Kategoria: Blogi

Hallituksen julkaisemassa rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanopäätöksessä todetaan, että selvitys vanhemmuuden kustannusten tasaamisen eri malleista ja niiden kustannuksista on tehty, ja että hallitus jatkaa arviointia vanhemmuuden kustannusten tasaamisesta työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Pelkkä asioiden selvittäminen ei riitä

Jo useaan hallitusohjelmaan sisältynyt vanhemmuuden kustannusten eri mallien jatkuva selvittäminen ei kuitenkaan riitä vaan nyt on löydettävä ja tehtävä ratkaisuja kustannusten oikeudenmukaiseksi jakamiseksi. Asia ei etene, jos jäädään odottamaan työmarkkinajärjestöjen toimia vaan hallituksen on oltava aloitteellinen, kannustettava työmarkkinajärjestöjä asiassa samalla tavalla kuin se kannusti maltilliseen työmarkkinaratkaisuun.

Työnantajien vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten jakaminen kohtelisi yrityksiä tasapuolisemmin ja loisi edellytyksiä kasvulle. Pk-yritykset uskaltaisivat nykyistä paremmin palkata uusia työntekijöitä, kun taloudellinen riski pienenisi. Kyse on ennen kaikkea yrittäjyyden edistämisestä.

Vanhemmuuden kustannuksista aiheutuva “äitiriski” näkyy naisvaltaisten yritysten kannattavuudessa. Kustannukset syövät kovalla tavalla naisvaltaisten alojen, kuten palvelu-, hoiva- ja hoitoalan yritysten kasvu- ja työllistämismahdollisuuksia. Näillä aloilla on suuret kasvumahdollisuudet ja me tarvitsemme naisvaltaisille aloille enemmän yrittäjyyttä ja työnantajia sekä myös lisää lapsia.

Yksi vauva maksaa äidin työnantajalle noin 12 000 euroa. Keskeisimmät kuluerät ovat raskaudesta johtuvat poissaolot, äitiyslomalla kertyvät lomarahat sekä sairaan lapsen hoitokulut. Kustannukset on joka tapauksessa jonkun maksettava ja tällä hetkellä se ”joku” on perhevapaita käyttävien naisten työnantajat.

Kyse on yrittäjyyden jarrusta ja siitä, että naisia palkkaavat yrittäjät ovat kilpailutilanteessa eriarvoisessa asemassa suhteessa miehiä palkkaaviin. Yrittäjien eläköitymisen myötä tarvitsemme uusia yrittäjiä enemmän kuin koskaan. Yrittäjyyden ja työllistämisen merkittävin jarru joutaa nyt romukoppaan.

Parempia tapoja vanhemmuuden kulujen tasaamiseen

Hyvä askel eteenpäin ”äitiriskin” kitkemisessä olisi kertakorvauksen maksaminen äidin työnantajalle, mikäli hän palaa saman työnantajan palvelukseen raskauden ja perhevapaiden jälkeen. Se korvaisi vaikeasti laskettavia tapauskohtaisia kustannuksia, kuten sijaisten rekrytointi ja perehdyttäminen.

Korvaus olisi toimiva ratkaisu vuosikymmenet keskustelussa olleen mittavan yhteiskunnallisen ongelman ratkaisemiseen. Nuorten naisten vaikeus päästä pysyvään työsuhteeseen kielii siitä, että ongelma on todellinen ja vakava.

Lisäksi kannatettavaa on itsenäinen vanhempainvakuutus, joka toisi selkeästi esiin sen, millaisia kustannuksia vanhempainetuuksista työnantajalle ja palkansaajalle tulee. Vakuutus mahdollistaa vanhemmuuden kustannusten jakamisen, mutta myös rahoitusosuuksien muutoksen kuten valtiovallan osuuden vahvistamisen.

Ei ole tätä vuosisataa, että ylläpidämme järjestelmiä, jotka suosivat miesten palkkaamista. Niin kauan kuin naisista aiheutuu enemmän kustannuksia työnantajalle kuin miehistä, jatkuu naisten syrjintä työmarkkinoilla. ”Äitiriskin” kitkemiseen on tehtävä konkreettisia päätöksiä vielä tämän vaalikauden aikana.

Sari Sarkomaa ja Lenita Toivakka

Käsittelemme eduskunnassa ensi vuoden valtion talousarviota epävarmassa taloustilanteessa. On lohdullista, että ainakin kolmesta asiasta voimme olla varmoja. Ensinnäkin, mitä tehokkaammin tasapainotamme talouttamme, sitä paremmin pärjäämme talouden tyrskyissä. Toiseksi, ilman työtä ja yrittäjyyttä ei ole hyvinvointia. Kaikkein tärkeintä on luoda edellytyksiä uusien työpaikkojen syntymiseen ja työn säilymiseen Suomessa. Kolmanneksi, toimet, joita teemme lasten ja perheiden hyvinvoinnin turvaamiseksi ovat kullanarvoisia.

Saimme tänään sovun eduskunnan valtiovarainvaliokunnan hallituspuolueiden ryhmien kesken ensi vuoden budjettiin eduskunnan tekemistä muutoksista. Olen tyytyväinen, että johtamani kunta- ja terveysjaoston näkemykset toteutuivat hyvin.

Yliopistolliseen lastentarhanopettajien lisäkoulutukseen suuntaamamme lisävoimavarat ovat todellinen helpotus Helsingille. Meillä on iso vaje lastentarhanopettajista ja päivähoitopaikoista. Huoli lastentarhanopettajapulan vaikutuksista esiopetukseen ja päivähoidon laatuun sekä sen kehittämiseen on ollut suuri. Päätöksellä halusimme myös vauhdittaa valmisteilla olevan päivähoitolain uudistamista varhaiskasvatuslaiksi. Valmistelutyö on tehtävä perusteellisesti, mutta ripeästi. Aikaa on jäätävä riittävälle keskustelulle, lain valmistelulle, kunnolliselle lausuntokierrokselle sekä eduskunnan käsittelylle.

Olemme eduskunnassa toistuvasti pelastaneet päihdeäitien palvelut kohdentamalla rahaa Ensi- ja turvakotien liiton päihdeongelmaisten äitien ja heidän perheidensä Pidä kiinni -hoitojärjestelmään. Näin sovimme tehtävän myös ensi vuoden budjetin osalta, koska eduskunnan toiveesta huolimatta sosiaali- ja terveysministeriö ei ollut tälläkään kertaa turvannut rahoitusta.

Suomessa syntyy vuosittain noin 650 alkoholin vaurioittamaa lasta. Odottavista äideistä kuudella prosentilla on arvioitu olevan päihderiippuvuus. Pelkästään Helsingin Naistenklinikalla synnyttää viikoittain 1-2 päihdeäitiä. Päihdeongelmaisten äitien erityishoito tuottaa mittavia inhimillisiä ja taloudellisia säästöjä. Äidin raskaudenaikaisen päihteidenkäytön aiheuttama sikiövaurio on pahimmillaan korjaamaton kehitysvamma, joka vaatii pysyvää ja kallista laitoshoitoa. Päihteetön vanhemmuus ja vauvaperheiden arki ovat asioita, joita pitää tukea.

Kävimme johtamassani valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaostossa tarkkaan läpi veteraanien kuntoutukseen suunnattuja voimavaroja ja kuntoutuksen toteutumista. Eduskunta teki kuluvan vuoden budjettiin mittavan lisäyksen, jotta määrärahat riittäisivät veteraanien laadukkaaseen kuntoutukseen. Nyt on arvioitu, että raha ei kustannusten nousun ja veteraanien ikääntymisen myötä ole riittävä. Siksi myös ensi vuodelle on lisättävä voimavaroja. On välttämätöntä, että veteraanien kotiin vietäviä palveluja lisätään, sillä veteraanien ikääntyessä tukipalveluiden tarve kasvaa. Edellytämme, että myös sotainvalideilla on vastaavanlaiset mahdollisuudet kotiin vietäviin palveluihin kuin veteraaneilla.

Sotaveteraanien uhraukset tämän maan puolustamiseksi ovat kunnioitettavia, mutta samalla mahdottomia korvata rahalla. On kuitenkin tärkeää, että jokainen veteraani saa itselleen tarpeidensa mukaista hoitoa. Se on samalla vähintä, mitä me voimme tehdä heidän hyväkseen.

Suomi säilytti itsenäisyytensä kovien uhrauksien seurauksena. On arvokasta, että voimme tänä vuonna juhlistaa itsenäistä isänmaata ja 96-vuotiaan Suomen taivalta.

Hyvää itsenäisyyspäivää.

Sari Sarkomaa
kansanedustaja (kok)
valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

Ympäröivä maailma muuttuu, mutta jäykkä ministeriörakenne on tiukasti paikallaan. Byrokraattinen omia rajoja vartioiva ministeriörakenne on uudistettava jatkuvasti muuttuvaa yhteiskuntaa palvelevaksi. Ajassa elävä valtiohallinto tulee olla ketterä ja kansalaislähtöinen.

Tämän päivän hallituksen keskeiset ratkaistavat asiat eivät ole vain yhden ministeriön, vaan ne ovat yhä useammin eri ministeriöiden rajapinnoilla olevia kysymyksiä. Tämä lisää vaatimuksia yhteistyölle ja joustavuudelle. Nykyisten ministeriöiden liiallinen erillisyys, siiloutuminen ja keskeisten prosessien pirstaleisuus ei palvele Suomen suuriin haasteisiin vastaamista. Tavoitteena pitää olla 12 ministeriön sijaan yksi valtioneuvostonvirasto.

Kun maalla on yksi hallitus, niin sillä pitää olla yksi ja yhtenäinen sitä palveleva organisaatio. Valtioneuvoston jäsenille tulee antaa suuremmat mahdollisuudet omistautua yhteistyössä ja kollegiona poliittisten kysymysten ratkaisemiseen. Yksi yhtenäinen valtioneuvostovirasto on askel eteenpäin parlamentarismin vahvistamisessa.

Valtionhallinnon uudistamisessa on monia positiivisia mahdollisuuksia. Yksi valtioneuvosto pakottaisi ministerit ja ministeriöt kokonaisvaltaiseen yhteistyöskentelyyn ja strategiseen johtamisotteeseen. Henkilöstön liikkuvuus olisi helpompaa, mikä on eriomainen asia oppivan organisaation ja työssä kehittymisen näkökulmasta. Näin henkilöstön osaaminen saataisiin parhaaseen mahdolliseen käyttöön.

Ruotsissa ministeriöt on yhdistetty yhdeksi viranomaiseksi vuodesta 1997 lähtien. Ruotsin uudistuksen tulokset ovat tutustumisen arvoisia. Ruotsalaisten omien arvioiden mukaan Ruotsin Regeringskansliet (RK) on helpommin hallituksen ohjattavissa tänä päivänä kuin ennen vuoden 1997 uudistusta. Henkilöstö on RK:n henkilöstöä, mikä tarkoittaa, että ministeriömuutoksissa työnantaja ei enää vaihdu. Uudistuksen tuoma yhtenäisyys ministeriöiden työympäristöissä, kuten IT-tuessa ja hallinnollisissa rutiineissa on yhtenäistänyt koko kokonaisuuden työskentelytapoja. Ministeriöjakoja on sujuvasti muokattavissa vastaamaan hallituksen tavoitteita. Mahdollisuudet kokonaisuuden näkökulmasta ohjata toimintaa ja resursseja tavalla, joka vastaa hallituksen prioriteetteja on ruotsalaisten arvion mukaan kasvanut.

Pääministeri Kataisen hallitusohjelmassa ja rakennepoliittisessa ohjelmassa on linjattu tavoitteet keskushallinnon yhdenmukaistamiseksi ja virtaviivaistamiseksi. Päämääränä on, että valtioneuvostosta muodostetaan yksi yhtenäisempi rakenteellinen kokonaisuus seuraavasta hallituskaudesta 2015 alkaen. Hallitus aikoo käynnistää parlamentaarisen komitean arvioimaan yhtenäisemmän valtioneuvostokokonaisuuden rakennetta ja ministeriöiden asemaa sen osana. Komitean työn määräaika on tammikuussa 2015. Komitealta pyydetään väliraportti syyskaudella 2014.

Kannustan hallitusta viemään uudistusta ripeästi eteenpäin. Valtioneuvoston kanslian yhteyteen perustetaan valtioneuvoston hallintoyksikkö, johon keskitetään vuonna 2015 ministeriöiden yhteisiä hallinto- ja palvelutoimintoja. Tämä on hyvä alku yhdelle yhtenäiselle valtioneuvostovirastolle.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja (kok)
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

Ihminen on mitä hän syö, mutta myös Suomi ja koko maapallomme on monin tavoin sellainen, mitä syömme. Ravinnon ketju muodostaa noin kolmanneksen kaikista kulutuksen ympäristövaikutuksista. On kaikkien etu, että terveellinen ja maukas lähiruoka päätyy ruokapöytiimme.

Olen eduskunnan lähiruokaverkoston perustajajäsen ja varapuheenjohtaja. Verkosto perustettiin rakkaudesta kotimaiseen ruokaan. Ja siksi, että haluamme vastata siihen tarpeeseen, että yhä useampi suomalainen haluaa lautaselleen luomua ja lähiruokaa. Pari vuotta vanhassa verkostossamme on eduskunnasta mukana eri puolueiden kansanedustajia.

Lähiruokasektorin kasvu vaatii pitkäjänteistä samansuuntaista toimintaa ja verkostoitumista. Verkostoitumisessa on tärkeää katsoa tulevaisuuteen yli hallinto-, toimija- ja toimialarajojen.

Meitä suomalaisen ruoan ystäviä oli myös hallitusneuvotteluissa iso joukko, ja nostimme ruokapolitiikan erikseen ensimmäistä kertaa hallitusohjelmatasolle. Jo oli aikakin. Onhan ruokasektori tulevaisuuden kasvuala, jolle perusteita antaa erityisesti vihreä talous. Kirjasimme pääministeri Kataisen hallitusohjelmaan, että kuluttajille luodaan paremmat mahdollisuudet saada tietoa ruoan alkuperästä ja tuotantotavasta. Ruokapolitiikan kärjeksi sovittiin luomun ja lähiruoan aseman vahvistaminen.

Tälle työlle antavat potkua hallituksen lähiruokaohjelma ja lähiruokasektorin kehittämistavoitteet (http://www.mmm.fi/attachments/lahiruoka/6GeZ7N4oG/LahiruokaohjelmaFI.pdf), joiden eteen on tehtävä urakalla töitä. Lähiruokaohjelman keskeisenä tavoitteena on kasvattaa lähiruoan osuutta julkisista hankinnoista parantamalla hankintaosaamista ja laadullisia kriteerejä. Hankinnoissa kokonaistaloudellisen edullisuuden ja laadun korostaminen hinnan sijaan sekä laatukriteereiden kehittäminen ovat keinoja helpottaa lähiruoan tietä julkisiin keittiöihin. Kriteereissä on tärkeä näkyä myös tuoreus, sesonginmukaisuus ja kestävä kulutus. Tavoitteena on myös kansallisen hankintalain kehittäminen. Lähiruuan valitseminen on vastuullisuutta. Sen käyttöä edistämällä edistämme samalla terveyttä, kotimaista työllisyyttä sekä yrittäjyyttä, ruokakulttuuriamme ja olemme ympäristöystävällisiä.

Juomakulttuuri on osa ruokakulttuuria ja meillä Suomessa olut ja sahti ovat perinteisesti kuuluneet ruokapöytiimme. Olut on kokenut uuden arvonnousun erityisesti kasvaneen lähiruokatrendin myötä. Lukuisat pienpanimot täydentävät käsityöläis- ja erikoisoluillaan suurempien panimoiden valikoimia. Juomavalikoimiamme ovat rikastuttaneet viime vuosina myös tilaviinit ja -liköörit, joiden valmistus on monipuolistanut maaseudun yritystoimintaa. Alkoholipolitiikkaa kehitettäessä on pohdittava keinoja, joilla voidaan tukea ja kehittää edelleen pienpanimo- ja tilaviinisektoriamme.

Lähiruuan tuotantoa on monipuolistettava, sen jalostusastetta on nostettava ja erityisesti on parannettava pienmuotoisen elintarvikejalostuksen ja myynnin mahdollisuuksia. Tässä tarvitaan niin lainsäädännön kuin neuvonnan keinoja. Yritykset tarvitsevat lisää elintarvikesäädäntöön liittyvää, yrityksen tarpeisiin räätälöityä neuvontaa. Julkisin varoin toteutettavat neuvontapalvelut on hyvä koota riittävän tehokkaiksi yhden luukun periaatteella toimiviksi kokonaisuuksiksi.

Tavoitteena on, että yrityksiin kohdistuva lainsäädäntö on selkeää ja tukee yritystoiminnan kokonaisvaltaista kehittymistä. Kansallista elintarvikelainsäädäntöä on kehitettävä siten, että EU:n sallimat joustot paikalliseen tuotantoon otetaan täysimääräisesti käyttöön.

On täysin kaupunkilaisjärjen vastaista, että pienissä yrityksissä vähäisiä resursseja joudutaan käyttämään kohtuuttomasti erilaisten normien ja byrokraattisten velvoitteiden täyttämiseen. Turhien normien ja käytäntöjen purkamistalkoot käynnistyivät eduskuntaryhmämme toimesta viime kesänä. On kaikkien etu, ettemme tarpeettomilla kielloilla tai käytännöillä kampita ja lannista yrittäjyyttä. Päinvastoin on vapautettava energiaa innovaatioiden ja uuden rakentamiseen. Eduskuntaryhmän aloittamat normienpurkutalkoot ovat tässä täsmätoimi. Ehdotukset ja ideat ovat tervetulleita.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
Eduskunnan lähiruokaverkoston varapuheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

Helsingin tulevaisuuden kannalta on iloinen asia, että lapsia syntyy jatkossa entistä enemmän. Oli tervetullutta, että ensi vuoden virkamiesbudjettiehdotukseen valtuustoryhmien toimesta tehdyistä muutoksista suurin oli varhaiskasvatuksen lisäraha. Tavoitteena on asettaa määrärahat sellaiselle tasolle, että niillä voidaan toimia koko vuosi, vaikka lapsimäärät kasvaisivatkin ennakoitua enemmän. Tervetullutta ja viisasta on, että lapsimäärän kasvu otetaan nyt todesta. Esitys on valmis valtuuston käsittelyyn.

Helsingissä on aikaisempina vuosina myöhennetty useiden suunniteltujen päiväkotien rakentamishankkeita. Tämä on johtanut päivähoidon ruuhkautumiseen ja siksi useilla alueilla päivähoidon toteuttaminen lähipalveluna on haasteellista. Lauttasaari ja Munkinseutu ovat vakavia esimerkkejä alueista, joissa on pitkään ollut krooninen pula uusista päiväkodeista.

Kun päiväkodit ovat tupaten täynnä, on kaupunki joutunut jatkuvasti etsimään kalliita korvaavia lisätiloja. Monien perheiden päivähoitomatka ja siten lasten hoitopäivät venyvät. Tilanne on kaikkien ja varsinkin lapsien kannalta epätarkoituksenmukainen. Päiväkotien rakennushankkeiden lykkäämisen tuomat ongelmat nousivat vahvasti esille viime valtuuskaudella ja silloin päätimme päivähoitopaikkojen lisäämisen vauhditustalkoista. Nyt on taas tarkistuksen paikka.

Varhaiskasvatuksen kolmen miljoonan euron lisäraha on tarkoitus käyttää lapsimääräennusteen korjaamiseen. Ensi vuonna varhaiskasvatuslautakunnassa tarkistettaisiin talousennusteiden yhteydessä neljä kertaa varhaiskasvatuksen piirissä olevien lasten lukumäärä. Jos lapsimäärä ja sitä seuraavat kustannukset ovat budjetoitua suuremmat, tekisi lautakunta lisämäärärahaesityksen valtuustolle. Vastaava lisämääräraha kohdistettaisiin leikkauksena keskushallinnon alalle. Kaupungin on aktiivisesti etsittävä tapoja rakentaa kustannustehokkaasti lapsiystävällisiä päiväkoteja. Tähän löytyy hyviä malleja naapurimaista.

Lisäksi päätettiin myös että yksityisen hoidon osuus voi kasvaa joustavasti kysynnän mukaan. Palveluita pitääkin kehittää kaupunkilaisten tarpeiden mukaan. Palveluiden kustannustehokas tuottaminen edellyttää, että mukana on laajemmat hartiat ja myös yksityiset palvelun tuottajat niin, että perheillä on valinnanmahdollisuuksia. Nämä päätökset olivat välttämättömiä, jotta helsinkiläisten perheiden päivähoito- ja varhaiskasvatuspalveluja voidaan kehittää pitkäjänteisesti lasten parhaaksi.

Ensi vuonna on tarkoitus aloittaa perhekeskuspilotti, jossa tavoitteena koota yhteen lapsiperheiden ennalta ehkäiseviä palveluita ja lisätä yhteistyötä kolmannen sektorin perhepalveluita tuottavien toimijoiden kanssa. Malli on monessa kunnassa menestyksekkäästi toiminnassa. Helsingin on syytä kiriä ja huolehtia, että perheet saavat ajoissa konkreettista apua ja tukea arkeen. Yhteistyössä järjestöjen kanssa on paljon käyttämätöntä potentiaalia ja se on nyt saatava käyttöön helsinkiläisten parhaaksi.

Tämän eduskuntakauden yksi tärkeimmistä uudistuksista on yli 40 vuotta vanhan päivähoitolain uudistaminen varhaiskasvatuslaiksi. Asiaa valmistelevan työryhmän työ on vielä kesken ja nyt on hyvä aika vaikuttaa. Työryhmän toiminta päättyy 28.2.2014 ja hallituksen esitys laista tulee eduskunnan käsittelyyn keväällä 2014. Olen aktiivisesti vaikuttamassa valmisteluun. On tärkeää, että mahdollisimman moni helsinkiläinen pääsee kertomaan näkemyksensä. Seuraava avoin keskustelutilaisuus PÄIVÄHOIDON UUDET TUULET – MIKÄ MUUTTUU? on eduskunnan kansalaisinfossa (Arkadiankatu 3) 5.11. klo 17-19. Keskustelutilaisuudessa on alustamassa ja keskustelemassa mm. Helsingin varhaiskasvatusviraston johtaja Satu Järvenkallas. Lämpimästi tervetuloa. Näkemykset ja ajatukset päivähoidosta, Helsingin ja Suomen asioista ovat tervetulleita (sari.sarkomaa@eduskunta.fi)

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja (kok)
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

STM on tänään julkaissut (Kuntainfo 7/2013: Päivähoitoikäisten lasten hampaiden harjaus ja ksylitolin käyttö) suosituksen päivähoitoikäisten hampaiden harjaamisesta ja ksylitolin käytöstä päiväkodeissa. Ksylitolia siis suositellaan! Asia lähti liikkeelle Helsingin kaupunkilaisjärjen ja terveydenhuollon asiantuntijoiden näkemyksen vastaisesta päätöksestä kieltää ksylitoli päiväkodeissaan.

Asiaa ihmetellessä tein sosiaali- ja terveysministeriölle kirjallisen kysymyksen ( KK 1049/2012) ja kannustin tekemään asiasta valtakunnalliset ohjeet. Ministeri lupasi valmisteluttaa ohjeet. Nyt ne on saatu. Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan Helsinki palauttaa pikavauhtia ksylitolit päiväkoteihin. Ja tiedottaa asiasta vanhempia ihan lähipäivinä.

Ksylitolipastillit on vuoden alusta kielletty Helsingin päiväkodeissa muilta kuin esikouluikäisiltä. Aiemmin vanhemmilla oli mahdollisuus ostaa pastillit, jotka päiväkodin henkilökunta jakoi lapsille. Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan jatkossa kaupunki maksaa pastillit.

Helsingin taipumus luoda erilaisia kieltoja pitäisi kitkeä. Päiväkotien toiminnasta pitää puhua enemmän vanhempien ja perheiden kanssa. Ei ole tätä päivää, että viranomaiset kieltävät lasten arjesta asioita, joita vanhemmat pitävät tärkeinä. Kannustan Helsinkiä kehittämään palveluita yhdessä kaupunkilaisten kanssa. Tavallisista asioista, kuten ksylitolin käytöstä, ei pitäisi tehdä vaikeampaa kuin ne ovat. Kyllä asia pitäisi hoitua kaupunkilaisjärjellä ilman viranomaisohjeitakin.

Kummallinen kielto on aiheuttanut paljon keskustelua eikä syyttä. Espoossa ja Vantaalla ksylitolipastilliasia toimii päiväkodeissa mainiosti. Helsinginkin terveydenhuollon ammattilaiset suosittelevat lapsille ksylitolin käyttöä aterioiden jälkeen. Pääkaupungin ksylitolikielto onkin syytä laittaa roskakoriin lopullisesti.

Tarvitsemme kannustusta perheille huolehtia lasten hampaista. Suomalaislasten suun terveys on heikentynyt. Lastemme hampaiden kunto on huonompi kuin muissa Pohjoismaissa. Iso ongelma on lasten hampaiden reikiintyminen. Syynä ovat erityisesti harjauksen laiminlyönti ja napostelu. Kieltojen sijaan tarvitsemme lisätoimia ja uusia keinoja, jotta heikkenevä suun terveys saadaan kuriin.

Sosiaali- ja terveysministeriön tänään julkaistussa kuntakirjeessä suositellaan päivähoitoikäisten lasten hampaiden säännöllistä päivittäistä harjaamista fluorihammastahnaa käyttäen. Huomiota kiinnitetään myös terveellisten elintapojen omaksumiseen päivähoidossa ja suositellaan makeisvapaata päivähoitoympäristöä sekä ksylitoliannoksen (1-2 pastillia / purukumityynyä) antamista päivähoidossa ruokailun jälkeen asiakkaalle maksutta.

Helsinki aikoo jatkossa maksaa ksylitolit. Näin ainakin tänään on uutisoitu. Toivon, ettei ministeriön maksuttomuussuositus johda siihen, että kunnat eivät löydä asiaan rahaa ja sitten ksylitolia ei voi päiväkodeissa jakaa. Päiväkodeissa on täysin mahdollista hoitaa ohjeistettuna ja monissa ihan ilman niitäkin ksylitolin hankinta niin, että vanhemmat asian hoitavat ja maksavat. Monia hyviä toimivia malleja löytyy maamme päiväkodeista. Kouluissakin hoidetaan luokkaretkiasiat ihan sujuvasti. Varmuudeksi siitä on Opetushallituksen ohje. Asioista ei pidä tehdä vaikeampia kuin ne ovat.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja (kok)
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

Kaikenikäisten suomalaisten liikkumattomuuden hinta yhteiskunnalle on korkea. Istuva elämäntapa lisää useita kansansairauksia ja ikääntymisestä aiheutuvia haasteita. Yhtä lailla vähäinen fyysinen aktiivisuus heikentää oppimistuloksia, lyhentää työuria, nakertaa työelämän tuottavuutta ja kilpailukykyämme sekä on yhteydessä terveys- ja hyvinvointieroihin.

Vaikka liikuntaa harrastettaisiin melko aktiivisesti vapaa-ajalla, muu osa päivästä on istumista päiväkodeista, kouluista, työpaikoista ikäihmisten arkeen asti. Jo päivähoidossa lapset ovat paikallaan 60 prosenttia, kun työikäisillä aikuisilla vastaava luku on 80 prosenttia. Suomalaisten terveyden ja toimintakyvyn kannalta on huutava tarve fyysisen aktiivisuuden lisäämiselle.

Lapsista ja nuorista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi vain puolet. Jo alle kolmivuotiaiden fyysinen aktiivisuus on riittämätöntä. Tutkimukset osoittavat elämäntavan urautuvan jo tässä vaiheessa ja liikkumaton elämäntapa vaikuttaa olevan erityisen pysyvää. Toivoa herättävää on, että tuore kouluterveyskysely osoittaa nuorten liikkumisen lisääntyneen.

Valtiontalouden kestävyysvajetta umpeen kurovaa rakennepakettia valmisteltaessa meillä ei ole varaa ohittaa liikunnan kustannustehokasta vaikutusta ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Eduskunta on vuoden 2012 valtion talousarviomietinnössään painottanut, että merkittäviä kansantaloudellisia säästöjä voidaan saada aikaan terveyttä edistävillä toimilla ja nosti esille erityisesti liikunnan. Mietinnössä muistutimme liikunnan lisäämisen tavoitteesta kaikkien hallinnonalojen toiminnassa.

Kiritän ministereitä kilvan keksimään keinoja saada suomalaiset liikkeelle. On syytä miettiä, miten asioita voi samalla rahalla tehdä eri tavalla. Viisasta on myös kohdentaa sovittujen kehyksien sisällä voimavaroja uudelleen liikuntaa edistäviin toimiin. Nämä ehdotukset on syytä sisällyttää rakennepaketin linjauksiin. Tuoreet valtakunnalliset linjaukset terveyttä edistävään liikuntaan 2020 (STM: julkaisuja 2013: 10) antaa valmisteluun vahvan tuen. Kyse on nyt asenteesta, otetaanko liikunnan merkitys tosissaan.

Työtä on tehtävä joka kunnassa. Helsinki on näyttänyt esimerkkiä nostamalla kaupungin strategian kärkitavoitteeksi liikunnan edistämisen. Toimia voi tehdä paljon ilman lisärahaa. Joka kuntaan on luotavissa ikäihmisten liikuntakaveritoiminta yhteistyöllä seurakuntien ja kolmannen sektorin kanssa. Näin liikuntaa saa vapaaehtoinen ja yksin asuva vanhus, joka ei ilman kaveria liikkuisi.Joka työpaikassa voidaan vähentää työpäivän aikaista istumista ja aktivoida liikuntaa harrastamattomia työntekijöitä matalan kynnyksen liikuntaryhmillä. Tutkimukset osoittavat, että työpaikkaliikuntaan sijoitettu panostus tulee 1,5–5,5-kertaisena takaisin.

Terveydenhuollon henkilöstön antaman liikuntaneuvonnan määrää on mahdollista lisätä kunta- tai kuntayhtymäkohtaisella liikuntaneuvonnan koulutuksella, jota tuetaan verkkosivuilla ja muulla materiaalilla. Koulupäivien liikunnallistamisen keinot on syytä ottaa joka kouluun. Yksi pidempi välitunti ja oppilaista koulutetut välituntiliikuttajat on toimiva malli. Ja miksi liikunnasta ei voi antaa läksyjä kuten muistakin oppiaineista? Koululiikunnan lisäämisen rinnalla kouluissa ja oppilaitoksessa on fiksua pitää terveysliikuntatuokioita, joissa ei tarvita liikuntavarusteita. Oppilaat voivat olla järjestäjiä ja ideoijia.

Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön kokeilu toimii varmasti joka oppilaitoksessa. Siinä opiskelijoille, joilla haasteena on ollut liikkumattomuus, ylipainoisuus tai yksinäisyys yhdistettynä lieviin masennusoireisiin on annettu ns. resepti liikkumaan yhdessä muiden nuorten kanssa. Ammattikorkeakoulujen tulevissa toimilupien kriteereissä voisi olla ehtona, että liikuntapalvelut ovat kunnossa.

Taukojumppa on hyvä itse kullekin, tekee sitten mitä työtä tahansa. Tuttuja tapoja ja rutiineja on vaikea muuttaa, mutta mahdotonta se ei kuitenkaan ole. Liikunnan lisääminen on asia, jossa jokainen meistä voi tehdä jotain. Talous ja hyvinvointitalkoisiin voi lähteä lisäämällä omaa liikuntaa ja huolehtia oman perheen sekä lähipiirin liikunnasta.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

Terveysasemille jonotetaan viikkoja, kolmannes suomalaisista odottaa vähintään viisi viikkoa. Pitkät jonot terveysasemille ja sote-uudistuksen takkuaminen innoittivat katselemaan, josko naapurista löytyisi esimerkkiä terveydenhuoltomme uudistamiseen. Kävimme aloitteestani johtamani eduskunnan valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston kanssa tutustumassa Ruotsin perusterveydenhuoltouudistukseen keväällä 2012.

Ruotsissa on käytössä niin sanotut Vård val ja Fritt val -lainsäädännöt, joiden tavoitteena siirtyä järjestelmäkeskeisyydestä ihmiskeskeisyyteen. Potilas voi vapaasti valita vakituisen lääkärin tai terveyskeskuksen. Palveluntarjoajat, jotka täyttävät asetetut laatu- ja muut vaatimukset, voivat tarjota palveluja, mutta valinta on aina potilaalla. Järjestelmän toimivuuden turvaa se, että toimijoiden lainmukaisuutta ja laatua seurataan sekä valvotaan tarkasti.

Olennaista on myös, että palveluntuottajalle maksettava korvaus seuraa potilaan mukana. Korvausjärjestelmä ei myöskään erottele yksityistä ja julkista sektoria, vaan ne toimivat tasavertaisina palvelujen tuottajina.

Uudistuksen myötä perusterveydenhuollossa ja hoiva-alalla on saatu samalla rahalla enemmän. Palveluntuottajia kannustetaan hoitamaan potilas mahdollisimman korkealaatuisesti ja ehkäisevää työotetta käyttäen. Tuottavuus on kasvanut samalla, kun hoitoon pääsy, hoidon laatu ja ihmisten tyytyväisyys ovat parantuneet. Esimerkiksi potilasvalitukset ovat vähentyneet ja yksikköjen aukioloajat ovat laajentuneet. Myös uusia alan palveluyrityksiä kuten terveysasemia on syntynyt runsaasti.

Ruotsin raha seuraa potilasta malli vakuutti. Mallin painavin perustelu on se, että se on lisännyt hoitoon pääsyn tasa-arvoa. Ruotsissa 93 % hoitoa tarvitsevista pääsee lääkärille viikon sisällä.

Ero on suuri Suomeen verrattuna. Meillä perusterveydenhuollon kehittäminen on jumittunut jatkuviin erilaisiin hankkeisiin. Pitkät odotusajat terveysasemille ovat ikävä kyllä tuttuja myös meille helsinkiläisille. Hoitojonot, potilaiden pallottelu ja kasvavat terveyserot tulevat kalliiksi niin taloudellisesti kuin inhimillisestikin. Siihen meillä ei ole varaa.

Ehdotimmekin kansanedustaja Anne-Mari Virolaisen kanssa (HS 16.6), että sote-uudistusta valmistelevan työryhmän pitäisi ottaa selvitykseen Ruotsin lainsäädäntöjen soveltaminen. Viimeistään nyt on tähän ehdotukseen tartuttava. Vastaavaa mallia on ehdottanut myös Terveyden - ja hyvinvoinninlaitos (THL) omilla muokkauksillaan. Raha seuraa potilasta - malli on saanut tukea myös useilta muilta tahoilta. Ruotsin malli ei ole täydellinen, mutta siitä on mahdollista muokata toimiva malli Suomeen.

On tunnistettava vakava tosiasia, että työn alla oleva sote-uudistus alkaa vaikuttaa aikaisintaan vuonna 2017. Ja nähtävä se, että se ei yksin riitä perusterveydenhuollon ongelmien korjaamiseen, ei vaikka sen valuvikoja varmasti vielä monin tavoin korjataan. Raha seuraa potilasta - mallista on mahdollista rakentaa se puuttuva elementti, jolla perusterveydenhuolto saadaan toimimaan, terveysasemien hoitojonot purettua sekä painopiste ennaltaehkäisyn vahvistamiseen.

Ruotsin mallin parhaiden palojen tuominen Suomeen on sovittava pian työnsä aloittavan terveydenhuollon rahoitusta selvittävän laaja-alaisen työryhmän toimeksiantoon. Liikkeelle on hyvä lähteä asteittain ja mahdollisesti kokeiluilla. Olen ehdottanut, että uutta Suomen mallia kokeiltaisiin Helsingissä ja muualla Metropolialueella.

Sote-uudistus on kokonaisuudessaan toteutettava niin, että erikoissairaanhoidon osalta pääsemme ratkaisuun, joka rakentuu siihen hyvään työhön, jota Hus- alueella on tehty. Suomalaisten hyvän arjen kannalta on olennaista, että sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisesta tehdään kuntien kuulemisen jälkeen ripeästi päätökset.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta ja terveysjaoston puheenjohtaja

”Missäs duunissa miehesi nyt olikaan, kun hän voi jäädä kotiin?"

Kysymyksen esitti kollegani, jonka kanssa olen tehnyt vuosikaudet yhteistyötä tasa-arvoasioissa. Myös toinen ystäväni jakoi perhevapaan puolisonsa kanssa. Hänen työnantajansa sanoi, että sovitaanko, ettei kerrota asiakkaille sinun äitiyslomasi lyhyyttä. Ettei yrityksemme imago kovene. Niinpä niin.

Tutkimukset osoittavat, että asenteiden tasolla olemme yksimielisiä tasa-arvoisen vanhemmuuden tarpeellisuudesta. Käytännössä tilanne onkin erilainen. Lakisääteiset perhevapaat isäkuukautta lukuun ottamatta koetaan useimmilla työpaikoilla ja monissa perheissä edelleen naisten asiaksi. Äidit käyttävät kaikista perhevapaista edelleen yli 90 prosenttia.

On jopa epäselvää, onko joka työpaikalla ja kaikissa perheissä tieto siitä, että perhevapaat on säädetty äitiysrahakautta ja isäkuukautta lukuun ottamatta molempien vanhempien käytettäväksi perheen valintojen mukaan. Silti vain harva suomalainen isä uskaltautuu isäkuukauden lisäksi käyttämään muita vanhempainvapaita. Vain pari prosenttia isistä käyttää perhevapaata yli kaksi kuukautta. Lisäksi sairasta lasta jää kotiin hoitamaan useimmiten äiti. Onneksi sentään isyysvapaata käyttää yhä useampi isä.

Hälyttävää on se, että isiä tasa-arvoiseen vanhemmuuteen innostamaan tarkoitettu isäkuukausi on lyhentänyt isien keskimääräisesti käyttämiä vanhempainrahapäiviä. Isät käyttävät ainoastaan ja vain sen osan vanhempainvapaasta, joka heille on kiintiöity.

Asia on taas ajankohtainen, kun hallitus valmistelee esitystä kotihoidontuen jakamisesta molempien vanhempien kesken. Iso osa perheistä käyttää tukea alle vuoden, joten jakamisvaade ei heitä koskisi. Varsin moni asia uudistuksesta on auki, kuten yksinhuoltajien tilanne. On hyvä, että hallitus on luvannut uudistaa kokonaisuutena kotihoidon- ja yksityisenhoidon tukea sekä päivähoitoa ja tehdä kokonaisuudesta nykyistä joustavamman. Olennaista on, että jokainen perhe löytäisi itselleen sopivan vaihtoehdon.

On kaikkien etu ja etenkin lapsien, että löydämme tapoja, joilla edistetään vanhemmuuden jakamista. Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan isät ovat stressaantuneita, koska työnantajat eivät koe isiä vanhempina ja suhtautuvat isyyteen liittyviin joustoihin usein negatiivisesti. Työpaikoilla on selvästi tarvetta asennemuutokseen. Isät on nähtävä vanhempina siinä missä äiditkin.

Ydinkysymys onkin, mistä saisimme isille rohkeutta jakaa vanhemmuutta? Isän aseman ja naisten työmarkkina-aseman vahvistaminen, tasa-arvoisen vanhemmuuden edistäminen sekä etenkin lapsen oikeus molempiin vanhempiin puoltavat isien roolin vahvistamista. Tämän ratkaisemiseksi tarvitsemme ja toivottavasti myös löydämme muitakin keinoja kuin kiintiöt.

Hallituksen on tuotava kotihoidontuen uudistusesityksen kanssa eduskuntaan esitys, joilla tasataan vanhemmuuden kustannuksia. Pelkästään isiä kannustamalla ei poisteta kaikkia äitiydestä aiheutuvia kustannuksia. Niin kauan kun äidistä aiheutuu enemmän kustannuksia kuin isästä, jatkuu naisten syrjintä työmarkkinoilla.

Hyvä askel eteenpäin ”äitiriskin” kitkemisessä olisi kertakorvauksen maksaminen äidin työnantajalle, mikäli äiti palaa saman työnantajan palvelukseen raskauden ja perhevapaiden jälkeen. Kertakorvaus korvaisi vaikeasti laskettavia kustannuksia, kuten sijaisten rekrytointi ja perehdyttäminen. Näitä kustannuksia on mahdoton määritellä tarkasti ja ne vaihtelevat tapauskohtaisesti.

Kertakorvauksen lisäksi on jatkossa luotava tapa tasata muut kustannukset, kuten äitiysloman ajalta täyden palkan aiheuttamat kustannukset sekä äitiys- ja vanhempainvapaan aikana kertyneen lomaoikeuden tuomat kustannukset, joita ei vielä korvata. Nämä kustannukset ovat työnantajalle sitä suurempia, mitä parempi palkka äitiyslomalle jääneelle työntekijällä on.

Tällä hetkellä vanhempainetuudet maksetaan sairausvakuutuksen kautta. Vanhemmuus ei kuitenkaan ole sairaus ja vanhempainetuudet myös määräytyvät eri tavalla kuin sairauspäivärahat. Itsenäinen vanhempainvakuutus toisi selkeästi esiin sen, millaisia kustannuksia vanhempainetuuksista työnantajalle ja palkansaajalle tulee. Vanhempainvakuutus mahdollistaa vanhemmuuden kustannusten jakamisen, mutta myös rahoitusosuuksien muutoksen, kuten valtiovallan osuuden vahvistamisen.

Viisas työnantaja ottaa käyttöön tasa-arvoisen johtamiskulttuurin, johon kuuluvat kannustava ja tasavertainen suhtautuminen sekä miesten että naisten työuriin ja perhevapaisiin. Fiksu työnantaja huolehtii, ettei perhevapaista ole turhaa haittaa urakehitykselle käyttää niitä sitten isä tai äiti.

Suomessa syntyy vuosittain noin 650 alkoholin vaurioittamaa lasta. Odottavista äideistä kuudella prosentilla on arvioitu olevan päihderiippuvuus. Pelkästään Helsingin Naistenklinikalla synnyttää viikoittain 1-2 päihdeäitiä.

Päihdeongelmaisten äitien erityishoito tuottaa mittavia inhimillisiä ja taloudellisia säästöjä. Äidin raskaudenaikaisen päihteidenkäytön aiheuttama sikiövaurio on pahimmillaan korjaamaton kehitysvamma, joka vaatii pysyvää ja kallista laitoshoitoa. Sikiön suojelu ja vauvan hyvinvointi ovat ensisijaista.

Olemme eduskunnassa pelastaneet jo neljänä peräkkäisenä vuontena päihdeäitien palvelut kohdentamalla lisärahaa Ensi- ja turvakotien liiton valtakunnalliseen päihdeongelmaisten äitien ja heidän perheidensä Pidä kiinni -hoitojärjestelmän turvaamiseen. Hoitomallin perusajatus on äitiyden ja vanhemmuuden vahvistaminen samanaikaisesti päihdekuntoutuksen kanssa. Pidä kiinni –järjestelmän toiminta on ollut tuloksellista, sillä kaksi kolmasosaa ensikodeissa ja kolme neljäsosaa avopalveluissa olleista äideistä kuntoutuu niin hyvin, että lapsen huostaanottoa ei tarvita.

Päihdeäitien palvelut ovat taas vaarassa, koska ensi vuoden budjettiesityksessä ei ole vieläkään päihdeäitien palveluille suoraan menevää rahaa. Tämä siitä huolimatta, että eduskunta on lisännyt jo neljä kertaa rahat ja edellyttänyt, että hallitus laittaa asian kuntoon.

Eduskunta linjasi tämän vuoden budjettimietinnössä: rahoitus on kuitenkin saatava vakaalle pohjalle jo ennen erityisvastuualueiden toiminnan käynnistymistä. On siksi välttämätöntä, että sosiaali- ja terveysministeriö ottaa rahoitustarpeen huomioon jo valmistellessaan vuoden 2014 talousarvioesitystä.

Valtiovarainvaliokunnassa saamamme selvityksen mukaan päihdeäitien kuntoutustoimintaa ei pystytä jatkamaan ilman pysyvää perusrahoitusta. Hallitusohjelman mukaan ns. erityisvastuualueille keskitetään vaativan hoidon kehittäminen ja järjestäminen. Tarkoitus on, että myös päihdeäitien hoidon järjestäminen siirrettäisiin ns. ERVA-alueiden vastuulle. Ennen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen toteutumista Pidä kiinni -hoitojärjestelmän lisärahoitukselle on selvät perusteet.

Päihdeäitien hoidossa on kyse fiksusta investoinnista ennaltaehkäiseviin palveluihin, jotka huonosti hoidettuna aiheuttavat mittavia kuluja huostaanottojen ja vaurioituneiden lasten tarvitsemien palveluiden muodossa inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan. Päihteetön vanhemmuus ja vauvaperheiden arki on asioita, joita kannattaa tukea.

Tottelemattomuus eduskunnan kantaa kohtaan on asia, josta on syytä käydä keskustelut valtiovarainvaliokunnan ja valtiovarainministerin kanssa. Päihdeäitien rahoitukselle on nyt löydettävä yhdessä kestävä ratkaisu.

Valtiovarainvaliokunta käy huolella budjetin läpi. Siellä nostetaan tiukalla seulalla kannanotot, jotka hallituksen on otettava tosissaan. Kyse ei ole budjetin paisuttamisesta vaan asioiden priorisoimisesta sovittujen kehyksien sisällä.

Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan myös päihdeäitien mahdollista pakkohoitoa. Hoidon marssijärjestys on kuitenkin oltava selvä: Tahdonvastaisen hoidon kehittämisestä ei voi hyvällä omallatunnolla puhua, ennen kuin vapaaehtoinen hoito on saatavilla.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja