Siirry sisältöön

Kategoria: Kolumnit

Julkaistu

Aivosairaudet vaikuttavat lähes jokaisen suomalaisen elämään suoraan tai välillisesti läheisen kautta. Silti suurin kansansairautemme jää liian usein varjoon. Muistisairauteen tai muuhun vakavaan aivosairauteen sairastuu puolet naisista ja joka kolmas 45 vuotta täyttänyt mies loppuelämänsä aikana. 

Aivoterveyden ja aivosairauteen sairastuneiden hyvän elämän edistämiseksi on viisasta rakentaa kansallinen aivoterveysohjelma. Tarvetta on luoda keinoja, joilla erilaisissa elämäntilanteissa olevat ihmiset voivat huolehtia aivoterveydestään, erityisesti muistisairauksien riskitekijöiden ehkäisyn näkökulmasta. 

FINGER-tutkimushankkeen elintapainterventiot vaikutuksineen ovat rohkaisevia. Aivoterveysohjelman vaikuttavuutta lisää sekin, että aivosairauksiin sairastumisen riskiä vähentävät toimet ehkäisevät muitakin kansansairauksia ja lisäävät jo sairastuneiden elämän laatua. Säännöllinen liikunta, terveellinen ravinto, riittävä uni, päihteettömyys sekä aivojen sopiva haastaminen ovat tärkeitä kaikille. Lopulta perintötekijät määräävät sattuman ohella sen, mitä aivosairauksia tulemme sairastamaan. Sairaus voi koskettaa ketä vain meistä. 

Aivoterveysohjelma olisi odotettu kädenojennus muistisairauksien ja muiden aivosairauksien merkityksen ymmärtämiseksi, niiden aiheuttamien inhimillisten ja muiden haittojen ehkäisemiseksi. Hyvinvointialueiden aloittaessa toimintansa on oiva aika vauhdittaa suurimpien kansansairauksien yhdenvertaista varhaisdiagnosointia, laadukasta hoitoa ja kuntoutusta. 

On luotava Suomi, jossa kukaan ei jää yksin avuntarpeen kanssa. Erityisesti omaistaan auttavien tilanne kaipaa kohennusta. Aivoterveyden ja muistiystävällisyyden vauhdittaminen on koko Suomen asia.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja
Muistiliiton hallituksen 1. varapuheenjohtaja

Julkaistu

ULKOSUOMALAISET ovat monipuolinen verkosto ihmisiä, joilla on erilaisia Suomen valtionhallintoon liittyviä palvelutarpeita ja joiden asiantuntemusta yhteiskuntamme on viisasta hyödyntää. On arvokasta, että ulkosuomalaiset ovat kiinnostuneita vaikuttamaan kotimaansa kehitykseen. Eduskunnan ulkosuomalaisten ystävyysryhmämme tarkoitus on olla Arkadianmäellä ulkosuomalaisten äänitorvi ja yhteistyötaho. Iloitsen uudesta Ulkosuomalaisstrategiasta vuosille 2022–2026. Sen tavoitteena on kehittää ulkosuomalaisille saatavilla olevia palveluja, hyödyntää heidän osaamistaan ja tiivistää heidän siteitä Suomeen.
On mainiota, että tarkoitus on terävöittää viranomaisviestintää tavoittamaan ulkosuomalaiset nykyistä paremmin. Toiveita olemme saaneet erityisesti verotusta ja sosiaaliturvaa koskevan viestinnän ajantasaisuudesta. Ryhmämme tekee työtä yhdessä Suomi-Seuran kanssa strategian tavoitteiden ja toimien edistämiseksi. Jotta arki sujuisi ulkomailla asuessa, ulkosuomalaiset ovat peräänkuuluttaneet digitaalisten palveluiden käytön helpottamista. Strategiaan onkin kirjattu ajamamme tavoite ajasta ja paikasta riippumattomasta asioinnista viranomaisten kanssa ja sähköistä asiointia helpottava mobiilisovellus, joka luodaan vuoden 2023 puoliväliin mennessä.
Uudistus tulee tarpeeseen, ettei ulkosuomalaisten tarvitse välttämättä olla suomalaisten pankkien asiakkaita voidakseen käyttää suomalaisia palveluja. Vauhditamme myös passeihin ja sosiaaliturvaan liittyvän asioinnin sujuvoittamistavoitteita.
Suomalaisuus, suomen kieli ja kulttuuri kulkevat suomalaisten
mukana maailmalla. Ulkosuomalaisten yhteyttä suomalaiseen yhteiskuntaan voidaan vahvistaa kielen
ja kulttuurin avulla. Vahvistamisen tukena toimivat Suomi-koulut tekevät hienoa työtä. Ryhmämme on vuosittain valtion talousarvion käsittelyssä onnistunut korottamaan Suomi-koulujen rahoitusta. Keskeinen tavoite on tason nostaminen pysyvästi, ettei rahoituksen saaminen olisi jokavuotinen taistelu.


Yhteistyötä ja vuoropuhelua toivoen

Sari Sarkomaa
Eduskunnan ulkosuomalaisten
ystävyysryhmän puheenjohtaja
Kansanedustaja (kok)
Eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja

Julkaistu

Iloitsen tänään Helsingissä tehdystä poliittisten ryhmien sovusta säilyttää oppilas- ja opiskelijahuolto osana kasvatuksen ja koulutuksen toimialaa.

Tämä oli  lasten ja nuorten kannalta valtavan viisas päätös. Lasten ja nuorten normaalin kasvun, kehityksen ja yhdenvertaisen oppimisen tuen kannalta on välttämättömänä, ettei Helsingissä oppilas- ja opiskelijahuoltoa uhrattu aluehallintouudistuksen alttarilla.

Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen uudistusjaosto antoi kokouksessaan tänään 17.2. kaupunginhallitukselle lausunnon oppilas- ja opiskelijahuollon säilyttämisestä kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla soteuudistuksen jälkeenkin. Jaosto päätti myös esittää kaupunginhallitukselle hallintosäännön muuttamista liittyen sosiaali- ja terveystoimialan sekä pelastustoimen rakenteelliseen muutokseen. Seuraavaksi asia siirtyy kaupunginhallituksen käsittelyyn.

Aluehallintouudistuksessa oppilas- ja opiskelijahuollon järjestämisvastuun on määrä siirtyä kunnilta hyvinvointialueille ja siten sote-toimialan johdon alaisuuteen. Erityisasemasta johtuen Helsinki saa halutessaan pitää oppilas- ja opiskelijahuollon kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla.

Oli ensiarvoisen tärkeää, että tämä mahdollisuus käytetään. Koko oppilashuollon, psykologi- ja kuraattoripalveluiden pitäminen kasvatuksen ja koulutuksen hallinnonalalla mahdollistaa palveluiden järjestämisen kunkin kouluyhteisön tarpeiden mukaan ja myös toimivan sopimuspohjaisen oppilashuollon osana kouluverkkoamme toimivien yksityisten koulujen sekä valtion koulujen kanssa. Myös syrjäytymisen ehkäisy, kiusaamisen ja väkivallan kitkeminen edellyttävät oppilas- ja opiskelijahuollon palveluiden vahvistamista osana koulun arkea. Opettajat tarvitsevat ja ansaitsevat haastavassa työssään tukea.

Oppilashuollon siirto olisi muutos täysin väärään suuntaan. Sosiaali- ja terveystoimessa ei ole samaa osaamista eikä tietoa päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten arjesta tai siitä, minkä verran tukea tarvitaan. Olisi ollut valtava riski, että muutoinkin niukat oppilashuollon voimavarat valuisivat paikkaamaan puutteellisia sote-palveluja. Sote- palveluiden kohentamista ei saa tehdä varhaiskasvatuksen ja opetuksen kustannuksella.

Oppilashuoltoa käsittelevän lakiesityksen eduskunnan  asiantuntijakuulemisessa valtaenemmistö ei kannattanut opiskelija- ja oppilashuollon siirtoa pois kunnista sote-toimialan alaisuuteen arvioiden sen heikentävän oppilashuollon toimintaa. Hallituksen lakiesityksen perusteluissakin oli arvioitu siirron olevan hyvin ongelmallinen. Tästä piittaamatta hallituspuolueet veivät lakiesityksen läpi eduskunnassa. Me kokoomuslaiset äänestimme eduskunnassa esitystä vastaan. On valtavan hienoa, että Helsingissä löytyi Kokoomuksen vahvasti ajama, kaikkien ryhmien yksimielisyys pitää oppilashuolto kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla.

Lue tiedote päätöksestä täältä: https://www.sttinfo.fi/tiedote/helsingin-kaupunginhallituksen-sosiaali–ja-terveydenhuollon-seka-pelastustoimen-uudistusjaosto-antoi-lausunnon-oppilas–ja-opiskelijahuollon-sailyttamisesta-kasvatuksen-ja-koulutuksen-toimialalla?publisherId=60590288&releaseId=69932782

Julkaistu

Eduskunnan puhemiehelle

Ennakointikamarin selvityksen mukaan Uudenmaan korkeakoulujen aloituspaikkojen lukumäärä jää selvästi muita maakuntia alhaisemmaksi suhteessa alueen toisen asteen tutkinnon suorittaneisiin. Ennakointikamarin selvitys tarkastelee korkeakoulujen aloituspaikkamääriä ja korkeakoulujen vetovoimaisuutta.

Helsingin seudulla toimii neljä yliopistoa ja seitsemän ammattikorkeakoulua. Vaikka aloituspaikkojen lukumääriä on viime vuosina nostettu, Uudenmaan korkeakoulujen aloituspaikat ja opiskelemaan valittujen opiskelijoiden määrät ovat jääneet alemmalle tasolle verrattuna muiden maakuntien korkeakouluihin. Samaan aikaan Uudenmaan osuus maan opiskeluikäisestä ja työikäisestä väestöstä on kasvanut, ja yritysten osaajapula on pahentunut voimakkaasti. 

Ennusteiden mukaan työ- ja opiskeluikäisen väestön määrä Uudellamaalla kasvaa aina 2030-luvulle asti, ja samaan aikaan alueen yrityksillä on kasvava osaajatarve, mutta maakunnan korkeakouluille myönnetyt korkeakoulujen aloituspaikat laahaavat jäljessä. Uudenmaan korkeakoulujen kova vetovoima näkyy hyvin Laurea-ammattikorkeakoulussa, johon oli kevään 2021 yhteishaussa 6,2 ensisijaista hakijaa aloituspaikkaa kohden. Luku oli maan korkein. 

Aloituspaikkojen määrä Uudenmaan korkeakouluissa on alimitoitettu suhteessa opiskelupaikkojen kysyntään, jota indikoivat Uudenmaan 2. asteen tutkintojen korkea osuus sekä maakunnan korkeakoulujen ensisijaisten hakijoiden suuri osuus suhteessa koko maahan. Silti Uudenmaan korkeakoulujen osuus koko maan aloituspaikoista ja opiskelemaan valituista on laskenut useita prosenttiyksiköitä vuodesta 2016 vuoteen 2021. Toisen asteen tutkinnon suorittaneiden nuorten kynnys päästä opiskelemaan Uudenmaan korkeakouluihin on huomattavasti korkeampi kuin muun Suomen korkeakouluihin.

Tämä korkeakoulujen aloituspaikkojen alimitoitus on johtanut siihen, että Uudenmaan 2. asteen tutkinnon suorittaneiden hakemukset muun Suomen ja ulkomaisiin korkeakouluihin ovat kasvaneet voimakkaasti viime vuosina, sen sijaan muualta Suomesta Uudellemaalle kasvu on ollut vähäistä.

Useissa korkeakouluissa on opintoaloja, joihin valittujen opiskelijoiden määrä ylittää ensisijaisten hakijoiden määrän, ja suuri osa valituista ei ota vastaan tarjottua opiskelupaikkaa.  Korkeakoulujärjestelmä on tehoton, jos siihen sisältyy pitkäaikaisesti useita opintoaloja, joissa korkeakoulujen väliset erot ovat erittäin suuria ensisijaisten hakijoiden ja opiskelijoiksi valittavien välisessä suhteessa.

Viime vuosina noin 7 500 Uudellamaalla asuvaa nuorta aloitti vuosittain opiskelun muiden maakuntien korkeakouluissa ja noin 4 000 muissa maakunnissa asuvaa Uudenmaan korkeakouluissa. Korkeakoulututkinnon suorittaneiden muuttovirta suuntautuu kuitenkin muista maakunnista Uudellemaalle, jossa on eniten tarjolla korkeakoulutusta vastaavia työpaikkoja. Väestöennusteiden mukaan suurimpien kaupunkiseutujen maakuntien ulkopuolella työikäinen ja opiskeluikäisen väestön supistuminen tulee jatkumaan, ja potentiaalisten korkeakouluopiskelijoiden määrä tulee vähenemään.

Uudellamaalla tilanne on päinvastainen: työikäinen ja opiskeluikäinen väestö kasvaa ennusteiden mukaan ainakin 2030-luvun lopulle asti. Muutos vähentää erityisesti maakuntakorkeakoulujen opiskelupaikkojen kysyntää, mutta lisää edelleen Uudenmaan opiskelupaikkojen tarvetta. Työikäisen ja myös opiskeluikäisen väestön väheneminen suurten kaupunkiseutujen ulkopuolella tulee siis johtamaan siihen, että korkeakoulumaakuntien välinen eriytyminen tulee jatkumaan, sillä selvityksen mukaan Uudellamaalla ja osin suurissa korkeakoulumaakunnissa omien nuorten hakemukset tulevat edelleen kasvamaan ainakin 2020-luvulla, samalla kun keskisuurissa ja pienissä korkeakoulumaakunnissa alueiden omien nuorten hakemukset maakuntien korkeakouluihin tulevat supistumaan, jolloin todellinen opiskelupaikkakysyntä tulee laskemaan.

Ennakointikamarin mukaan sekä työvoiman kysyntä että osaajapulasta raportoivien työnantajien osuus ovat Uudellamaalla palanneet ennen koronaa käynnistyneelle kasvu-uralle, eikä tilanteeseen ole nähtävissä ratkaisua ilman riittäviä panostuksia alueella tarjottavaan koulutukseen.

Uudenmaan korkeakouluihin on suunnattava lisäaloituspaikkoja. Lisäksi niiden on saatava tutkintotavoitteiden nostoa vastaavat määrärahat. Tämä on niin Uudenmaan kuin koko maan kasvun ja hyvinvoinnin kannalta välttämätöntä. Vallitseva tilanne on sekä huonoa korkeakoulu- että aluepolitiikkaa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

-Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä Uudenmaan korkeakoulujen aloituspaikkojen lisäämiseksi ja vastaavien korkeakoulujen määrärahojen nostamiseksi? 

Helsingissä 10.02.2022

Sari Sarkomaa kok.

Julkaistu

Eduskuntaryhmämme on huolissaan polttoaineiden hinnan ja arjen kustannusten noususta – esitämme oman korjaussarjamme.

Vaadimme hallitukselta pikaisia toimia Suomen kotitalouksien ostovoiman vahvistamiseksi.
Eduskuntaryhmämme ei ole mukana perussuomalaisten laatimassa välikysymyksessä. Yhdymme epäluottamukseen hallitusta kohtaan, mutta pidämme perussuomalaisten ratkaisuja ongelmien ratkaisemiseksi vastuuttomina ja epärealistisin kalliina.

Meillä on vastuullisia ja kustannustehokkaita ratkaisuja esille nousseisiin ongelmiin. Esitämme ammattidieselin käyttöönottoa, työmatkavähennyksen laajentamista ja sähkön siirtohintojen kohtuullistamista. Haluamme myös vahvistaa kotimaisen energian tarjontaa, omavaraisuutta ja huoltovarmuutta. Suomi tarvitsee lisää edullista ja puhdasta energiaa.

Pitkäaikainen tavoitteemme on ollut kokonaisveroasteen ja erityisesti työn verotuksen keventäminen. Kaikille tuloluokille kohdistuvat veronkevennykset parantaisivat suoraan suomalaisten ostovoimaa. Vaadimme hallitukselta  aktiivisia toimia talouskasvun vauhdittamiseen, tuottavuuden vahvistamiseen ja työllisyysasteen nostamiseen kohti pohjoismaista tasoa.

Täsmätoimemme:

1. Kattavampi työmatkavähennys tukemaan myös pitkien matkojen työssäkäyntiä.
2. Ammattidiesel-veronpalautus hillitsemään ammattiliikenteen kustannuksia.
3. Sähkön siirtohinnat kuriin lisäpaketilla.
4. Selvitetään alennettu sähkövero talvikuukausille.
5. Selvitetään keinoja taittaa polttoaineveroa alaspäin tilanteissa, joissa öljyn hinta nousee poikkeuksellisesti.
6. Lisää kotimaista energiaa – nopeampaa luvitusta ja lakien uudistaminen pienydinvoimaloita varten.
7. 800 miljoonan euron palkkaveronkevennykset ostovoiman tukemiseksi Kokoomuksen vaihtoehtobudjetin mukaisesti.

Lisäksi kannustamme ja olemme valmis osallistumaan energian hinnoitteluun laajemmin vaikuttavien toimien valmisteluun, mikä on tehtävä huolella eikä huolettomasti heitellen.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja (kok)

Eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja

Julkaistu

Eduskunnan puhemiehelle

Sylva-säätiön tuoreen raportin mukaan syöpään sairastuneiden lasten vanhemmat tarvitsevat terapeuttista tukea, vertaistukea ja epävirallista tukea koko lapsen hoitopolun ajan. Vanhemmat kokevat, että muu perhe jää usein huomiotta tai se huomioidaan vain diagnoosivaiheessa.

Raportti ’Kiitollisuutta, taloushuolia ja psyykkistä kuormitusta’ avaa syöpään sairastuneen lapsen vanhemman kokemuksia hoitopolun varrelta. Raportti sisältää Sylva-säätiön keväällä 2021 Nordic Healthcare Group:illa (NHG) teettämän kyselytutkimuksen, joka kartoitti vanhempien kokemuksia perheen voinnista, toivotuista tuen muodoista ja tuen tarpeista. Perheiden kokemukset hoitopoluista ovat hyvin erilaisia ja vanhempien kokemuksia kartoitettiin myös haastatteluiden ja dialogien avulla. Raportin mukaan vastaajien kokemus omasta voinnista oli huonoimmillaan paitsi heti diagnoosivaiheessa, myös edelleen hoitojen loputtua. Vastaajista 55 % kertoi perheensä voivan hyvin, mutta vain 45 % vastaajista arvioi oman vointinsa hyväksi.

Vanhempien ja sisarusten voinnin heikentyminen jää usein selvittämättä: peräti joka viides vastaajista koki, että sairaalassa ei koskaan tiedusteltu muiden kuin lapsen vointia.

Vastaajista 84 % oli vähentänyt tai lopettanut päivätyönsä lapsen sairastuttua syöpään. Tämä tukee aiempaa rekisteripohjaista tutkimusta, jossa äitien työtulot vähenivät dramaattisesti lapsen syöpädiagnoosin myötä. Koska lähes joka perheessä toinen vanhemmista jää kotiin tai vähentää työssäkäyntiä, lapsen sairaus lisää taloudellista huolta. Taloudellisen tuen ja neuvonnan tarve nousi erityisesti matalatuloisten ja ei-hyvinvoivien perheiden vastauksissa.

Raportin mukaan syöpään sairastuneiden lasten vanhemmat tarvitsevat erityisesti terapeuttista tukea. Perheet kokivat tarvitsevana terapeuttista tukea eri vaiheissa lapsen hoitopolkua. Vanhemmat toivovat, että eri tukimuotoja tarjottaisiin aktiivisesti koko hoitopolun ajan, erityisesti diagnoosivaiheessa ja silloin, kun hoidot loppuvat. Eri tuen muodoista kysyttäessä vanhemmat nostivat terapeuttisen tuen tarpeen rinnalle myös vertaistuen ja epävirallisen tuen. Epävirallisella tuella tarkoitetaan kuulumisten vaihtoa, voinnin tiedustelua ja esimerkiksi lasten hoitoa.

Tutkimuksissa kartoitettiin myös perheiden ja vastaajien vointia. 45% vastaajista arvioi, että perhe ei ole voinut hyvin viimeisen kuukauden aikana ja 55%, että eivät itse ole voineet hyvin. Vastaajat olivat lähes yksinomaan (91%) syöpään sairastuneiden lasten äitejä. Vanhempien vointi oli selvästi huonoimmillaan lapsen syöpähoitojen alussa ja niiden päätyttyä. Vanhempien ja sisarusten voinnin heikentyminen jääkin usein selvittämättä: peräti joka viides vastaajista koki, että sairaalassa ei koskaan tiedusteltu muiden kuin lapsen vointia.

Paluu arkeen syöpähoitojen jälkeen ei aina olekaan suuri helpotus. Uskon, että systemaattisella psykososiaalisella tuella näitä vaikutuksia voidaan merkittävästi pienentää ja tätä tukee myös kansainvälinen tutkimustieto. Hyvän syövän hoidon lisäksi psykososiaalisen tuen arviointi tulisi tehdä useaan otteeseen hoitojen alussa, hoitojen aikana sekä niiden jälkeen ja lääkinnällisen hoidon rinnalla tulisi huomioida perheen elämäntilanne sekä arjen tuen tarpeet.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän / esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

-           Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä varmistaakseen, että syöpään sairastuneen lapsen perheiden psykososiaalinen tuki, taloudellinen tilanne, hyvinvointi sekä elämäntilanne ja arjen tuen tarpeet arvioitaisiin sekä varmistettaisiin perheille terapeuttisen ja vertaistuen saanti hoitojen alussa, hoitojen aikana ja niiden jälkeen?

Helsingissä 4.2.2022

Sari Sarkomaa (kok.)

Julkaistu

Helsingin Sanomat|Mielipide|Lukijan mielipide| 31.1. 2:00

HELSINGILLÄ on edessään vaikea työ selvitä kaupunkien ominaispiirteet sivuuttavasta aluehallintouudistuksesta. Sosiaali- ja terveystoimialan johtaja Juha Jolkkonen (HS 23.1.) nosti esille, että Helsingin valtiolta saama rahoitus sote- ja pelastuspalvelujen järjestämiseen leikkaantuu. Lisäksi yliopistollisten sairaaloiden, opetuksen ja tutkimuksen rahoitus on ratkaisematta.

Valtio leikkaa sote-palveluiden rahoittamiseksi kunnallisveron tuotosta kaksi kolmasosaa. Jäljelle jäävällä summalla Helsingin on rahoitettava kaikki menonsa.

Asiantuntijoilla on ollut erityinen huoli siitä, miten kasvavat kaupungit kykenevät rahoittamaan investoinnit ja riittääkö raha varhaiskasvatuksen ja koulutuksen tarpeisiin.

Kestämätön ja keskeneräinen rahoitusmalli on ensi tilassa korjattava. Maan kasvun veturin hyytymisestä kärsisi koko Suomi.

Valuvika on myös se, että oppilas- ja opiskelijahuollon on määrä siirtyä aluehallinnon alaisuuteen. Kun johtaminen ja työn sisällön määrittely muuttuvat sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeista lähteväksi, ennaltaehkäisevät palvelut ovat vaarassa jäädä korjaavien palvelujen jalkoihin. Siirto vaarantaa oppilashuollon yhteisöllisen roolin, lasten normaalikehityksen ja oppimisen tuen. On valtava riski, että oppilashuollon voimavarat valutetaan paikkaamaan puutteellisia sote-palveluja.

Helsingin on käytettävä erityisaseman suoma mahdollisuus pitää oppilashuolto, psykologi- ja kuraattoripalvelut kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla. Se mahdollistaa palveluiden järjestämisen kunkin kouluyhteisön tarpeiden mukaan sekä toimivan sopimuspohjaisen oppilashuollon kouluverkkomme yksityisten ja valtion koulujen kanssa. Koronaepidemian runnoessa lasten ja nuorten arkea ennaltaehkäisevää tukea kouluissa on vahvistettava eikä vaarannettava.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja (kok)

Helsingin kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsen

Julkaistu

Uusi Suomi BLOGI. Sari Sarkomaa 31.1.2022 21:49 päivitetty 31.1.2022 22:02

Tänään on julkaistu valtiovarainministeriön raportti, jossa hyvinvointialueiden tehtäviä ehdotetaan laajennettavaksi.

https://valtioneuvosto.fi/-/10623/raportti-hyvinvointialueiden-tehtavia-ehdotetaan-laajennettavaksi?fbclid=IwAR2j15MCd_A5vuHYmgn6UnsJhDCT12wN04uIdleMKm5Hg2CFsDCCUGr3sFQ

Ei ole suuri yllätys mutta erittäin huolestuttavaa! Heti aluevaalien jälkeen päästetään julki ja valloilleen kaavailut hyvinvointialueiden tehtävien laajentamisesta. Eikä tarvitse ennustajan taitoja ollenkaan arvatakseen oikein, että pian on hallituksen johdolla valmisteltu maakuntaveroesitys valtioneuvoston istunnossa?

Aluehallintouudistuksen rahoitusmalli on täysin keskeneräinen. Jopa yliopistollisten sairaaloiden rooli, tutkimuksen ja koulutuksen rahoitus ovat ratkaisematta. Useita muitakin korjauksia tarvitaan ripeästi, ettei aluehallintouudistus riko enemmän kuin rakentaa.

Helsingissä on edessä vaikea työ selvitä kaupunkien ominaispiirteet sivuuttavasta aluehallintouudistuksesta. Helsingin jatkossa valtiolta saama rahoitus sote- ja pelastuspalvelujen järjestämiseen leikkaantuu. Valtio leikkaa sote-palveluiden rahoittamiseksi kunnallisveron tuotosta kaksi kolmasosaa. Jäljelle jäävällä summalla on Helsingin rahoitettava kaikki menonsa. Asiantuntijoilla on ollut erityinen huoli siitä, miten kasvavat kaupungit kykenevät rahoittamaan investoinnit ja riittääkö raha varhaiskasvatukseen sekä koulutuksen tarpeisiin. Kestämätön ja keskeneräinen rahoitusmalli on ensi tilassa korjattava. Maan kasvun veturin hyytymisestä kärsisi koko Suomi.

Alueet ovat hyvin erilaisissa tilanteissa ja on suuri kysymys ehditäänkö eduskunnankin liian lyhyeksi havaitseman siirtymäajan puitteissa järjestämisvastuun siirto hyvinvointialueille palvelut turvaavasti tekemään. Hallitukselta on suuri virhe keskittyä  maakuntahallinnon paisuttamiseen ja maakuntaveron rakentamiseen.

Koronaepidemia on venyttänyt sote-henkilöstön jaksamisen sekä hoitojonot äärimmilleen. Kaikki energia ja voimavarat olisi suunnattava terveydenhuoltohenkilöstön tukemiseen, ihmisten palvelujen turvaamiseen ja siihen, että jonottamisen sijaan ihmiset pääsevät hoitoon.

Uusi verotuksen taso on kuin soraa lapioisi muutenkin hidastuviin maamme talouden rattaisiin.  Työn, eläkkeiden ja yrittäjän verotusta kiristävän ja talouden elpymistä jarruttavan maakuntaveron valmistelu pitää kuopata heti.

Julkaistu

ILKKA AHTOKIVI | 30.03.2021 | 06:49- päivitetty 30.03.2021 | 07:00

Hallitus vakuuttanut noudattavansa koronatoimissaan asiantuntijanäkemyksiä, muistuttaa kansanedustaja.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Sari Sarkomaan mukaan julki tullut rokoteasiantuntijatyöryhmän raporttiAvautuu uuteen ikkunaan heittää vakavan varjon hallituksen toimille.

– On herännyt kysymys: ohjaako aluepolitiikka vaiko paras lääketieteellinen näkemys hallituksen koronarokotetoimia, hän kirjoittaa Facebookissa?

Sarkomaa vaatii, että pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitus kertoo avoimesti, mistä on kyse.

– Kyselytunnilla kysyessäni sopimuksesta rokotusten painottamisesta vaikeimmille epidemia-alueille, sivuutti pääministerin sijaisena toiminut Annika Saarikko (kesk.) kysymykseni rumasti jättäen vastaamatta eduskunnalle.

– Pääministeri Marinin syytä kertoa, mistä kyse? Eduskunnalla ja suomalaisilla oikeus tietää? Kyse ihmisten hengistä? Kyse koko Suomen tulevaisuudesta, Sarkomaa kirjoittaa.

Hän huomauttaa, että hallitus on myös jättänyt kertomatta sen, mihin asiantuntijanäkemykseen perustuu se, ettei hallitus ole vieläkään tehnyt eduskunnan edellyttämiä toimia ennakollisen korontestituloksen vaateesta rajoillemme.

– Samalla salassa valmisteltua ja hyvin sekavaa liikkumisrajoitusesitystä viedään eteenpäin. Demokratiaan kuuluu avoimuus, eikä sitä tule koronan varjossa polkea. Mitkään rajoitteet ei riitä, jos rajojen yli valuu virusvariantit ja rokotukset laahaavat pahimmilla epidemia-alueilla, Sarkomaa toteaa.

Julkaistu

Kauppalehden Olli Herrala kirjoitti blogissaan (Kauppalehti 17.3.2021) unelmoivansa yhteiskunnasta, joka mieluummin laskee kuin kiristää verotusta. Jaan Herralan unelman yhteiskunnasta, jossa työnteko kannattaa ja ihminen saa pitää reilun osan tuloistaan.

Unelma on kuitenkin vaarassa karata, kun verojen keventämisen sijaan hallitus kaavailee uusia veroja mm. maakuntaveron muodossa. Maakuntaverokomitean mietintö osoittaa, että maakuntavero johtaisi todennäköisesti työn ja eläkkeiden verotuksen kiristymiseen.

Kokoomus on ainoa puolue, joka irtisanoutui täysin uudesta verosta komitean raporttiin jättämässä eriävässä mielipiteessään.

Kireä työn verotus on jo nykyisin yksi keskeisimmistä kilpailukykyongelmistamme. Työn verotuksen kiristäminen on nimittäin myrkkyä työllisyydelle ja talouskasvulle. Suomalaisten vertailumaita heikompi ostovoima heikkenisi edelleen. Kiristämisen sijaan ansiotuloveroja on kevennettävä.

Kokoomus esitti vaihtoehtobudjetissaan, että verotuksen painopistettä siirrettäisiin työstä ja yrittäjyydestä haittojen ja päästöjen verotukseen. Ansiotulojen verotusta keventäisimme lähes miljardilla. Vastaavasti olemme valmiita hyödyntämään verotuksen ohjausvaikutusta ilmastopäästöjen ja muiden ympäristöhaittojen vähentämiseksi sekä terveyttä ja hyvinvointia vahvistavien kulutustottumusten edistämiseksi.

Suomalaiset syövät ja juovat terveytensä kannalta liikaa sokeria. Runsaalla sokerin syönnillä on suora yhteys kansansairauksiin. Kansanterveyden näkökulmasta on tärkeää saada erityisesti lasten ja nuorten ravinto vähemmän sokeria sisältäväksi.

Verottamalla sokeria voidaan ohjata kuluttajia vähentämään liiallista sokeripitoisten tuotteiden kulutusta. Siksi veropohjan laajentaminen koskemaan virvoitusjuomien lisäksi makeisia ja jäätelöä sekä kaikkia muita lisättyä sokeria sisältäviä sokeripitoisia tuotteita on perusteltua.

Kuluttaja voi omilla ostovalinnoillaan vaikuttaa siihen, miten paljon vero vaikuttaa omaan talouteen. Terveysperusteisella verotuksella voidaan ohjata myös elintarviketeollisuutta panostamaan vähäsokerisempien vaihtoehtojen kehittämiseen. Veron perusteen tulee olla kansanterveydellinen.

Aiemmin sokeriverotyöryhmän havaitsemat esteet yhdistelmämallin kaltaisen terveysveron käyttöönottoon ovat ainakin osin poistuneet, kun EU:n kuluttajainformaatioasetuksen soveltaminen on nyt pakottavaa. Tiedot tuotteiden ravintoainepitoisuuksista ovat aiempaa helpommin saatavilla.

Verotuksen lisäksi tarvitaan tietenkin paljon muita keinoja terveellisten ruokavalintojen ja tottumusten tukemiseksi. Verotusta tulee tarkastella kokonaisuutena ja huomioida myös se, että verotus koetaan oikeudenmukaiseksi. Siksi meidän on verotettava vähemmän sitä, mitä haluamme enemmän eli työtä ja yritystoimintaa. Vastaavasti voisimme verottaa enemmän sitä, mitä haluamme vähemmän eli haittoja ja päästöjä.

Sari Sarkomaa

Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja, valtiovarainvaliokunnan jäsen