Kategoria: Blogi

Helsingin ja sen kaupunginosien ongelma on pienten liikkeiden väheneminen. Ilman pikkuliikkeitä ja kahviloita kaupunkikulttuurimme kuihtuu, ja alueista tulee tylsiä ja kasvottomia. Pienet putiikit ja kahvilat sekä lähipalvelut tekevät asuinalueista persoonallisia, viihtyisiä ja vetovoimaisia asua ja elää.

Helsingin Yrittäjät järjestävät tänään alkaneen Poikkea Putiikissa -kampanjaviikon 9.–14.9.

Kampanja on kivijalkayritysten tempaus, jolla kaupunkilaisia ja matkailijoita herätellään löytämään kivijalassa olevat erinomaista palvelua ja yksilöllisiä tuotteita tarjoavat kaupat ja palveluyritykset. Kun minua pyydettiin mukaan, lähdin ilomielin Poikkea Putiikissa -kampanjan yhdeksi suojelijaksi.

Kampanjaviikon aikana järjestetään tapahtumia ympäri kaupunkia, joka päivä eri kaupunginosassa. Käy kurkkaamassa sivuilta www.poikkeaputiikissa.fi lisää tietoa tempauksesta!Klikkaa ja katso mitä kaikkea on tulossa. Ja mitä omalla alueellasi on. Viikko on hyvä mahdollisuus tutustua kotikaupunkiin ja sen eri alueisiin. Lisätietoa kampanjan tapahtumista löytyy osoitteesta http://www.poikkeaputiikissa.fi/tapahtumat/

Yrittäjien organisoima Poikkea Putiikissa -kampanjan avaustilaisuudessa muutama vuosi sitten oli yrittäjiä tapaamassa meidän muutaman kansanedustajan lisäksi kaupungin virkamies. Jo ensitapaamisella löytyi monta asiaa, jotka muuttamalla – siis ilman lainmuutosta tai lisärahaa vain toisin tekemällä – helpottivat yrittäjän työtä ja arkea. Tässä on monella Helsingin virastolla ja virkamiehelläkin mietittävää.

Normitalkoot on aloitettu myös pääministeri Kataisen hallituksen voimin. Haluamme perata vuosien saatossa säädettyjen lakien ja säädösten kokonaisuuden. Ja kitkeä pois turhat ja epätarkoituksenmukaiset säädökset. Kutsumme eduskuntaryhmämme puheenjohtaja Petteri Orpon johdolla lähiviikkoina yrittäjiä kertomaan ryhmällemme käytännön kokemuksia ja ehdotuksia siitä, miten yritysten byrokratiataakkaa voitaisiin raivata yrittäjyyden ja kasvumahdollisuuksien tieltä. Ajatukset ja palaute ovat tervetulleita.

Monet meistä arvostavat lähellä olevia palveluja. Pelkkä myönteinen asenne ei auta vaan tarvitaan tekoja. Jokainen meistä voi itse vaikuttaa pienten kauppojen elinvoimaisuuteen suosimalla niitä ostospaikkoina. Palkaksi saa ystävällisen palvelun ja yksilöllisiä tuotteita sekä elävän kaupungin. Yrittäjyys on asia, jonka edistäminen on elintärkeää. Se tuo työtä ja hyvinvointia meille kaikille.

Putiikkiin voi pistäytyä ja vain katsella. On myös tärkeä tiedostaa, että pienikin ostos on yrittäjän päivän työssä tärkeä. Jos haluamaasi tuotetta ei löydy, usein sen saa pyynnöstä tilattua. Hyvin pohdittu, sopiva ja laadukas tuote on kestävää kehitystä ja fiksua kulutusta.

Kotikulmillani Munkkiniemessä on upeita pieniä kahviloita ja kauppoja. Yksi lempikaupoistani on kukkakauppa Laurent, joka sijaitsee kotikorttelissani. Pelkästään kauppaan pistäytymällä saa hyvän mielen.

Lempikauppoihini kuuluu myös Munkkiniemen herkku- ja ruokakauppa Mumu, jossa myydään lähi- ja luomuruokaa. Lähinurkillani oleva Kemikalio Helmi ja lähikahvilat ovat myös ehdottomia suosikkejani. Karkkipäivän sijaan lapseni valitsevat mieluiten herkuttelun lähikahvilan itseleivotulla pullalla. Ilman lähisuutaria en tulisi toimeen ja Raikan Raudasta saa kaiken minkä tarvitsee. Munkkiniemen lukuisiin kauppoihin ja palveluihin kannattaa tulla tutustumaan vähän kauempaakin, varsinkin, kun paikalle pääsee mukavasti nelosen ratikalla.

Kampanja on myös hyvä muistutus yrittäjyyden merkityksestä meille kaikille suomalaisille. Suomi tarvitsee yrittäjiä ja kaikenkokoisia yrityksiä. Menestyvät yrittäjät työllistävät, ja verotuloilla rahoitetaan hyvinvointipalvelut.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta ja terveysjaoston puheenjohtaja

On täysin kaupunkilaisjärjen vastaista, että pienissä yrityksissä vähäisiä resursseja joudutaan käyttämään kohtuuttomasti erilaisten normien ja byrokraattisten velvoitteiden täyttämiseen. Turhien, turhauttavien normien ja käytäntöjen purkamistalkoot käynnistyivät eduskuntaryhmämme voimin elokuussa Lappeenrannassa kesäkokouksessa.

Haluamme perata vuosien saatossa säädettyjen lakien ja säädösten kokonaisuuden. Ja kitkeä pois turhat ja epätarkoituksenmukaiset säädökset. Kutsumme eduskuntaryhmän puheenjohtaja Petteri Orpon johdolla lähiviikkoina yrittäjiä kertomaan ryhmällemme käytännön kokemuksia ja ehdotuksia siitä, miten yritysten byrokratiataakkaa voitaisiin raivata yrittäjyyden ja kasvumahdollisuuksien tieltä.

Haastan ylipormestari Jussi Pajusen ja oman kotikaupunkini mukaan talkoisiin tekemään Helsingistä entistäkin yrittäjäystävällisempää ja kannustavampaa paikkaa yrittää. Ja kitkemään pois turhaa byrokratiaa sekä tekemään toiminnoista yrittäjyyttä edistävää. Ettei turhilla ja tarpeettomilla kielloilla tai käytännöillä kampiteta ja lannisteta yrittäjyyttä. Toivotan kaupungin yrittäjät lämpimästi tervetulleeksi tuomaan ehdotuksiaan eduskuntaryhmämme talkoisiin.

Yrittäjien organisoima Poikkea putiikissa- kampanjan avaustilaisuudessa muutama vuosi sitten oli yrittäjiä tapaamassa meidän muutaman kansanedustajan lisäksi kaupungin virkamies. Jo ensitapaamisella löytyi monta asiaa, jotka muuttamalla - siis ilman lainmuutosta tai lisärahaa vain toisin tekemällä - helpottivat yrittäjän työtä ja arkea. Se on tietenkin koko Helsingin ja Suomen etu. Normitalkoot on aloitettu myös pääministeri Kataisen hallituksen voimin. Eilen pääministerin eduskunnalle esittelemässä rakennepaketissa tavoitellaan säätelyn vähentämistä eri hallinnonaloilla. Tätäkin Työtä tehdään yhdessä kuntien, yrittäjien ja eri toimijatahojen kanssa.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana syntyneistä 120 000 uudesta työpaikasta 110 000 on syntynyt pk-sektorille. Pk-yrittäjien ääntä on kuunneltava tarkemmin, sillä uudet työpaikat syntyvät pääasiassa maamme pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Näiden yritysten rooli Suomelle ja suomalaisten hyvinvoinnille on aivan keskeinen.

Sari Sarkomaa
kansanedustaja

28.8.2013 Blogi Verkkouutisissa

On niukkojen voimavarojen hukkausta, että SDP:n opetusministerit kerta toisensa jälkeen kaivavat esille oppivelvollisuuden venyttämispuheet, jotka aina epäkelpona kuopataan. Niin on viisainta tehdä nytkin ministeri Kiurun ehdotukselle nuorten pakkovuodesta peruskoulun jälkeen. Ehdotus on monin tavoin epäkelpo ja jopa haitallinen lääke syrjäytymisvaarassa oleville nuorille.

Pakko ei poista syitä, joiden takia oppimiskyvyssä tai motivaatiossa on puutteita, tai estä sitä, että peruskoulusta pinnataan tai opinnot keskeytetään. Eikä myöskään sitä, että ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja on lisäyksistä huolimatta Helsingissä ja muualla Uudellamaalla liian vähän.

Oppivelvollisuuden pidentämisestä puhutaan ikään kuin tavoite turvata jokaiselle nuorelle peruskoulun jälkeen olisi uusi lisä hallituksen politiikkaan. Tosiasiassa hallitus on jo sitoutunut koulutustakuuseen ja sen onnistumiseen on nyt keskityttävä. Pääministeri Kataisen hallituksen keskeinen tavoite on, ettei yksikään nuori syrjäytyisi ja että jokainen peruskoulun päättävä nuori suorittaisi vähintään toisen asteen tutkinnon.

Oppivelvollisuusiän nostoa ei edes harkittu otettavan hallitusohjelmaan, koska se olisi kova, mekaaninen ja lyhytnäköinen keino. Pahimmillaan oppivelvollisuusiän pitkittäminen vain siirtäisi ongelmia tai syventää niitä tuomatta itse asiaan ratkaisua. Nuorten syrjäytymiseen johtaneet seikat ovat hyvin erilaisia ja siksi tarvitaan räätälöityä ohjausta ja tukea peruskoulun jälkeisten erilaisten opiskelumahdollisuuksien tueksi.

Pakkovuosi on täysin päinvastaista sille, mitä hallitusohjelmassa on luvattu tavoitella. Koulutustakuun tarkoitus ei ole säilöä eikä sulloa nuoria pakolla vuodeksi johonkin oppilaitokseen. Sekään ei pelkästään riitä, että kaikille nuorille voidaan tarjota koulutuspaikka. Kunnianhimoinen tavoite tulee olla, että koulutus suoritetaan loppuun ja että tutkinnon suorittaneilla on sellaista osaamista ja ammattitaitoa, jota työelämässä tarvitaan. Tavoite on luoda edellytykset, että jokainen nuori voi antaa oman panoksensa työmarkkinoilla.

Tietenkin lähtökohta on oltava se, että koulutuspaikkoja on riittävästi, ja tästä hallituksen on tehtävä elokuun budjettiriihessä päätökset. Etenkin Helsinkiin ja muualle Metropolialueelle on välttämätöntä lisätä ammatillisen koulutuksen tarjontaa. Myös uusia työelämälähtöisiä ja joustavia opiskelu- ja oppimismahdollisuuksia tarvitaan. Oppisopimusta on kehitettävä nuorille sopivaksi ja sellaiseksi, että se kannustaa ja mahdollistaa yrittäjät sitä tarjoamaan. Tässä on viisasta kuulla tarkalla korvalla yrittäjiä.

Oppivelvollisuuden venyttämispuheiden sijaan on voimavarat suunnattava oppimisongelmien varhaiseen havaitsemiseen ja ennaltaehkäisyyn sekä opetuksen, oppilaanohjauksen ja oppilashuollon kuntoon laittamiseen. Perusta jatko-opintoihin ja elinikäiseen oppimiseen luodaan varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa. Hyvä on myös muistaa, että joustava perusopetus ja ammattistartti ovat jo olemassa olevia ja toimivia apuja, jota kannattaa ja pitää käyttää.

Oppivelvollisuuden pidentäminen on ollut esillä jopa riihen rakennemuutokseksi. Se onkin varoittava esimerkki päätöksistä, joita hallituksen pitää visusti välttää. Eduskuntaan on saatava ripeästi esityksiä, jotka oikeasti lisäävät kilpailukykyämme ja tekevät työn teettämisestä, yrittämisestä ja työn tekemisestä kannattavampaa. Yhteiskunta jossa työ ei kannata, ei ole terve. Myös nuorisotakuu on niin toimeenpantava, että jokainen nuori onnistuisi saamaan kiinni työn syrjästä.

26.8.2013 Blogi

Ei ole tätä vuosisataa, että ylläpidämme järjestelmiä, jotka suosivat miesten palkkaamista. Niin kauan kuin naisista aiheutuu enemmän kustannuksia työnantajalle kuin miehistä, jatkuu naisten syrjintä työmarkkinoilla. Raskaus ei ole työperäinen sairaus, eikä mikään muukaan työstä aiheutuva kustannus. Ei ole mitään hyväksyttävää syytä sille, miksi nimenomaan naisten työnantajien pitäisi kantaa yksin suurin vastuu vanhempainvapaiden kustannuksista.

Kiritän hallitusta lisäämään perhevapaista työnantajille aiheutuvien kustannusten tasaamisen rakenteellisten uudistusten listallensa. Kyse on asiasta, josta on löydettävä sopu työmarkkinaosapuolien kanssa. Yhtä lailla kun hallitus kannustaa työmarkkinakeskusjärjestöjä maltilliseen ja työllisyyttä edistävään palkkaratkaisuun, on sen kannustettava työelämän epätasa-arvoa ylläpitävien vinoumien korjaamiseen. Haastan myös työelämän järjestöt mukaan aktiivisesti sopimaan asiasta.

Hyvä askel eteenpäin ”äitiriskin” kitkemisessä olisi kertakorvauksen maksaminen äidin työnantajalle, mikäli äiti palaa saman työnantajan palvelukseen raskauden ja perhevapaiden jälkeen. Kertakorvaus korvaisi vaikeasti laskettavia kustannuksia, kuten sijaisten rekrytointi ja perehdyttäminen. Näitä kustannuksia on mahdoton määritellä tarkasti ja ne vaihtelevat tapauskohtaisesti. Siksi kertakorvaus on hyvä ratkaisu vuosikymmenet keskustelussa olevan mittavan yhteiskunnallisen ongelman ratkaisemiseen. Nuorten naisten vaikeus päästä pysyvään työsuhteeseen kielii siitä, että ongelma on todellinen ja vakava.

Myös Juhana Vartiaisen ja Osmo Soininvaaran viime keväänä julkaistussa raportissa ehdotettiin äitiydestä aiheutuvien kustannusten tasausta. Lisäksi raportissa ehdotettiin välillisten mm. sijaisen perehdyttämiseen liittyvistä kuluista kertaluontoista 5000 euron korvausta. Reilu ratkaisu olisi rahoittaa korvaus työnantajien maksamista sairausvakuutusmaksuista. Kyse ei ole uudesta menoerästä vaan kustannusten tasaamisesta, joiden maksajina ovat nyt äitien työnantajat.

Kertakorvauksen lisäksi on jatkossa luotava tapa tasata muut kustannukset, kuten äitiysloman ajalta täyden palkan aiheuttamat kustannukset sekä äitiys- ja vanhempainvapaan aikana kertyneen lomaoikeuden tuomat kustannukset, joita ei vielä korvata. Nämä kustannukset ovat työnantajalle sitä suurempia, mitä parempi palkka äitiyslomalle jääneelle työntekijällä on. Hyvä on myös sanoa ääneen se, että isävapaita pelkästään kehittämällä ei poisteta äitiriski-ongelmaa. Vanhempainvapaasta aiheutuvat kustannukset on yksinkertaisesti saatava tasattua.

Olen ehdottanut vanhempainvakuutusta vanhempainvapaista aiheutuvien kustannusten aiheuttaman ongelman ratkaisuun. Tällä hetkellä vanhempainetuudet maksetaan sairausvakuutuksen kautta. Vanhemmuus ei kuitenkaan ole sairaus ja vanhempainetuudet myös määräytyvät eri tavalla kuin sairauspäivärahat. Itsenäinen vanhempainvakuutus toisi selkeästi esiin sen, millaisia kustannuksia vanhempainetuuksista työnantajalle ja palkansaajalle tulee. Vanhempainvakuutus mahdollistaa vanhemmuuden kustannusten jakamisen, mutta myös rahoitusosuuksien muutoksen kuten valtiovallan osuuden vahvistamisen.

Hallitusohjelmakirjaus velvoittaa nykyisen hallituksen ja vastaavan ministerin aktiivisesti hakemaan asiaan ratkaisuja niin, että vielä tämä eduskunta ehtii käsittelemään asiaa koskevat lait.

Ei ole yhtään perusteltua syytä, mikseivät työelämän järjestöt käärisi hihojaan jäsenistöänsä kipeästi koskevan tasa-arvo-ongelman poistamiseksi. Kyse on myös yrittäjyyden jarrusta ja siitä, että naisia palkkaavat yrittäjät ovat kilpailutilanteessa eriarvoisessa asemassa suhteessa miehiä palkkaaviin.

17.8.2013 Blogi

Helsingin sosiaali- ja terveysviraston hallintokäytäntö sai runsaasti kritiikkiä, kun 63 vuotta naimisissa ollut aviopari joutui erilleen, vaikka he haluaisivat yhteiseen hoitopaikkaan. Avioparin poika Matti P. Pulkkinen kirjoitti vanhempiensa tapauksesta Helsingin Sanomien mielipidesivulle.

Olen saanut asian tiimoilta runsaasti palautetta ja toiveita, että eduskunta puuttuisi asiaan niin, ettei iäkkäitä puolisoita erotettaisi virkamiesten päätöksillä. Olen vastannut yhteydenottoihin kertomalla, että eduskunta on asian jo selkeästi linjannut heinäkuun alussa voimaantulleessa vanhuspalvelulaissa.

Vanhuspalvelulain pykälään on kirjattu, että puolisoiden tulee saada asua yhdessä. Lakia koskevassa eduskunnan hyväksymässä mietinnössä todetaan selkeästi, että iäkkäille avio- ja avopuolisoille on järjestettävä mahdollisuus asua yhdessä molempien niin halutessa. Tämä vaade pätee yhtälailla myös sen jälkeen, kun toinen puolisoista tai kumpikin tarvitsee pitkäaikaista hoitoa ja huolenpitoa muualla kuin aikaisemmassa kodissaan.

Nyt on olennaista, että niin kotikaupungissani Helsingissä kuin kaikissa maamme kunnissa, hiotaan päätösprosessit ripeiksi ja sellaisiksi, ettei puolisoita eroteta toisistaan kuin lääketieteellisistä syiden vaatiessa. Varmasti myös asumismahdollisuuksien ja hoivapaikkojen uudistamistarvetta on useissa kunnissa, jotta lain pykälää on mahdollista noudattaa. Myös asenteissa tarvitaan tuuletusta.

Vanhustenhuollossa tehdään erittäin vaativaa työtä ja laki tuo monta uutta asiaa lisää. Jotta vanhuspalvelulain tarkoitus toteutuu täysimääräisesti, on kunnissa järjestettävä koulutusta ja muutoin huolehdittava, että uuden lain vaateet tunnetaan ja osataan.

Uusi vanhuspalvelulaki vauhdittaa monin tavoin ikäihmisten palveluiden kehittämistä. Kyse on myös siitä, miten kuntia kehitetään niin, että ne olisivat hyvä paikka asua ja elää kaikenikäisille. Hyväksyessämme vanhuspalvelulain eduskunnassa edellytimme, että hallitus seuraa lain tavoitteiden toteutumista. Seurantaan tulee selkeät kriteerit, joiden toteutumista on tarkkaan arvioitava. Hyvin järjestetty seuranta on omiaan muuttamaan toimintaa haluttuun suuntaan. Osaltani seuraan erityisen tarkkaan Helsingin työtä lain toimeenpanossa.

Lehdestä luetut yksittäiset tapaukset eivät tietenkään ole kokonaiskuva eivätkä aina kerro koko totuutta. Julkinen keskustelu on kuitenkin omiaan vauhdittamaan asioiden kuntoon laittamista. Tärkeää on se, että tätä artikkelia luettaessa 63 vuotta naimisissa ollut aviopari olisi päässyt takaisin yhteen. Ja se, ettei kenenkään tarvitsisi pelätä ikääntymisen takia joutuvansa eroon puolisostaan.

Sari Sarkomaa
kokoomuksen kasanedustaja
valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

9.8.2013 Blogi

Lähes jokainen suomalainen on nähnyt useamminkin suojatiellä tapahtuvan “läheltä piti” -vaaratilanteen, jossa moottoriajoneuvo on ollut ajaa suojatietä ylittävän päälle. Varsinkin pienten lasten vanhemmille huoli lasten turvallisuudesta koulutiellä on enemmän kuin tuttua. Huoli ei ole turhaa. Arviolta kolme neljästä lapsille sattuvista henkilövahingoista tapahtuu tietä ylittäessä.

Ei riitä, että lapset oppivat noudattamaan liikennevaloja. Yhtä tärkeää on opettaa lapsi katsomaan tuleeko autoja, ja että auto voi tulla ja tuleekin usein, vaikka valo on jalankulkijalle vihreä. Vielä vaikeampaa on lapsille opettaa, että vaikka auto pysähtyy suojatielle, voi toisella kaistalla autoilijat vain painaa kaasua. Näin tapahtuu käsittämättömän usein ja hyvin vakavin seurauksin.

Suojatiellä tapahtuvat kuolemantapaukset ja loukkaantumiset ovat lisääntyneet. Ala-asteikäiset koululaiset ja ikäihmiset ovat erityisiä riskiryhmiä. Liikenneturvan mukaan vuonna 2011 suojateillä sattuneissa onnettomuuksissa kuoli 21 ihmistä ja loukkaantui keskimäärin 2 ihmistä päivässä. Ruotsiin ja Viroon verrattuna autoilijat kunnioittavat suojateitä Suomessa paljon huonommin.

Uusia ja tehokkaita toimia turvallisuuden parantamiseksi suojateillä on aivan pakko tehdä, jotta suojatiet olisivat nimensä veroisia. Hallituksen on liikenneministeri Kyllösen (vas.) johdolla otettava vakavasti lisääntyneet suojatieonnettomuudet ja kovennettava rangaistuksia suojatiesääntöjen rikkomisesta. Päiväsakkojen määrän lisääminen on täysin perustelua suojatietörkyilyn kitkemiseksi

Asian eteenpäinviemistä varmasti auttaa se, että liikenneministeri Kyllönen on ministerikaudellaan kertonut kannattavansa kovempia rangaistuksia autoilijoille, jotka törttöilevät suojateillä. Hän on myös sanonut, ettei usko pelkän asennekasvatuksen auttavan asiaa. Olen Kyllösen kanssa täysin samaa mieltä ja kannustaa ministeriä ryhtymään sanoista tekoihin.

Syytä on myös tarttua muihin Liikenneturvan esittämiin toimenpiteisiin suojatieturvallisuuden edistämiseksi. Esitettyjä keinoja ovat päiväsakkojen lukumäärän nostamisen lisäksi poliisivalvonnan lisääminen ja ajonopeuksien tarkastelu. Kaikki keinot pitäisi saada käyttöön. Olisi hyvä harkita myös kansallista kampanjaa suojatieturvallisuuden edistämiseksi.

Monissa maissa, kuten Ruotsissa, on ollut mittavia valtakunnallisia kampanjoita suojatieturvallisuuden edistämiseksi. Oikeaa asennetta noudattaa liikennesääntöjä tarvitaan tietenkin niin autoilijoilta, pyöräilijöiltä kuin jalankulkijoiltakin. Kampanjaan on syytä ottaa mukaan myös koulut ja vanhemmat. Esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton MLL:n Uudenmaan piiri paikallisyhdistyksineen järjestämä suojatiepäivystykset ovat fiksua ja tarpeeseen tulevaa toimintaa.

On olennaista muistaa, että lasten tarkkaavaisuus liikenteessä herpaantuu helposti. Lapsi ei kykene hahmottamaan liikennettä samalla lailla kuin aikuinen. Jo lasten pieni koko tekee liikenteen havainnoinnin haastavaksi lapselle. Siksi autoilijoiden ja muiden tiellä liikkujien tulee osoittaa malttia ja varovaisuutta etenkin suojateiden ja kouluteiden varsilla.

Poliisi on valvonut autojen nopeuksia koulujen lähellä ja havainnut, että myös koululaisten ylinopeutta ajavat vanhemmat aiheuttavat vaaratilanteita. Lapsia kouluun autolla vieviltä vanhemmilta on syytä odottaa erityistä varovaisuutta. Turvalliseen liikenteeseen ei ole yhtä niksiä, mutta perusta on meidän jokaisen asenteissa. Lapsille tärkeintä on kotoa ja aikuisilta saatu esimerkki. Ettei yksikään lapsi jäisi auton alle.

Sari Sarkomaa (kok)
kansanedustaja
valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

Sosiaali- ja terveydenhuolto on uudistettava, jotta jokainen ihminen saisi tasa-arvoisesti ja ajoissa tarvitsemansa avun ja tuen. Mittava uudistustyö on tekeillä ja sen vaikutukset näkyvät ja tuntuvat vasta useiden vuosien päästä. Esimerkiksi uusien sote-alueiden on tarkoitus aloittaa toimintansa viimeistään vuonna 2017. Siksi on välttämätöntä, että isojen kokonaisuudistuksien rinnalla tehdään ripeästi vaikuttavia toimia.

Terveydenhuollon uudistamisessa painopiste on siirrettävä ennaltaehkäisyyn ja terveyden edistämiseen. Kaikkein kiireisintä on löytää keinot saada terveysasemat toimimaan ja perusterveydenhuolto houkuttelevaksi työpaikaksi. Ihmiset tekevät palveluiden laadun.

Terveysasemille on päästävä sujuvasti ja oikea-aikaisesti. Hoitojonot ja terveyserot tulevat kalliiksi. Hallinnolliset sote-linjaukset kaipaavat rinnalleen aidosti uutta, jotta pitkät odotusajat saada purettua ja ihmisten pallottelusta päästään. Vielä avoinna olevat terveydenhuollon rahoitusratkaisut on selvitettävä. Viisasta on, että olemme sopineet, että sote-uudistuksessa metropolialueelle tulee erillisratkaisu.

Pidän välttämättömänä sitä, että Helsingin yliopistollisen keskussairaalan yhtenäisyyttä ei pilkota. Se olisi kallista ja tyhmää. Kärsijöinä ja maksajina olisivat potilaat. Nykyinen HUS ja sen osana HYKS on osoittanut, että työnjaolla, keskittämisellä ja suurilla volyymeillä saadaan hyvää laatua ja muuta maata maltillisempi kustannuskehitys. Meidän alueen toimijoiden on nyt yhdessä käärittävä hihat. Ensisijaista on löytää alueemme yhteinen sote-ratkaisu.

Erikoissairaanhoidossa tarvitaan vahvaa ohjausta ja koordinaatiota ja sen osana valtakunnallisesti yhtenäiset hoitoonoton kriteerit. Näin edistetään potilasturvallisuutta, hoidon vaikuttavuutta ja laatua sekä toiminnan kustannustehokkuutta. Kiritän uutta peruspalveluministeriä antamaan päivystysasetuksen, jolla varmistetaan sairaanhoidon järkevä työnjako.

Terveydenhuollossa on varauduttava lisääntyvään valinnanvapauteen. Terveydenhuoltolaki tulee voimaan asteittain niin, että vuonna 2014 kaikilla Suomessa asuvilla on oikeus valita terveyskeskuksensa ja sairaalansa. Jotta valinnanvapaus toteutuu, tarvitsemme selkeää vertailutietoa vaihtoehdoista, palveluiden laadusta ja saatavuudesta. Myös ensi vuonna voimaan astuva EU:n potilasdirektiivi edellyttää, että tätä tietoa on tarjolla EU-kansalaisille. Direktiivin lähtökohta on, että potilas saa hakea vapaasti terveyspalveluja toisesta EU-maasta.

Olen ehdottanut, että Suomeen luotaisiin ajantasaiset laatu- ja vaikuttavuusrekisterit, joiden avulla terveydenhuollon palveluntuottajien vertailu palvelun saatavuuden, laadun ja kustannusten osalta on mahdollista. Laaturekistereistä hyötyvät kaikki - niin potilaat, terveydenhuollon ammattilaiset, päätöksentekijät kuin veronmaksajatkin, jotka kaikki tarvitsevat ajantasaista tietoa hoidon laadusta. Olen jättänyt asiasta kirjallisen kysymyksen yhdessä kansanedustaja Anne-Mari Virolaisen kanssa. (KK 519/2013)

Kokoomuksen eduskuntaryhmä nimesi minut ja kansanedustaja Lenita Toivakan valmistelemaan ehdotuksia sosiaali- ja terveyspalvelujen toimivuuden edistämiseksi. Työmme keskiössä on perusterveydenhuolto ja terveysasemat. Tavoitteemme on tehdä ehdotuksia Kataisen hallituksen ja nykyisen eduskunnan toteutettavaksi.

Olen vieraillut useilla Helsingin terveysasemilla ja kulkenut muutoinkin kuulemassa eri kaupunginosien tilanteista ja terveydenhuoltohenkilöstön näkemyksiä uudistustarpeista. Samalla olen vienyt helsinkiläisiltä saamiani palautteita eteenpäin terveydenhuoltomme uudistamiseen.

Vastaanotan mielelläni ideoita ja ajatuksia, jotta saamme kehitettyä terveydenhuoltoamme entistä toimivammaksi ja laadukkaammaksi. Ja palautteet  – niin ruusut kuin risut – Helsingin palveluista ovat aina tervetulleita.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja, terveydenhuollon maisteri
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
sari.sarkomaa@eduskunta.fi
050 511 3033

Reipasta liikuntaa on päiväkodissa puoleen päivään mennessä keskimäärin vain 24 minuuttia. Helsingin yliopistossa tehdyn tutkimuksen tulos on otettava vakavasti. Päiväkodeissa on tietenkin eroja, mutta jos liikuntaa on saman verran iltapäivällä, ei päivittäinen määrä ole kummoinen. Varsinkaan jos lapsi ei liiku päivähoidon ulkopuolella.

Tutkimus todistaa karulla tavalla tiedossa olleen lasten liikkumattomuuden. Se on todellinen kansanterveydellinen aikapommi, jonka purkaminen on priorisoitava hyvinvointipolitiikkamme kärkeen. Liikkumattomuutta on kitkettävä lasten jokapäiväisessä arjessa, niin kotona kuin päivähoidossa.

Alle kouluikäisille tehtyjen liikuntasuositusten mukaan reipasta liikuntaa pitäisi olla vähintään kaksi tuntia joka päivä. Tutkimusten mukaan valtaosalla 3-vuotiaista suositus jää toteutumatta, ja kolmasosalla 3-6 -vuotiaista lapsista. Tilanne on vakava.

OECD on aivan oikein muistuttanut Suomea, että terveyserojemme kaventaminen vaatii nykyistä enemmän tehoa sairauksien ehkäisyyn ja terveellisten elintapojen edistämiseen erityisesti lapsilla.

Lapsi on luotu liikkumaan ja leikkimään. Liikunnassa ei ole vain ylipainon kitkemisestä. Leikkiminen ja riittävä liikunta tukevat oppimista ja ovat aivan perusedellytyksiä lasten kehitykselle, terveydelle ja hyvinvoinnille.

Olennaista on kannustaa lapsia terveellisiin elämäntapoihin jo pienestä pitäen, sillä liikuntatottumukset opitaan varhain. Tutkimusten mukaan jo kolmen vuoden iässä fyysisen aktiivisuuden määrä ja elämäntapa alkavat muodostua. Liikkumattomuus näyttää olevan erityisen pysyvä elämäntapa.

Valtion liikuntaneuvoston tuore puheenvuoro liikunnan aseman vahvistamiseksi varhaiskasvatuksessa oli lämpimästi tervetullut. Se on myös eduskunnan lapsen puolesta -ryhmämme tärkeä tavoite. Viimeisin ryhmämme työseminaari varhaiskasvatuslain sekä liikunnan ja hyvinvoinnin edistämiseksi nosti vahvasti esille sen, että varhaiskasvatuksen liikkumiskäytäntöjä on muutettava. Liikuntaneuvosto painotti aivan oikein varhaiskasvattajan vastuuta liikuntamyönteisen toimintakulttuurin muodostajana.

Tällä hetkellä päiväkodit ovat monin tavoin erilaisia: joissain liikutaan paljon, toisissa ei niinkään. Vain valtakunnallisilla sitovilla varhaiskasvatussuunnitelman perusteilla voidaan varmistaa se, että liikuntamyönteinen toimintakulttuuri on osa kaikkien lasten päivähoidon arkea.

Avasin Valo ry:n (www.valo.fi) järjestämän varhaiskasvatuksen asiantuntijaverkoston liikuntaan liittyvän työseminaarin 16.4. Siellä kerroin, että yli 40 vuotta vanhan päivähoitolain uudistaminen varhaiskasvatuslaiksi on mittava mahdollisuus lasten liikunnan lisäämisessä. Suositukset päivittäisen liikunnan määrästä eivät riitä, vaan uuden varhaiskasvatuslain pykäliin on sisällytettävä lapsen oikeus riittävään päivittäiseen liikuntaan ja leikkiin. On välttämätöntä, että valtakunnalliset varhaiskasvatussuunnitelman perusteet olisivat jatkossa suosituksen sijaan velvoittavia samalla tavalla kuin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet.

Ulkoilu ja liikkuminen ovat vaikuttavaa terveydenedistämistä, mutta myös mitä parhainta yhdessäoloa. Liikunta tarjoaa ilon, leikin ja riemun lähteen lapsille ja tukee monin tavoin koko perheen arkea ja hyvää elämänlaatua. Meillä vanhemmilla on päävastuu siitä, että autamme lapsia löytämään liikunnan ilon ja ottamaan sen tärkeäksi osaksi jokapäiväistä elämää.

15.5.2013 Blogi Verkkouutisissa

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuslinjausten yhteydessä sovittiin viisaasti, että metropolialueelle tulee erillisratkaisu. Olen esittänyt, että osana erillisratkaisua metropolialueella kokeiltaisiin Ruotsin mallin tyyppistä rahoitusratkaisua, jossa rahaa seuraa potilasta.

Ruotsin kaltaisen ”raha seuraa potilasta” -mallin painavin perustelu on se, että se on naapurimaassa lisännyt hoitoon pääsyn tasa-arvoa. Ruotsissa 93 % hoitoa tarvitsevista pääsee lääkärille viikon sisällä. Suomen sote-uudistuksessa painopiste on oikeasti saatava peruspalveluihin. Terveysasemille on päästävä sujuvasti ja oikea-aikaisesti. Hoitojonot ja terveyserot tulevat kalliiksi. Hallinnolliset sote-linjaukset kaipaavat rinnalleen aidosti uutta, jotta pitkät odostusajat saada purettua ja ihmisten pallottelusta päästään.

Jätin 3.5. kirjallisen kysymyksen (KK 362/2013), jossa kysyin aiotaanko "raha seuraa potilasta" -mallia pilotoida perusterveydenhuollossa ensin metropolialueella. Kysyin myös mihin toimiin hallitus ryhtyy, jotta sosiaali- ja terveysministeriö selvittää Ruotsin kaltaisen mallin, jossa potilaan valinta ratkaisee rahoituksen kohdentumisen ja "raha seuraa potilasta", käyttöönoton mahdollisuudet Suomessa.

Vielä kysymykseen ei ole tullut ministerin vastausta mutta toivon, että eduskunnan sote-keskustelussa sosiaali- ja terveysministerit näyttäisivät kirjallisessa kysymyksessä perustelluille ehdotuksille vihreää valoa. On hienoa, että Helsinki on jo ilmoittautunut mahdolliseen kokeiluun mukaan. Odotan ja kannustan muita Uudenmaan kuntia kiinnostumaan asiasta.

Ruotsissa käytössä olevien ns. Vård val ja Fritt val –lainsäädäntöjen tavoitteena oli siirtyä organisaatiokeskeisyydestä ihmiskeskeisyyteen, jolloin potilas voi vapaasti valita vakituisen lääkärin tai terveyskeskuksen. Mukana on myös hoivapalvelut. Ruotsissa palveluntarjoajat, jotka täyttävät asetetut laatu- ja muut vaatimukset, voivat toimia järjestelmässä, mutta valinta on aina potilaan. Järjestelmän toimivuuden turvaa se, että toimijoiden lainmukaisuutta ja laatua seurataan sekä valvotaan tarkasti. Järjestelmä ei myöskään erottele yksityistä ja julkista sektoria, vaan ne toimivat tasavertaisina palvelujen tuottajina. Myös uusia terveydenhuollon ja hoiva-alan palveluyrityksiä on syntynyt runsaasti.

Valinnanvapaus ei ole kaukainen haave, vaan tosiasia myös meillä kotimaassa. Terveydenhuoltolaki tulee voimaan asteittain niin, että vuonna 2014 kaikilla Suomessa asuvilla on oikeus valita terveyskeskuksensa ja sairaalansa. Sen sijaan valmisteilla olevan sote-uudistuksen rahoitusratkaisut ovat vielä avoinna. Lisäpaineita kestävälle rahoitusratkaisulle tuo ensi vuonna voimaan tuleva EU:n potilasdirektiivi.

Ruotsissa uudistus on mahdollistanut sen, että perusterveydenhuollossa on saatu samalla rahalla enemmän. Palvelun tuottajia kannustetaan hoitamaan potilas laadukkaasti ja ehkäisevää työotetta käyttäen. Uudistuksen myötä tuottavuus on kasvanut samalla, kun hoitoon pääsy on parantunut. Esimerkiksi potilasvalitukset ovat vähentyneet ja yksikköjen aukioloajat ovat laajentuneet. Erityisen huomionarvoista on se, että erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välistä rajaa on onnistuttu siirtämään perustason suuntaan.

Kävimme johtamani valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston kanssa viime kesänä Ruotsissa malliin tutustumassa ja eri tahojen näkemyksiä uudistuksen vaikutuksista kuulemassa. Ruotsissa puolueet ovat laajalla rintamalla uudistuksen takana ja ei ihme. Ehdotimme kansanedustaja Anne-Mari Virolaisen kanssa (HS 16.6) että sote-uudistusta valmistelevan työryhmän pitäisi ottaa selvitykseen Ruotsin lainsäädäntöjen soveltaminen. Viimeistään nyt on tähän ehdotukseen tartuttava.

Suomen ja Ruotsin järjestelmät eivät ole identtisiä ja siksi vertailuja ei voi tietenkään suoraan tehdä. Selvää on, että meillä ei ole varaa olla katsomatta mitä Ruotsin malli perusterveydenhuollossa tai laajemminkin sote-palveluissa Suomessa merkitsisi.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

Isien roolin vahvistaminen on tärkeää. Lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa. Myös naisten työmarkkina-aseman vahvistaminen ja tasa-arvoisen vanhemmuuden edistäminen edellyttävät isien vahvempaa vanhemmuutta. Työnantajille vanhemmuuden kustannuksista aiheutuvaa ”äitiriskiä” ei kuitenkaan pureta pelkästään kannustamalla isiä perhevapaiden pitämiseen. Vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset on yksinkertaisesti saatava tasattua. Ikävä tosiasia on, että naisten syrjintä työmarkkinoilla jatkuu niin kauan kuin naisesta aiheutuu työnantajalle enemmän kustannuksia kuin miehestä.

Raskaus ei ole työperäinen sairaus, eikä mikään muukaan työstä aiheutuva kustannus. Ei ole mitään järkevää syytä sille, miksi nimenomaan naisten työnantajien pitäisi kantaa suurin vastuu vanhemmuuden kustannuksista.

Useissa työehtosopimuksissa on säädetty työnantajan velvollisuus maksaa täyttä palkkaa äidille äitiysrahakauden ensimmäisen kolmen kuukauden ajan. Niin kauan kuin työnantaja ei saa tästä täyttä korvausta, naisen palkanneen työnantajan asema on heikompi suhteessa miehen palkanneeseen. Työnantajien kustannukset sitä suuremmat, mitä parempi palkka naisella on. Naisvaltaisten alojen kustannuksia lisäävät paitsi äitien pidemmät vanhempainvapaat ja raskaudenaikaiset sairauspoissaolot mutta myös epäsuorat kustannukset, kuten sijaisten rekrytointi sekä sairaan lapsen hoito.

Äitiriski näkyy niin nuorten naisten pätkätöinä kuin naisvaltaisten yritysten kannattavuudessa. Laskelmien mukaan yksi lapsi maksaa äidin työnantajalle yli 10 000 euroa. Vanhemmuuden kustannukset syövät kovalla tavalla naisvaltaisten alojen, kuten palvelu-, hoiva- ja hoitoalan yritysten kasvu- ja työllistämismahdollisuuksia. Tähän ei Suomella ole varaa. Tarvitsemme kipeästi jokaisen työpaikan ja yrityksen.

Oli iso pettymys, ettei hallituksen tuoreessa kehysselonteossa ole asiasta pihaustakaan. Työmarkkinakeskusjärjestöjen ja Kataisen hallituksen on nyt otettava vastuu äitiriskin – työelämän suurimman tasa-arvon häpeätahran ja yrittäjyyden jarrun – poistamisesta. Asian edistäminen on jo kolmannen hallituksen ohjelmassa.

Olen ehdottanut vanhempainvakuutusta ratkaisuksi vanhemmuuden kustannusongelmaan. Tällä hetkellä vanhempainetuudet maksetaan sairausvakuutuksen kautta. Vanhemmuus ei kuitenkaan ole sairaus ja vanhempainetuudet myös määräytyvät eri tavalla kuin sairauspäivärahat. Itsenäinen vanhempainvakuutus toisi selkeästi esiin sen, millaisia kustannuksia vanhempainetuuksista työnantajalle ja palkansaajalle tulee. Vanhempainvakuutus mahdollistaa vanhemmuuden kustannusten jakamisen mutta myös rahoitusosuuksien muutoksen kuten valtiovallan osuuden vahvistamisen.

Hallitusohjelmakirjaus velvoittaa nykyisen hallituksen ja vastaavan ministerin aktiivisesti hakemaan asiaan ratkaisuja niin, että vielä tämä eduskunta ehtii käsittelemään asiaa koskevat lait.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Kokoomuksen palkansaajavaltuuskunnan puheenjohtaja