaiselle erilainen, aina omannäköinen. Aikuinen saa tehdä oman elämänsä valinnat itse – silloinkin, kun ne ovat muiden mielestä kehnoja. Toisin käy, jos sairastuu muistisairauteen. Vaikkei sairaus suinkaan vie itsemääräämisoikeutta, ei ainakaan kokonaan ja saman tien, alkavat muut diagnoosin jälkeen tehdä päätöksiä sairastuneen puolesta.
Muistisairaalla ihmisellä on oikeus päättää elämästään, tai ainakin olla mukana sitä koskevassa keskustelussa ja päätöksenteossa. Sairauden alkuvaiheessa voivat onnistua suuretkin valinnat, mutta myöhemminkin on valta ratkaista monia arkisia asioita. Yksi tavallisimmista pohdinnoista on paras paikka asua.
Kodin tunnun tekee tuttuus, turvallisuus, pysyvyys ja muistot. Nämä elementit voidaan säilyttää myös muistisairaan ihmisen tarpeet tuntevassa yhteisökodissa, jossa pääpaino ei ole hoidossa ja toimenpiteissä, vaan hyvän elämänlaadun varmistamisessa.
Muistiliitossa ollaan uudistamassa niin sanottuja hyvän hoidon kriteereitä. Syksyllä valmistuva työkirja auttaa ammattilaisia kehittämään ja arvioimaan hoitotyötä niin, että samalla tuetaan laadukasta elämää. Parhaimmillaan elo yhteisökodissa on jopa mukavampaa ja iloisempaa kuin kotona, jonne moni sairastunut voi jäädä hyvin yksin, jopa heitteille.
Tärkeä hyvää elämää ja asumista linjaava kysymys on, kuka päättää ja kysytäänkö ihmiseltä itseltään. Terveelle aikuiselle olisi vastenmielinen ajatus, että joku määräisi, montako kertaa viikossa saa käydä kävelyllä tai kaupassa tai saako edelleen asua omassa kodissa. Yhtä lailla pelottavaa se on muistisairaalle ihmiselle. Ei ihmistä saa ulkoistaa omasta elämästään.
Elämä ei pääty muistisairauden diagnoosiin, vaan voi jatkua monimuotoisena ja laadukkaana myös diagnoosin jälkeen. Hoitotahto on paras väline varmistaa, että omat toiveet kuullaan silloinkin, kun ei niitä enää pysty itse ilmaisemaan.

 

 

Merja Mäkisalo-Ropponen, kansanedustaja (sd), Muistiliiton pj.
Sari Sarkomaa, kansanedustaja (kok) Muistoliiton 1. vpj
Annika Saarikko, kansanedustaja (kesk), Muiistiliiton 2.vpj.