Kategoria: Kolumnit

SLAL lehti 13.6.2013

Kesän lähestyessä on hyvä nostaa esille se tosiasia, että loma, lepo ja läheisten kanssa yhdessä oleminen on yhtä tärkeää niin aikuisille kuin lapsillekin. Päiväkoti- ja koulupäivät ovat lapsen työpäiviä. Tähän keskusteluun tervetullut puheenvuoro on lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aulan esitys lapsen oikeudesta vuosittaiseen lomaan päivähoidosta.

Lasten pitäminen päivähoidossa lomatta lienee harvinaista, mutta se on olemassa oleva ilmiö. Syitä on varmasti monia. Viestin on oltava selvä. Kun vanhemmilla on mahdollisuus lomaan, on myös lasten päästävä lomalle. Keskustelua on käytävä erilaisten perheiden tilanteesta.

Loman pitämisen vaikeus on tuttua monelle pätkätyötä tekevälle. Pätkätyösuhteen jälkeen on oikeus saada käyttämättä jääneiden lomapäivien mukainen lomakorvaus, mutta todellista mahdollisuutta lomavapaan pitämiseen ei välttämättä ole. Tämä epäkohta on saatava korjattua. Hyvä keino olisi toteuttaa vuosilomapankki, joka mahdollistaisi oikeuden kerätä erilaisista pätkätöistä lomia säästöön.

Pidän hyvänä, että olemme saaneet käyttöön ns. lomarauhamallin. Työtön työnhakija, joka ei ole voinut lyhyen työ- tai virkasuhteensa aikana pitää lomaa, voi jäädä lomalle työn päätyttyä. Loma-aikana voidaan tarjota työtä, mutta sitä ei ole velvoitettu ottamaan vastaan. Lomarauhamalli on hyvä askel eteenpäin, mutta työtä on jatkettava. Tavoitteena on oltava lomapankkijärjestelmä.

Myös vuorotyö ja muut työelämän vaateet tuovat haasteita lomajärjestelyihin. Viisas työnantaja tekee perheystävällisyydestä kilpailuvaltin. Perheet ja elämäntilanteet ovat erilaisia ja siksi työelämään tarvitaan joustavuutta.

Perheen ja lasten lomaa suunnitellessa on meidän aikuisten hyvä muistaa, että lapselle tärkeintä eivät ole niinkään matkat ja nähtävyydet, vaan mahdollisuus aikaan ja leikkiin vanhempiensa kanssa. Lapselle iloa tuovat ja loman kruunaavat ne pienet, ihan tavalliset yhdessä tehdyt asiat ja yhdessäolo sekä vanhempien läsnäolo.

Eduskunnan kevät on vauhdikkaimmillaan. Sote-uudistuskeskustelu käy kuumimmillaan. Lasten arjen ja Suomen tulevaisuuden kannalta on välttämätöntä saada lasten ja perheiden palvelut kuntoon. Päivähoidon, neuvolan, koulun ja kouluterveyshuollon merkitys on suuri.

Eduskuntakauden yksi tärkeimmistä lakihankkeista on yli 40 vuotta vanhan päivähoitolain uudistaminen varhaiskasvatuslaiksi. Varhaiskasvatuspalveluja on kehitettävä lapsen näkökulmasta. Keskeinen kysymys on, miten laissa säädetään aikuisten ajasta ja turvataan jatkuvat aikuissuhteet. Lapsille varhaiskasvatuksen ja päivähoidon laatu on ennen kaikkea tuttu ja turvallinen ihminen. Varhaiskasvatuspalveluja on kehitettävä niin, että löydetään uusia tapoja rakentaa kasvatuskumppanuutta ja vanhemmuuden tukea.

Olen onnekas kun perheellämme on mahdollisuus koko perheen yhteiseen lomaan. Tänä kesänä purjehdimme yhdessä heinäkuun ajan Itämerellä isovanhempien purjeveneellä. Elokuu on taas jo täynnä kokouksia ja valmistautumista syksyn asioihin. Kaikkein innokkain kesälomasta on kuopukseni, jolla on ekaluokkalaisena ja hänen itsensä mukaan ensimmäinen oikea kesäloma.

Ajatukset yhteisten asioidemme eteenpäin viemiseksi ovat tervetulleita. Kirjoitan myös kuukausittain kirjeen, jossa kerron ajankohtaisista asioista. Kirjeen voi tilata kotisivujeni kautta tai ottamalla minuun yhteyttä.

Aurinkoista ja rentouttavaa kesää toivottaen,

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kolmen lapsen äiti
Eduskunnan Lapsen puolesta -ryhmän varapuheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi
sari.sarkomaa@eduskunta.fi050 511 3033

HS Mielipide 13.6.2013

Pirjo Koivukankaan kirjoituksesta (HS Mielipide 12. 6.) toteamme, että vauvalle ei ole tarkoitus panna hintalappua, vaan kyse on yrittäjyyden jarrun sekä työelämän häpeätahran poistamisesta. Raskaus ei ole työperäinen sairaus tai työstä aiheutuva kustannus. Ei ole järkevää syytä sille, miksi juuri naisten työnantajien pitäisi korvata vanhemmuuden kustannukset.

Vanhemmuuden kustannusten epätasainen jakautuminen työnantajien kesken on räikeä este nuorten naisten työllistymiselle ja eheille työurille. Niin kauan kuin naisesta aiheutuu työnantajalle enemmän kustannuksia kuin miehestä, naisten syrjintä jatkuu työmarkkinoilla. Tämä näkyy niin naisten palkassa ja pätkätyösuhteissa kuin esteinä edetä työurallaan.

Vanhemmuuden kustannuksista aiheutuva "äitiriski" näkyy naisvaltaisten yritysten kannattavuudessa ja työllistämismahdollisuuksissa. Tähän Suomella ei ole varaa – ei inhimillisestä tai kansantaloudellisesta näkökulmasta. Tarvitsemme jokaisen työpaikan ja yrityksen. Siksi tuemme Yrittäjänaisten tekemää aloitetta asian korjaamiseksi.

Sari Sarkomaa
kansanedustaja (kok), Helsinki

Lenita Toivakka
kansanedustaja (kok), Mikkeli

Elsi Katainen
kansanedustaja (kesk), Pielavesi

Haagalainen, kesäkuu 2013

Varmin tapa ikääntyä on lopettaa liikkuminen. Liikunta on tärkeää kaikenikäisille. Ikääntyville liikunta on elintärkeää. Ikäihmisten liikkumiskyvyn ongelmista kaksi kolmasosaa johtuu liikunnan puutteesta – vain kolmannes vanhenemisesta.
Heinäkuussa voimaan astuva vanhuspalvelulaki vauhdittaa ikäihmisten palveluiden kehittämistä. Lain keskeinen tavoite on tehostaa ennaltaehkäisevää toimintaa ja ihmisten toimintakyvyn edistämistä. Liikunta on aivan olennainen asia ihmisten arjen ja elämänlaadun kannalta.

Hyväksyessämme vanhuspalvelulain eduskunnassa edellytimme, että hallitus seuraa ja arvioi lain tavoitteiden toteutumista ja vaikutusta. Parhaillaan viimeistellään vanhuspalvelulain seurantakriteereitä. Olennaista on varmistaa, että erityisesti liikunta, oikea-aikainen kuntoutus ja kuntouttava työote sisältyvät niihin. Hyvin järjestetty seuranta on omiaan muuttamaan toimintaa haluttuun suuntaan.

Ikäihmisten riittävä päivittäinen liikunta, oikea-aikainen kuntoutus sekä kuntouttava työote vanhusten hoivassa lisäävät elämänlaatua ja ovat kustannustehokkaita toimia.

Maassamme vuosittain tapahtuvien reilun 7000 lonkkamurtuman hoito on puhutteleva esimerkki. Ennen murtumaa kotona asuneista lähes 30% päätyy vuoden kuluessa pysyvään laitoshoitoon. Leikkaus kyllä onnistuu, mutta sen jälkeistä kuntoutusta ei saa, jatkohoitoon pääsy pitkittyy eikä kotiapu järjesty.

Asiat voidaan ja ne pitää tehdä toisin. Kriteereiden seurannan ohessa on valtiovallan kerättävä palveluiden hyviä käytäntöjä, jotta ne saadaan ripeästi käyttöön koko maassa. Espoon Jorvissa toteutettu “lonkkaliukumäki” on osoitus kuntoutuksen mittavista vaikutuksista ihmisten elämänlaatuun ja kustannusten säästöön. Normaalissa leikkausprosessissa kotiutuminen kestää keskimäärin 43 päivää, mutta lonkkaliukumäen kuntoutusketjun läpikäyneillä vain 24 päivää. Mikä tärkeintä, pysyvään laitoshoitoon joutumista on onnistuttu vähentämään merkittävästi.

Kun elämme pidempään, on myös palveluja ja koko kaupunkia kehitettävä sen mukaisesti. Helsingin on oltava hyvä paikka asua ja elää kaikenikäisille. Liikuntaneuvontaa ja -palveluita on tarjottava terveysasemilla ja palvelukeskuksissa. Liikuntaryhmiä ja -palveluita tulee järjestää riittävästi myös kotihoidon ja omaishoidon asiakkaille. Helsinki on viisaasti uudessa koko kaupungin päätöksentekoa ohjaavassa strategiassaan painottanut liikunnan lisäämistä ja liikkumattomuuden vähentämistä.

Meidän kaikkien on hyvä muistaa ikääntyneitä omaisia sekä läheisiä ja olla heidän apunaan ulkoilussa, varsinkin jos he eivät enää yksin pääse ulos liikkumaan. Ulkoilu ja liikkuminen ovat parasta terveydenedistämistä ja ennaltaehkäisevää lääkettä, mutta myös mitä parhainta yhdessäoloa ja elämän iloa.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja (kok)
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

30.5.2013 MunkinSeutu

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuslinjausten yhteydessä saimme läpi tavoitteemme, että metropolialueelle tulee oma erillinen ratkaisu. Olen esittänyt, että osana erillisratkaisua metropolialueella kokeiltaisiin Ruotsin mallin tyyppistä rahoitusmallia. Ruotsissa raha seuraa potilasta, joka saa valita vapaasti hoitopaikkansa perusterveydenhuollossa ja hoivapalveluissa.

”Raha seuraa potilasta” -mallin painavin perustelu on se, että se on naapurimaassa lisännyt hoitoon pääsyn tasa-arvoa. Ruotsissa 93 % hoitoa tarvitsevista pääsee lääkärille viikon sisällä. Suomen sote-uudistuksessa painopiste on oikeasti saatava peruspalveluihin. Terveysasemille on päästävä sujuvasti ja oikea-aikaisesti. Hoitojonot ja terveyserot tulevat kalliiksi. Hallinnolliset sote-linjaukset kaipaavat rinnalleen aidosti uutta, jotta pitkät odostusajat saada purettua ja ihmisten pallottelusta päästään.

Jätin toukokuun alussa ministerin vastattavaksi kirjallisen kysymyksen “raha seuraa potilasta” -mallin pilotoimisesta perusterveydenhuollossa ensin metropolialueella. Kysyin myös mihin toimiin hallitus ryhtyy, jotta sosiaali- ja terveysministeriö selvittää Ruotsin kaltaisen mallin käyttöönoton mahdollisuudet Suomessa. Ministerin vastaus ei ole vielä saapunut.

Ruotsissa palveluntarjoajat, jotka täyttävät asetetut laatu- ja muut vaatimukset, voivat toimia järjestelmässä, mutta valinta on aina potilaan. Järjestelmän toimivuuden turvaa se, että toimijoiden lainmukaisuutta ja laatua seurataan sekä valvotaan tarkasti, ja laatutiedot ovat julkisia. Järjestelmä ei myöskään erottele yksityistä, kolmatta ja julkista sektoria, vaan ne toimivat tasavertaisina palvelujen tuottajina.

Ruotsissa uudistus on mahdollistanut sen, että perusterveydenhuollossa ja hoiva-alalla on saatu samalla rahalla enemmän. Palveluntuottajia kannustetaan hoitamaan potilas laadukkaasti ja ehkäisevää työotetta käyttäen. Uudistuksen myötä tuottavuus on kasvanut samalla, kun hoitoon pääsy, hoidon laatu ja ihmisten tyytyväisyys ovat parantuneet. Esimerkiksi potilasvalitukset ovat vähentyneet ja yksikköjen aukioloajat ovat laajentuneet. Erityisen huomionarvoista on se, että erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välistä rajaa on onnistuttu siirtämään perustason suuntaan.

Valinnanvapaus ei ole kaukainen haave, vaan tosiasia myös meillä kotimaassa. Terveydenhuoltolaki tulee voimaan asteittain niin, että vuonna 2014 kaikilla Suomessa asuvilla on oikeus valita terveyskeskuksensa ja sairaalansa. Sen sijaan valmisteilla olevan sote-uudistuksen rahoitusratkaisut ovat vielä avoinna. Lisäpaineita kestävälle rahoitusratkaisulle tuo ensi vuonna voimaan tuleva EU:n potilasdirektiivi, jonka lähtökohta on, että potilas saa jatkossa hakea vapaasti terveyspalveluja myös toisesta EU-maasta.

Kävimme johtamani valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston kanssa viime kesänä Ruotsissa malliin tutustumassa ja eri tahojen näkemyksiä uudistuksen vaikutuksista kuulemassa. Ruotsissa puolueet ovat laajalla rintamalla uudistuksen takana ja ei ihme. Ehdotimme kansanedustaja Anne-Mari Virolaisen (kok) kanssa viime kesänä, että sote-uudistusta valmistelevan työryhmän pitäisi ottaa selvitykseen Ruotsin lainsäädäntöjen soveltaminen. Viimeistään nyt on tähän ehdotukseen tartuttava.

Suomen ja Ruotsin järjestelmät eivät ole identtisiä ja siksi vertailuja ei voi tietenkään suoraan tehdä. Selvää on, että meillä ei ole varaa olla katsomatta mitä Ruotsin malli Suomessa merkitsisi.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

29.4.2013 Lauttasaari-lehti

On myönteinen asia, että lapsiperheet viihtyvät Helsingissä. Lapsilukumäärän kasvu näkyy tietenkin myös lapsiperheiden palvelujen tarpeessa. Oli välttämätöntä, että viime vuonna päätimme päiväkotien rakentamisen vauhdittamisohjelmasta Helsingissä. Päivähoitopaikkoja on oltava siellä missä lapsiakin. Helsingin on otettava lisääntynyt lasten määrä tosissaan ja huolehdittava perheiden peruspalveluista.

Monen helsinkiläisen perheen huolena ovat olleet pienten koululaisten yksinäiset iltapäivät. Lisäsimme viime vuonna Helsingin kaupungin budjettiin voimavaroja, jotta kaikki iltapäivähoitopaikkaa hakevat eka- ja tokaluokkalaiset sen saisivat. Tässä onnistuimme. Ensi vuonna pienten koululaisten määrä, mutta myös perheiden halukkuus hakea paikkaa arvioidaan olevan nykyistä suurempi.

Opetusvirasto on julkisuudessa arvioinut, että tavoitteesta turvata kaikille halukkaille tokaluokkalaisille turvallinen iltapäivä luovutaan, jotta rahat riittäisivät. Tämä vaikeuttaisi monen perheen arkea. Ilman iltapäivähoitopaikkaa jäisi arviolta noin 200-300 tokaluokkalaista ensi lukuvuonna, sillä paikat täytettäisiin priorisoiden ekaluokkalaisten tarpeita.

Tokaluokkalaisten ja heidän perheidensä tyhjän päälle jättäminen ei ole viisasta, koska se vetäisi mattoa alta työltä, jolla edistetään perheiden hyvää arkea ja ennaltaehkäistään lasten syrjäytymistä. Kannustan opetusvirastoa ja -lautakuntaa etsimään talouden tiukoissa kehyksissä ratkaisun, jossa perheitä ei jätetä pulaan.

Ennaltaehkäiseviin ja perheiden hyvän arjen palveluihin panostaminen on fiksu investointi. Asiantuntijat ovat osoittaneet, että mitkä tahansa ennaltaehkäisevät toimet tulevat edullisemmaksi taloudellisesti – puhumattakaan inhimillisistä kustannuksista – kuin lapsen huostaanotto.

Toinen esimerkki monelle perheelle tärkeästä palvelusta on Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) tilapäinen lastenhoitoapu. Palvelun vahvuus on siinä, että perheet saavat tarvittaessa apua ilman odotusaikoja ja kohtuuhintaan. Oli todella harmillinen uutinen, että lastenhoitoapu joudutaan Helsingissä keskeyttämään syksystä koko loppuvuodeksi. Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan myöntämä avustus on samansuuruinen kuin viimeksi, mutta toiminnan kustannukset ovat nousseet lastenhoitoavun tarpeen koko ajan kasvaessa.

Pidän tärkeänä, että nyt etsitään rohkeasti luovia ratkaisuja palvelun jatkamiseksi. Hoitoavun keskeytyminen aiheuttaa todella suurta harmia monelle perheelle. MLL:n palvelu on useille perheille korvaamaton apu arjessa jaksamiseen ja asioiden sujumiseen kotona. Kaupunkimme taloutta pitää laittaa tasapainoon ja priorisointia on tehtävä, siitähän politiikassa on kyse. Nyt vain pitäisi löytää yhteinen sävel, jolla estämme perheiden ennaltaehkäisevien palveluiden rapautumisen. Olisi lyhytnäköistä purkaa vanhemmuutta tukevia palveluja ja tukiverkostoja. Päinvastoin, nyt niitä pitäisi kaikin tavoin vahvistaa. On viisasta huolehtia, että Helsinki on hyvä paikka asua ja elää kaikenikäisille, myös kaikkein pienimmille.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

26.4.2013 KaupunkiSanomat

Aina kun puhutaan lapsista, on puhuttava myös vanhemmista. Meillä vanhemmilla on aina ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta. Ilman vanhempien nykyistä vahvempaa panosta emme myöskään onnistu kitkemään kurittomuutta kouluista. Vanhempien kasvatuksen ryhtiliikkeelle on huutava tarve. Minkä kotona oppii, sen koulussa taitaa. Myös kodin ja koulun yhteistyössä on vielä paljon käyttämätöntä voimavaraa, joka on nyt täysimääräisesti otettava käyttöön.

Koulu ja päivähoito ovat vanhemmille tärkeä kasvatuskumppani ja merkittäviä vaikuttajia lapsen elämässä. Parhaimmillaan vanhemmat, koulu ja koko lapsen lähiyhteisö rakentavat yhdessä kasvatuksen kaarisiltaa.

Yksilöllinen ja lapsen tarpeista lähtevä opetus edellyttää myös entistä enemmän vuoropuhelua vanhempien ja opettajien välillä. Vuorovaikutus kodin kanssa auttaa opettajaa tuntemaan oppilaansa entistä paremmin. Hyvä yhteistyö auttaa myös vanhempia tukemaan lastensa oppimista ja koulunkäyntiä. Lapselle hyvä turvaverkko syntyy, kun kodin ja koulun aikuiset toimivat johdonmukaisesti ja tasavertaisesti yhdessä.

Olen ehdottanut kouluihin koulurauhasopimusta, jossa oppilaat, vanhemmat sekä koko koulun väki sopisivat yhdessä oman koulunsa käyttäytymis- ja pelisäännöt. Koulurauhasopimukselle luo perustan eduskuntaan keväällä tuleviin koulujen työrauhaa turvaaviin säädöksiin sisältyvä säännösehdotus. Sen mukaan koulujen olisi opetussuunnitelman laatimisen yhteydessä tehtävä oma suunnitelmansa kurinpito- ja ojentamiskeinojen käyttämisestä sekä henkilöstön kouluttamisesta. Mielestäni säädöksiin on myös kirjattava oppilaiden ja vanhempien vahva rooli yhteistyössä koulun väen kanssa.

Koulutasolla, mutta myös kodeissa, tarvitaan lisää tietoa myös koulun kurinpito- ja ojentamiskeinoista sekä muista säännöistä. Yhdessä tekeminen on alku sitoutumiselle ja koulurauhasopimuksen onnistumiselle. Yhteisöllisyyden voima on yllättävän vahva, eikä se vaadi lisäbudjetteja.

Koulukurikeskustelussa on tietenkin aina muistettava, että häiriökäyttäytymisen taustalla on usein oppimisen vaikeudet ja muut tukea edellyttävät ongelmat, joihin tulisi puuttua oppilashuollollisin toimenpitein. Opettajaa eikä oppilasta ei saa jättää yksin vaan oppilashuollon on oltavana tukena jo ennaltaehkäisevästi. Koulukurisopimuksessa on tärkeää sopia myös oppilashuollon toimista ja arvioida myös voimavarojen riittävyyttä.

Opetushallituksen on hyvä valmistella suunnitelmaa varten valtakunnalliset perusteet. Sen lisäksi, että opettajilla on oltava koulukuriin liittyvää koulutusta nykyistä enemmän perus- ja täydennyskoulutuksessa, on myös kodin ja koulun yhteistyöhön luotava uusia elementtejä. Myös tässä työssä on Opetushallituksella tärkeä rooli. On välttämätöntä, että vanhemmat tietävät koulun pelisäännöt ja huolehtivat sekä kasvattavat ja opettavat lapsiaan pelisääntöjen noudattamiseen. Myös kurinpitoasioissa vanhempien ja opettajien yhtenäinen linja on tehokkain.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

6.-7.4.2013 Helsingin Uutiset

Ennen pääsiäistä julkisuuteen tuli tieto, että taloushaasteiden vuoksi iltapäivätoiminta on tokaluokkalaisten osalta vaarassa taantua Helsingissä. Meiltä helsinkiläisiltä päättäjiltä vaaditaan nyt poliittista tahtoa kehittää pitkäjänteisesti perheiden palveluita. Lipsuminen tavoitteesta tarjota kaikille helsinkiläisille eka- ja tokaluokkalaisille turvallinen iltapäivä olisi lyhytnäköistä.

Lisäsimme viime vuonna Helsingin kaupungin budjettiin voimavaroja, jotta kaikki iltapäivähoitopaikkaa hakevat eka- ja tokaluokkalaiset sen saisivat. Tässä onnistuimme. Ensi vuonna pienten koululaisten määrä, mutta myös perheiden halukkuus hakea paikkaa arvioidaan olevan kasvanut.

Opetusvirasto on julkisuudessa arvioinut, että tavoitteesta turvata kaikille halukkaille pienille koululaisille turvallinen iltapäivä luovutaan, jotta rahat riittäisivät. Tämä vaikeuttaisi monen perheen arkea ja jättäisi osan pienistä koululaisista tyhjän päälle. Ilman iltapäivähoitopaikkaa jäisi arviolta noin 200-300 tokaluokkalaista ensi lukuvuonna, sillä paikat täytettäisiin priorisoiden ekaluokkalaisten tarpeita.

Ajassa, jolloin kipuilemme työelämän hektisyyden, lasten yksinäisyyden sekä kasvavien huostaanottomäärien kanssa, on nähtävä, että iltapäivähoidosta huolehtiminen on kustannustehokas tapa edistää lasten ja perheiden hyvinvointia sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamista.

On myönteinen asia, että lapsiperheet viihtyvät Helsingissä. Lapsilukumäärän kasvu näkyy tietenkin myös lapsiperheiden palvelujen tarpeessa. Oli välttämätöntä, että viime vuonna päätimme päiväkotien rakentamisen vauhdittamisohjelmasta Helsingissä. Helsingin on otettava lisääntynyt lasten määrä tosissaan myös ensi vuoden budjettivalmistelussa ja huolehdittava perheiden peruspalveluista.

Helsinki teki viime vuonna 200-vuotisjuhlapäätöksen 10 miljoonan euron kohdentamista nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Tokaluokkalaisten ja heidän perheidensä tyhjän päälle jättäminen ei ole viisasta, koska se vetäisi mattoa alta työltä, jolla edistetään perheiden hyvää arkea ja ennaltaehkäistään lasten syrjäytymistä.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
Helsinki

4.4.2013 MunkinSeutu

Hallituksen tekemä tuore päätös valtiontalouden kehyksistä vuosille 2014 – 2017 oli oiva osoitus pääministeri Kataisen hallituksen vastuullisuudesta ja toimintakyvystä. Suomen tulevaisuuden kannalta oli aivan välttämätöntä, että päätöksen painopiste oli luoda Suomeen uutta työtä ja kasvua sekä kilpailukykyä. Meille kokoomuslaisille on olennaista, että hallituspuolueet ovat sitoutuneet kestävyysvajeen purkuun ja velkaantumisen taittamiseen. Seuraavaksi kehysselonteko tulee meille eduskuntaan käsittelyyn. Meidän kansanedustajien tehtävä on arvioida kokonaisuus ja sen vaikutukset.

Meidän kokoomusedustajien tärkein tavoite oli saada tuntuvia toimia uusien työpaikkojen luomisen ja yrittäjyyden vauhdittamiseksi ja tässä onnistuimme. Kehysriihen päätöksestä tuli Kokoomuksen johdolla varsin yrittäjämyönteinen. Työllistävä yritysverouudistus tuli todelliseen tarpeeseen. Yritysten yhteisöverokannan alentaminen 4,5 prosenttiyksiköllä 20 prosenttiin on merkittävä päätös. Verotuksen painopiste siirtyy tuloksen verotuksesta ulos jaetun voiton verottamiseen. Kaikenkokoisten yritysten mahdollisuudet investoida ja työllistää ja parantuvat. Päätös on tärkeä keino houkutella myös ulkomaisia investointeja Suomeen. Hallitus käynnistää mittavan kasvurahoitusohjelman pääomasijoitusmarkkinoiden vahvistamiseksi ja pk-yritysten kasvun tukemiseksi. Tavoitteena on tukea erityisesti siemen- ja kasvuvaiheen yritysten kasvua sekä vahvistaa pääomamarkkinoita.

Tulevaisuutemme kannalta on välttämätöntä, että jokainen nuori saa laadukkaan koulutuksen ja pääsee mukaan työelämään, eikä yksikään syrjäydy. Helsingille on välttämätöntä että onnistuimme sopimaan ammatillisen koulutuksen opiskelupaikkojen lisäämisestä sekä oppisopimuskoulutuksen kehittämisestä.

Maassamme kaivataan kipeästi uusia keinoja nostaa työllisyysastetta ja edistää perheiden hyvinvointia. On hyvä, että kotitalousvähennyksen enimmäismäärä korotetaan 2 400 euroon. Kotitalousvähennys on täsmätoimi, joka edistää ihmisten hyvää arkea, työllisyyttä, palvelualojen kehittymistä sekä harmaan talouden kitkemistä.

Olen tyytyväinen päätöksestä ottaa käyttöön uusi joustava hoitoraha, joka vauhdittaa työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista. Suomalaisten hyvinvoinnin kannalta on aivan välttämätöntä, että kaikki voimavarat - niin naiset kuin miehet työelämässä ja äidit ja isät vanhemmuudessa - ovat käytössä parhaalla mahdollisella tavalla.

Sen lisäksi, että kehyspäätöksellä vauhditetaan työntekoa ja uusien työpaikkojen syntyä, kiristetään myös verotusta ja tehdään menosopeutuksia. Terveydelle haitallisten tuotteiden kuten alkoholin, tupakan sekä makeisten ja virvoitusjuomien verotusta korotetaan. Verouudistus kannustaa jokaista pohtimaan kulutusvalinnoillaan myös terveyttään. Myös sähkövero nousee. Näihin kulueriin voimme onneksi jokainen itse vaikuttaa omassa arjessamme. Nettosopeutuksen määrä on noin 600 miljoonaa euroa vuoden 2015 tasolla. Menoja leikataan noin 300 me, ja erinäisiä veroja korotetaan suunnilleen yhtä paljon. Säästöjä tehdään mm. kuntien valtionosuuksista, kehitysyhteistyörahoista ja yritystuista.

Kehysriihessä päätetyillä toimilla velkasuhteen kasvun on arvioitu taittuvan vaalikauden loppupuolella. On hyvä muistaa, että hallituskauden aikana sopeutustoimia on tehty jo noin 5 miljardin euron edestä. Hallitusohjelman ns. perälautakirjauksista ei ole luovuttu. Tilannetta arvioidaan vuosittain kehyspäätösten yhteydessä.

Johtamani valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston ehdotuksesta koko valtiovarainvaliokunta ja sitten eduskunta edellytti, että hallitus päättää uuden lastensairaalan tarvitsemasta valtion rahoitusosuudesta. Oli välttämätöntä, että kehysriihessä osoitettiin uuden lastensairaalan perustamiskustannuksiin 40 miljoonaa euroa. On perusteltua, että valtiovalta on maan ainoan valtakunnallisen lastensairaalan rakentamisen rahoittamisessa mukana. Uusi sairaala on suunniteltu rakennettavan vuosina 2014-2017. Mikä olisikaan parempi lahja sata vuotta täyttävältä isänmaaltamme tuleville sukupolville kuin uusi lastensairaala.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

31.3.2013 Töölöläisen Munkka-liite

Väkivalta ja sen uhka ovat kasvava riski sosiaali- ja terveydenhuollossa työskenteleville. Nimittelylle, nyrkiniskuille ja muulle väkivallalle on saatava nollatoleranssi. Turvaton työpaikka vaikuttaa ihmiseen itseensä, alan houkuttelevuuteen ja työhyvinvointiin. Väkivalta näkyy vakavalla tavalla kasvavana työn kuormittavuutena sekä hoitajapulana.

Tilanteen vakavuutta kuvaa kunta-alan työolobarometri (2011). Terveystoimessa vastaajista yli puolet ilmoitti, että joku työpaikalla on joutunut väkivallan tai sen uhan kohteeksi kerran tai useita kertoja. On selvää, että tarvitsemme kiireellisesti uusia keinoja sosiaali- ja terveydenhuollon työturvallisuuden parantamiseksi. Kaikilla työpaikoilla on kyettävä varautumaan ennakoimattomaan väkivaltaan.

Eduskunnan keskustelussa työturvallisuuslaista tuli tervetullut uutinen: Sosiaali- ja terveysministeri Risikko vastasi kysymykseeni ja lupasi täsmentää väkivallan torjuntaa sekä yksintyöskentelyä koskevaa asetusta.

Uuden turvallisuusasetuksen lisäksi tarvitaan myös monia muita toimia. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalaa edustavan Tehyn saaman tiedon mukaan työnantajat eivät kaikin paikoin tee lievistä pahoinpitelyistä rikosilmoituksia. Ilmoituksen tekeminen on jätetty yksin väkivallan kohteeksi joutuneen työntekijän harteille. Tämä on kohtuutonta. Työnantajan ilmoitusvelvollisuudesta lievissä pahoinpitelytapauksissa tulisi säätää rikoslaissa.

Lähtökohtana on oltava ajantasaiset turvallisuussuunnitelmat, riittävästi osaamista sekä henkilökuntaa, jotta uhkaaviin tilanteisiin voidaan varautua. Etenkin pienissä yksiköissä kuten terveyskeskuksissa tilanne on haastava: Paikalla henkilökuntaa saattaa olla vähän eikä koulutusta vaaratilanteisiin välttämättä ole riittävästi.

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer:in työhyvinvointiselvityksen mukaan kotihoidon työntekijöistä reilusti yli kolmannes ilmoitti kokeneensa väkivaltaa tai sen uhkaa. Uhkaavat tilanteet ovat lisääntymässä kotisairaanhoidossa. Vakava esimerkki on viime vuoden loppupuolella kotikäynnillä tapahtunut terveydenhoitajan surma.

Palautetta on tullut myös siitä, että tutkittua tietoa asiakkaan kotona tehtävän työn väkivalta- ja uhkatilanteista ei ole saatavilla riittävästi. Tämä puute on korjattava viipymättä.

Tosiasia on, että sosiaali- ja terveysalalle koulutetaan tarpeeksi työvoimaa, mutta alalla ei jakseta eläkeikään asti. Moni siirtyy toisiin tehtäviin. Arviolta 30 000 koulutettua sairaanhoitajaa ja lähihoitajaa työskentelee muilla aloilla.

Hoitajapulan keskeinen syy on työpaikkojen vetovoimaisuuden puute. Jotta tulevaisuudessa onnistuttaisiin torjumaan yhä pahenevaa työvoimapulaa, on valmisteilla olevassa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa otettava tarkasteluun myös se, miten hoitotyötä johdetaan ja miten työhyvinvointiin panostetaan. Mikään ei korvaa ammattitaitoista sekä motivoitunutta henkilöstöä ja osaavaa hoitotyön johtoa.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

10.3.2013 Töölöläisen Munkka-liite

Talouden epävarmuuden keskellä on lohdullista, että ainakin kahdesta asiasta voimme olla varmoja: Ensinnäkin, mitä kestävämmin laitamme taloutemme kuntoon, sitä varmemmin pärjäämme tulevissa talouden tyrskyissä. Toiseksi, on kullanarvoista keskittyä työn määrän lisäämiseen ja kestävän kasvun edellytyksien luomiseen. Oli helpotus, että hallitus pääsi tästä puolivälitarkistuksessaan yhteisymmärrykseen. Isoin ponnistus on edessä, kun tavoitteet konkretisoidaan toimiksi. Nämä päätökset on tehtävä viimeistään maaliskuun kehysriihessä.

Meille kokoomuslaisille on tärkeää, että hallituspuolueet sitoutuivat kestävyysvajeen purkuun ja velkaantumisen taittamiseen. Uskomme suomalaisen työn voimaan. Kilpailukykyä ja kaiken työnteon sekä yritysten kannattavuutta tukevat veroratkaisut ovat välttämättömiä. Yhteiskunta, jossa työ ei kannata, ei ole terve.

Tosiasia on, että Suomi ja koko Eurooppa pelastuu taloustaantumasta vain, jos saamme lisää työpaikkoja yksityiselle sektorille. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi on yrittäjyyden näyttävä myös koulutuksen kehittämisessä. Yrittäjyys on ennen kaikkea asenne, jota tarvitaan jokaisessa työpaikassa.

Yrittäjyyskasvatus ja yritteliäisyyteen kannustaminen antavat tärkeitä työelämän taitoja tarttua asioihin, ottaa vastuuta, etsiä erilaisia ratkaisuja ja tehdä päätöksiä. Yrittäjyyskasvatuksen pitäisi olla jatkumo peruskoulusta korkeakouluihin. Parhaillaan työn alla olevat perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (OPS) on tehtävä yrittäjyyden osalta kunnianhimoisemmaksi kuin nykyiset.

On aivan välttämätöntä, että kehitämme uusia, luovia opetus- ja oppimismenetelmiä joilla edistetään yrittäjyyttä. Pidän tärkeänä, että jokainen nuori saisi esimerkiksi vähintään yhden työharjoittelukokemuksen yrityksessä ennen oppivelvollisuuden päättymistä.

Euroopan komissio julkaisi tämän vuoden alussa Yrittäjyys 2020 toimintasuunnitelman, jonka tarkoituksena on tukea yrittäjiä ja muuttaa yrittäjyyskulttuuria Euroopassa. Suunnitelmassa korostetaan koulutuksen keskeistä merkitystä uuden yrittäjäsukupolven kehittäjänä. Siinä nostetaan aivan oikein kouluissa tapahtuva yrittäjyyskasvatus keskeiseen asemaan Euroopan hyvinvointikehityksen turvaamisessa.

Monet selvitykset ovat osoittaneet, että koulutuksessa saaduilla asenteilla on keskeinen merkitys sille, miten nuoret suhtautuvat yrittäjyyteen, omaan työhönsä ja itseensä työntekijänä. Yrittäjäpotentiaalia Suomessa on, mutta sen kanavoituminen aidoksi yrittäjyydeksi vaatii toimenpiteitä. Erityisesti yrittäjyyteen liittyvää mielikuvamarkkinointia on kehitettävä yhteistyössä koulujen, yritysten ja myös meidän vanhempien kesken. Esikuvien merkitystä ei voi liikaa korostaa.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi