Kategoria: Blogi

Blogi 4.4.2012

Lähes jokainen suomalainen on nähnyt useamminkin suojatiellä tapahtuvan "läheltä piti" -vaaratilanteen, jossa moottoriajoneuvo on ollut ajaa suojatietä ylittävän päälle. Viimeksi toissapäivänä jouduimme lukemaan lehdestä järkyttävän uutisen siitä, että 10-vuotias tyttö kuoli jäätyään suojatiellä auton alle. Uusia ja tehokkaita toimia turvallisuuden parantamiseksi suojateillä tarvitaan, jotta ne olisivat nimensä veroisia.

Liikenneturvallisuuskysely kertoo ikävän tosiasian. Vastaajista neljännes tunnusti jättävänsä pysähtymättä suojatien eteen, jos jalankulkijoita ei ollut näköpiirissä, vaikka viereisellä samansuuntaisella kaistalla oleva auto olisikin pysähtyneenä.

Varsinkin pienten lasten vanhemmille huoli lasten turvallisuudesta on enemmän kuin tuttua. Ei riitä, että lapset oppivat noudattamaan liikennevaloja. Yhtä tärkeää on opettaa lapsi katsomaan tuleeko autoja, ja että auto voi tulla ja tuleekin usein, vaikka valo on jalankulkijalle vihreä. Vielä vaikeampaa on ollut lapsille opettaa, että vaikka auto pysähtyy suojatielle, voi toisella kaistalla autoilijat vain painaa kaasua. Näin tapahtuu käsittämättömän usein ja hyvin vakavin seurauksin.

Myös poliisin rikostilastojen mukaan autoilijat jättävät yhä useammin väistämättä suojatiellä kulkevan sekä ohittavat näkyvyyden peittävän auton pysähtymättä. Arviolta kolme neljästä lapsille sattuvista henkilövahingoista tapahtuu tietä ylittäessä. Ala-asteikäiset koululaiset ja ikäihmiset ovatkin erityisiä riskiryhmiä suojatieonnettomuuksissa.

Suojatiellä tapahtuvat kuolemantapaukset ja loukkaantumiset ovat lisääntyneet. Liikenneturvan mukaan vuonna 2011 suojateillä sattuneissa onnettomuuksissa kuoli 21 ihmistä. Lähes 700 ihmistä loukkaantui, eli keskimäärin 2 ihmistä päivässä loukkaantuu suojatieonnettomuudessa.

Liikenneministeri Kyllösen (vas.) on syytä ottaa vakavasti lisääntyneet suojatieonnettomuudet ja nostaa asia viivytyksettä työpöydälleen. Ensitöikseen Kyllösen on syytä tarttua Liikenneturvan esittämiin toimenpiteisiin suojatieturvallisuuden edistämiseksi. Esitettyjä keinoja ovat päiväsakkojen lukumäärän nostaminen, poliisivalvonnan lisääminen ja ajonopeuksien hidastaminen suojateiden liepeillä. Kirittääkseni ministeriä jätin hänelle eilen vastattavaksi kirjallisen kysymyksen toimista suojatieonnettomuuksien ehkäisemiseksi.

Monissa maissa, kuten Ruotsissa, on ollut mittavia valtakunnallisia kampanjoita suojatieturvallisuuden edistämiseksi. Kansallista kampanjaa suojatieturvallisuuden edistämiseksi puoltaa myös se seikka, että suojatiellä törttöilyn ja ihmishenkien vaarantamisen ehkäisyssä tehokkainta on asenteen muuttaminen. Oikeaa asennetta noudattaa liikennesääntöjä tarvitaan tietenkin niin autoilijoilta, pyöräilijöiltä kuin jalankulkijoiltakin. Suojatiet turvallisiksi -kampanjan ajankohdaksi sopisi erityisen hyvin syksy ja koulujen alkamisaika.

On olennaista muistaa, että lasten tarkkaavaisuus liikenteessä herpaantuu helposti. Lapsi ei kykene hahmottamaan liikennettä samalla lailla kuin aikuinen. Jo lasten pieni koko tekee liikenteen havainnoinnin haastavaksi lapselle. Siksi autoilijoiden ja muiden tiellä liikkujien tulee osoittaa malttia ja varovaisuutta etenkin suojateiden ja kouluteiden varsilla.

Turvalliseen liikenteeseen ei ole yhtä niksiä, mutta perusta on meidän jokaisen asenteissa. Lapsille tärkeintä on kotoa ja aikuisilta saatu esimerkki. Liikenneturvallisuus syntyy omalla liikennekäyttäytymisellä ja yhteistyöllä.

20.3.2012 Blogi Verkkouutisissa

Lausuntokierroksella parhaillaan oleva perusopetuksen tuntijakoesitys ei ole läpihuutojuttu. Esitys on monelta osin pettymys ja vaatii useamman muutoksen ennen hyväksymistä. Tuntijakotyöryhmän lähtökohtana oli valmistella esitys, joka vahvistaisi taide- ja taitoaineiden ja liikunnan opetusta, yhteiskunnallisen kasvatuksen, arvokasvatuksen ja ympäristökasvatuksen asemaa sekä oppiaineiden välistä yhteistyötä ja monipuolistaisi kieliohjelmia. Työryhmän toimeksiantoon nähden lopputulos on kunnianhimoton eikä vastaa riittävällä tavalla hallitusohjelman lupauksiin.

Opetusministeri Maija Raskin (sd.) aikana tehty tuntijako kohteli erityisesti taito- ja taideaineita kaltoin ja teki peruskoulustamme liian teoreettisen. Uuden tuntijakoesityksen keskeinen tavoite onkin korjata tämä virhe. Taito- ja taideaineet antavat lapsille mahdollisuuden syventää ja soveltaa tietoaineissa opittua, ja ne tekevät koulusta monipuolisemman. Taito- ja taideaineet edistävät lasten luovuutta ja oppimisen iloa.

Esityksen iso valuvika on se, että se kaventaa valinnaisuutta. Mahdollisuus keskittyä omien taipumuksiensa mukaisiin aineisiin on erityisen tärkeää vuosiluokilla 7-9. Valinnaisuuden kaventaminen ei ole oppilaan eikä koulun kannalta kannustavaa. Tutkimusten mukaan oppilaan mahdollisuus tehdä valintoja erityisesti perusopetuksen ylemmillä luokilla lisää motivaatiota ja tuo parempia oppimistuloksia. Esitys herättää myös vahvan huolen erikoisluokkien, kuten liikunta-, kuvataide- ja musiikkiluokkien, tulevaisuudesta.

Myönteistä on, että tuntijakoesityksessä on taito- ja taideaineiden tuntimääriä lisätty. Sen sijaan kotitalous on ilman perusteluja jätetty vaille lisäresursseja. Tämä esityksen virhe on korjattava. Kotitaloustunnilla opetetaan valmiuksia jokapäiväisten valintojen tekemiseen. Kotitalous on tärkeä osa suomalaisen ruokakulttuurin ja suomalaisen ruoan arvostuksen edistämistä. Kotitalous on myös kansainvälisyyskasvatusta: Erilaisista etnisistä taustoista tulevat nuoret toimivat yhdessä ja oppivat toistensa ruokakulttuureista. Kotitalouden nykyinen oppimäärä on riittämätön vastaamaan nyky-yhteiskunnan haasteisiin – uusavuttomuudesta ja elämänhallinnan ongelmista ylipainoon ja elintasosairauksien lisääntymiseen. Valinnaisuuden vähentäminen nykyisessä tuntijakoehdotuksessa pahentaa tilannetta entisestään. Uusavuttomuuden kustannukset tulevat yhteiskunnalle ja veronmaksajille liian kalliiksi.

Iso lasku veronmaksajille tulee myös liikunnan puutteesta. Lasten liikkumattomuus on suurimpia kansanterveysongelmiamme ja tikittävä aikapommi. Suomalaisten kunto heikkenee ja ylipaino lisääntyy hälyttävästi. Koulutiensä aloittavat lapset ovat vuosi vuodelta heikommassa kunnossa. Enemmistö suomalaislapsista ei liiku terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta riittävästi. Tilanne uhkaa vakavasti tulevien työikäistemme työkykyä ja terveyttä. Tuntijakoesityksessä yhden vuosiviikkotunnin lisääminen ei riitä, vaan liikuntaa tarvitaan lisää ja erityisesti yläluokille. Koululiikunnan lisääminen on tehokkain keino tavoittaa ne lapset ja nuoret, jotka liikkuvat vähiten ja joille liikunta on kaikkein välttämättömintä.

Tuntijakoesityksen iso huolenaihe on esitys vapaaehtoisten kielten opetuksen siirtämisestä hankerahalla rahoitettavaksi. Tämä on periaatteellisesti iso kysymys ja käytännössä monin tavoin hankala. Erityisesti Helsingille tämä esitys olisi hyvin ongelmallinen ja johtaisi rahan tuhlaamiseen byrokratiaan. Esitys rahoittaa valinnaisia kieliä hankerahoilla herättää myös suuren huolen siitä, mistä rahat otetaan. Miten käy esimerkiksi hallitusohjelmassa luvatun ryhmäkokojen pienentämisen? On aivan selvää, että epävarma pätkärahoitus ei ole paras tapa innostaa monipuolistamaan kielitarjontaa saatikka kehittämään kielten opetusta pitkäjänteisesti. Ministeri Gustafsson (sd.) on esitystä ylistänyt, mutta asiantuntijat puolestaan ihmetelleet. Monipuolisen kielitarjonnan edistämiseksi koko Suomessa tarvitaan tuntijakoesitystä tehokkaampia keinoja.

Suomalaisen perusopetuksen iso tasa-arvokysymys on se tosiasia, että kolmannes kunnista tarjoaa oppilailleen vain minimituntimäärän verran opetusta. Eniten ja vähiten opetustunteja antavien kuntien välinen ero vastaa jopa yhden lukukauden verran ylimääräisiä opintoja peruskoulun aikana osalle suomalaislapsista. Hallitusohjelmaan kirjasimmekin erityisen vahvasti koulutuksellisen tasa-arvon edistämisen. Peruskoulun tuntijakouudistus olisi tasa-arvon edistämisessä todellinen tekemisen paikka.

Ikävä kyllä esityksessä yläkoulun tunteja siirretään alakouluun, mutta kokonaistuntimäärää ei esitetä muutettavaksi. Vähimmäistuntimäärän lisääminen olisi kaventanut oppimismahdollisuuksien eroa ja lisännyt oppilaiden yhdenvertaisia mahdollisuuksia jatko-opintoihin. Tämä on pakko sanoa ääneen vaikka elämme taloudellisesti tiukkoja aikoja. Jokaiselle laadukas peruskoulu on asia, johon Suomella on oltava varaa. Hyvää selkänojaa antaa hallitusohjelma, jossa perusopetus on sovittu keskeiseksi kehittämisen painopisteeksi. On ihme ellei opetusministeri nosta tätä näkökulmaa esille, kun tällä viikolla kehysriihessä linjataan Suomen tulevaisuutta.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja (kok)
Opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja

Yksi hallitusohjelman kohokohdista on kirjaus siitä, että ikivanha päivähoitolaki uudistetaan varhaiskasvatuslaiksi. Yhtä pitkään odotettu asia on se, että päivähoito ja varhaiskasvatus siirtyvät valtakunnantasolla sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriöön. Siirto vahvistaa yhtenäistä kasvatus- ja koulutusjärjestelmää ja on ennen kaikkea lapsen etu.

Julkisuuteen tullut tieto valmistelun uudesta käänteestä oli todellinen yllätys. Ministeri Maria Guzenina-Richardson (sd.) totesi Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n Opettaja-lehden haastattelussa (16.9.2011), että päivähoitojärjestelmään liittyvät tuet, esimerkiksi kotihoidon tuki, ovat jäämässä sosiaali- ja terveysministeriöön.

Asia on niin suuri ja käänne yllättävä, että jätin asiasta kirjallisen kysymyksen (KK 96/2011 vp). Kysyin, onko asia todellakin näin, koska hallitusohjelmassa ei päivähoidon "puolittamismallista" ole mitään mainintaa.

Hallitusohjelmassa ei ole kirjattuna, että pienten lasten tuet ja varhaiskasvatus menisivät eri ministeriöihin. Koulutus-, tiede- ja kulttuuripolitiikan varhaiskasvatusosiossa lukee selvästi, että varhaiskasvatuksen ja päivähoitopalvelujen lainsäädännön valmistelu, hallinto ja ohjaus siirretään opetus- ja kulttuuriministeriöön.

Kirjalliseen kysymykseeni ministeri vastasi, että hallitusneuvotteluissa on sovittu, että siirto koskee lasten päivähoidosta annetun lain (36/1973) 1 §:ssä määriteltyjä päivähoidon palveluja. Siirto ei koske lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetussa laissa (1128/1996) säänneltyjä lasten päivähoidon vaihtoehtona myönnettäviä taloudellisia tukia.

En ole koskaan kuullut kenenkään tällaista Guzenina-Richardsonin esille nostamaa puolittamismallia esittävän. Enkä ole kuullut mitään perusteluja tälle siirron kahtiajakautumiselle. Varmaa on, että ehdotus lisäisi tehottomuutta ja vaarantaisi koko varhaiskasvatuksen kokonaisvaltaisen kehittämisen. Päivähoidon puolittamismalli johtaisi moniin järjettömyyksiin. Varhaiskasvatuksen halkominen puoliksi ei olisi kenenkään etu vaan olisi suuri virhe. Se on vastoin kaikkea mitä selvityshenkilöt ja asiantuntijat ovat esittäneet.

Hallinnonalan siirtoa ovat selvittäneet useammat tahot ja aina esityksenä on ollut koko kokonaisuuden siirto. Onhan päivähoito kokonaisuus erilaisine vaihtoehtoineen. Useat kunnat ovat hallinnonalan siirron tehneet ja jokainen niistä on siirtänyt koko kokonaisuuden.

Viimeisempien selvityshenkilöiden mukaan kokonaisuuteen kuuluvat kunnan ja yksityisten tahojen järjestämä päivähoito, avoimet varhaiskasvatuspalvelut, yksityisen hoidon tuki ja kotihoidon tuki. Selvityshenkilöt kuulivat työnsä aikana lukuisaa joukkoa eri asiantuntijoita. Lopputuloksesta oli selkeä ja yhtenäinen näkemys.

Jos kahtiajakautuminen toteutuu, niin OKM:ssä ja STM:ssä on oltava kussakin omat "päivähoitovirkamiehensä" jotka valmistelisivat omaa puolikastaan päivähoidosta.

Työaikalain muutosten johdosta perhepäivähoitajat ovat yhä enemmässä määrin siirtymässä yksityisiksi ammatinharjoittajiksi ja toimimaan yksityisen hoidon tuen turvin. Kunnissa on monenlaisia yksityisen päivähoidon vaihtoehtoja. Puolittamismallissa kunnallinen ja yksityinen päivähoito olisivat eri ministeriöiden alla. Tällöin yksityinen päivähoito jäisi erilleen muusta varhaiskasvatuksesta ja päivähoidosta.

Mikäli palvelut ja niiden vaihtoehtona olevat tuet, eli kotihoidon ja yksityisen hoidon tuet, olisivat eri ministeriöissä, olisi kokonaisuuden hallinta niin valtakunnan tasolla kuin kunnissakin vähintään haastavaa. Muutos kotihoidontuessa tai yksityisen hoidon tuessa vaikuttaa päivähoitopalveluihin ja päinvastoin. Siksi kahteen ministeriöön "jakautuminen" on järjetöntä.

Työpaikkakiusaaminen on Työ- ja elinkeinoministeriön Työolobarometri 2011:n mukaan yleistä ja lisääntynyt selvästi. Suomalaisille työpaikoille tarvitaan konkreettisia välineitä, jotta työpaikkakiusaamiseen saadaan nollatoleranssi. Työministeri Ihalaisen (sd.) on käärittävä hihat ja tartuttava toimiin kiusaamisen kitkemiseksi. Ihalaisen on syytä kannustaa ammattiyhdistysliike nousemaan vahvasti mukaan kiusaamisen vastaiseen rintamaan. Ihalainen tunteekin ay-liikkeen kuin omat taskunsa.

Työolobarometrin mukaan 29% palkansaajista kertoi, että työpaikkakiusaamista tapahtui heidän työpaikallaan. Vuonna 2010 vastaava luku oli 24%. Kiusaaminen on yleisempää julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Kiusaamisen kohteena ovat useimmiten naiset. Työterveyslaitoksen mukaan suomalaisista palkansaajista 6 % eli noin 140 000 henkeä kokee olevansa työpaikkakiusaamisen kohteena.

Kiusaamisen ennaltaehkäisy ja tehokkaiden keinojen löytäminen kiusaamisen taltuttamiseksi pitää olla myös työministerin salkusta löytyvä asia. Onhan hallituksen yksi tärkeimmistä tavoitteista hyvän työelämän edistäminen. Hyvään ja laadukkaaseen työelämään kuuluu olennaisesti se, että työpaikalla ei kiusata.

Jokaisen työyhteisön on löydettävä sopiva toimintamalli siihen, mihin toimiin ryhdytään jos kiusaamista esiintyy. On hyvä korostaa työyhteisön kaikkien osapuolten, mutta etenkin esimiesten roolia, vastuuta ja velvollisuutta. Varsin usein esille nousee myös kysymys, miksi kiusaamiseen ei puututtu jo aiemmin.

Työpaikoilla on selkeä tarve konkreettisille välineille kiusaamisen kitkemiseksi. Hyvä ajatus on ottaa mallia peruskouluissamme käytössä olevasta kiusaamisen vastaisesta KiVa-koulu-hankkeesta. Hanke on kehitetty yliopiston ja opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa yhteistyössä. Tutkimusten pohjalta on luotu koko kouluyhteisölle välineitä koulukiusaamisen kukistamiseksi. Suomi on maailman mittakaavassa ainutlaatuinen maa, koska jokaisen koulun on määrä olla mukana kiusaamisen vastaisessa hankkeessa. Kiva-koulu-ohjelman tulokset ovat kansainvälisesti hyviä.

Työterveyslaitos voisi tutkimuksen kautta kehittää välineitä työyhteisöjen käyttöön, jotta jokaisesta suomalaisesta työpaikasta saataisiin "KiVa-työpaikka". Muista Pohjoismaista löytyy myös hyviä esimerkkejä. Norjassa oli kiusaamisen vastainen valtakunnallinen hanke "Jobbing uten mobbing" vuosina 2004-2007. Kannustan ministeri Ihalaista tutustumaan hankkeeseen.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n sotkut ovat vaarassa aiheuttaa ison lommon ammattiyhdistysliikkeen kylkeen. Oli hyvä, että Ihalainen ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK tuomitsivat julkisuudessa esillä olleen, AKT:n viestintäpäällikkö Ahteen irtisanomisen kesken tutkintaprosessin. Ay-liikkeen, jonka ydintehtävä on olla hyvän työelämän keulakuva, on ryhdyttävä myös edelläkävijäksi ja veturiksi kiusaamisen kitkemistalkoisiin.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Kokoomuksen palkansaajavaltuuskunnan puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

Suomen tasavallan 12. presidentin eduskunnassa pidetyt viralliset virkaanastujaiset olivat juhlalliset. Monella oli varmasti sama tunne kuin minulla, että presidentiksi tuli vanha tuttu. Niinistö on pitkäaikainen ja arvostettu kansanedustaja ja ministeri sekä kansan arvostama puhemies. Kenellekään ei varmasti ole jäänyt epäselväksi hänen ajatuksensa ja arvomaailmansa. Niinistö sai presidentinvaalien toisella kierroksella historiallisesti merkittävän voiton. Hänellä onkin vahva ja kiistaton mandaatti työnsä hoitamiseen.

Virkaanastujaistilaisuudessa oli vahvaa historian siipien havinaa, kun paikalla oli neljä presidenttiä. Kaiken lisäksi samana päivänä astui voimaan uusi perustuslaki. Tilaisuuden odotetuin hetki oli uuden presidentin puhe, joka ei tuottanut pettymystä eikä varmasti jättänyt ketään kylmäksi.

Niinistö puhui vahvasti sen puolesta, että Suomea on rakennettava sosiaalisesti oikeudenmukaisesti ja että suomalaisten työn tekemisessä on hyvinvointimme perusta jatkossakin. Niinistö totesi osuvasti, että olemme maailman tuhannesosa, mutta paljon enemmän, jos olemme maailman oppivaisin tuhannesosa. Oppimme on rohkeus kasvaa ja rohkeuttamme meidän on kasvatettava. Niinistö totesi, että talouskasvun vastakohta on jähmettyminen ja kivettyminen.

Puheessaan Niinistö täytti odotukset. Hän otti heti paikkansa arvojohtajana. Erityinen välittämisen henki oli siinä puheen kohdassa, jossa Niinistö puhui nuorten syrjäytymisen ehkäisemisestä. Hän ei puhunut siitä, mitä pitäisi tehdä, vaan siitä, mitä hän presidenttinä tekee. Niinistö sanoi, että hän tulee kutsumaan kokoon ongelman tuntijoita pohtimaan, miten yhdistää parhaiten nuorten oma vastuuntunto, vanhempien vastuu ja ulkopuolinen apu. Niinistö totesi myös, että jokaisella voi olla lähellä joku, joka on putoamassa. Näistä nuorista meidän on otettava kiinni. Vastuu on jokaisella - sinulla ja minulla.

Niinistön talouslinjaukset olivat tuttuja, mutta presidentiltä kuultuna ne saivat uusia ulottuvuuksia. Niinistön sanoma, että emme voi jatkaa velkaantumisen tiellä on tarpeellinen myös maan hallitukselle, joka valmistautuu maalikuun kehysriiheen. Näyttää siltä, että hallituspuolueiden edustajissakin on tahtoa löytää syitä, joilla voitaisiin siirtää vaikeita päätöksiä ja jatkaa tulevien sukupolvien mahdollisuuksien ahnehtimista.

Niinistö linjasi ulkopolitiikkaa osuvalla tavalla. Hän totesi, että jatkuvuudella on sijansa. Se tuo ennustettavuutta ja vakautta ympäristöön. Mutta maailman muutoksessa on tärkeä katsoa tulevaisuuteen. Venäjän ja EU:n ohella uusi presidentti korosti suhteitamme Yhdysvaltoihin ja suhteiden luomista Kiinan kaltaisiin kehittyviin valtioihin. Niinistö on selvästi Suomen tarvitsema uuden ajan presidentti.

Ilman kommelluksia ei vallanvaihto eduskunnassa tapahtunut. Virkansa jättävä presidentti Halonen oli saanut väärän puheen ja huomasi sen vasta saavuttuaan eduskunnan puhujakorokkeelle. Hän viitasi luokseen protokollapäällikön, joka laittoi adjutantin hakemaan oikeaa puhetta. Puhe saapui samalla hetkellä kun eduskunnan puhemies Heinäluoma antoi puheenvuoron eduskunnan edessä seisovalle Haloselle. Protokollapäällikön vikkelyys ja tietenkin Halosen tilanteen hallintakyky pelastivat tilanteen.

Olisi oikein mukavaa, että uusi presidentti näkyisi aina silloin tällöin meillä Munkinseudulla. Onhan Mäntyniemi ihan naapurissamme. Niinistön vieraillessa presidentinvaalien aikana Munkkivuoren ostarilla mainostimme joukolla hänelle alueemme kauppoja, suutaria, parturikampaamoja, ravintoloita ja kahviloita. Munkinseudun hyviä palveluja kannattaa tulla käyttämään ja kahviloissamme viihtymään kauempaakin kuin Mäntyniemestä.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu
www.sarisarkomaa.fi

Blogi 27.2.2012

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sd.) on viime aikoina toistellut demareiden pitkään hellimää ajatusta poistaa kela-korvaus yksityisistä terveyspalveluista. Vanhaa ehdotusta ministeri on maustanut mittavilla perusteluilla, jotka eivät kaikilta osin pidä kutiaan. Peruspalveluministerin ehdotus poistaa kela-korvaus olisi valtion budjetissa pieni säästö, mutta terveyspalvelujen toimivuudelle ja kansanterveydelle suuri vahinko.

Tosiasia on, että pienillä korvaussummilla on kyetty merkittävästi tukemaan ihmisten omaehtoista halua osallistua terveydenhuollon rahoitukseen. Kela-korvaus on myös edistänyt ennaltaehkäisyä. Esimerkiksi iso osa gynekologisista käynneistä on ennaltaehkäiseviä käyntejä. Suomi onkin kärkimaita kohtu- ja rintasyövän varhaisessa toteamisessa.

Todennäköistä on, että kela-korvausten poiston seurauksena olisivat vain julkisen sektorin kasvavat jonot ja ylikuormitus. Kela-korvauksissa säästyvä rahamäärä on niin pieni, että sen ohjaamisella julkiseen palvelutuotantoon ei kyettäisi korvaamaan palvelutarpeen kasvua. Vuonna 2010 sairasvakuutuksesta korvattiin 3,7 miljoonaa lääkärissäkäyntiä ja toimenpidettä sekä lisäksi 2,7 miljoonaa hammaslääkärin toimenpidettä. On tärkeä muistaa, että kela-korvauksista puolet rahoitetaan vakuutettavilta perittävällä sava-maksulla. Nämä seikat näyttää peruspalveluministeri sivuuttavan.

Peruspalveluministeri on useasti todennut, että "säästetty raha investoituna julkiseen perusterveydenhuoltoon puolestaan poistaisi nykyistä eriarvoisuutta." 0n pakko kysyä, mihinkähän tämä väite perustuu?

Kela-korvauksen poistoa on perusteltu sillä, että kela-korvausta käyttävät vain ne, jotka haluavat ohittaa terveyskeskusjonot. Tosiasiassa merkittävä osa yksityisistä lääkärissä käynneistä on silmälääkäri- ja gynekologikäyntejä. Kela-korvausta käyttävät naiset kaikista ikäluokista ja tuloluokista gynekologikäynteihin. Silmälääkärissä käyntiin lähes kaikki, jotka sellaista tarvitsevat. Kyse on siis palveluista, joita ei julkisella sektorilla ole juuri tarjolla. Kela-korvauksen poistoon sisältyykin monta epätasa-arvon siementä.  On vastuutonta, että peruspalveluministeri lakaisee maton alle sen tosiasian, että kela-korvaus on olennainen osa terveydenhuoltoamme.

Peruspalveluministerin yksi pääargumentti poistaa kela-korvaukset on ollut toteamus, että kela-korvauksilla tuetaan monikansallisten yritysten voitontekomahdollisuuksia On hyvä todeta, että TEM:n vuoden 2011 lopulla julkaiseman toimialaraportin mukaan terveyspalvelut ovat Suomessa pienyritysvaltaista toimintaa. Kolme Suomessa olevaa pääomasijoittajien omistuksessa olevaa terveyspalvelualan yritystä edustavat lukumääräisesti noin 0,2 promillea kaikista terveyspalvelualan yrityksistä. 20 suurintakaan terveyspalvelualan yritystä eivät edusta kuin 6 prosenttia terveydenhoidon kokonaismarkkinoista. Tosiasioiden valossa ministerin halu moukaroida monikansallisia yrityksiä osuisi kovaa, mutta kohteena on tavallinen pieni- ja keskituloinen suomalainen. Ministerinkin kannattaisi ensin tutkia asioita ennen kuin alkaa hutkia.

Terveydenhuolto on jatkossakin oltava julkisen vallan vastuulla ja pääosin verovaroin rahoitettu.  En ole nähnyt yhtään puoluetta, joka muuta olisi esittänyt. Usein keinotekoisen vastakkainasettelun sijaan on rakennettava avointa ja toimivaa kumppanuutta. Julkisen sektorin täydentäjäksi ja kirittäjäksi tarvitaan yrityksiä ja kolmatta sektoria. Tämä on myös hallitusohjelmaan selkeäsanaisesti kirjattu.

Täysin samaa mieltä olen peruspalveluministerin kanssa siitä, että perusterveydenhuoltomme kuntoon laittaminen on oltava ykkösasia. Viimeisimpien tietojen mukaan pääsy terveysasemille on entisestään heikentynyt. Kannustankin peruspalveluministeriä keskittymään hallitusohjelman toteuttamiseen ja viemään siihen kirjattuja toimia ripeästi eteenpäin. Eduskunnassa odotamme malttamattomana, että työryhmä vihdoin nimetään valmistelemaan jo muutoin pitkälle edenneen kuntauudistuksen ydintä, sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamista.

21.02.2012 Blogi Verkkouutisissa

Suomessa väestöryhmien väliset terveyserot ovat kasvaneet, vaikka eriarvoisuuden purkaminen on ollut terveyspolitiikkamme peruspilari. Erityisen huolestuttavaa on se, että suomalaisten nuorten tupakointi, humalajuominen ja lihavuus ovat kansainvälisesti vertaillen poikkeuksellisen yleisiä. Suuri huolenaihe on myös se, että vain noin puolet suomalaisista lapsista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Osalle nämä ongelmat kasaantuvat, kun taas osa nuorista voi paremmin kuin koskaan. Tämän lapsissa ja nuorissa muhivan kansanterveydellisen aikapommin purkaminen on priorisoitava terveyspolitiikkamme kärkeen.

Viimeisin OECD:n maa-arvio nosti vahvasti esille huolen kasvavista terveyseroista. Ero ylimmän ja alimman tuloviidenneksen elinajanodotteessa oli vuonna 2007 miehillä 12,5 vuotta ja naisilla 6,8 vuotta. Vuonna 2000 ero oli miehillä 9,9 vuotta ja naisilla 4,9 vuotta. Alimman tuloviidenneksen elinajanodote ei ole noussut sitten 1990-luvun alun.

OECD:n mukaan terveyserojen vähentäminen vaatii nykyistä enemmän investointeja sairauksien ehkäisyyn ja terveellisten elintapojen edistämiseen erityisesti nuorilla. Tämä sama painotus oli myös eduskunnan valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaostossa, kun käsittelimme tämän vuoden valtion talousarviota. Olennaista on kannusta lapsia terveellisiin elämäntapoihin jo pienestä pitäen. Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa.

Jotta pureutuminen terveyseroihin onnistuu, on valmisteilla olevassa kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa onnistuttava siirtämään painopiste terveyden edistämiseen ja ennaltaehkäiseviin palveluihin sekä varhaiseen puuttumiseen. Toimintatapoja on uudistettava niin, että lukuisissa eri kehittämisohjelmissa kehitetyt parhaat käytännöt saadaan oikeasti juurrutettua valtakunnalliseen käyttöön. Jokaisen kunnan on vihdoin otettava käyttöön vuodesta 2005 voimassa ollut kansanterveyslain velvoite seurata kuntalaisten terveydentilan kehitystä ja ottaa huomioon terveysvaikutukset kunnan kaikessa toiminnassa.

On vakava tosiasia, ettei moni kunta edelleenkään huolehdi kouluterveydenhuollosta lain ja suositusten mukaan. Kunnissa on hälyttäviä eroja kouluterveydenhuollon laadussa lähtien siitä, kuinka ekaluokkalaisten terveystarkastukset hoidetaan tai jätetään hoitamatta. On kansantaloudellista tuhlausta, että valtio suuntaa rahaa lasten palveluihin, mutta kunnat käyttävät ne jonnekin muualle. Oppilashuolto on oikeuskanslerinkin useista huomautuksista huolimatta puutteellista. Vielä suurempia puutteita ja eroavuuksia on kuntien järjestämässä opiskeluterveydenhuollossa. Kodin ja koulun tai oppilaitoksen välinen yhteistyö on vielä käyttämätön voimavara terveyden edistämisessä.

Ikääntyvässä Suomessa on elintärkeää saada jokainen nuori työhön ja oman elämänsä syrjästä kiinni. On suurta typeryyttä laiminlyödä lasten ja nuorten ennaltaehkäiseviä palveluja. Koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto sekä oppilashuolto ovat täsmätoimia, joilla edistetään koko ikäluokan koulutuksen oikea-aikaista ja parempaa läpäisyä, kansanterveyttä, työllisyyttä ja pidempiä työuria, kuin myös lasten hyvää elämää.

Lasten ja nuorten hyvinvoinnista ei voi puhua ilman, että puhutaan vanhemmista. Lasten hyvinvointiin vaikuttavat keskeisesti yksinkertaiset ja ajattomat perusseikat. Perusasioiden kuntoon laittamisessa läheisten aikuisten rooli on ensisijainen.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

Helsingin tulevaisuuden kannalta on iloinen asia, että lapsia syntyy jatkossa entistä enemmän. Päivähoitoikäisten 1-6-vuotiaiden määrä on ennakkotietojen mukaan lisääntynyt viime vuoden aikana noin 770 lapsella ja kasvun ennustetaan jatkuvan. Aikavälillä 2011 - 2021 ennustetaan 1-6-vuotiaiden lasten määrän lisääntyvän 6400 lapsella. Vaikka lapsilukumäärän nousu on lisännyt voimakkaasti päivähoidon tarvetta, on Helsingissä myöhennetty useiden suunniteltujen päiväkotien rakentamishankkeita. Tämä on johtanut päivähoidon ruuhkautumiseen.

Sosiaalilautakunnan palveluverkon tarkistusraportin mukaan esimerkiksi kantakaupungin, Latokartanon ja Haagan alueelle päivähoidon toteuttaminen lähipalveluna on haasteellista. Lauttasaari ja Munkinseutu ovat vakavia esimerkkejä alueista, joissa on pitkään ollut krooninen pula uusista päiväkodeista.

Kun päiväkodit ovat tupaten täynnä, sosiaalivirasto joutuu jatkuvasti etsimään kalliita korvaavia lisätiloja. Monien perheiden päivähoitomatka ja siten lasten hoitopäivät venyvät kohtuuttomiksi. Täynnä olevat päiväkodit ovat kaikkien ja varsinkin lapsien hyvinvoinnin kannalta lyhytnäköinen ratkaisu.

Nostin päiväkotien rakennushankkeiden lykkäämisen tuomat ongelmat esille viime viikon kaupunginvaltuuston käymässä ensi vuoden budjetin lähetekeskustelussa. On aivan välttämätöntä, että päiväkotien rakennushankkeiden suma puretaan ripeästi ja päiväkoteja rakennetaan ilman viivyttelyä sinne missä on lapsia.

Myös leikkipuistorakennusten oikea-aikaisesta kunnossapidosta ja peruskorjauksesta sekä tarvittavien uusien tilojen rakentamisesta on huolehdittava. Tilanteen vakavuus näkyy erityisesti Etelä-Haagassa. Siellä Isonnevan leikkipuistorakennuksen korjausta on siirretty vuosikausia. Nyt rakennus on pakko purkaa ja vielä on epäselvää, milloin tilalle rakennetaan uusi. Tilanne on ollut täysin kohtuuton lapsirikkaalle alueelle.

Sosiaalivirastosta saatujen tietojen mukaan viisi leikkipuistoa odottaa parhaillaan toimenpiteitä. Noin kymmenessä leikkipuistorakennuksessa on viime vuosina tehty erilaisia sisäilma- ja kuntotutkimuksia niissä ilmenneiden ongelmien takia. Kaikkien rakennusten osalta korjauksetkaan eivät ole auttaneet ja jatkotutkimuksissa on todettu lisää ongelmia.

Leikkipuistoilla on tärkeä rooli perheiden arjessa, ja ne ovat tärkeä osa Helsingin palvelutuotantoa kaikilla alueilla. Leikkipuistoissa järjestetään kerhotoimintaa, koululaisten iltapäivätoimintaa ja ne toimivat lapsiperheiden kohtaamispaikkana. Leikkipuistot ovat myös varhaisen tuen ja ennaltaehkäisevän työn mahdollistajana. Leikkipuistoihin tarvitaan toimivat ja turvalliset tilat, jotta pienet lapset ja koululaiset voivat liikkua ja leikkiä.

Siirretyt investointivelvoitteet vyöryvät tulevina vuosina voimalla ellei tilannetta oteta ajoissa haltuun. Helsingin on saatava kustannusten kasvu kuriin kestävällä tavalla, mutta se ei onnistu tinkimällä lakisääteisistä peruspalveluista eikä sulkemalla silmiä syntyvyyden kasvusta. Lapsiystävällinen Helsinki on ikääntyvälle pääkaupungille viisas investointi. Varsinkin kun tiedämme, että lähikunnat houkuttelevat veronmaksajia kohtuullisimmilla asumiskustannuksilla ja laadukkailla lähipalveluilla.

Kunnallishallinnon rakenne -työryhmän tänään julkaisema esitys on keskustelunavaus ja pohja nyt alkavalle kuntakuulemiselle. Pidän tervetulleena virkamiestyöryhmän ehdotusta siitä, että Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen ja Sipoo istuisivat samaan pöytään. Uskon, että kuntien yhteenliittymisen etu olisi paljon suurempi kuin niiden osien summa. On viisasta ja perusteltua, että nämä kunnat selvittävät, mitä tiiviimpi yhteiselo merkitsisi. On välttämätöntä, että alueemme asukkaat saavat tiedon siitä, mitä kuntien yhteenliittäminen tai liittämättä jättäminen merkitsee niin metropolialueella kuin koko Suomessa.

Toivon, että metropolialueella mietitään yhdessä luovasti ja avoimin mielin sitä, miten alueemme tulevaisuus ja asukkaiden hyvä arki parhaiten yhteisvoimin turvataan. Helsingin seudun kuntien ei pidä taistella keskenään, vaan yhdistää voimansa ja etsiä yhdessä ratkaisuja asukkaiden hyvään arkeen, kohtuuhintaiseen asumiseen, uusien työpaikkojen syntymiseen, yritysten menestymiseen, segregaation torjumiseen ja ympäristökysymyksiin.

On toivottavaa, että kunnissa ei ensimmäisenä rynnätä sanomaan ehdotonta eitä työryhmän työlle. Sen sijaan tuoreen raportin soisi innostavan luovaan ajatteluun ja aktiiviseen työhön paikallisten ratkaisujen löytämiseksi. Kuulemisen on aidosti tarkoitus vaikuttaa ja antaa suuntaa koko uudistukselle. Uudistus tehdään käsi kädessä ja tiiviissä yhteistyössä kuntien kanssa eikä saneluna. Kuntauudistusta ei tule nähdä minkään kunnan lakkauttamisena, vaan aivan uuden luomisena.

Aalto-yliopisto on metropolipolitiikkamme helmi. Juuri tällaista rajojen ylittämistä ja rohkeutta tiivistää yhteistyötä metropolialue ja koko Suomi tarvitsee. Tieteenalojen, politiikkasektoreiden ja kuntien rajat ovat ylitettävissä. Yhteistyö ja yhteenliittyminen synnyttävät lisäarvoa joka suurempi kuin sen osien summa. Osaoptimoinnin sijaan on pääkaupunkiseudun kunnat saatava puhaltamaan yhteen hiileen. Etenkin asumisessa, liikenteessä ja maankäytössä on kipeä ja kiireellinen tarve nähdä kokonaisuus. Myös asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien ja lähidemokratian turvaamiseen tarvitaan metropolialueella aivan omia innovatiivisia ratkaisuja.

Tiiviimpi ja elinvoimaisempi metropolialue ei ole vain asukkaidensa, vaan myös koko Suomen etu. Aktiivinen ja elinvoimainen metropolimme toimii globaalitaloudessa koko maan kehityksen ja talouden veturina sekä luovuuden lähteenä. Metropolimme kilpailee maailman muiden metropolien kanssa uudesta liiketoiminnasta, osaamisesta ja uusista menestystarinoista. Kun pääkaupunkiseutu menestyy, hyötyy siitä koko Suomi. 

En pidä kuntien pakkoavioliittoja suotavana, mutta järki- ja ennen kaikkea rakkausavioliittoja toivon. Kun pääkaupunkiseudun kunnat istuvat samaan pöytään, uskon, että rakkaus vielä syttyy. On vain hyvä, että myös valtiovalta kannustaa uusin ohjauskeinoin tähän yhteistyöhön ja yhteenliittymiseen.

Suomalaisten lasten ja nuorten kiinnostus lukemiseen on hälyttävästi laskenut. Niiden nuorten osuus, jotka eivät lue lainkaan vapaa-ajallaan, on merkittävästi kasvanut. Selvitysten mukaan pojista lähes puolet ei lue läksyjen lisäksi tekstiä sen enempää verkosta kuin paperiltakaan. Lukutaidon rapautuminen näkyy myös viimeisimmän Pisa-tutkimuksen tuloksissa.

Vähenevää kiinnostusta lukemiseen on syytä miettiä joka kodissa. Suomessa tarvitaankin lukutalkoot heikkenevän lukutaidon taltuttamiseksi. Arjessa tehdyt asiat voivat joskus olla paljon tehokkaampia kuin valtiovallan säädökset, hankkeet tai kampanjat. Vanhempien ja lapselle läheisten aikuisten rooli on aivan avainasemassa lasten kiinnostuksessa lukemiseen. Lapselle lukeminen on monin tavoin merkityksellistä lapsen koko kehitykselle. Kun luemme lapselle, vahvistamme lapsen kielen kehitystä, tulevaa lukutaitoa ja kiinnostusta lukemiseen. Kun lapselle on luettu, tulee kirjasta ystävä, joka kulkee mukana koko elämän.

Selvää on, että heikentynyt lukutaito ja kiinnostus lukemiseen on otettava vakavasti päiväkotiemme ja koulujemme kehittämisessä. Me pohdimme asiaa Opetushallituksen johtokunnan tämän vuoden ensimmäisessä kokouksessa. Kuulemme myös tuoreen Pohjoismaisen ministerineuvoston raportin ehdotuksia. Raportin ehdotukset lisätä kouluihimme lukuharjoituksia ovat varteenotettavia. Myös lukemiseen innostavia keinoja, kuten koulujen kirjailijavierailuja ja yhteistyötä kirjastojen kanssa on syytä lisätä.

Lukeminen on tärkeää myös lapsen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Lukeminen on erinomainen tapa olla läsnä ja lähellä lasta. TV:n ja tietokonepelien vaihtaminen joinakin iltoina lukemiseen on monin tavoin lapsen etu.

On mukava tapa varata päivittäin hetki aikaa lapselle lukemiseen. Iltasatu on monelle aikuiselle ja myös minulle päivän parhaita hetkiä. Kotona ollessani rauhoitan lasten nukkumaanmenoajan puheluilta ja tietokoneelta sekä kaikelta työnteolta. Ministeriaikana kehitimme valtiosihteerini kanssa kalentereihimme termin ”iltasaturauha”, joka tarkoitti sitä, että silloin ei soiteta työpuheluja vaan luetaan lapsille. Iltasaturauha on tärkeä isommillekin lapsille ja siitä ei tingitä. Silloin äidillä tai isällä on aikaa lukea, pitää sylissä ja jutella.

Lasten ja kaikkien suomalaisten lukemiselle olisi upea asia, että saisimme kirjallisuutta arvostavan presidenttiparin. Jenni Haukio on runoilija ja Sauli Niinistö omaa yhtälailla ahkeran lukuharrastuksen ja loistavan kirjallisen ilmaisun. He olisivat kannustava esimerkki koko Suomelle.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi