Siirry sisältöön

Kategoria: Blogi

Julkaistu

Uusi Suomi Puheenvuoro 13.10.2023

Kela-korvauksen piiriin on palautettava edellisen hallituksen pois leikkaama yksityinen fysioterapia. Se on mahdollista tehdä nyt, koska hallitusneuvotteluissa sovimme Kela-korvauksiin suunnattavan määrärahan nostamisesta ja uuden korvausmallin rakentamisesta. Pääministeri Marinin hallitus leikkasi Kela-korvaukset liki olemattomiin. Se oli virhe tilanteessa, jossa maassamme on pitkät hoitojonot, mittava hoitovelka ja hyvinvointialueet vasta aloittavat toimintojen uudistamista.

Uuden korvausmallin valmisteluaikana korotetaan ensin nykyisiä Kela-korvauksia. Vuoden 2023 talousarviossa korotuksiin on esitetty 100 miljoonaa euroa vauhdittamaan hoitojonojen purkua. Nykyisten Kela-korvausten taksojen korottaminen ei vaadi lainsäädännön muutosta. Kela voi itse tehdä taksojen tarkistukset.

Seuraavaksi käynnistyy uuden Kela-korvausmallin valmistelu. Pidän välttämättömänä, että sen yhteydessä yksityinen fysioterapia palautettaisiin korvattavuuden piiriin. Uusi Kela-korvausmalli on tarkoitus ottaa käyttöön  vuonna 2025.

Uuden mallin valmistelussa on syytä tarkastella myös fysioterapeuttien suoravastaanottoja. On syytä vakavasti arvioida mallia, jossa Kela-korvaus myönnettäisiin yksityisen sektorin fysioterapiasta, joka toteutetaan sote-valvontalain määrittelemällä tavalla terveyspalveluna. Mallissa korvaus ei olisi enää sidottu lääkärin laatimaan lähetteeseen, vaan asiakas voisi hakeutua suoraan fysioterapeutille. Julkisessa terveydenhuollossa on jo luovuttu lähetekäytännöstä ja siirretty ensikontakti yleislääkäriltä fysioterapeutille. Fysioterapeutin suoravastaanotot on vakiintunut käytäntö lähes kaikilla terveysasemilla.

Suoravastaanotto on tutkimusten mukaan kustannustehokasta. Jos asiakas tarvitsee lääkärin arviota, fysioterapeutti ohjaa asiakkaan lääkärille. Fysioterapeutin suoravastaanotto nopeuttaa tuki- ja liikuntaelinvaivoista kärsivän hoitoon pääsyä, lyhentää hoitojonoja ja vähentää lääkärikäyntien kustannuksia. Kun Kela-korvauksen saaminen fysioterapiasta ei enää edellytä lääkärin lähetettä, pienenevät Kela-korvausten kustannukset lääkärikäyntien osalta merkittävästi. Lisäksi lääkäriaikoja vapautuu lääkäripalveluja tarvitseville.

Edellinen hallitus poisti yksityisen fysioterapian Kela-korvauksen piiristä kokonaan vaikutuksista piittaamatta. Esityksen vaikutusarvioinneissa todettiin, että leikkaus osuu erityisen kipeästi pitkäaikaissairaisiin, vammaisiin ja yli 50-vuotiaisiin. Fysioterapia on tuki- ja liikuntaelinvaivojen ensisijainen ja tehokas hoitomuoto. Asiakaskunta on laaja, ja julkisen terveydenhuollon voimavarat ovat rajalliset. Suomessa työskentelee arviolta 9 500 fysioterapeuttia, joista noin 2 500 on yrittäjiä ja 2 900 yksityisen sektorin palkansaajia. Yli puolet fysioterapiasta tuotetaan yksityisellä sektorilla.

Tuki- ja liikuntaelinvaikeuksien vuoksi menetetään vuosittain kahden miljardin euron työpanos. Fysioterapian Kela-korvaus on kustannustehokas ja kannustava keino vaikuttaa etenkin yli 50-vuotiaiden työikäisten suurimpaan työkyvyn ongelmaan, eli tuki- ja liikuntaelinvaivoihin. Keski-iässä tapahtuvalla tule-vaivojen kuntoutuksella on myös merkittävä vaikutus vanhuuden toimintakyvyn ylläpitoon ja siten myöhempään vanhuspalveluiden tarpeeseen.

Kela-korvattu fysioterapia on ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa parhaimmillaan. Tutkimusnäyttö fysioterapian vaikuttavuudesta on vahvaa kaikissa kansansairauksissa.

Yksityisen sektorin osuus fysioterapiakäynneistä on ollut yli 50 prosenttia. Fysioterapia-alan yrittäjät ovat pääasiassa itsenäisiä ammatinharjoittajia tai pieniä yrityksiä. Uuden Kela-korvausmallin valmistelussa on tärkeää kuulla kuntoutusalan toimijoita ja tuottajia laajasti.

Hallitusneuvotteluissa sovimme ehdotuksestani, että fysioterapia- ja toimintaterapiayritysten sekä vastaavien ammatinharjoittajien tuottama kotikuntoutus sisällytetään kotitalousvähennyksen piiriin. Ikääntyneiden ja huonokuntoisten ihmisten kotikuntoutuksella ja kotona selviytymisen tukemisella voidaan välttää ja siirtää eteenpäin muita raskaampia palveluja ja ympärivuorokautista hoitoa.

Kaikenikäisten liikunnan lisääminen ja oikea-aikainen kuntoutus ovat vaikuttavia keinoja, kun haluamme hillintä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten kasvua ja edistää väestön työ- ja toimintakykyä.

Julkaistu

Julkaistu Verkkouutisissa 16.10.2023

Syntyvyys on laskenut tasaisesti koko 2010-luvun. Lapsia saadaan koko ajan vähemmän ja myöhemmällä iällä. Viime vuonna syntyi 44 951 lasta. Kokonaishedelmällisyysluku 1,32 on maamme mittaushistorian matalin.

Ikääntyvässä Suomessa on viisasta tavoitella sitä, että perheet voisivat saada toiveissaan olevan lapsimäärän. Lapsien syntymistä ei pitäisi ainakaan vaikeuttaa, kuten Sanna Marinin hallitus teki poistuessaan hedelmöitymishoidoista Kela-korvauksen.

Kela-korvauksen poistaminen nosti yksityisellä klinikalla käyvän hedelmöityshoidon maksuja. Osalle perheistä leikkaus johti lapsihaaveista luopumiseen. Korvauksen poisto pidentää entisestään julkisen terveydenhuollon hedelmöityshoidon jonoja, jolloin yhä harvempi saa hoitoja ja yhä useampi rajataan hoitojen ulkopuolelle.

Tämä on lannistava viesti niille, jotka hedelmöityshoitoja tarvitsevat. Hoidon odottaminen on erityisen raskasta, koska hoitoon pääsyssä on tiukat ikärajat.

On ikävä tosiasia, että Suomessa annetaan hedelmöityshoitoja vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa.

Nyt monia lapsesta haaveilevia järkyttänyt leikkaus on mahdollista perua. Hallitusneuvotteluissa sovittiin Kela-korvauksien nostosta sekä uuden korvausmallin luomisesta. Osana uuden mallin rakentamista olisi perusteltua palauttaa hedelmöityshoidot Kela-korvauksen piiriin.

Ensisynnyttäjien keski-ikä on maassamme noussut tasaisesti ja samoin lapsettomuusongelmat. Tahaton lapsettomuus koskettaa Suomessa joka viidettä hedelmällisessä iässä olevaa.  Lukuina tämä tarkoittaa noin 300 000 ihmistä. Tahaton lapsettomuus on monelle yksi elämän suurimmista suruista.

Väestöliiton Perhebarometrin mukaan valtaosan suomalaisista toiveena on noin kaksi lasta. Yhä useammat eivät saa toiveista huolimatta lainkaan lapsia tai saavat lapsia toivottua määrää vähemmän.

Hedelmöityshoidot ovat tulleet yhä tärkeämmiksi keinoiksi saada lapsi. THL:n tilastojen mukaan ennen Kela-korvauksen poistoa noin 45 prosenttia kaikista hedelmöityshoidoista Suomessa tehtiin yksityisillä klinikoilla. Lahjoitetuilla sukusoluilla tehtävistä hoidoista yksityisen puolen osuus oli jopa yli 75 prosenttia.

Hedelmöityshoidoista saatu Kela-korvaus on tukenut  lapsitoiveen toteutumista niille, joilla ei ole ollut mahdollisuutta päästä julkisten hoitojen piiriin. Hedelmöityshoitojen saaminen julkisen terveydenhuollon varoin on mahdollista vain osalle lasta toivovista.

Hedelmöityshoitojen avulla syntyi vuonna 2020 noin 2400 lasta, mikä on 4,9 prosenttia kaikista syntyneistä. Se on melkoinen määrä lapsia. Jokaisella lasta toivovalla tulisi olla yhdenvertaiset mahdollisuudet hedelmöityshoitoihin. On hyvä pohtia, tarjotaanko Suomessa ylipäätään tarpeeksi hedelmöityshoitoja julkisessa terveydenhuollossa ja olisiko syytä jonoja purkaa palveluseteleillä. Nyt monella jää lapsitoive toteutumatta, mikä näkyy myös Pohjoismaiden matalimpana hedelmällisyyslukuna.

Suomessa on syntynyt kuluneen vuoden aikana yli tuhat lasta vähemmän kuin vastaavana aikana edellisvuonna. Tulos on mittaushistorian pienin. Suomessa syntyvyyttä on mitattu vuodesta 1900. Hallitusneuvotteluissa tehtäväksi sovittu väestöpoliittinen selonteko, jossa etsitään syntyvyyteen positiivisesti vaikuttavia toimenpiteitä, on erityisen tervetullut.

Julkaistu

Kiritän pääministeri Petteri Orpon hallitusta viemään ripeästi eteenpäin hallitusohjelman välttämättömiä ja tervetulleita kirjauksia työturvallisuuden ja työelämän väkivaltatilanteiden ennaltaehkäisemiseksi.

Sote-, pelastus-, kasvatus- ja opetusalojen turvallisuustilanne on hälyttävä. On vakava tosiasia, että väkivalta ja sen uhka ovat lähes päivittäisiä ongelmia näiden alojen työpaikoilla. Sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattijärjestö Tehyn tuoreimman tutkimuksen mukaan 69 prosenttia vastaajista on kokenut työssään väkivaltaa tai sen uhkaa. Väkivaltaa on esiintynyt esimerkiksi potkimisena, lyömisenä ja jopa tappouhkauksina.

On kiitettävää, että hallitusneuvotteluissa ymmärrettiin tarve toimille sote- ja pelastusalan työturvallisuuden parantamiseksi. Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut muun muassa vahvistamaan hoito- ja pelastushenkilökunnan oikeussuojaa työhön liittyvissä väkivaltatilanteissa. Työntekijöiden oikeussuoja vastaisi jatkossa virkamiehen suojaa.

On tärkeää, että asiasta saadaan esitykset eduskuntaan mahdollisimman pian. Tarve muutokselle on ollut jo pitkään huutava.

Esitän, että Suomeen perustettaisiin sote-, pelastus-, kasvatus- ja opetusaloja kokonaisuudessaan koskeva valtakunnallinen työturvallisuushanke, joka toteutettaisiin sosiaali- ja terveysministeriön, opetusministeriön, oikeusministeriön ja sisäministeriön tiiviinä yhteistyönä.

Tavoitteena olisi kartoittaa alojen väkivaltatilannetta ja luoda toimintamalli, jolla väkivaltaa voidaan konkreettisesti ennaltaehkäistä. Työryhmään tulisi koota keskeiset työntekijöiden ja työnantajien edustajat. Esitän, että hallitus nimeäisi työryhmän viipymättä. Esimerkiksi Tehy on perustellusti esittänyt vastaavan kaltaisen työryhmän perustamista.

Työnantajien toimenpiteillä voidaan merkittävästi vähentää henkilöstöön kohdistuvaa väkivaltaa ja sen uhkaa. Nykyinen sääntely työnantajan puuttumisvelvollisuudesta väkivaltatilanteissa ei ole riittävän tiukkaa ja täsmällistä. Lainsäädännön pitäisi paremmin tukea tavoitetta työpaikkojen ehdottomasta nollatoleranssista väkivallan ja sen uhan suhteen.

Väkivaltatilanteisiin on kyettävä puuttumaan nykyistä huomattavasti tehokkaammin. Tehyn tuoreimmassa tutkimuksessa 39 prosenttia vastaajista kertoi, ettei väkivaltatilanteesta eteenpäin kertominen johtanut minkäänlaisiin jatkotoimenpiteisiin. Kiritän kuntia ja hyvinvointialueita sekä muita työnantajia lisätoimiin väkivallan kitkemiseksi työpaikoilta. Myös valtiovallan on siihen nykyistä vahvemmin ohjattava.

Työpaikkojen turvallisuudesta huolehtiminen on yksi keskeinen toimi sote-, pelastus-, kasvatus- ja opetusalojen pito- ja vetovoiman vahvistamisessa. Väkivalta ei kuulu työpäivään.

Julkaistu

Syöpädiagnoosin saanut kansanedustaja Sari Sarkomaa on saanut tukea lähipiiriltä. 

Teksti: Linda Martikainen 

Julkaistu Annassa 28.9.2023

Rintasyöpään sairastunut kansanedustaja Sari Sarkomaa kertoi palanneensa sairaslomalta töihin oman jaksamisensa mukaan. 

– Kesällä oli sädehoidot ja ne ovat nyt ohi. Lääkehoito alkaa ja pikkuhiljaa pyrin tässä toipumaan. Olen iloinen, että pääsin töihin. Totta kai pitää katsoa oman jaksamisen mukaan, Sari totesi Syöpäsäätiön Roosa nauha -julkistustilaisuudessa Musiikkitalossa Helsingissä.

– Ihan kaikessa en vielä voi olla mukana. Olen tosi kiitollinen saamastani hoidosta ja siitä, että ollaan tässä tänään. 

Sari on itse ollut pitkään Syöpäsäätiön hallituksessa sekä eduskunnan syöpäverkoston puheenjohtajana. Kun Sari sai kuulla omasta syöpädiagnoosistaan, hän oli luottavaisin mielin. 

– Ajattelin silloin, että täytyy vain katsoa eteenpäin. Siinä ei muuta voi kuin toivoa, että hoito tepsii. Suomessa kuolee kuitenkin levinneeseen rintasyöpään noin 900 naista vuodessa. Olen iloinen, että syöpä ei tämän päivän tiedon mukaan ollut ehtinyt levitä.

Sari on myös huolehtinut liikkumisesta. Liikkumaan lähtemisessä ovat kannustaneet myös ystävät.

– Alustavien tutkimusten mukaan syöpähoidot vaikuttavat paremmin jos liikkuu. Vaikka kuinka hoidot väsyttivät, niin kaverit tulivat kävelyttämään, Sari kiitteli. 

Sari ei ole halunnut kaikkea kaataa puolisonsa Kim Ruokosen harteille, joka on ollut luonnollisesti suuri tuki. Lue lisäähttps://imasdk.googleapis.com/js/core/bridge3.593.1_fi.html#goog_1550199189PauseUnmute

– On hyvä, että on ystäviä, jotka ovat kokeneet tämän saman. Keskustelu kaverin kanssa on arvokas asia. Kiitokset kavereille, Sari hymyili. 

– Roosa nauha -päivä antaa toivoa.

Julkaistu

Peruskoulujen oppilaiden oppimistulosten lasku näkyy Pisa-tutkimuksissa ja muissa arvioinneissa. Kyseessä on ilmiö, jonka syistä tutkijatkaan eivät ole yksimielisiä. Yhteiskunta on muuttunut, oppiminen on murroksessa. Älylaitteiden käyttö nakertaa ikävästi kaikkeen muuhun käytettävää aikaa. Vaikka lasten lukutaito ja lukuharrastus ovat hiipuneet, se tosiasia ei ole muuttunut, että lukutaito on kaiken oppimisen perusta. Siksi lukutaitoa ja lukemista on vauhdilla edistettävä.

Kotien valmiudet tukea lukutaidon kehittymistä vaihtelevat huomattavasti. Lapset ovat kouluun tullessaan hyvin eriarvoisessa asemassa. Lasten kielellinen kehitys ja lukemisen valmiudet alkavat kehittyä varhaisessa vuorovaikutuksessa. Vanhempien tietoisuutta lapselle lukemisen ja lukutaidon merkityksestä sekä kodin keinoista tukea lapsen lukutaitoa on tärkeä lisätä.

Lukutaidon edistäminen on ollut aina tärkeää kansanedustajan työssäni. Käsitellessämme valtiovarainvaliokunnassa valtion budjettia pohdimme, miten voimme edistää lasten lukutaitoa vaikuttavammin. Kuulimme Lukukeskuksen tuottamasta materiaalista, joka kertoi lapselle lukemisen hyödyistä, ja terveydenhoitajat jakoivat sitä pilottina kymmenen kunnan neuvoloissa. Pilotin kokemukset olivat niin lupaavia, että lisäsimme eduskunnassa hallituksen budjettiesitykseen määrärahat pilotin vakinaistamiseksi kaikkiin neuvoloihin. Vauva-aikana aloitetut lukuhetket tukevat monin tavoin lapsen kehitystä. Lapselle on hyvä lukea myös sen jälkeen, kun lukutaito on saavutettu. Lukea voi yhdessä ja keskustella luetusta.

Lukulahja lapselle -ohjelmasta tuli menestystarina. Se on lyhyessä ajassa mahdollistanut merkittäviä muutoksia perheiden lukutottumuksiin ja lisännyt tietoa lukemisen merkityksestä. Ohjelma ehkäisee tehokkaasti lukutaidon ja lukemisen eriarvoistumista. Se on tutkitusti lisännyt vauvaperheiden lukemista etenkin niissä perheissä, joissa muuten luettaisiin vähän tai ei lainkaan. Lukulahja lapselle -ohjelma on onnistunut sivistyksen tasa-arvoteko, jota kannattaa ehdottomasti jatkaa.

Olemme eduskunnassa vuosittain turvanneet hankkeen rahoituksen. Iloitsen siitä, että hallitusneuvotteluissa kirjasimme hallitusohjelmaan Lukulahja lapselle -neuvolaohjelman hankkeen rahoituksen vakinaistamisen.

Sovimme hallitusneuvotteluissa myös 200 miljoonan euron panostuksesta perusopetukseen. Peruskoulu on laitettava kuntoon niin, että oppilaiden perustaidot vahvistuvat. Perusopetuksen vähimmäistuntimäärää laajennetaan 2–3 vuosiviikkotunnilla laajentamatta opetussuunnitelmaa. Lisäyksellä tavoitellaan lisätunteja erityisesti alakoulun vuosiluokille luku-, kirjoitus- ja laskutaidon vahvistamiseen. Jokaisella peruskoulun päättävällä nuorella on oltava riittävät perustiedot ja -taidot jatkaa toisen asteen opintoihin.

Opettajille ja oppilaille on turvattava työrauha sekä aikaa keskittyä opettamaan ja oppimiseen. Yksi keskeinen keino on korjata reistaileva kolmiportainen oppimisen tuki toiselle asteelle asti, niin että oppilas saa tarvitsemansa tuen ja samalla on vähennettävä opetushenkilöstöä kuormittavaa byrokratiaa. Välttämätön uudistus on kirjattu hallitusohjelmaan.

Toimiessani opetusministerinä pidensimme valmistavan opetuksen valtion rahoituksen puolesta vuodesta vuoteen. Iloitsen, että hallitusneuvotteluissa saimme sovittua, että valmistava opetus on saatavilla tarvittaessa kahdeksi vuodeksi. Tasa-arvorahoituksen taso vakiinnutetaan varhaiskasvatuksessa sekä esi- ja perusopetuksessa. Opettajien ja rehtoreiden toimivaltuuksia puuttua opetusta häiritsevään toimintaan vahvistetaan. Lainsäädäntöä muutetaan niin, että esimerkiksi mobiililaitteiden käyttöä koulupäivän aikana voidaan rajoittaa tehokkaammin.

Liikunta edistää lasten normaalia kasvua ja kehitystä sekä tutkitusti myös oppimista. Hallitusohjelman mukaan perusopetuslakiin lisätään liikunnallisen elämäntavan edistäminen. Päiväkoti- ja koulupäivien sekä koulumatkojen liikunnallisuutta vahvistetaan.

Lukutaidon edistämistä ei pidä jättää pelkästään päiväkotien ja koulujen harteille. Kannustan kaikkia aikuisia lukutalkoisiin. Lapselle ääneen lukemisella on suuri vaikutus lukutaidon ja koulumyönteisyyden kehittymiseen. Yhdessä lukeminen vaikuttaa lapsen koulumenestykseen jopa enemmän kuin vanhempien sosioekonominen tausta. Kun lapselle on luettu, tulee kirjasta ystävä, joka seuraa mukana koko elämän.

Julkaistu

Rintasyöpä on naisten yleisin syöpä. Se aiheuttaa eniten naisten syöpäkuolemia. Useimmin rintasyöpä löytyy väestöseulonnalla, johon maassamme kutsutaan 50–69-vuotiaat naiset joka toinen vuosi. Euroopan unioni on antanut tutkimustietoon perustuvan suosituksen seuloa kaikki 45–74-vuotiaat naiset. Seulontojen laajentaminen sopiikin hyvin pääministeri Orpon hallitusohjelman terveyden edistämistä ja oikea-aikaista hoitoon pääsyä painottavaan politiikkaan. Seulonta on kustannusvaikuttava keino varhentaa rintasyövän havaitsemista, lisätä sairastuneen mahdollisuuksia voittaa syöpä, vähentää hoidon kustannuksia ja inhimillisiä kärsimyksiä. 

Suomessa seulontaan osallistuu yli 80 prosenttia kutsutuista. Seulontaikäisten naisten rintasyövistä noin kaksi kolmasosaa löydetään seulonnassa. Seulontaan osallistumisasteen nostaminen on tärkeä tavoite.

Rintasyövän useisiin muihin syöpiin verrattain hyvä paranemisennuste perustuu varhaiseen 

diagnostiikkaan ja kehittyvään hoitoon. Pitkälle edenneisiin rintasyöpiin ei toistaiseksi ole parantavia hoitoja. Mitä varhaisemmassa vaiheessa rintasyöpä todetaan, sitä parempi on ennuste. Siksi seulontojen laajentaminen nuorempiin ja iäkkäämpiin ikäryhmiin on välttämätöntä. Asiaa vauhdittaakseni uusin viime eduskuntakaudella asiasta tekemäni toimenpidealoitteen.

Maassamme sairastuu vuodessa noin 35 000 ihmistä syöpään, joista 5000 on naisten rintasyöpiä. Vuonna 2035 syöpiin arvioidaan sairastuvan jopa yli 46 000 suomalaista. Euroopan komissio on nimennyt syövän yhdeksi suurimmista maailmaamme vaivaavista haasteista. Syövän lisääntymisen vuoksi Maailman terveysjärjestö WHO on pitkään suositellut syöpästrategian laatimista. Syöpästrategia on laadittu mm. Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa, Saksassa, Ranskassa, Isossa-Britanniassa, Kanadassa ja Australiassa. 

Alkaneella eduskuntakaudella myös Suomen on viisasta valmistella syöpästrategia. Sen laatiminen sopii mainiosti uuden hallitusohjelman linjoihin ja sovittuihin painopisteisiin. Syöpäpotilaiden kannalta on olennaista saada yhdenvertaisesti sairauteensa tepsivää hoitoa. Nykyisin syövästä selviytymisessä on alueellisia ja sosioekonomisia eroja. Syövän diagnostiikka ja hoito monimuotoistuvat ja muuttuvat yhä yksilöllisemmiksi. On varmistettava, että uudet lääkkeet saadaan nopeasti käyttöön potilaille, jotka niistä hyötyvät. Terveydenhuollon kestävyyden kannalta on olennaista varmistaa hoitojen kustannusvaikuttavuus. Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi tarvitaan kansallisia syövän laaturekistereitä ja kansallista syöpästrategiaa.

Kaikki eivät hyvästä hoidosta huolimatta selviä syövästä. On vakava tosiasia, että saattohoidon saatavuudessa on edelleen vakavaa eriarvoisuutta. Kenenkään ei pitäisi joutua kuolemaan yksin kivuissaan. Monelle on helpottava tietoa, että hallitusohjelmaan on kirjattua lupaus edistää toimia, joilla turvataan yhdenvertainen saattohoito ja palliatiivinen hoito.

Syöpä seuraa vielä monin osin tuntemattomia polkuja. Yksilöllisten hoitojen käyttöönottoa on tehostettava ja tutkimukseen on investoitava. Tämän päivän tutkimus on huomisen hyvää hoitoa. Toivoa antavaa on se, että hallitusohjelmassa on sovittu mittavista panostuksista TKI-toimintaan. Se vauhdittaa myös syövän hoidon kehittymistä.

Laadukkaan hoidon lisäksi on varmistettava, että potilaat saavat tarvitsemaansa psykososiaalista ja kuntoutumisen tukea. Syöpään sairastuneen ihmisen hoidon onnistumisen ja hyvän elämän kannalta liikkumaan kannustaminen on olennaisen tärkeää. Meillä ei ole inhimillisesti eikä kansantaloudellisesti varaa siihen, että potilas paranee taudistaan mutta menettää syövän ja syöpähoitojen vuoksi työ- ja toimintakykynsä. 

Sari Sarkomaa

helsinkiläinen kansanedustaja

valtiovarainvaliokunnan jäsen

Julkaistu

Edes suojatie ei näytä keventävän  kaikkien autoilijoiden kaasujalkaa. Liikenneturva tutkasi autoilevien nopeuksia suojateillä koulujen läheisyydessä 30 km/h nopeusrajoituksen alueella viime toukokuussa. Tulokset eivät ole kauniita. Useampi kuin viisi kuudesta kuljettajasta ajoi suojatielle ylinopeutta. Joka neljännellä ylinopeutta oli yli 11 km/h. Liikenneturva peräänkuulutus ryhtiliikeestä ratin taakse on enemmän kuin perusteltu. Jokaisen kuljettajan on syytä ottaa koulujen alku herätyksenä tarkastella omaa käyttäytymistä liikenteessä.

Suojatieonnettomuuksien seurauksien vakavuuden jalankulkijalle ratkaisee nopeus. Siinä kohdassa, missä 30 km/h nopeudella ajanut kuljettaja on sekunnin reaktioajan jälkeen saanut pysäytettyä autonsa, 40 km/h ajaneella on nopeutta vielä reilusti yli kolmekymppiä. Ero on valtava jalankulkijan turvallisuuden kannalta.

Tehokas tapa lisätä suojateiden turvallisuutta onkin laskea niitä edeltäviä nopeuksia. Se vähentää onnettomuuksia ja lieventää törmäysten seurauksia. Toimen vaikuttavuuden edellytys tietenkin on, että nopeusrajoituksia noudatetaan.

Aikuisilla on vastuu siitä, että lasten koulutie on turvallinen. Suojatiekäyttäytyminen, ajonopeuden madaltaminen ja keskittyminen liikenteeseen ovat turvallisen koulutien mahdollistamisessa A ja O. Erityisen tärkeitä nämä ovat autoilijoiden muistaa koulujen läheisyydessä.

Syytä on myös teroittaa yhtä lailla pyöräilijöiden ja sähköpotkulautailijoiden roolia liikenneturvallisuuden ylläpitäjänä.

Tarkkaamattomuus liikenteessä on valitettavan yleinen ilmiö, jonka kitkeminen on kaikkien etu. Yhä useamman autoilijan mutta myös jalankulkijoiden, lasten ja aikuisten, huomio on enemmän puhelimessa kuin liikenteessä. 

Meidän aikuisten on olennaista muistaa, että lasten tarkkaavaisuus liikenteessä herpaantuu hyvin helposti. Lapsi ei kykene hahmottamaan liikennettä samalla lailla kuin aikuinen.

Liikenneturva on aiempina vuosina kysynyt koululaisten kuulumisista koulutieltä. Kyselyssä nousi esille, että lapset toivoivat, että autoilijat hiljentäisivät vauhtia ja olisivat selkeitä vuorovaikutustilanteissa. Lapset harjoittelevat liikenteessä liikkumista ja tarvitsevat aikuisilta selkeitä signaaleja suojatiellä.

Varsinkin pienten lasten vanhemmille huoli lasten turvallisuudesta on enemmän kuin tuttua. Ei riitä, että lapset oppivat noudattamaan liikennevaloja. Yhtä tärkeää on opettaa lapsi katsomaan tuleeko autoja, ja että auto voi tulla ja tuleekin usein, vaikka valo on jalankulkijalle vihreä. Vielä vaikeampaa on ollut lapsille opettaa, että vaikka auto pysähtyy suojatielle, voi toisella kaistalla autoilijat vain painaa kaasua.

Liikenneturvan luvut kertovat sen, että asennemuutosta tarvitaan suojateillä, jotta ne olisivat nimensä veroisia. Liikenneturvallisuus syntyy yhteistyöllä.

Sari Sarkomaa

helsinkiläinen kansanedustaja

valtiovarainvaliokunnan jäsen

Julkaistu

Julkaistu Verkkouutisten blogissa 17.6.2023

Helsingin ydinkeskustan elinvoiman hiipuminen on monisyinen ongelma. Tilannetta ovat kärjistäneet epäonnistuneet liikenneratkaisut, jotka eivät ota huomioon keskustassa asuvia, asioivia, työskenteleviä eikä yrittäviä. Lisäksi keskustan saavutettavuutta heikentävät kantakaupungissa yhtaikaa käynnissä olevat useat liikennettä sumputtavat katuremontit. Palaute liikennejärjestelyjen toimimattomuudesta on syystäkin melkoista. Tilanne ei ole miellyttävä kenellekään, ei autoilijalle, julkkista liikennettä käyttävälle, pyöräilijälle eikä kävelijälle.

Sekasortoinen kaupunki karkottaa kivijalkaliikkeiden asiakkaita ja näivettää kantakaupungin liikkeiden sekä ravintoloiden liiketoimintaa. On ymmärrettävä, että yrittäjät tarvitsevat toimiakseen tavaratoimitukset ja esimerkiksi ravintoloiden jätteiden kuljetuksen on sujuttava. Ruuhkautumista aiheuttaa myös ajokaistan poisto Etelä- ja Pohjoisesplanadilta kevyen liikenteen tieltä. Tämä vaikeuttaa myös hälytysajoneuvojen liikkumista alueella. Lisäksi muutoin tervetulleet väliaikaiset terassit hankaloittavat paloautojen kulkemista, kun autot eivät mahdu väistämään hälytysajoneuvoja. Erottajan pelastusasemalta on vahvistettu, että paloautojen pitää hälytystehtävässä käyttää Esplanadin sijaan poikkeusreittiä. Vaihtoehtoiset reitit ovat nekin vähissä katuremonttien takia. Parhaillaan pelastuslaitos arvioi millaisia vaikutuksia tilanteella on vasteaikoihin. Pelastuslaitoksen ahdingon pitäisi viimeistään herättää Helsingin kaikki päättäjät korjaustoimiin.

Espan ruuhkat saavat monen reittiä arjessa käyttävän siirtyvän autosta pyöräilyyn tai muihin kulkuneuvoihin. Kaikki eivät voi niin tehdä. Keskustaan on päästävä sujuvasti myös autoilla. Paloautoa ei voi myöskään vaihtaa fillariin. Kaupungin on varmistettava, ettei ihmishenkiä vaaranneta eikä vaativaa pelastustyötä tekevien työtä vaikeuteta.

Elinvoimainen keskusta on monen tekijän summa, joka koostuu monipuolisesta kauppatarjonnasta ja kaupallisista palveluista, ravintoloista ja kahviloista, kulttuurikohteista, asunnoista ja työpaikoista. Pääkaupungin ydinkeskustan viihtyisyys ja saavutettavuus eri liikennemuodoilla on kaiken perusta.

Toukokuussa kaupunginhallituksessa kokoomusryhmän voimin esittämämme ja vasemmistovihreiden toimesta kumoon äänestämät ehdotukset Helsingin elinvoiman vahvistamiseksi on viisasta kaivaa esille ja viedä kaikkien poliittisten ryhmien kanssa yhdessä eteenpäin. Esitimme, että kaupunginhallitus ilmaisee vahvan huolensa ydinkeskustaa uhkaavasta näivettymisestä ja kehottaa kaupunginkansliaa sekä toimialoja edistämään ydinkeskustan vetovoimaa ja tukemaan toimitilojen ja liiketilojen korkeaa täyttöastetta. Esitimme, että ydinkeskustan keskeisiä kehityshankkeita kuten Eteläsataman alueen sekä Senaatintorin suurterassin toteuttamista edistetään.

On tärkeää, että kaupunkistrategiaamme mukaisesti huolehditaan eri hankkeiden liikenteellisten vaikutuksien arvioinnista ja varmistetaan ydinkeskustan saavutettavuus kaikilla kulkumuodoilla. Esitimme, että Esplanadien kavennukset puretaan niiltä osin kuin ne ovat rajoittaneet liikennettä tai vaarantavat pelastustoimen työtä.

Kävely-ympäristön kehittämisen voimavarat on suunnattava sen varmistamiseen, että nykyiset kävelykadut, jalkakäytävät ja puistot ovat viihtyisiä ja käytettäviä. Tämä tarkoittaa muun muassa Kaisaniemen puiston peruskorjauksen edistämistä, Töölönlahden puistoalueen viihtyisyyden lisäämistä muun muassa hanhien karkottamistoimilla ja keskustan huoltotunnelin käytön edistämistä. Maanalaisten ratkaisujen mahdollisuutta keskustan läpi suuntautuvan ajoneuvoliikenteen paineen keventämiseksi on viisasta edelleen selvittää. Epäonnistuneet liikenneratkaisut on korjattava ja Helsingin keskustan näivettymiselle on laitettava piste.

Elinvoimainen pääkaupunki kuuluu kaikille.

Sari Sarkomaa

helsinkiläinen kansanedustaja

Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja

Helsingin kaupunginhallituksen- ja valtuuston jäsen     

Julkaistu

Tänään vietetään maailman merien päivää. Se on YK:n teemapäivä, jonka tavoitteena on muistuttaa merien tärkeydestä koko maapallon ilmastolle ja elämälle.

Itämeri ja meren rannat ovat meidän helsinkiläisten suuri rikkaus ja rakkaus. Ikävä kyllä monista toimista huolimatta Itämeren tilanne on edelleen kaikkea muuta kuin hyvä. Ravinteiden liiallisesta määrästä aiheutuva rehevöityminen on Itämeren suurin ongelma, mutta myös monet muut asiat kuten roskaantuminen, öljy- ja kemikaalikuljetukset, luonnon köyhtyminen sekä ilmastonmuutos uhkaavat rakasta mertamme.

Olen purjehtinut perheeni kanssa kaikki kesälomat suvun kohta 40 vuotta vanhalla purjevene Piraijalla. Purjehtiessa oppii meren kunnioitusta ja näkee upean Itämeren luonnon läheltä. Merellä liikkuessa näkee ja kokee konkreettisesti Itämeren tilan.

Sinilevää Saaristomerellä heinäkuun lopulla. Kuva otettu s/y Piraijan kannelta. 

Rannoilta ajautuvat roskat ja mikromuovi ovat ikävä ja iso uhka merelle sekä sen eliöstölle. Tupakantumpit ovat yleisin roska Itämerellä ja sen rannoilla. Kaupunkiemme rannoilta löytyy keskimäärin 300 tumppia jokaista sataa metriä kohden. Tämä on järjetöntä kotimeremme ja luontomme myrkyttämistä. 

Tupakantumppi on maailman yleisin roska, joka ei häviä luonnosta eikä merestä koskaan. On arvioitu, että luontoon päätyy Suomessa yli kolme miljardia ja maailmassa 4,5 biljoonaa tumppia joka vuosi. Sateiden ja hulevesien myötä tumpit päätyvät kaduilta ja pihoilta vesistöihin ja mereen. Myrkyllisistä tupakantumpeista on monin tavoin haittaa luonnolle. 

Tupakantumppeja heitetään usein luontoon virheellisten olettamusten vuoksi. Moni luulee, että tupakantumpit seulotaan hulevesistä. Moni ei myöskään tiedä, että tupakantumppi on muovia, eikä maadu. Tumpit on tehty selluloosa-asetaatista, jonka hajoaminen mikromuovihiukkasiksi kestää vuosia. Mikromuovi ei katoa merestä ehkä koskaan. 

Monelle on yllättävä tieto myös se, että tupakantumppi on ympäristömyrkky. Maahan ja vesistöihin heitetystä tumpista leviää ympäristöön vaarallisia kemikaaleja, kuten kadiumia, arsenikkia ja lyijyä. Tupakan tumppiosaan voi imeytyä tupakasta runsaasti erilaista kemikaaleja, joista osa on suoraan ympäristölle vaarallisia. Tunnettuja karsinogeenejä eli syöpävaarallisia aineita tupakassa on kymmeniä.

Yhden tupakantumpin hajoaminen mikromuoviksi kestää keskimäärin puolitoista vuotta makeassa vedessä ja kolme vuotta merivedessä. Tumpin sisältämät myrkyt kulkeutuvat mikromuovihiukkasten mukana vesistöihin ja maaperään ja lopulta ravintoketjussa eläimiin ja ihmisiin. Järviin, jokiin tai meriin kulkeutuneet tumpit päätyvät helposti ruuaksi linnuille ja mereneläville, jotka voivat vahingoittua, jopa kuolla. Tupakantumpit eivät kuuluu luontoon eivätkä niiden myrkyt ruokalautasellemme.

Roskaaminen ylipäätään on niin yleistä, että kaupungissamme on tarve tehdä vaikuttavia toimia roskaamiseen kuriin saamiseksi.  

Työtä meremme pelastamiseksi ja puhtaiden rantojen turvaamiseksi on vielä tehtävänä paljon. Etenkin kesäisin harmittavat Helsinkiä piinaavat vanhojen sekaviemäreiden ylivuodot ja muista syistä mereen puhdistamattomana joutuvat vessavedet, jotka pitävät suljettuna osaa Helsingin uimarannoista. 

Suurin yksittäinen kansallinen tavoite on vähentää merkittävästi Saaristomeren suurimman ravinnelähteen eli maatalouden kuormaa. Lounais-Suomen siipikarja- ja sikatalouden ravinnevalumat ovat nousseet koko Itämeren alueella suurimpiin leviä ruokkivan fosforin lähteisiin ja Suomen suurimmaksi huolenaiheeksi Itämeren rehevöitymisessä. Saaristomeren maatalous on Suomen ainoa jäljellä oleva ns. hot spot -kohde Itämeren suojelukomissio HELCOMin nimeämien pahimpien kuormittajien listalla. Tavoitteena on oltava kestävällä tavalla toimiva orgaanisten lannoitteiden kiertotalousmarkkina. Tästä hyötyvät maatilat ja Saaristomeri sekä koko Itämeri. Puhtaamman kotimaisen ruuantuotannon edistäminen on tärkeää meille kaikille suomalaisille.

Tulevan hallituksen tehtävä on aikaansaada toimet, joilla käänne parempaan Saaristomeren ja koko Itämeren tilassa saadaan aikaiseksi. Vaikuttavammat toimet ovat välttämättömiä myös siksi, että ilmastonmuutos kasvattaa Itämeren vakavinta ympäristöongelmaa, rehevöitymistä usein eri tavoin.

Lisääntyvät sateet ja lumettomat talvet kasvattavat ravinnevalumia maalta. Suomen ympäristökeskuksen ennusteen mukaan ilmastonmuutos voi pahimmillaan kasvattaa fosforin huuhtoumaa Saaristomeren valuma-alueen pelloilta 50 prosenttia. Ilmastomuutos edellyttää tulevalta hallitukselta tehotoimia Itämeren pelastamiseksi. Monien hajasijoitettujen pienten hankkeiden sijaan toimia pitää suunnata suurimpiin ravinnekuormittajiin ja vaikuttavimpiin toimiin. 

Ilman ihmisen apua ja vastuullisia päätöksiä, ei Itämeren pelastaminen onnistu. Ihmisen on oltava Itämeren puolella. 

Hyvää maailman merien päivää.

Sari Sarkomaa

Helsinkiläisten kansanedustaja

kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja

Helsingin kaupunginhallituksen ja -valtuuston jäsen

Kuva on upeasta Björkön saaresta, jossa on keskellä järvi. Saari on Korppoon ulkosaaristossa.

Julkaistu

Julkaistu Muistilehden pääkirjoituksena 7.6.2023

Muistisairaus on kansansairaus, joka koskettaa tavalla tai toisella lähes jokaista suomalaista. Sairastuneen henkilön lisäksi muistisairaus muuttaa koko lähipiirin elämää. Sairauden edetessä avuntarve lisääntyy ja roolit arjessa muuttuvat niin parisuhteessa kuin perheen sisälläkin. Jo sairauden alkuvaiheessa on hyvä yhdessä pohtia myös tulevaisuutta sekä ratkaisuja, joilla turvataan arjen sujumista. Muistiliitto rakentaa muistiystävällistä Suomea, jossa muistisairas ja hänen läheisensä voivat elää hyvää elämää ja saavat tarvitsemansa tuen sekä palvelut.

Muistisairauksiin liittyvän tiedon hankkiminen ja vertaistuki ovat usein hyvä tapa selventää oman perheen tilannetta. Muistiluotsit ovat mainioita asiantuntija- ja tukikeskuksia, jotka tarjoavat tukea ja toimintaa muistisairaille ja heidän läheisilleen. Oman muistiyhdistyksen ja vapaaehtoistoimijoiden tarjoama vertaistuki on monelle ollut kaikkein tärkein avun ja tuen muoto. Odotukset uusille hyvinvointialueille ovat suuret. Muistisairaiden ja omaishoitajien palvelupolut on viisasta laittaa kuntoon. Kyse on myös kunnan järjestämistä palveluista, turvallisesta asumisesta ja mahdollisuudesta sairaudesta huolimatta elää omannäköistä elämää.

Erityisesti puolisostaan tai omaisestaan huolehtivien tilanne kaipaa kohennusta. Muistisairaiden läheisille pitää olla nykyistä paremmin saavutettavissa opastusta ja tietoa siitä, millaista ja mistä apua on saatavilla. Muistisairaasta omaisestaan huolehtivat venyvät usein taitoihin, joita ei välttämättä aiemmin ole tarvinnut osata. Arvokasta työtä tekevillä omaishoitajilla pitää olla aitoja mahdollisuuksia vapaapäiviin esimerkiksi palvelusetelin, kotiavustajapalvelun ja kiertävän perhehoitajan avulla.

Muistisairaan puolison pitää saada olla myös puoliso. Läheisen on tärkeää huomioida oma hyvinvointinsa ja tiedostaa, että sillä on vaikutusta myös sairastuneen henkilön hyvinvointiin ja arjen sujumiseen. Omien harrastusten jatkaminen ja yhteydenpito ystäviin tuovat vaihtelua arkeen. Liikunta edistää aivoterveyttä ja ylläpitää hyvää hoitotasapainoa. Liikkuminen on myös hyvä yhteinen harrastus. Arjen asioista selviytyminen sujuvoituu, kun liikkuu säännöllisesti. Liikkujat myös nukkuvat yönsä paremmin. Jotta liikkuminen olisi mielekästä, on hyvä liikkua tavalla, josta itse pitää. Liikunta tuo myös hyvän mielen.

Iloa kesään sinulle ja läheisillesi!

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja
Muistiliiton hallituksen 1. varapuheenjohtaja