Kategoria: Blogi

Blogi Verkkouutisissa 27.01.2012

Kokoonnuimme tällä viikolla maa- ja metsätalousministeri Koskisen (kok) johdolla mittavalla joukolla Säätytalolle pohtimaan julkisuudessakin paljon käsiteltyä sikojen kohtelua. Käsittelyssä oli parhaillaan lausuntokierroksella oleva sikojen hyvinvointia koskeva asetus. Mukana oli tuottajien, kaupan ja kuluttajien edustajia sekä tutkijoita, eläinsuojeluväkeä ja päättäjiä.

Uudistettu asetus tuo toteutuessaan sioille lisätilaa ja virikkeitä sekä siten paremmat mahdollisuudet lajityypilliseen käyttäytymiseen. Jatkossa sioilla pitää olla isommat karsinat. Myös vaateet sairaskarsinoille ovat tiukemmat. Samoin porsiville emakoille on annettava pesäntekomateriaalia. Asetuksessa on paljon tervetulleita parannuksia ja se on aivan välttämätön askel eteenpäin. Asetusluonnoksessa on myös puutteita, joita on ministeriön sekä ministerin vielä korjattava.

Käytännössä kaikki Suomessa syntyvät karjuporsaat kastroidaan kirurgisesti alle viikon ikäisinä. Kastraatio tehdään lihan laadun takia. Nykysäädösten mukaan kastraation saa tehdä ilman kivunlievitystä ja rauhoitusta eikä asetusluonnos tuo tilanteeseen muutosta. Suositeltavimmat vaihtoehdot kastraatiolle olisivat kastraatiosta luopuminen tai siirtyminen immunokastraatioon. Asetusta on muutettava niin, että porsaiden kivunlievitys olisi pakollista.

Iso puute on myös se, että asetuksessa ei tiukenneta porsimishäkkeihin liittyviä säädöksiä. Ruotsissa porsimishäkit ovat kielletty. Seminaarissa tutkijat totesivat, että ilman porsimishäkkejä voidaan taata porsaiden turvallisuus, kunhan karsinat ovat riittävän suuret. Selvää on, että asia on edessä joka tapauksessa. Säädöksistä on hyvä tehdä sellaiset, että ne eivät hetkessä vanhene. Asetuksen johdosta useiden lihantuottajien on tehtävä rakennuksiinsa korjauksia. On järkevää, että asetus kannustaa tekemään nämä investoinnit kestävällä ja eläinten hyvinvointia edistyksellisesti kohentavalla tavalla.

Ministeri Koskinen on ottanut eläinsuojeluasioissa hyvän otteen ja hänen onkin pidettävä hihat käärittynä. Tehtävää on jäänyt edellisiltä vaalikausilta jonoksi asti. Tästä ikävänä esimerkkinä ovat viisi vuotta päätöstä odottaneet kalkkunoiden kuljetusohjeet, jotka on nyt viipymättä hoidettava kuntoon. Syytä on myös selventää julkisuuteen tulleet tiedot, että kalkkunoiden kuljetukseen puuttunut valvontaeläinlääkäri olisi siirretty sivuun tehtävistään. Ministerin tehtävä on huolehtia eläinvalvonnan uskottavuudesta ja riittävyydestä. Hallitusohjelmassa luvatun eläinsuojeluasiamiehen nimeäminen on tärkeä osa tätä työtä ja siksi myös yksi kiireellisimmistä tehtävistä. Eettisen elintarviketuotannon keskeinen tekijä on tuotantoeläinten hyvinvointi.

On enemmän kuin tervetullutta, että ministeri Koskisen johdolla ollaan maa- ja metsätalousministeriössä valmistelemassa täysin uutta eläinten hyvinvointia säätelevää puitelakia. On kiitettävää, että Koskinen on ottanut uuden lain valmistelun pohjaksi laajan kansalaiskuulemisen netissä. Nyt jokaisella on halutessaan mahdollisuus kertoa näkemyksensä ja vaikuttaa tulevaan lainsäädäntöön. Kannustan suomalaisia kertomaan mielipiteensä eläinsuojelulainsäädännöstä valtionhallinnon otakantaa.fi -sivustolla: http://otakantaa.fi/aihe/elainsuojelulaki-uudistuu

Uuden lain on edistettävä nykyistä lakia paremmin eläinten hyvinvointia. Nykyinen laki ei ole riittävä. Viime vuosina on lisääntynyt tietoisuus siitä, että eläimet eivät Suomessa voi parhaalla mahdollisella tavalla ja räikeitäkin epäkohtia löytyy. Eläinsuojelulain uudistus on tehtävä huolella ja tämä edellyttää riittäviä valmisteluresursseja. Eläinten hyvinvointi on asetettava etusijalle myös lakia tarkentavia asetuksia tehtäessä, eivätkä asetukset ja määräykset saa enää jatkossa vesittää itse lain tavoitteita. Jotta tavoite maailman edistyksellisimmästä eläinsuojelulainsäädännöstä toteutuisi, lainsäädännön on pohjauduttava uusimpaan tieteelliseen tietoon eläinten tarpeista ja hyvinvoinnin edellytyksistä. Lain valmistelussa on ennakoitava tulevaisuuden haasteita niin että laki on edistyksellinen vielä vuosien päästä.

Koskisen on huolehdittava eläinsuojelulain ripeästä valmistelusta niin, että nykyinen eduskunta ehtii uuden lain käsitellä.

Säätytalolla pidetyssä seminaarissa oli käytäväkeskusteluissa esillä myös presidentinvaalit ja tietenkin Lennu. Lennu on Sauli Niinistön ja Jenni Haukion koira. http://www.facebook.com/groups/227841790634101/ Pidän hyvänä sitä, että saisimme eläinrakkaan presidentin. Eläinsuojelu ei kuulu presidentin viralliseen toimivaltaan, mutta se on asia, josta meidän kaikkien pitää kantaa huolta - myös presidentin. Eläinrakas presidentti on hyvä esikuva koko Suomelle!

Sari Sarkomaa
Kokoomuksen kansanedustaja
Eduskunnan eläinsuojeluryhmän puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

Blogi 23.01.2012

Osallistuin Munkkivuoren ostarilla suomalaisten tekojen ja työn tapahtumaan. Tilaisuuden tarkoitus oli nostaa esille tekoja paremman Suomen ja kotiseudun rakentamiseksi. Erityisen kiinnostavaksi tilaisuuden teki se, että yksi puhujista oli presidenttiehdokas Sauli Niinistö.

Oli innostavaa, että niin moni oli tullut paikalle. Ostoskeskus pullisteli lähes ratkeamispisteeseen ihmisistä. Työ onkin meille suomalaisille erityisen tärkeää. Sauli Niinistön kanssa yhteistyötä tehneenä aivan erityisesti arvostan hänen ahkeruuttaan, asennettaan työhön sekä kykyä innostaa myös muut tekemään työtä Suomen parhaaksi.

Useimmat asiat onnistuvat parhaiten, kun asioita tehdään yhdessä. Oman kotiseudun rakentaminen entistäkin paremmaksi paikaksi asua ja elää on aivan erityisesti asia, jossa tarvitaan nimenomaan yhteistyötä.

Munkinseutu ei olisi Munkinseutu ilman alueemme kauppoja, suutaria, ravintoloita ja kahviloita, eikä ilman omaa Suomen ensimmäistä ostariamme palveluineen. Sama pätee muihin kaupunginosiimme. Pienet kaupat ja lähipalvelut tekevät Helsingin kaupunginosista viihtyisiä ja vetovoimaisia asua ja elää kaiken ikäisille.

Ikävä kyllä Munkinseudun ja muidenkin Helsingin kaupunginosien iso ongelma on lähipalveluiden ja pienten kauppojen väheneminen. Palvelut kaikkoavat kauas pois. Ilman kivijalkojen pikkuliikkeitä ja kahviloita kaupunkikulttuuri kuihtuu.

Tässä juuri on meillä tekojen paikka. Jokainen meistä on vahva vaikuttaja asiakkaana. Lähipalvelut säilyvät ainoastaan ja vain, jos me niitä käytämme. Vain itse suosimalla lähikauppojamme ja kahviloitamme voimme ylläpitää yritysten elinvoimaisuutta ja säilymistä alueellamme. Palkaksi saamme ystävällisen palvelun ja viihtyisän kotiseudun.

Munkkivuoren ostarilla puhuttiin monesta muustakin kuin työstä oman kotiseudun parhaaksi. Meistä moni suositteli paikalla olleelle Sauli Niinistölle alueemme palveluja. Olisi oikein mukavaa, että uusi presidentti näkyisi aina silloin tällöin Munkan seudulla. Onhan Mäntyniemi ihan naapurissamme.

Presidentin tekopaikka on pian. Ennakkoäänestys alkaa keskiviikkona 25.1. ja jatkuu ensi viikon tiistai-iltaan asti. Jokainen äänioikeutettu voi antaa äänensä ennakkoon missä päin maata tahansa. Saulin numero on edelleen se tuttu ja toimiva kuutonen! Aion antaa ääneni Saulille heti keskiviikkona.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Kaupunginvaltuutettu
www.sarisarkomaa.fi

Suomen Kuvalehden julkaisemat kuntakartat saivat keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemen pillastumaan ja sanomaan ulos sen, mitä keskustan on oppositiopuolueena uumoiltukin sanovan. Kiviniemi ilmoitti keskustan tekevän kaikkensa hallituksen kaavaileman kuntauudistuksen kaatamiseksi. Keskusta ei malttanut odottaa edes helmikuun alkuun, jolloin kuntatyöryhmän työ tulee julkisuuteen ja kaikkien keskusteltavaksi. Kiviniemi tulikin paljastaneeksi keskustan todelliset karvat. Vielä ennen joulua budjettikeskusteluissa keskusta kielsi vastustavansa kuntauudistusta.

Kokeneena ministerinä Kiviniemi varmasti tietää, että julkisuudessa oleva kuntakartta ei ole kuntatyöryhmän, kuntaministerin, saatikka hallituksen lopullinen kanta. Kiviniemelle ei riittänyt, että hän ampuu alas keskeneräisen työn. Kaiken lisäksi Kiviniemen mielestä presidenttiehdokkaidenkin pitäisi ottaa kantaa kuntatyöryhmän vielä valmistelussa ja pohdinnassa olevaan työhön. Keskustelu peruspalveluista on tietenkin tervetullutta, mutta Suomen tulevaisuuden kannalta välttämättömän uudistuksen torppaaminen vaalikampailun tohinassa on vastuutonta.

On perin kummallista, että keskusta on oppositioon siirryttyään yhtäkkiä omaa työtään vastaan. Kunta- ja palvelurakennusuudistus on suoraa jatkumoa edellisten hallitusten ja etenkin keskustalaisten kuntaministereiden työlle, jossa tavoitteena on ollut ja on lähipalveluiden turvaaminen ja kunnallisen itsehallinnon vahvistaminen.

Kiviniemen väite, että kuntauudistus tuhoaa elämisen mahdollisuuksia, on täysin päinvastaista sille mistä kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa on kysymys. Uudistus tehdään juuri siksi, jotta palveluiden eriarvoistuminen pysäytettäisiin ja taattaisiin hyvä arki eri puolilla Suomea.

Ihme ei ole se, että kuntauudistus herättää intohimoja. On selvää, että uudistus vaatii vaikeita ratkaisuja, mutta yhtälailla on selvää, että uudistuksen lykkääminen tai vesittäminen olisi täysin vastuutonta. Nykymenolla ei yksinkertaisesti ole varaa eikä mahdollista jatkaa.

Hyvinvointipalveluiden järjestämisvastuu ei ole missään Euroopan maassa niin pirstaloitunut kuin Suomessa. Kuntia on yksikertaisesti liikaa. Jos kunnat keksittäisiin ja perustettaisiin tänä päivänä, niin en usko, että kukaan keksisi esittää nykyistä kuntarakennetta erilaisine yhteistyömuotoineen. Jos joku esittäisi, niin esittäjää pidettäisiin vähintäänkin ”seinähulluna”.

Peruspalveluiden järjestämisvastuu on oltava vahvoissa ja elinkelpoisissa kunnissa. Laadukkaat palvelut ovat kuntien vaakunoita ja kunnantaloja tärkeämpi. On täysin varmaa, että esimerkiksi sairastuttuaan ja terveydenhuoltopalveluja tarvitessaan ihmisille ei ole niinkään tärkeää se, missä kuntaraja kulkee vaan se, että palvelun saa.

Tuhannet lapset kohtaavat vuosittain Suomessa vanhempiensa parisuhteen päättymisen ja erilleen muuton. Valtaosassa eroissa vanhemmat pystyvät sopimaan lastensa huoltajuudesta ja tapaamisista. Jokainen ero, jossa lapsi jää vanhempien pelinappulaksi on liikaa.  Monesti riitelyn aiheena on lapsen tapaamisoikeus, vaikka lain mukaan lapsella on oikeus tavata molempia vanhempiaan.

On selvää, että vanhemmuus ei pääty, vaikka parisuhde päättyisi. Suomessa tarvitaan enemmän tukea parisuhteen kestävyyden, mutta myös erotilanteen tukemiseksi. Eropalveluiden kehittämisen tavoitteena on oltava lapselle erosta aiheutuvien haittojen minimoiminen sekä etenkin pitkien huoltoriitakierteiden ehkäiseminen ja katkaiseminen. Tämä on lapsen kannalta aivan erityisen tärkeää. Lapsen elämässä puolikin vuotta on pitkä aika.

Käräjäoikeuksissa käsitellään vuosittain noin 2000 lapsen huoltoa ja tapaamisriitaa.  Huoltoriidat kuormittavat sekä tuomioistuimia, sosiaalitoimea että muita viranomaisia. Suurissa käräjäoikeuksissa käsittely saattaa kestää jopa 1-1,5 vuotta ja toisinaan pidempäänkin. Sen jälkeen käsittely usein jatkuu hovioikeudessa. Sanomattakin on selvää, että tilanne on kohtuuton sekä lapselle että vanhemmille.

Vaikeiden huoltoriitakierteiden katkaisuun ei ole vielä riittävästi keinoja. Ehkäisevän palvelun, tehostetun sosiaalityön ja sovittelun ohella tarvitaan myös uusia oikeudellisia keinoja katkaista pitkittyneitä oikeusprosesseja. Neljässä käräjäoikeudessa, Helsingissä, Oulussa, Espoossa ja Pohjois-Karjalassa toteutettu lapsiystävällinen oikeudenkäyntikokeilu on tuonut hyviä tuloksia ja tuo kipeästi kaivattua apua eroperheiden tilanteeseen.

Olen todella tyytyväinen, että saimme valtiovarainvaliokunnan hallituspuolueiden edustajien neuvotteluissa sovittua lisämäärärahan kohdentamisesta lapsiystävällisen sovittelumallin, eli ns. Follo-mallin, laajentamiseen valtakunnalliseksi. Tämä ensi vuoden budjettiin tuleva 900 000 euron lisämääräraha oli enemmän kuin tervetullut.

Follo-mallin tavoitteena on lasten aseman parantaminen oikeudenkäynnissä ja tutkinnassa. Lasten huoltoriitoja sovitellaan lapsipsykologin tai vastaavan asiantuntijan avulla. Menettelyllä voidaan vähentää varsinaiseen tuomioistuinkäsittelyyn tulevien asioiden määrää ja huoltajuusriitojen pitkittymistä. Sovittelu säästää tuomioistuinten ja sosiaaliviranomaisten resursseja, mutta ennen kaikkea auttaa lapsia ja perheitä vaikeissa ero- ja huoltajuuskiistatilanteissa.

Vuoden 2011 alussa aloitetusta kokeilusta on saatu erittäin myönteisiä tuloksia. Syyskuun alkuun mennessä oli tullut vireille 165 sovittelua, joista lopullisesti tai määräaikaisesti on sovittu lähes puolet. Asioista vain noin viidennes on palannut oikeudenkäyntiin, ja osassa tapauksista sovintoon on päästy jopa ennen sovittelun aloittamista.

Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtajana esittelin tänään eduskunnalle oikeusministeriön pääluokkaa valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä, johon Follo-mallin laajentamisrahat sisältyvät. Lapsiystävällisen oikeudenkäynnin laajentaminen on niin inhimilliseltä kuin taloudellista kannalta perusteltua. Edellytimme valtiovarainvaliokunnan mietinnössä, että Follo-malli laajenee jo ensi vuoden aikana mahdollisimman kattavaksi ja sen jatkuvuus valtakunnallisena toimintamallina turvataan.

Kannustin eduskuntakeskustelussa oikeusministeriötä tehostettuihin toimiin isien ja äitien tasapuolisten oikeuksien toteutumiseksi eroprosessissa. Lasten tulee saada kokea, että vanhempien erosta huolimatta heillä on hyvät suhteet molempiin vanhempiinsa. Lapselle tulisi turvata oikeus hänelle tärkeiden ja turvallisten sukulaissuhteiden säilymiseen, kuten suhde isovanhempiin.

Blogi 09.12.2011

Joulujuhlien läheisyys tuo aina tullessaan paljon iloa, mutta myös pohdintaa koulujemme ja päiväkotiemme perinteistä. Usein kuulee pohdittavan, voiko joululaulua ”joulupuu on rakennettu” laulaa koulun tai päiväkodin juhlissa. Totta kai voi. Joulu on osa suomalaista kulttuuria ja perinnettämme ja sen vietto on olennainen osa koulujen ja päiväkotien toimintaa.

Jouluevankeliumi ja suvivirsi kuuluvat lastemme juhliin niin päiväkodeissa kuin kouluissakin. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on tähdentänyt, että tällaiset juhlatraditiot ovat osa suomalaista kulttuuria. Juhlaan mahdollisesti sisältyvän virren tai jouluevankeliumin johdosta ei juhlaa voida pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavana tilaisuutena. Tietenkin koulut ja päiväkodit itse päättävät juhlista, mutta ei ole mitään syytä siihen, että perinteitä pitäisi muuttaa. Päinvastoin globaalissa ja aina monikulttuurisemmassa maailmassa omien juurien ja perinteiden vaaliminen on vahvuus. Oman kulttuurin ja uskonnon tunteminen sekä ymmärtäminen auttaa muiden kulttuurien ja uskontojen ymmärtämisessä.

Suomalaiset ja helsinkiläiset koulut ovat yhä useammin monikulttuurisia ja siksi asia on korostetun tärkeä meillä pääkaupunkiseudulla. Kouluissa on tärkeää ylläpitää ja vahvistaa omaa kulttuuriamme ja samaan aikaan huomioida lasten ja nuorten erilaisuus. Tämä onnistuukin valtaosassa kouluja. Se ei ole kuitenkaan itsestään selvyys, vaan sen eteen täytyy tehdä työtä. Kannustan koulujen rehtoreita yhdessä opettajien ja vanhempien kanssa käymään asiasta keskustelua.

Monikulttuurisuuden ymmärtäminen ja käsitteleminen on asia, joka pitäisi sisällyttää jokaisen lastentarhan-, luokan-, ja aineopettajan koulutukseen sekä koulun johdon, opettajien ja muun kouluhenkilöstön täydennyskoulutukseen. On hyvä ihan käytännössä käydä läpi sitä, mitä uskonnonvapaus ja toisaalta oman kulttuurimme vaaliminen tarkoittaa.

Erilaisuuden kohtaaminen ja myös oman uskonnon sekä kulttuurin käsitteleminen on haastava tehtävä. Siksi Opetushallitus on vuonna 2006 ohjeistanut (www.edu.fi) kaikkia kouluja toimimaan tässä tehtävässä niin, että kaikilla on oikeus kohdata ja oppia omaa uskontoa ja kulttuuria. Ohjeistuksiin kuuluu myös periaatteet siitä, miten taataan molemminpuolinen uskonnonvapaus kouluissa ja oppilaitoksissa. Ohjeistus antaa perustan sille, miten uskonnonvapaus ja maamme perinteet sovitetaan arkityössä yhteen. Päätökset tehdään tietenkin kussakin koulussa ja päiväkodissa.

Kun päiväkodissa tai koulussa on uskonnollinen tilaisuus, lapsen osallistumisesta päättävät vanhemmat. Kun koululuokka menee joulukirkkoon, niin silloin tieto tilaisuudesta on annettava etukäteen ja perheet päättävät meneekö lapsi kirkkoon vai osallistuuko lapsi sen sijaan järjestettävään opetukseen tai muuhun toimintaan. Kirkko tekee arvokasta työtä toimiessaan yhteistyössä päiväkotien ja koulujen kanssa.

Olen iloinen siitä, että esimerkiksi oman lapseni päiväkodin yhteistyö kirkon kanssa on tiivistä. Pyhäkoulua on päiväkodissa niille lapsille, joiden vanhemmat haluavat lapsensa osallistuvan. Mielestäni on tärkeää, että päiväkodin joulujuhlassa voi laulaa ja lauletaan perinteisiä joululauluja. Se kuuluu suomalaisuuteen. Joulukirkossa käynti päiväkotikavereiden kanssa on ollut viisivuotiaalle pojalleni ikimuistettavan ihana asia. On tärkeää, että tämä on mahdollista jatkossakin.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu
Opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja

2.12.2011 Blogi Verkkouutisissa

Tänään saimme valmiiksi ison ponnistuksen, kun valtiovarainvaliokunnan hallitusryhmien kesken pääsimme yksimielisyyteen valtion ensi vuoden talousarvioon eduskunnassa tehtävistä muutoksista. Kokonaisuudessa eduskunta hyväksyy talousarvion vielä ennen joulua. Taloustilanne on historiallisen epävarma ja siksi lisäyksiä tehtiin niukasti.

Vaikka taloustilanne on sumuinen, niin yhdestä asiasta voi olla varma. Ilman työtä ei ole hyvinvointia. Siksi painotimme erityisesti sellaisia kohteita, joilla edistetään talouden kasvua ja työllisyyttä ja jotka eivät aiheuta pysyviä menoja. Varmoja voimme olla myös siitä, että ne toimet joita teemme ympäristömme ja lastemme hyvinvoinnin parhaaksi ovat kullanarvoisia.

Itämeren suojeluun kohdennettiin viisaasti lisävoimavaroja. Euroopan talouskriisissä on tiukasti pidettävä kiinni siitä, että Itämeren suojeluun asetetuista tavoitteista ei tingitä. Meidän velvollisuutemme on jättää Itämeri tuleville isille ja äideille sellaisessa kunnossa, ettei heidän tarvitse sitä hävetä.

Lastentarhanopettajien määrä kunnissa on huolestuttavasti vähentynyt. Lastentarhanopettajapula on niin vakava ongelma, että se uhkaa päivähoidon lakisääteistä toteutumista ja heikentää päivähoidon laatua. Helsingissä on jo huutava pula koulutetuista lastentarhanopettajista. On selvää, että lastentarhanopettajia täytyy kouluttaa lisää. Päätimme kohdistaa lisäresursseja päivähoidon akuuttiin henkilöstötarpeeseen lisäämällä yliopistolliseen lastentarhanopettajakoulutukseen 1,5 miljoonaa euroa. Lastentarhanopettajien lisäkoulutus tukee myös valmisteilla olevaa uutta varhaiskasvatuslakia jonka eduskunta saa tällä vaalikaudella käsiteltäväkseen.

Välttämätöntä oli se, että lisäsimme kaksi miljoonaa euroa päihdeäitien hoidon järjestämiseen. Raha-automaattiyhdistys on rahoittanut Pidä Kiinni- hoitojärjestelmää, joka on valtakunnallinen erityistason hoitojärjestelmä päihdeongelmaisille äideille ja heidän perheilleen. RAY:n rahoitus on asteittain vähenemässä, ja rahoitus on tarkoitus siirtää kokonaan kuntien vastuulle. Hallitusohjelman mukaisesti erityisvastuualueille keskitetään vaativan ja tahdonvastaisen hoidon kehittäminen ja järjestäminen, joten aikanaan myös päihdeäitien hoidon järjestäminen siirtyy ns. ERVA-alueiden vastuulle. Ennen kuin sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus on toteutunut, tarvittiin väliajaksi tämä lisärahoitus. Eduskunta pelasti taas kerran päihdeäitien palvelut. On välttämätöntä että vastaava ministeriö huolehtii, että rahoitus saadaan pysyvälle pohjalle.

Lisäraha on monin tavoin perusteltua. Äidin raskaudenaikaisen päihteiden käytön aiheuttama sikiövaurio on pahimmillaan korjaamaton kehitysvamma, joka vaatii pysyvää ja kallista laitoshoitoa. Hoitojärjestelmää tarvitaan tulevaisuudessa entistä enemmän siksi, että päihteiden käyttö on lisääntynyt erityisesti nuorten naisten keskuudessa. Tänä päivänä noin kolmasosa kaikista huumeidenkäyttäjistä on naisia. Päihteetön vanhemmuus ja vauvaperheen arki ovat asioita, joita pitää tukea. Toiminta on ollut tuloksellista, sillä kaksi kolmannesta ensikodeissa ja kolme neljännestä avopalveluissa olleista äideistä kuntoutuu niin hyvin, että lapsen huostaanottoa ei tarvita.

Tyytyväinen olen myös siitä, että suuntaamme lisäresursseja neljässä käräjäoikeudessa toteutetun ja hyviä tuloksia tuottaneen lapsiystävällisen oikeudenkäynnin kokeilun laajentamiseen. Tässä ns. Follo-mallissa lasten huoltoriitoja sovitellaan lapsipsykologin tai vastaavan asiantuntijan avulla. Kokeilun tulokset viittaavat siihen, että menettelyllä voidaan vähentää varsinaiseen tuomioistuinkäsittelyyn tulevien asioiden määrää ja riitojen pitkittymistä. Sovittelu säästää tietenkin viranomaisten resursseja mutta ennen kaikkea auttaa lapsia ja perheitä vaikeissa ero- ja huoltajuuskiistatilanteissa.

Eduskunta kävi eilen keskustelun Suomen talousnäkymistä ja valtiontalouden kehyksistä vuosille 2012–2015. Perinteiseen tapaan keskustelu alkoi ryhmien puheenvuoroilla suuruusjärjestyksessä. Valtiovarainvaliokunnan jäsenenä pidin kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron. Puheessani painotin sitä, että julkisen talouden tasapainottamisessa on muistettava ottaa vanhat lääkkeet, mutta myös uusia tarvitaan. Annostelu on tehtävä taiten niin, että sivuvaikutukset talouskasvuun jäävät mahdollisimman pieniksi.

Vaikka talouden näkymät tuleville vuosille ovat poikkeuksellisen sumuiset, kolmesta asiasta voimme kuitenkin olla aivan varmoja. Ensinnäkin, mitä tehokkaammin tasapainotamme talouttamme, sitä paremmin pärjäämme tulevissa talouden tyrskyissä. Toiseksi, ilman työtä ei ole hyvinvointia. Kolmanneksi, vähemmällä on saatava aikaan enemmän ja parempaa. Jokaiselle eurolle ja sentille on löydettävä paras mahdollinen käyttötarkoitus.

Talouden näkymät ovat hallituksen muodostamisen jälkeen synkentyneet entisestään. On selvää, että hallitusohjelmassa asetettuihin velka- ja alijäämätavoitteisiin ei päästä tähän mennessä toteutetuilla toimenpiteillä. Odotteluun ei nyt ole varaa, vaan uusista sopeutustoimista on hallituksen päätettävä viimeistään alkukeväästä uuden valtiontalouden kehyspäätöksen yhteydessä.

Niukkenevilla voimavaroilla on löydettävä ympäristöä kunnioittavia, kestävää kasvua luovia vipuvaikutuksia. Vaikka kannustinpöytää ei taloudellisesti vaikeina aikoina voida kattaa kukkuroilleen, on huolehdittava siitä, että Suomi säilyy hyvänä kotipesänä kaikenkokoisille yrityksille ja että työn tekeminen on aina kannattavaa. Myös panostukset osaamiseen ja sivistykseen ovat parasta tulevaisuuden rakentamista.

Hyvinvointiyhteiskuntamme tulevaisuuden ratkaisee se, miten hyvin onnistumme uudistamaan toimimattomia rakenteita. Tässä työssä kunta- ja palvelurakenneuudistus on aivan keskeinen työkalu. Velkaantunut valtio ei voi loputtomasti lisätä rahoitustaan kunnille. On rehellistä myöntää, että jäljelle jää vain kaksi vaihtoehtoa: joko palveluita vähennetään tai rakenteita muutetaan. Minä ainakin olen palveluiden puolella.

Myös suomalainen työelämä kaipaa rakenneuudistusta. Työurien pidentämisessä on olennaista, että kaikki työkykyiset ja -haluiset saadaan mukaan työelämään. Hyvän ja perheystävällisen työelämän on oltava jokaisen työntekijän oikeus.

Hallituksen on valmistauduttava kevään kehysneuvotteluihin avoimin mielin ja valmiina uusiin linjauksiin. On aika kömpiä ulos poteroista, kun isänmaamme etu sitä vaatii. Euroopan kriisimailta olemme oppineet kouriintuntuvasti sen, että hyvinvoinnin rakentaminen kuplan varaan tai jatkuva velkarahalla elvyttäminen voi lopulta käydä koko hyvinvointiyhteiskunnan turmioksi.

Blogi 18.11.2011

Iso osa suomalaisista on kirjastojen ja kirjojen ystävä kuten myös minäkin. Suomessa käytetään kirjastoja eniten kaikista Pohjoismaista. Yleisten kirjastojen vuosittainen lainamäärä on Suomessa lähes 100 miljoonaa. On ikävä tosiasia, että työ ei rahallisesti kiitä kirjan tekijää kohtuudella. Yhdestä lainatapahtumasta tekijä saa korvausta vain muutaman sentin. Esimerkiksi Tanskassa lainauskorvausmäärärahat ovat yli seitsemän kertaa enemmän kuin Suomessa.

Suomessa teosten lainamääriin perustuvat korvaukset ovat olleet käytössä vasta vuodesta 2007. Muissa Pohjoismaissa vastaavia korvauksia on maksettu jo usean vuosikymmenen ajan. Vuokraus- ja lainausdirektiivi implementoitiin aikanaan 1990-luvun puolivälissä Suomeen väärin. Silloin tekijöille säädettiin oikeus lainauskorvaukseen, mutta kaikki merkittävää lainaustoimintaa harjoittavat kirjastot vapautettiin korvauksen maksamisesta.

Vuonna 2004 Suomi sai Euroopan yhteisön komissiolta virallisen huomautuksen vuokraus- ja lainausdirektiivin virheellisestä implementoinnista. Suomessa tehtiin syksyllä 2006 pikaisella lainvalmistelulla muutos tekijänoikeuslakiin, jonka seurauksena yleiset kirjastot poistettiin poikkeuksen piiristä. Tässä yhteydessä eduskunta kiinnitti huomiota siihen, että lainauskorvausmääräraha oli huomattavan pieni suhteessa yleisten kirjastojen vuosittaisiin lainamääriin. Pohjoismaisessa tarkastelussa Suomi on selkeästi viimeisellä sijalla korvausten tasossa.

Kirjallisuuden lainaamisesta yli viidesosa tapahtuu tutkimusta ja opetustoimintaa palvelevista kirjastoista, jotka Suomessa ovat korvauksen ulkopuolella. Muissa Pohjoismaissa opetus- ja tutkimuskirjastot ovat pääsääntöisesti mukana lainaluvuissa ja korvauksen piirissä.

Lakia säädettäessä eduskunta edellytti, että valtion talousarviossa osoitetaan lisämääräraha, jolla mahdollistetaan tutkimus- ja opetustoimintaa palvelevien kirjastojen ottaminen tekijänoikeuslain lainauskorvausjärjestelmän piiriin. Määrärahaa ei kuitenkaan ole korotettu viimeisten vuosien aikana ja opetus- ja tutkimuskirjastot ovat edelleen poikkeuksen piirissä. Opetus- ja tutkimuskirjallisuuden tekijöiden omaisuuden suojan ja yhdenvertaisen kohtelun kannalta on erittäin tärkeää, että nämä kirjastot otetaan lainauskorvausjärjestelmän piiriin.

Euroopan unionin tuomioistuin on ottanut kesäkuussa 2011 antamassaan tuomiossa kantaa vuokraus- ja lainausdirektiiviin sekä kohtuullisen korvauksen määräytymiseen. Tuomiossa korostetaan, että jos poistetaan tekijältä mahdollisuus kieltää teostensa lainaaminen, niin se edellyttää sen turvaamista, että tekijät saavat lainaamisesta korvauksen.

Laadukas suomalainen kirjallisuus tarjoaa kirjastolaitokselle sisällön samalla mahdollistaen sen olemassaolon. Turvaamalla tekijöille kohtuullisen korvauksen näiden sisältöjen lainaamisesta voidaan samalla turvata tekijöiden mahdollisuus keskittyä luovaan työhön. Hallitusohjelmassa painotetaan, että tekijänoikeuslailla säädetään nykyistä tarkemmin tekijänoikeuksien käytöstä suoritettavasta kohtuullisesta korvauksesta. Oikeus kohtuulliseen korvaukseen tulee turvata myös silloin, kun teoksia käytetään kirjastoissa. On oikeudenmukaista, mutta myös fiksua suomalaisen sivistyksen ja kirjallisuuden kannalta, että kirjailijoiden työ kannattaa.

Ensi vuoden valtion budjetissa lisätään 300 000 eurolla lainauskorvauksen määrärahaa, jota eduskunnan on budjettikäsittelyssä arvioitava. Valtioneuvoston on syytä päättää Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman yhteydessä ohjelmasta, jossa vuosittain määrärahaa korotetaan niin, että kohtuullinen taso saavutetaan, ja että opetus- ja tutkimuskirjastot voidaan saattaa lainauskorvausjärjestelmän piiriin.

Jätin asianomaisen ministerin vastattavaksi kirjallisen kysymyksen tekijöille kuuluvien oikeuksien turvaamisesta lainauskorvausjärjestelmässä (kk 302/2011 vp).

Blogi 17.11.2011

Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi eilen ensi vuoden budjetin historiallisen epävarmassa taloustilanteessa. Euroopan tilanteen osalta elämme kuin veitsenterällä. On poikkeuksellisen vaikea ennustaa, mitä omassa taloudessamme tulee tapahtumaan. Yksi asia on varma. Pärjäämme tulevissa talouden tyrskyissä sitä paremmin, mitä paremmassa kunnossa kaupunkimme talous on. On myönteistä, että enää ei Helsingin toimintamenot kasva edellisten vuosien vauhtia. Helsingin on saatava talous tasapainoon, kuten Suomen ja koko Euroopan. Jatkuva luotolla eläminen ei ole kestävää eikä ole myöskään reilua siirtää vastuita tuleville sukupolville.

Talouden tasapainottamisen rinnalla on aivan olennaista katsoa, miten meidän helsinkiläisten eurot käytetään. Jatkossa Helsingin on tuotettava palveluitaan kustannustehokkaammin uudistamalla vanhoja organisaatioita, tehostamalla tilankäyttöä ja lisäämällä tietotekniikan käyttöä palveluissa. Tämä siksi, että vapautuvat voimavarat voidaan kohdentaa perusasioiden kuntoon saamiseksi ja velkaantumisen katkaisemiseksi. Tärkeää on, että tässä työssä on henkilöstö vahvasti mukana.

Meidän on tehtävä uudistus, jossa sosiaali- ja terveysasiat saadaan yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Samoin varhaiskasvatus- ja päivähoito on siirrettävä sivistystoimen alle perusopetuksen rinnalle sellaiseksi kokonaisuudeksi jossa lapsi on keskiössä. Espoo ja Vantaa ovat jo uudistuksensa tehneet ja odottavat Helsinkiä samaan uudistuneeseen joukkoon palveluja kehittämään.

Alle kouluikäisten lasten määrä kasvaa kaupungissamme edelleen ja päivähoitopaikkoja tarvitaan koko ajan lisää. Helsingille on häpeäksi, että monella alueella on ollut pitkään krooninen pula päivähoitopaikoista. Keskustassa, Lapinlahdessa, Arabianrannassa, Viikissä sekä Lauttasaaressa tarvitaan tällä hetkellä kipeimmin lisää päivähoitopaikkoja. Budjettikeskustelussa ja valmistelussa toistinkin taas sen tosiasian, että hankkeiden siirtäminen ei säästä kun lisätiloja hankitaan, koska päivähoito on järjestettävä joka tapauksessa. Perheiden ja varsinkin lasten mutta myös ympäristön kannalta on olennaista, että hoitopaikka on riittävän lähellä.

Laadukas päivähoito on nähtävä fiksuna tulevaisuuden investointina. Ensi vuoden budjetissa ei vielä ollut riittävää vastausta koko tarpeeseen ja tulevina vuosina on päiväkotien näyttävä investointilistoillamme nykyistä vahvemmin.

Hyvä asia on se, että ensi vuoden budjettiin lisäsimme rahaa päivähoidon ryhmäkokojen pienentämiseen. Mukava asia on myös se, että ensi vuonna lastenruokailun luomuohjelmaa toteutetaan lisäämällä luomuruoan osuutta päiväkotien ruokailuissa. Ensi vuonna leikkipuistojen avointa toimintaa järjestetään vähintään vuoden 2011 tasolla eli leikkauksia ei siihen ole tulossa.

Iso huoli helsinkiläisillä perheillä on ollut pienten koululaisten yksinäiset iltapäivät. Monelle perheelle on varmasti hyvä uutinen se, että Helsingin ensi vuoden budjetissa suunnataan lisävoimavaroja iltapäivähoitoon. Tavoite on se, että jokaiselle eka- ja tokaluokkalaiselle iltapäivähoitoon hakeutuvalle pitäisi jatkossa paikka löytyä.

Helsinkiläisille on varmasti myös tärkeää se, että elämistä Helsingissä ei tehdä yhtään sen kalliimmaksi kuin välttämätöntä. Helsinki pitää kunnallisveroprosentin ennallaan 18,5 prosentissa ja kiinteistöveroprosentti pysyy vuoden 2011 tasossa. Helsingin on oltava hyvä paikka asua ja elää kaikenikäisille.

10.11.2011

Ei voi olla niin, että kilometrikorvaus olisi enemmän, kun ajaa Kittilästä Helsinkiin ja vähemmän, kun ajaa Helsingistä Kittilään. Näin jotakuinkin kävisi, jos liikenneministeri Kyllösen (vas) ajatus toteutuisi. Kyllönen on julkisuudessa pohtinut, että parempien joukkoliikenneyhteyksien alueilla kilometrikorvaus voisi olla pienempi kuin esimerkiksi ministerin omilla kotikonnuilla Lapissa. Pohdinta on varmaankin enemmän sormiharjoitelma kuin loppuun punnittu ehdotus. Työtehtävistä aiheutuvien kilometrikulujen korvaus ei voi olla riippuvainen siitä missä päin Suomea asuu.

Kun työtehtävissä pitää käyttää autoa, on korvausten oltava tasa-arvoiset. Jo muutenkin korkeiden asumis- ja elämiskustannusten pääkaupunkiseudulla olisi ministeri Kyllösen ehdotus toteutuessaan erittäin epäoikeudenmukainen. Se, että esimerkiksi Helsingissä myyntinäytteiden kanssa autolla kulkeva myyntiedustaja saisi pienemmän korvauksen kuin esimerkiksi Kittilässä on mahdoton ajatus. Työnantajan tehtävä on ohjeistaa, milloin työtehtävissä tarvitaan henkilöautoa. Joukkoliikenne ei aina ole ajallisesti tai monen käytännön syyn ja työtehtävän luonteen takia vaihtoehto.

Täsmälleen oikeaan Kyllönen osui siinä, että joukkoliikenteen edistämiseksi on syytä kääriä hihat niin hänen itse kuin koko Kataisen hallituksenkin. Aivan ensisijaista on keskittyä joukkoliikenneyhteyksien kehittämiseen. Jos kilometrikorvauksien tasoa tahdotaan tarkastella, on niitä katsottava kokonaisuutena. Kokoomuksen johdolla aloitetun ekologisen verouudistuksen osana on loogista ja järkevää, että myös verotukia ja etuuksia arvioidaan. Tavoitteena on oltava, että ne kaikin tavoin kannustavat ilmaston ja ympäristön kannalta järkevämpään liikkumiseen ja etenkin joukkoliikenteen käyttöön.

Työmatkakorvauksien arviointitalkoissa on muistettava, että ihmisten elämäntilanteet, työtehtävät ja asuinalueet ovat erilaisia ja siksi tarvitaan erilaisia vaihtoehtoja. Työmatkakorvauksien kohtuuton leikkaus tekisi monen työn kannattamattomaksi ja siksi suin päin sokeita leikkauksia on lyhytnäköistä edes esittää.

Hallitusohjelmassa on luvattu kehittää työsuhdematkalippua. Tässä työssä on syytä kiirehtiä ja muutoinkin aktiivisesti etsiä uusia tapoja kannustaa joukkoliikenteen käyttöön. Työsuhdematkalipun kehittäminen on erityisen tervetullutta meille Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle, jossa työmatkaliikennettä on saatava nykyistä paljon enemmän joukkoliikenteeseen ja etenkin raiteille. Pääkaupunkiseudulla ja suurissa kaupungeissa liikenne on suurimpia ympäristöongelmia päästöineen ja meluineen. Autojen seisominen ruuhkissa on haitallista niin ympäristölle kuin ihmisten terveydelle, puhumattakaan järjellisestä ajankäytöstä. Joukkoliikenteen edistämisen kannalta on fiksua tehdä työsuhdematkalipusta entistä houkuttelevampi työnantajille kannustaa työntekijöitä valitsemaan joukkoliikenne, ja entistä suurempi kannustin työntekijälle jättää oma auto kotiin.