Kategoria: Kolumnit

7.10.2012 Töölöläisen Munkkiniemi-liite

Helsingin pitkäaikainen pula päivähoitopaikoista näkyy kovalla tavalla tupaten täynnä olevina päiväkoteina, päivähoitojonoina sekä lasten päiväkotimatkojen ja päivien venymisenä. Päivähoitopalvelu on lakisääteinen ja se on järjestettävä, joten kaupunki hankkii kalliilla osin epätarkoituksenmukaisia lisätiloja selvitäkseen velvoitteistaan. Helsinkiläisten perheiden kannalta on välttämätöntä, että päivähoitopulaan etsitään nopeasti kestäviä ratkaisuja.

Me kaupunginvaltuutetut ja sosiaalivirasto olemme pitkään olleet aloitteellisia ns. moduulipäiväkotien käyttöönotosta. Kaupungin Kiinteistöviraston Tilakeskus on sen sijaan ollut asiassa enemmän jarruna. Asiaan on korkea aika saada vauhtia. Päiväkotirakentamisessa on saatava käyttöön kaupunkiimme sopivat moduuliratkaisut, joita voidaan varioida eri alueiden tarpeisiin. Päiväkodin tilatarpeen muuttuessa voi moduulin lisätä tai poistaa. Tämä toimii monissa muissa maissa, esimerkiksi Ruotsissa.

Lasten määrä kasvaa kaupungissamme päivähoitopaikkoja nopeammin, kun Helsingin rakennussuunnittelu laahaa jäljessä. Suunnitellussa rakentamisohjelmassa vuosille 2012 – 2017 ei ole riittävästi päiväkoteja. Väestöennusteen mukaan tarvittaisiin jopa 400 – 500 lasten hoitopaikkaa suunniteltua enemmän.

Sosiaalilautakunnan palveluverkon tarkistusraportin mukaan esimerkiksi kantakaupungin, Latokartanon ja Haagan alueelle päivähoidon toteuttaminen lähipalveluna on haasteellista. Lauttasaari ja Munkinseutu ovat vakavia esimerkkejä alueista, joissa on pitkään ollut krooninen pula uusista päiväkodeista.

Hankkeiden etenemisongelmat näkyvät ja tuntuvat meillä Munkinseudulla. Olemme odottaneet kauan uuden päiväkodin rakentamista. Hanke on lipunut vuosi vuodelta eteenpäin. Viimeisimpien tietojen mukaan päiväkodin rakentaminen alkaa vuonna 2014. Hankeongelmat näkyvät myös päiväkoti Ruusun kohdalla, joka on pitkään odottanut jo alun perin liian pienen pihansa laajennusta. Varmistin ennen tämän vuoden kesää, että laajennus olisi tulossa kesän aikana. Syksyn saavuttua hanke olikin viraston toimesta siirretty ensi vuodelle ja rahat toiseen hankkeeseen. Näyttää siltä, että tieto virastojen välillä ei ole kulkenut siitä, kuinka kiireellisestä ja tärkeästä asiasta on kyse.

Päiväkotihankkeet näyttävät jäävän liian usein kaupunkimme investointilistoilla muiden asioiden jalkoihin. Kaiken lisäksi kaupunkimme lapsimäärän kasvua ei ole osattu riittävällä tavalla huomioida budjetoinnissa. Nämä virheet on korjattava. Päivähoitopaikkavajeen paikkaamiseksi olen ehdottanut tehtäväksi päiväkotien rakentamista vauhdittavaa, useammalle vuodelle laajennettua investointiohjelmaa. Näin päiväkoteja rakennettaisiin nykyistä suunnitelmaa nopeammin niin, että hoitopaikkoja olisi siellä, missä on lapsia.

Vauhditusohjelma on tehokas tapa ottaa vahvaan poliittiseen ohjaukseen Helsingin päivähoitotilanne. Ehdotin, että valtuustoryhmät tekisivät asiasta alustavan päätöksen kaupunginhallituksessa ja ohjelman valmistelu käynnistettäisiin välittömästi. Näin valtuutetut voisivat päättää ohjelmasta hyväksyessään kaupungin ensi vuoden budjetin. Selvä on, että ohjelman on oltava useammalle vuodelle ja rakentamisessa on priorisoitava kaupungin eri alueiden kipupisteet. Helsinkiläisten perheiden kannalta on tärkeää saada tieto missä järjestyksessä ja minne päiväkoteja rakennetaan.

Kaupungin päätös luopua ydintoiminnoille tarpeettomista ja huonokuntoisista arvokiinteistöistä tuo kaupungin kassaan myyntituloja, joita on syytä käyttää päiväkotien rakentamiseen sekä huonokuntoisten päiväkotien ja koulujen korjaamiseen. Helsingin on oltava hyvä paikka asua ja elää kaikenikäisille, myös kaikkein pienemmille.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu
www.sarisarkomaa.fi

Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen HESY jäsenlehti 2/2012

Suomessa eläinten hyvinvoinnin ja suojelun vakavat puutteet vaativat vaikuttavia toimenpiteitä. Olen tyytyväinen siitä, että me hallitusneuvotteluissa mukana olleet eläinsuojeluihmiset onnistuimme saamaan keskeisiä tavoitteitamme hallitusohjelmaan. Ohjelmassa on luvattu, että eläinsuojelulainsäädäntöä uudistetaan eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi, eläinvalvontaa sekä sen rahoitusta vahvistetaan, ja että eläinsuojeluasiamiehen virka perustetaan.

Suomeen on saatava maailman edistynein eläinsuojelulainsäädäntö, joka pohjautuu uusimpaan tieteelliseen tietoon eläinten tarpeista ja hyvinvoinnin edellytyksistä. Lain valmistelussa on ennakoitava tulevaisuuden haasteita niin että laki on edistyksellinen vielä vuosien päästä. Uuden lain on edistettävä nykyistä lakia paremmin eläinten hyvinvointia. Lakiuudistus on tehtävä huolella ja tämä edellyttää riittäviä valmisteluresursseja. Eläinten hyvinvointi on asetettava etusijalle myös lakia tarkentavia asetuksia tehtäessä, eivätkä asetukset ja määräykset saa enää jatkossa vesittää itse lain tavoitteita.

Eläinsuojelulain uudistamishankkeella on oma sivustonsa www.mmm.fi/elainsuojelulaki johon kannattaa käydä tutustumassa. Sivujen kautta kansalaisilla on mahdollisuus antaa palautetta valmisteluun. Tässä kannustan kaikkia asiasta kiinnostuneita olemaan aktiivisia.

Tänä vuonna eläinsuojelulain valmistelussa on tapahtunut ja tapahtuu paljon. Oikeustieteellinen selvitys Norjan, Ruotsin, Tanskan, Sveitsin ja Alankomaiden eläinsuojelulainsäädännöstä valmistui ja on luettavissa ministeriön sivuilla. Myös eri tahoille osoitettujen eläinsuojelulakiin liittyvien kyselyjen loppuraportit tulevat ministeriön sivulle myöhemmin.

On hyvä, että uuden eläinsuojelulain valmistelun pohjana oli laaja kansalaiskuulemisen internetissä otakantaa.fi –sivustolla. Varsinaisen valmisteluorganisaation työryhmätyön on tarkoitus alkaa heti tämän vuoden syyskuussa. Tämän hetkisten tietojen mukaan hallituksen esitys valmistuisi vuonna 2015. Olen kirittänyt ministeriä asiassa, jotta nykyinen eduskunta ehtisi uuden lain käsitellä.

Eduskunnan eläinsuojeluryhmä tapaa säännöllisesti maa- ja metsätalousministeri Koskista ja ryhmämme on omalta osaltaan varmistamassa ja kirittämässä hallitusohjelmassa sovittujen tavoitteiden toteutumista. Keväällä ryhmämme kuuli ministeriön virkamieheltä eläinsuojelulain uudistamisen tuoreimmat kuulumiset ryhmämme sekä eläinsuojelujärjestöjen yhteisessä tilaisuudessa eduskunnassa, jossa myös HESY oli vahvasti edustettuna. HESY on aktiivinen toimija eläinsuojeluasioissa ja eduskunnan eläinsuojeluryhmämme tärkeimpiä yhteistyökumppaneita.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Eduskunnan eläinsuojeluryhmän puheenjohtaja

Helsingin Sanomat / Mielipide 22.9.2012

Helsingin päivähoitopaikkavajeen korjaamiseksi tarvitaan päiväkotien rakentamista vauhdittava, monivuotiseksi laajennettu investointiohjelma.

Monissa kaupunginosissa on pitkäaikainen pula päivähoitopaikoista, koska päiväkotihankkeet näyttävät jäävän liian usein investointilistoilla muiden asioiden jalkoihin. Toisaalta kaupunkimme lapsimäärän kasvua ei ole osattu riittävällä tavalla huomioida budjetoinnissa. Nämä virheet näkyvät kovalla tavalla perheiden arjessa tupaten täynnä olevina päiväkoteina, päivähoitojonoina sekä lasten päiväkotimatkojen sekä päivien venymisenä.

Päivähoitopalvelu on lakisääteinen ja se on järjestettävä, joten kaupunki hankkii kalliilla osin epätarkoituksenmukaisia lisätiloja selvitäkseen velvoitteistaan.

Vauhditusohjelma on tehokas tapa ottaa Helsingin päivähoitotilanne vahvaan poliittiseen ohjaukseen. Ehdotan, että valtuustoryhmät tekisivät asiasta alustavan päätöksen kaupunginhallituksessa ja ohjelman valmistelu käynnistettäisiin välittömästi. Näin valtuutetut voisivat päättää ohjelmasta hyväksyessään kaupungin ensi vuoden budjetin.

Rakentamisessa on priorisoitava kaupungin eri alueiden kipupisteet. Helsinkiläisten perheiden kannalta on tärkeää saada tieto, missä järjestyksessä ja minne päiväkoteja rakennetaan. Monilla alueilla on vuosikaudet odotettu epätietoisuudessa päiväkotia, ja hanke on aina vuosittain lipunut eteenpäin.

Ongelmaan on syytä tarttua nyt, sillä vuosina 2011-2021 on helsinkiläisten 1-6-vuotiaiden lasten määrän ennustettu lisääntyvän 6400:lla.

Helsingin kaupungin päätös luopua ydintoiminnoille tarpeettomista ja huonokuntoisista arvokiinteistöistä tuo kaupungin kassaan myyntituloja, joita on syytä käyttää uusien päiväkotien rakentamiseen sekä huonokuntoisten päiväkotien ja koulujen korjaamiseen.

Investointiohjelman yhteydessä pitää etsiä keinoja rakentaa päiväkoteja kustannustehokkaasti ja ripeästi. Valtuutetut ja sosiaalivirasto ovat pitkään olleet aloitteellisia niin sanottujen moduulipäiväkotien käyttöönotossa. Asiaan on jo aika saada vauhtia. Päiväkotirakentamisessa on saatava käyttöön kaupunkiimme sopivat moduuliratkaisut, joita voidaan varioida eri alueiden tarpeisiin.

Päiväkodin tilatarpeen muuttuessa voi moduulin lisätä tai poistaa. Tämä toimii monissa muissa maissa, esimerkiksi Ruotsissa. Olennaista on saada kustannustehokkaasti ja nopeasti lapsiystävällisiä päiväkoteja sinne, missä niitä tarvitaan.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu (kok)
Helsinki

17.9.2012 MunkinSeutu-lehti

Eduskunnan istunnot ja valiokuntatyö alkoivat syyskuun alussa yrittäjän päivänä. Yritteliäisyyttä tarvitaankin eduskunnan syksyn haasteissa. Elokuu vierähti nopeasti tiivistahtisessa työssä kun kalenteri täyttyi työmatkoista, tapaamisista ja kokouksista sekä valtion ensi vuoden talousarvioasioista.

Heinäkuun vietimme tuttuun tapaan purjehtien koko perheen voimin nauttien kesästä ja upeasta Itämeren luonnosta. Tuulet olivat kaikkea muuta kuin lempeitä, aivan kuten Euroopan taloudessakin. Vastatuulta ei puuttunut ja myrskyäkin sai varoa. Irtiotto arjesta teki hyvää ja antoi voimia politiikan syksyyn. Eduskuntatyössä on poikkeuksellisen suuria haasteita ja uudistuksia. Tekeillä on terveydenhuolto-, kunta- ja palvelurakenneuudistus, uusi vanhuspalvelulaki ja päivähoidon uudistus. Nämä uudistukset ovat aivan keskeisiä jokaisen helsinkiläisen arjen kannalta.

Talouden tasapainottaminen koko Suomessa ja Helsingissä on välttämätöntä. Taloustalkoissamme on kuitenkin viisasta muistaa 90-luvun laman virheet ja huolehtia, etteivät suurimmat laskut mene lapsiemme maksettavaksi. Kokoomus on sitoutunut tasapainottamaan talouden ja katkaisemaan velkakierteen. Me emme halua ahnehtia tulevien sukupolvien mahdollisuuksia. Toimet joita teemme lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja uuden edistämiseksi ovat kullanarvoisia.

Suomi on aina pärjännyt koulutuksella, sivistyksellä ja osaamisella. Siksi olikin välttämätöntä, että peruimme yhteisvoimin Helsingin peruskouluja ja lukioita uhanneet leikkaukset. Valtuustoryhmämme elokuisessa kokouksessa päätimme, että emme hyväksy koulusäästöjä ja että talouden tasapainottamiskohteet on löydettävä toisaalta. Emme halua kasvattaa peruskoulun ryhmäkokoja emmekä lomauttaa opettajia. Oli helpotus, että saimme asiasta myös kaupunginhallituksessa päätöksen. On viisasta, että turvaamme peruskoulun ja lukion voimavarat ja estää opettajien lomautukset. Kouluissamme kasvaa Helsingin ja koko Suomen tulevaisuus.

Kun valtakunnantasolla valmistelemme yhteiskunta- ja koulutustakuuta, on myös Helsingin sitouduttava siihen, että opetustoimessa on riittävät voimavarat. Koulutustakuun ja syrjäytymisen ehkäisyn perusta on siinä, että jokainen lapsi saa laadukasta perusopetusta ja kokee oppimisen ilon. Olennaista on, että opettajalla on riittävästi aikaa joka oppilaalle.

Siksi niin valtakunnantasolla kuin Helsingissä on suunnattu lisävoimavaroja ylisuurten ryhmäkokojen kitkemiseksi. Aloitin ylisuurten opetusryhmien kitkemistyön opetusministerinä ja hallitusneuvottelussa sovimme, että työtä jatketaan myös tällä hallituskaudella.

Monilla helsinkiläisillä perheillä on ollut huolena pienten koululaisten yksinäiset iltapäivät. Aiemmin ei kaikille iltapäivähoitoon hakeutuville tokaluokkalaisille löytynyt paikkaa ja siksi suuntasimme kaupungin tämän vuoden budjettiin lisävoimavaroja iltapäivähoitoon. Voimavaroja lisättiin, jotta jokainen eka- ja tokaluokkalainen hakija saisi syksyllä koulujen alkaessa paikan iltapäivätoimintaan. Opetushallituksen laatiman seurannan mukaan iltapäivätoimintamme on järjestetty hyvin. Vaikka pärjäsimme arvioinnissa, on meillä vielä paljon tehtävää. Etenkin iltapäivähoidon liikuntamahdollisuuksia ja yhteistyötä koulun kanssa on lisättävä. Vastaanotan mielelläni palautetta palveluiden toteutumisesta Munkinseudulla ja Helsingissä.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

7.9.2012 Kolumni KaupunkiSanomissa

Helsingin peruskouluja ja lukioita uhkaavat leikkaukset on yhteistuumin peruttu. Kokoomuksen ryhmämme päätti jo elokuun alun kesäkokouksessa, että emme hyväksy koulusäästöjä ja että talouden tasapainottamiskohteet on löydettävä toisaalta. Emme halunneet kasvattaa peruskoulun ryhmäkokoja emmekä lomauttaa opettajia. On helpotus, että nyt asia on saatu päätettyä myös kaupunginhallituksessa. On viisasta, että turvaamme peruskoulun ja lukion rahat. Kouluissamme kasvaa Helsingin ja koko Suomen tulevaisuus.

Menokurista pidämme tietenkin kiinni ja kaivamme koko kaupungin tasolla kustannustehokkaampia tapoja tehdä asioita. Helsingissä on löydettävä keinot, joilla varmistetaan, että säästöt otetaan pääosin rakenteista eikä laadusta ja koulutuksen saatavuudesta. Vuoden 2011 lopussa lainaa oli 2 157 euroa helsinkiläistä kohden. Jatkuva luotolla eläminen ei ole kestävää. Perusasiat on kuitenkin pidettävä kunnossa ja siitä koulutuksessa on nimenomaan kyse. Laadukas opetus ja korkea osaaminen ovat metropolialueen keskeisiä hyvinvoinnin ja kasvun tekijöitä.

Kun valtakunnantasolla valmistellaan yhteiskunta- ja koulutustakuuta, on myös Helsingin sitouduttava siihen, että opetustoimessa on riittävät voimavarat. Koulutustakuun ja syrjäytymisen ehkäisyn perusta on siinä, että jokainen lapsi saa laadukasta perusopetusta ja kokee oppimisen ilon. Olennaista on, että opettajalla on riittävästi aikaa jokaiselle oppilaalle. Siksi niin valtakunnantasolla kuin Helsingissä on suunnattu lisävoimavaroja ylisuurten ryhmäkokojen kitkemiseksi. Pienessä opetusryhmässä on helpompi puuttua kiusaamiseen sekä olla läsnä lasten arjessa. Myös kodin ja koulun yhteistyö edellyttää opettajan aikaa. Monet asiat, kuten kieli - ja kulttuurikirjo lisäävät osaltansa haasteita opettajien ajankäytölle.

Välttämätöntä oli myös kuopata Helsingin opetusviraston aie keskeyttää määräaikaisten opettajien työsuhde kesäksi. Säästötoimenpiteeksi kaavailtu esitys olisi tarkoittanut sitä, että osalta opettajista olisi jäänyt saamatta ainakin yhden kuukauden palkka. Olen sitä mieltä, että kaikki opettajamme ovat palkkansa ansainneet.

Ylisuuret säästöt koulutuksesta voivat tulla monella tavalla kalliiksi. Useat selvitykset osoittavat, että opettajien kiinnostus ja tosiasiallinen siirtyminen muihin ammatteihin on kiihtynyt 2000-luvulla. Pääkaupunkiseudulla lähes joka kolmas opettaja jättää koulutyön muutaman vuoden kuluttua valmistumisestaan. Jotta meillä riittää osaavia ja motivoituneita opettajia tulevaisuudessakin, on opettajan työn pysyttävä houkuttelevana, vetovoimaisena ja mielekkäänä.

Opettajien sitoutuminen työhönsä on opetuksen laadun kannalta ensiarvoisen tärkeää. Helsingissä, jossa asumis- ja elinkustannukset ovat muutenkin korkealla, leikkaus opettajien palkoista voisi pahimmillaan tarkoittaa satojen pätevien opettajien hakeutumista muualle töihin. On tärkeää, että Helsingin kaupunki on jatkossakin houkutteleva ja reilu opetusalan työnantaja.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu
Valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaoston jäsen

20.8.2012 Kolumni MunkinSeutu-lehdessä

Olin mukana kokoomuksen hallitusneuvottelijoiden joukkueessa ja tiedän, että me teimme Säätytalolla kovasti työtä, että vanhuspalvelulaki kirjattaisiin hallitusohjelmaan ja että lisärahaa osoitettaisiin myös ihmisten hyvän arjen kannalta välttämättömien peruspalveluiden kehittämiseen. Paineet osoittaa lisävoimavaroja vain tulonsiirtoihin olivat kovat.

On ikävä tosiasia, että peruspalveluministerin oma soutaminen ja huopaaminen kannoissaan henkilöstömitoituksista on vaarassa jarruttaa koko hallitukselle tärkeän asian eteenpäinviemistä.

Ministerin sinkoilu kannoissaan on johtanut myös siihen, että lakiesityksestä puuttuu koko uudistuksen ”juju” eli kirjaus iäkkäiden ihmisten oikeudesta laadukkaaseen ja tarpeenmukaiseen hoivaan sekä palveluihin. Lain valmistelu on palautettava viivytyksettä hallitusohjelmassa luvatuille urille.

Vanhuspalvelulaki tarvitaan nimenomaan siksi, että nykyisin 75 vuotta täyttänyt on lakisääteisesti oikeutettu palvelutarpeiden arviointiin, mutta ei itse palveluihin. Näin ollen ikäihmiset ovat eri puolella Suomea hyvin eriarvoisessa asemassa. Myös vanhuspalvelulakiluonnoksen kohderyhmää on laajennettava, jotta palveluita voidaan kehittää ennaltaehkäisevästi ja laitosvaltaisuutta purkaen. Se on inhimillistä ja taloudellista.

Peruspalveluministerin on nyt kuultava herkemmällä korvalla hoitoalan ammattilaisia ja asiantuntijoita. Tehy on aivan oikein todennut, että hoitoa tarvitsevien kunto ja avuntarve on huomioitava. Hoivahenkilökunnan lisäksi vanhustenhuollossa tarvitaan mm. fysio- ja toimintaterapeutteja sekä sosiaaliohjaajia. On päivänselvää, että ihmiset tekevät palveluiden laadun, mutta on älyllisesti epärehellistä uskotella, että pelkkä hoitohenkilökunnan mekaaninen laskeminen yksin turvaisi ikäihmisten palveluiden laadun.

Jos vanhuspalvelulakia valmistellessa keskitytään lähinnä henkilöstömitoituksiin, on laista vaarassa tulla laitospalvelulaki. Vanhuspalvelujen henkilöstösuunnittelun tulee aina lähteä  hoidon tarpeesta. Henkilöstön määrään vaikuttavat erityisesti ikäihmisen kunto ja henkilökunnan ammattitaito. Tarvitsemme laadukkaita vanhuspalveluita ja aitoa valinnanvapautta. Kaikkia hoitomuotoja, niin kotihoitoa, omaishoitoa kuin laitoshoitoa on kehitettävä. Painopiste on oltava ennaltaehkäisevässä ja kuntouttavassa työssä.

Myös pääministeri Katainen on teroittanut tuoreessa puheenvuorossaan, että valmisteluun on saatava ryhtiä. Peruspalveluministerin on nyt vain urakoitava lain valmistelussa niin, että hallitus voi päättää vanhuspalvelulain voimavaroista jo elokuun budjettiriihessä.

On välttämätöntä, että saamme vanhuspalvelulain mahdollisimman pian eduskuntaan käsiteltäväksemme, jotta laki ehtii ohjaamaan meneillään olevaa kunta- ja palvelurakenneuudistusta. Vanhuspalvelulaista tulee varmasti hyvä, kunhan nyt työ tehdään rivakasti ja kunnolla loppuun.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

19.8.2012 Kolumni Töölöläisen Munkkiniemi-liitteessä

Siivousapu lapsiperheissä on esimerkki palvelusta, jonka ostaminen lisää monin tavoin perheen yhteistä aikaa sekä parantaa työn ja perheen yhteensovittamista. Siivouspalvelut on yhtälailla monen kiireisen ihmisen arjen pelastus. Varsinkin korkeiden asumis- ja elämiskustannusten kanssa kamppaileville helsinkiläisille on kotitalousvähennys valtiovallan puolesta kohtuullinen sekä tarpeellinen kannustin.

Kotitalousvähennys onkin ollut onnistunut täsmätoimi edistämään ihmisten hyvää arkea, työllisyyttä, palvelualojen kehittymistä sekä harmaan talouden kitkemistä. Kotona on paljon tekemätöntä työtä, jonka ulkopuolisilla teettämiseen kannustaminen on fiksu tapa tukea perheiden hyvinvointia sekä ihmisten työssä jaksamista. Tiukkojen poliittisten vääntöjen ansiosta olemme 2000-luvun aikana onnistuneet kehittämään verovähennystä, kunnes hallitus päätyi leikkaamaan sitä tämän vuoden alusta osana talouden tasapainottamista.

Nykymuotoinen kotitalousvähennysjärjestelmä on ollut käytössä Suomessa yli kymmenen vuotta. Koko olemassaoloajan se on ollut kiistanalainen. Vähennyksestä on puhuttu vähättelevästi ”piikavähennyksenä” ja vähennyksen lakkauttajia on jatkuvasti vaanimassa sopivaa tilannetta. Osa poliitikoista vastustaa vähennystä vahvasti jo sen takia, että kaikilla ihmisillä ei ole mahdollista sitä käyttää ja että se on siksi kaikkein vaikeimmassa asemassa oleville epäoikeudenmukainen. On totta, että perheet ja elämäntilanteet ovat erilaisia. Tosiasia kuitenkin on, että lopulta kaikki hyötyvät vähennyksen luomista uusista työpaikoista ja niiden tuomista verotuloista. Pidän järkevänä, että hallituksen elokuisessa budjettiriihessä kotitalousvähennys arvioitaisiin uudelleen, niin vähennyksen taso kuin sen kohdentaminenkin.

Kotitalousvähennyksen heikentäminen aiheuttaa monia epätoivottavia seurauksia. Erityisesti kotitalous- ja hoivapalveluja tuottavilla toimialoilla yritystoiminnan edellytykset heikentyvät. Leikkauksesta johtuvaan palveluiden käytön ja siten työpaikkojen vähentymiseen ei ole varaa. Päinvastoin erityisesti hoiva- ja hoitoalan yrittäjyyttä sekä naisyrittäjyyttä pitää nykyistä enemmän vauhdittaa. Kannustin valtiovarainministeri Urpilaista tuomaan kotitalousvähennyksen kohentamista koskevat esitykset elokuun ensi vuoden talousarvioehdotusta käsittelevään budjettiriiheen. Nyt on viisasta kääntää joka kivi yrittäjyyden vauhdittamiseksi.

Olen ehdottanut, että kotitalousvähennystä voisi laajentaa koskemaan myös kuntoutuspalveluja, kuten lääkinnällistä kuntoutusta, jota tuottavat toimiluvalla toimivat fysioterapia- ja toimintaterapiayritykset, sekä ammatinharjoittajayrittäjät. Tällä laajennuksella olisi monia säästövaikutuksia inhimillisen elämänlaadun edistämisen lisäksi. Ikääntyneiden ja huonokuntoisten kotona selviytymisen tukemisella voidaan siirtää laitoshoitoa. Kotitalousvähennyksen voisivat tehdä myös ikääntyneen aikuiset lapset, jos nämä ostavat kuntoutuskäyntejä vanhemmilleen.

Vanhuus ei ole sairaus, mutta ikääntymiseen liittyy fyysisen kunnon heikkenemistä. Mitä iäkkäämpi ihminen, sitä todennäköisemmin tarvitsee hän tukea ja ohjausta liikuntaansa ja toimintakykynsä ylläpitämiseen. Ikäihmiset käyvät usein terveyskeskuslääkärillä vain hakemassa lähetettä fysioterapiaan. Kotitalousvähennys ei edellytä sairautta eikä lääkärissä käyntiä, joten terveyskeskuskäyntien väheneminen pienentää kuntien terveydenhuollon kustannuksia. Mikä tärkeintä, kotitalousvähennys kannustaisi ennaltaehkäisevään kuntoutukseen, joka on aina tuloksellisinta. On viisasta luoda lisäkannusteita ja mahdollisuuksia huolehtia jaksamisesta ja fyysisestä kunnosta niin, että kotona voisi asua ja toimintakyky säilyisi mahdollisimman pitkään.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

16.8.2012 Kolumni Lauttasaari-lehdessä

Kesälomapurjehdus oli yhtä rentouttava kuin aina ennenkin. Lapset viihtyivät koko kuukauden mainiosti vesillä. Lomailimme koko perheen voimin, nautimme kesästä ja upeasta Itämeren luonnosta. Kävin eduskunnassa töissä muutamana päivänä heinäkuussa. Ehdimme juuri ja juuri Ruotsin ulkosaaristosta Tukholmaan vastatuulessa. Tukholmaan päästyäni ryntäsin Arlanda Expressillä kentälle ja koneeseen, jolla ehdin istuntoon. Muu perhe jäi Tukholmaan odottelemaan. Tuulet olivat kaikkea muuta kuin suotuisia ja lempeitä, aivan kuten Euroopan taloudessakin. Vastatuulta ei puuttunut ja myrskyä sai aina varoa.

Irtiotto arjesta antaa kestävän pohjan haasteelliseen eduskunnan politiikan syksyyn. Myös kunnallisvaalit ovat syksyllä. Niin kauan, kun olen ollut politiikassa mukana, olen tehnyt työtä sen eteen, että Helsinki olisi hyvä paikka asua ja elää kaikenikäisille. Työstä on tullut enemmän elämäntapa kuin luottamustehtävä. Tätä työtä olen innostunut tekemään.

Syksyn kunnallisvaaleissa olen vahvasti mukana viemässä kokoomuksen tavoitteita eteenpäin ja varmistamassa joukkueemme onnistumista niin Helsingissä kuin valtakunnallisestikin. Itse en tällä kertaa ole mukana kunnallisvaaliehdokkaana. Olen päättänyt pitää tauon valtuustotyöstä. Vaikka en tulevalla kaudella istu valtuuston kokouksissa, toimin lukuisin tavoin Helsingin kaupunkiin liittyvissä tehtävissä ja painan kaasua Helsingin puolesta tehtävässä työssä. Ajankäytön kanssa haluan olla jatkossakin tarkka ja viisas. Elämä, Politiikka ja Helsinki ovat ihania ja täynnä asioita, joissa on innostavaa olla mukana. Siksi myös valintoja on viisas tehdä. Kaiken minkä teen haluan tehdä täysillä.

Eduskuntatyössä on poikkeuksellisen suuria haasteita. Tekeillä on terveydenhuolto-, kunta- ja palvelurakenneuudistus, uusi vanhuspalvelulaki ja päivähoidon uudistus. Johdan eduskunnan valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaostoa ja aion antaa täyden panostukseni näihin asioihin. Tietenkin niin minun kuin koko eduskuntaryhmämme keskeinen tavoite on turvata suomalaiset työpaikat ja edistää yrittäjyyttä. Iso urakka on talouden tasapainottaminen kestävällä ja oikeudenmukaisella tavalla.

Hyvä esimerkki työllisyyttä ja ihmisten hyvää arkea edistävästä asiasta on kotitalousvähennys. Se onkin ollut onnistunut täsmätoimi, joka edistää myös palvelualojen kehittymistä sekä harmaan talouden kitkemistä. Kotona on paljon tekemätöntä työtä, jonka ulkopuolisilla teettämiseen kannustaminen on fiksu tapa tukea perheiden hyvinvointia sekä ihmisten työssä jaksamista.

Siivousapu lapsiperheissä on esimerkki palvelusta, jonka ostaminen lisää monin tavoin perheen yhteistä aikaa sekä parantaa työn ja perheen yhteensovittamista. Siivouspalvelut on yhtälailla monen kiireisen ihmisen arjen pelastus. Varsinkin korkeiden asumis- ja elämiskustannusten kanssa kamppaileville helsinkiläisille on kotitalousvähennys valtiovallan puolesta kohtuullinen sekä tarpeellinen kannustin.

Tiukkojen poliittisten vääntöjen ansiosta olemme 2000-luvun aikana onnistuneet kehittämään verovähennystä, kunnes hallitus päätyi leikkaamaan sitä tämän vuoden alusta osana talouden tasapainottamista. Kotitalousvähennyksen heikentäminen aiheuttaa monia epätoivottavia seurauksia. Erityisesti kotitalous- ja hoivapalveluja tuottavilla toimialoilla yritystoiminnan edellytykset heikentyvät. Leikkauksesta johtuvaan palveluiden käytön ja siten työpaikkojen vähentymiseen ei ole varaa. Päinvastoin erityisesti hoiva- ja hoitoalan yrittäjyyttä sekä naisyrittäjyyttä pitää nykyistä enemmän vauhdittaa. Kannustin valtiovarainministeri Urpilaista tuomaan kotitalousvähennyksen kohentamista koskevat esitykset elokuun ensi vuoden talousarvioehdotusta käsittelevään budjettiriiheen. Nyt on viisasta kääntää joka kivi yrittäjyyden vauhdittamiseksi.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

10.8.2012 Kolumni KaupunkiSanomissa

Lastenklinikan ja Lastenlinnan tilat ovat aikansa eläneet ja olleet jo pitkään heikossa kunnossa. Kaikkien vakavasti sairaiden suomalaislasten hoito on keskitetty maamme heikoimpiin sairaalatiloihin. Ainoa valtakunnallinen lastensairaalamme on 40-luvulla rakennettujen tilojensa osalta ajolähtötilanteessa. Tiloissa on sisäilmaongelmia ja tilanahtaus on johtanut siihen, että perustason osastohoito on ajettu minimiin. HYKS-alueella asuvat lapset ovat valtakunnallisesti huonommassa asemassa verrattuna muuhun maahan, koska sairaalaanottokynnys on korkealla.

Merkittävä ja erittäin tervetullut edistysaskel uuden sairaalan rakentamisessa oli Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) hallituksen huhtikuinen päätös Lastensairaalan suunnittelun jatkamisesta ja rahoitusvaihtoehtojen selvittämisestä.

Kävimme johtamani eduskunnan valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston kanssa tutustumassa huhtikuussa Lastenklinikan ja Lastenlinnan tiloihin ja toimintaan. Keskustelimme HUS:n tekemän periaatepäätöksen jatkotoimenpiteistä ja keinoista vauhdittaa sairaalan rakentamista. Lähtökohta on oltava se, että lasten sairaanhoito säilytetään kokonaisuutena ja Meilahden sairaala-alueella.

Olen kannustanut peruspalveluministeriä perustamaan ripeästi työryhmän pohtimaan valtiovallan osallistumista Lastensairaalan rahoitukseen. Asia eteni, kun toukokuussa sosiaali- ja terveysministeriöön perustettiin työryhmä selvittämään HUS:n Lastensairaalan rahoitusta. Täysin perusteltua onkin, että valtiovalta olisi maan ainoan valtakunnallisen lastensairaalan rakentamisen rahoittamisessa mukana HUS-kuntien rinnalla, ja että hanke saisi erityisvaltionosuuden.

Kesäkuussa otettiin taas yksi askel eteenpäin uuden lastensairaalan edistämisessä, kun Lastensairaalan tukiyhdistys perustettiin. Paikalla oli paljon meitä lastensairaala-asiaan sitoutuneita ihmisiä. Uuden yhdistyksen tarkoituksena on ennen kaikkea tukea hankkeen edistymistä.

Tavoitteena on oltava maailman huippuluokan lastensairaala, joka palvelee pääkaupunkiseutua ja koko Suomea pitkälle tulevaisuuteen. Uudessa sairaalassa on oltava myös tilaa sairaiden lasten perheille. Nykyisten tilojen tilanahtaus rajoittaa läheisten mukanaoloa. Myös sairaalla lapsella tulee olla oikeus vanhempiensa läsnäoloon.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja, valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
Terveydenhuollon maisteri

Haastattelu Viini-lehdessä 5/2012, 14.6.2012

Alkon hallintoneuvoston puheenjohtaja Sari Sarkomaa:
Lisää valtaa asiakkaalle

Kansanedustaja Sari Sarkomaa johtaa Alkon hallintoneuvostoa vuoden 2015 loppuun saakka. Toimikauteen mahtuvat muun muassa alkoholilain kokonaisuudistus ja seuraavat eduskuntavaalit.

”Asiakkaiden ääni voisi kuulua Alkossa nykyistä paremmin ja kyllä sen eteen työtä koko ajan tehdäänkin”, monopoliyhtiön hallintoneuvostoa johtava, kokoomuksen kansanedustaja SARI SARKOMAA sanoo.
Siihen, miten asiakkaiden tuotetoiveet näkyisivät Alkon hyllyillä ja palvelun kehittymisenä Sarkomaa ei hallintoneuvostosta käsin ota kantaa. Se kuuluu toimivan johdon tontille.
Viini-ihmiseksi itsensä lukevan Sarkomaan mielestä myös ruoalla voisi olla vielä nykyistäkin vahvempi rooli Alkon viinineuvonnassa, vaikkei Alko ruokaa myykään. Kyse on viini- ja ruokakulttuurin eteenpäin viemisestä.
Asiakastyytyväisyys ja palautteen heijastuminen palveluun ovat joka tapauksessa Sarkomaan mielestä nykymuotoisen Alkon legitimiteetin perusta.

”Viini on iloinen asia ja viininautinto on parhaimmillaan, kun ruokapöydän ympärillä on paljon ihmisiä. Ja samaan pöytään mahtuvat myös lapset”, Sarkomaa kiteyttää viinifilosofiansa.
Alkoholihaittojen ennaltaehkäisyssä Sarkomaa muistaa toki kehaista myös Lasten seurassa –projektia, joka kiinnittää huomiota aikuisten lapsille antamiin käyttäytymismalleihin.

Viinikulttuurin edistäminen ei ole toistaiseksi mahtunut Alkon hallintoneuvoston tehtävälistan kärkipäähän. Pikemminkin voi kysyä, onko viinikulttuurilla mitään roolia monopoliyhtiön toiminnassa.
Sarkomaan mielestä on paljonkin, mutta puheenjohtaja lupaa silti lisätä yhteydenpitoa ja tapaamisia ruoka- ja viinikulttuuria edistävien tahojen kanssa.
”Viinillä, niin kuin oluellakin on paikkansa suomalaisten ruokapöydässä, joten on voitava keskustella ennakkoluulottomasti myös viinikulttuurista”, Sarkomaa sanoo.

Pääministeripuolueen kansanedustajana Sarkomaa on hyvin informoitu hallitusohjelmaan sisältyvästä alkoholilain kokonaisuudistuksesta. Odotettavissa on nykyistä tiukempaa sääntelyä muun muassa mietojen juomien mainontaan. Siinä ruodussa pitäytyy myös Sarkomaa, vaikka myöntääkin, että internet ja sosiaalinen media saattavat kävellä mennen tullen lainsäätäjän yli.
”Itse toivoisin, että esimerkiksi pienpanimot voisivat myydä tuotteitaan suoraan kuluttajille. Myös se olisi edistysaskel viini- ja ruokakulttuurille, jos perheet kävisivät useammin ravintolassa syömässä, siihenkin voi lainsäädännöllä vaikuttaa”, Sarkomaa sanoo.

Sari Sarkomaa viihtyy kesällä parhaiten merellä. Niinpä on luonnollista, että perheen purjeveneen kajuutassa tai istumalaatikossa myös nautitaan usein kalaa.
”Kyllä, lasten onkimat ahvenet ja mieheni valitsema hyvin viilennetty kuiva valkoviini kelpaavat, siitähän eivät pidot juuri parane”, Sarkomaa summaa.