Kategoria: Blogi

Helsinki on tiettävästi maamme ainoa kaupunki, joka pilaa merta ja vesistöjä massiivisilla jätelumikuormilla. Mereen lumen mukana kaadetut jätteet, roskat ja erilaiset aineosat kulkeutuvat merivirtojen mukana laajalle. Mereen joutunut jäte, kuten mikromuovi ja raskasmetallit eivät häviä merestä ehkä koskaan. Koronan myötä aiemmin yleisimmän roskan, myrkyllisten tupakantumppien rinnalle rynnii käytetyt maskit.

Valtuuston kyselytunnilla 19.1.2022 kysyin lumen mereen ajon lopettamisesta ja kestävän vaihtoehtoisen ratkaisun käyttöön ottamisesta. Kysyin, mistä syistä Helsinki jatkaa valtuuston päätöksestä huolimatta likaisen lumen mereen ajamista ja mitkä syyt ovat Helsingissä estäneet ympäristön kannalta kestävän vaihtoehdon käyttöön ottamisen.

Asiasta vastaava apulaispormestari Anni Sinnemäki (vihr.) vastasi kysymykseen myöntäen, ettei asiaa olla otettu riittävän vakavasti. Odotin selkeämpää vastausta siitä, että milloin lumen ajo lopetetaan sekä esitystä vaihtoehtoisesta tavasta käsitellä lumi ympäristön kannalta kestävästi. Sitä en saanut. Perustelu, että roskaa valuu muualtakin, on huono vastaus. Itämeri on pelastettava pala palalta.  Samoin se, että lumen käsittelyyn kestävien ratkaisujen löytäminen on vaikeaa. Se ei ole perustelu liata kotivesiämme ja merenrantojamme. Itämerta on suojeltava talvellakin.

Kysyin myös, millaisin toimin asiasta vastaava apulaispormestari on aikeissa asiaa vauhdittaa, että likaisen lumen mereen ajoon saadaan varmasti stoppi tänä vuonna?

Lumi ei ole uusi asia eikä se, että likaisen lumen kippaamiseen on löydettävä ympäristöystävällinen ratkaisu. Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi syyskuussa 2019 lähes yksimielisesti Sirpa Asko-Seljavaaran (kok.) aloitteen siitä, että jatkossa lumet ajetaan muualle kuin mereen. Tavoite oli lopettaa lumien kippaaminen mereen heti, kun vaihtoehtoinen ratkaisu löytyy.

Monet kunnat, kuten Espoo, Turku ja Oulu ovat kieltäneet lumen kaatamisen mereen kunnallisella ympäristönsuojelumääräyksellä. Tukholma, Oslo ja Kööpenhamina ovat kieltäneet lumen ajon vesistöihin ja löytäneet ratkaisun.

Kysyin, kuinka on mahdollista, että Helsingillä on kestänyt näin kauan löytää ympäristölle ja liikennejärjestelyjen kannalta kestävä järjestely. Helsingin pitäisi olla edelläkävijä, mutta tässä asiassa olemme valitettavasti merta likaava peränpitäjä.

Pohdin, miten Helsingissä vasta kokeillaan ja pohditaan esimerkiksi mahdollisuutta lumensulatukseen, joka monissa kaupungeissa on arkipäivää. Menikö lumiasiaan ratkaisuja etsineessä innovaatiokilpailussa joku pieleen, sitä pohtii moni.

Ruotsissa likainen lumi luokitellaan jätteeksi ja sen ajo vesistöihin on kielletty. Olen tehnyt asiasta saman sisältöisen lakialoitteen. Se on nyt ympäristövaliokunnan käsissä. Aloitteellani kiritän osaltaan kaupunkia löytämään asiaan ratkaisut. Jätin lakialoitteen jo lokakuussa 2020, mutta koronakiireiden vuoksi se pääsi eduskunnan käsittelyyn viiveellä.

Linkki aloitteeseen: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lakialoite/Documents/LA_61+2020.pdf

Olen tyytyväinen, että lakialoitteeni ympäristösuojelulain muuttamisesta sai myönteisen vastaanoton eduskunnassa lähetekeskustelussa ja toivon, että nyt asia etenee ripeästi. Hallituspuolueilla on enemmistö ja Vihreillä ympäristöministeri. He ovat asiassa ratkaisevassa asemassa. Itämeri on mittavista ponnisteluista huolimatta edelleen maailman saastuneimpia merialueita ja sen pelastaminen edellyttää toimia joka taholta.

Uudessa kaupunkistrategiassamme on vahva sitoumus Itämeren suojeluun. On mainiota, että Helsinki on sitoutunut Itämeren suojeluun myös Turun kanssa aloittamassaan Itämerihaasteessa, joka sisältää lähes 120 toimenpidettä vesien suojelemiseksi. Myös Helsingin hulevesiohjelma tukee vesiensuojelutavoitteita. Siinä on aivan erityisesti edettävä. http://www.itamerihaaste.net/tietoa_meista/julkilausumahttps://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/julkaisut/julkaisut/julkaisu-03-18.pdf

Asiaan ratkaisua etsittäessä lumen siirtämisen kulkuväyliltä tulee toteutua myös runsaslumisina talvina siten, ettei siitä aiheudu haittaa kaupungin asukkaille, infrastruktuurille tai luonnolle. Erilaisten kulkumuotojen on mahduttava kotikaupunkiimme jatkossakin. Kansallisomaisuuttamme Itämerta ja vesistöjemme puhtautta on suojeltava kaikkina vuodenaikoina. Helsinki on vuosien varrella vähentänyt lumenajoa mereen ja määrät ovat vähentyneet. Se ei vielä riitä. Likaisen lumen kaatamiselle mereen on saatava stoppi.

Palattuani tauon jälkeen kaupunginvaltuustoon aion yhtenä painopisteenä edistää Itämeren suojelua, Helsingin merellisyyden kestävää hyödyntämistä sekä merellisten palveluiden ympäristöystävällisyyttä. Esimerkkinä  kaupungin vierasvenesatamien jätehuolto, jossa on viime kesinä ollut ikäviä ongelmia.

Voit seurata työtäni kansanedustajana ja kaupunginvaltuutettuna vastaanottamalla eduskuntaterveiseni, joissa kerron ajankohtaisia politiikan kuulumisia. Eduskuntaterveiset voit tilata lähettämällä sähköpostia  sari.sarkomaa@eduskunta.fi tai soittamalla 050 511 3033. Ajatukset ja palaute ovat aina tervetulleita. Ne ovat tärkeitä. Pidetään yhteyttä.

Aluevaalikeskustelussa kokoomus on puhunut palvelusetelien laajan käytön puolesta. Miksi? Siksi, että me haluamme, että ihmiset saavat ajoissa ja juuri itselleen sopivat palvelut. Emme halua jättää ihmisiä jonoon.

Palveluseteli on vaikuttava keino kehittää palveluita järjestelmäkeskeisyyden sijaan ihmisten tarpeista lähteväksi.  Ihmisten mahdollisuus valita ja vaikuttaa käyttämiinsä palveluihin on inhimillinen ja ketterä tapa vauhdittaa laadukkaampia ja kustannustehokkaita palveluja. Suomalainen, toimiva sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä perustuu julkisen, yritysten ja järjestöjen hyvään yhteistyöhön. Päävastuu on ja pitää olla julkisella sektorilla.

Kehottaisin palveluseteli-asiassa vastahankaan olevia hallituspuolueita kuuntelemaan asiantuntijoita. Esimerkiksi Vanhustyön keskusliiton toiminnanjohtaja Anni Lausvaara on toistuvasti ja viisaasti todennut palvelusetelin olevan yksi tärkeimmistä työkaluista ikääntyvien palveluiden järjestämisessä. Merkittävimpiä käyttökohteita ovat palveluasuminen, kotipalvelu, kotisairaanhoito ja erilaiset kotona toteutettavat tukipalvelut ja omaishoitajien vapaapäivät.

Palvelusetelin käyttöä on uusilla hyvinvointialueilla katsottava laajasti, sillä sen hyödyt ovat monet.

Palvelusetelin tuoma merkittävin etu on ikääntyvän ihmisen itsemääräämisoikeuden vahvistaminen. Lausvaara (MustRead Aluevaalikirje, 21.1.2021) on tiivistänyt asian hyvin: ”Palveluasumisessa iäkäs pääsee setelin avulla vertailemaan ja valitsemaan itselleen parhaan vaihtoehdon. On kenelle tahansa suuri kysymys pohtia, mihin haluaa voimiensa vähetessä asettua asumaan.”

Olen Lausvaaran kanssa täysin samaa mieltä myös siitä, että palvelusetelin käyttö ennalta ehkäisevässä toiminnassa tuo valtavia mahdollisuuksia raskaampien palvelujen tarpeen siirtämiseen tai keventämiseen.

Palveluseteli tuo pienemmille toimijoille, kuten järjestöille ja pk-yrityksille mahdollisuuksia osallistua palvelujen tuottamiseen. Lausvaara osuu asian ytimeen sanoessaan, että järjestöillä on monipuolisen toimintansa kautta syvällistä osaamista ja paikallista kokemusta, jota suuremmilla toimijoilla ei välttämättä ole. Palvelusetelin avulla pidetään yllä asumispalvelujen tuottajien monimuotoisuutta. Useimmat palvelunkäyttäjät arvostavat oman paikkakuntansa ja alueensa tuttuja toimijoita.

Palvelusetelin hylkiminen tuntuu siksikin järjettömältä, että palveluseteli on tapa saada sote-alalle lisää tekijöitä. Moni on kiinnostus sote-alasta, mutta haluaa toimia yrittäjänä tai järjestöissä. Palveluseteli lisää myös osaltaan alan vetovoimaa.

Koronan kuormittaman julkisen sektorin työtaakan keventäminen onkin olennainen syy palvelusetelin käyttöön. Esimerkiksi suunterveydenhuollossa se on aivan välttämätöntä. Ihmisiä ei voi jättää jonoon, eikä julkisen terveydenhuollon henkilöstöä saa näännyttää työtaakan alle.

Olemme Helsingissä valtuuston voimin linjanneet palvelusetelien, digitalisaation ja moniammatillisen yhteistyön hyödyntämisen olevan tärkeä osa keinoja, joita vahvistamalla tarjoamme parempaa vastinetta veronmaksajien rahoille ja saamme ihmiset ajoissa hoitoon. Tehtävä on massiivinen koronan kurittaessa kaupunkiamme ja siksi yksi valtuustokauden tärkeimmistä.

Aluehallintouudistus tuo mittavia ongelmia Helsingille mutta emme tietenkään heitä hanskoja tiskiin. Päinvastoin valtuuston voimin hyväksymämme kaupunkistrategiaesitys tarjoaa kipeästi kaivatun suunnan sujuvaan hoitoon pääsyyn niin vanhusten palveluissa, suun terveydenhuollossa kuin perusterveydenhuollossa. Nykyisten hoitoon pääsyyn haasteiden ratkaisemisen ohella strategia ohjaa Helsinkiä kohti vaikuttavampia ja toimivampia palveluita.

Pidin aivan keskeisenä, että hyvä henkilöstöpolitiikka nostettiin strategian keskiöön. Henkilöstön veto- ja pitovoima on kysymys, jonka eteen on tehtävä valtavasti työtä. Palveluiden tuottamistapoja on kehittävä samalla kunnianhimolla.

Voit seurata työtäni kansanedustajana ja kaupunginvaltuutettuna vastaanottamalla eduskuntaterveiseni, joissa kerron ajankohtaisia politiikan kuulumisia. Eduskuntaterveiset voit tilata lähettämällä sähköpostia  sari.sarkomaa@eduskunta.fi tai soittamalla 050 511 3033. Ajatukset ja palaute ovat aina tervetulleita. Ne ovat tärkeitä. Pidetään yhteyttä.

Oudoksun suuresti pääministeri Marinin (SDP) puheita torstain 13.1. Ylen vaalitentissä, jossa hän esitteli hallituksen aikaansaannoksia vanhuspalveluissa. Todellisuudessa  demarijohtoisen hallituksen vahtivuorolla vanhuspalvelujen tilanne kentällä on ajautunut entistä vaikeampaan kriisiin.

Herää vahva huoli pääministerin tietämyksestä. Vanhustenhuollon asiantuntijat esittivät hätähuutonsa jo syksyllä ikäihmisten palveluiden ajautumisesta kansalliseen kriisiin.

Hallituksen ympärivuorokautisen hoivan valuvikainen henkilöstömitoitus ei tuonut lisää hoitohenkilökuntaa, vaan päinvastoin jonoja ja palveluiden heikentymistä. Toimia olisi pitänyt tehdä vanhuspalveluiden kokonaisuuteen. Pelkkä vaatimusten kirjaaminen lakiin ei vielä paranna palveluja. Ympärivuorokautiseen hoivaan pääsy ja kotihoidon saatavuus on vaikeutunut. Yhä useampi vanhus jää yksin ilman apua. On kylmää politiikkaa, jos pääministeri sulkee silmänsä vanhuspalveluiden todellisuudelta. 

Ministeri Kiurun johdolla valmistellusta vanhuspalvelulain uudistamisen toisesta vaiheesta odotettiin korjauksia kriisiytyneeseen tilanteeseen. On hälyttävää, että kyseinen esitys sai lausuntokierroksella asiantuntijoilta täystyrmäyksen: esityksestä puuttuvat sekä ratkaisut, että rahoitus keskeisiin ongelmiin. Akuuttiin hoitajapulaan ei esityksessä löydy mitään vastauksia. Tilanteen vakavuutta kuvaa se, että eduskunnan oikeusasiamies vaati ministeri Kiurun puutteellisen esityksen perusteellista korjaamista. Ikävä kyllä hallitus on tuonut esityksen eduskuntaan lähes muuttumattomana. Eduskunnan on määrä aloittaa esityksen käsittely kevätistuntokaudella.

Hallitus on tehnyt ruman arvovalinnan. Runsaasta rahanjaosta huolimatta hallitukselta ei ole herunut riittävästi rahaa hoitajamitoitukseen. Hallituspuolueet voisivat myös avoimesti kertoa mistä he aikovat sopimansa leikkaukset tehdä. Hallitus on jo päättänyt  leikata puuttuvat noin 140 miljoonaa euroa terveydenhuollosta. Suurimpia leikkauksia on tulossa lääkekorvauksiin ja yksityisen terveydenhuollon Kela-korvauksiin vuodesta 2023 lukien. Hallituksen vastuuton talouspolitiikka on tulossa tiensä päähän.

Pääministerin on nyt syytä vastata puheisiinsa ja luvattava, että hallitus oikeasti tarttuu kriisiytyneeseen vanhustenhuollon tilaan sen sijaan, että keskitytään syyttelemään täysin perusteettomasti kokoomusta asiasta, josta pääministerillä itsellään on vastuu. Vanhuspalvelulain kokonaisuudistuksella ja toimilla sote-alan pito- ja vetovoiman vahvistamiseksi on varmistettava ikäihmisten hoitoon pääsy, riippumatta hoitopaikasta tai siitä, onko vanhuksella hänen oikeuksistaan huolehtivia omaisia. Myös muita muita toimia on tehtävä. Seniorit ovat hyvin erilaisessa elämän tilanteissa olevia ihmisiä ja erilaisia vaihtoehtoja tarvitaan.

Kummeksun yhtä lailla Marinin Ylen tentissä esittämiä, täysin vailla totuuspohjaa olevia väitteitä siitä, että kokoomus olisi esittänyt vaihtoehtobudjetissaan leikkauksia palveluihin.

 Marinin väite ei yksiselitteisesti pidä paikkaansa. Sosiaali- ja terveyspalveluista tai pelastuspalveluista ei kokoomuksen esityksessä leikata. Kokoomus on esittänyt toistuvasti työllisyyttä, taloutta ja palveluja vahvistavia ratkaisuja, jotka hallituspuolueet ovat äänestäneet kumoon.

Vastaisimme vanhuspalveluiden kriisiin vahvistamalla erityisesti hallituksen pulaan ajamaa kotihoitoa sekä omaishoitajien ja muistisairaiden palveluja sekä tekisimme senioreille oman superkotitalousvähennyksen. Kokoomuksen vaihtoehtobudjetissa esitimme ikäihmisten hoivaan 75 miljoonaa euroa enemmän lisää mitä hallitus on esittänyt. Olisi kohtuullista, että pääministeri tutustuisi opposition esityksiin ennen kuin niitä julkisesti kommentoi.

Voit seurata työtäni kansanedustajana ja kaupunginvaltuutettuna vastaanottamalla eduskuntaterveiseni, joissa kerron ajankohtaisia politiikan kuulumisia. Eduskuntaterveiset voit tilata sari.sarkomaa@eduskunta.fi tai soittamalla 050 511 3033. Ajatukset ja palaute  ovat aina tervetulleita. Ne ovat tärkeitä. Pidetään yhteyttä.

Valtavan hienoa uutinen! Helsingin yliopiston hakemus terveystieteiden maisterin tutkinnonanto-oikeudesta hyväksyttiin! Tämän eteen on urakoitu, tätä on odotettu. Paljon kiitoksia kaikille vaikuttamisesta ja yhteistyöstä asian toteutumiseksi.

Jotta tulevaisuudessakin Helsingissä, Uudellamaalla ja koko maassamme olisi riittävästi ammattitaitoisia hoitotyön asiantuntijoita, johtajia ja opettajia, on terveystieteen maisterin koulutus Helsingin yliopistossa välttämättömyys. Hoitotyön ja koko sosiaali ja terveydenhuollon asiantunteva johtaminen on edellytys laadukkaille, vaikuttaville ja asiakaslähtöisille palveluille sekä työn tuottavuuden kehittämiselle.

Helsingin yliopisto jätti nyt hyväksytyn hakemuksen 30.9.2021 opetus- ja kulttuuriministeriölle koulutusvastuusta terveystieteiden alalle. Koulutusvastuu antaa yliopistolle oikeuden järjestää koulutusta, joka johtaa terveystieteiden maisterin ja tohtorin tutkintoihin. Ko. maisteritason tutkintokoulutukseen voisivat hakeutua kaikki soveltuvan alemman korkeakoulututkinnon suorittaneet (ml. amk-tutkinnon suorittaneet sote-alan asiantuntijat) ilman lisäopintoja. Terveystieteiden maisteritutkinnon suorittanut voisi hakea jatko-opintojen suoritusoikeutta terveystieteiden tohtorin tutkintoon.

Vuosien varrella asian eteen on urakoinut laaja joukko eri toimijoita yhdessä Helsingin yliopiston, lääketieteellisen tiedekunnan, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin, Tehy:n ja Sairaanhoitajaliiton, Metropolian ja Laurean kanssa. Metropolialueen merkitys on ratkaiseva koko Suomen menestymisen kannalta, mikä tulee ottaa huomioon alueen koulutustarjonnan kehittämisessä.

Helsinki ja Uusimaa kaipaavat erityisen kipeästi uusia terveystieteiden maistereita. Sosiaali- ja terveydenhuoltoa uhkaa pula pätevistä johtajista ja asiantuntijoista erityisesti Uudenmaan alueella. Alueen nykyisistä yli- ja osastonhoitajista iso osa on lähellä eläkeikää. Merkittävä osa Suomen terveydenhuollon yliopistollista maisterintutkintoa edellyttävistä työpaikoista sijaitsee laajalla metropolialueella, jossa työskentelee yli neljännes maan koko hoitohenkilökunnasta.

Laadukas toiminta sosiaali- ja terveydenhuollossa edellyttää asiantuntevia ja osaavia hoitotyön johtajia, asiantuntijoita ja opettajia, joilla on akateeminen tutkinto ylempien ammattikorkeakoulututkintojen lisäksi. Terveydenhuollon johto-, asiantuntija ja koulutustehtäviin vaaditaan yhä useammin yliopistossa suoritettua terveystieteiden maisterin, lisensiaatin tai jopa tohtorin tutkintoa. Tutkijatehtävissä se on ehdoton edellytys.

Kasvaviin ja moninaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon haasteisiin vastaaminen asettaa hoitotyön johdolle ja asiantuntijoille uusia osaamisvaatimuksia. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukselle asetetut tavoitteet saavutetaan vain laadukkaalla johtamisella ja asiantuntijuudella.

Mittava puute on edelleen se, ettei Suomessa ole, toisin kuin muissa Pohjoismaissa, kliinisen laboratoriotieteen ja radiografiatieteen koulutusohjelmia yliopistossa. Tämä on vahingollista terveydenhuollon diagnostiikkapalveluiden ja alojen kehittymiselle.  On äärimmäisen tärkeää, että myös tämä puute saataisiin korjattua, kun Helsingin yliopisto saa terveystieteiden tutkinnon anto-oikeuden takaisin. Tämän tavoitteen toteutumiseksi on hihat kääritty.

Mahdollisuudet jatkokouluttautumiseen ja urakehitykseen ovat merkittäviä vetovoimatekijöitä kaikille terveydenhuollon peruskoulutukseen hakeutuville ja ammatissa toimiville terveydenhuollossa. Ne lisäävät henkilöstön työtyytyväisyyttä ja työhön sitoutumista, vaikuttavat alan pito- ja vetovoimaan ja siten työvoiman saatavuuteen. Hyvä johtaminen on ydinedellytys sote-alan houkuttelevuudelle.

Terveystieteiden maisterikoulutuksen palauttaminen Helsingin yliopistoon on ollut työlistalla koko politiikassa olon ajan. Helsingin yliopiston terveydenhuollon maisterin koulutus lakkautettiin 1990-luvun lopussa. Jo silloin oli tiedossa, että päätös aiheuttaa ongelmia sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiselle. Sitkeyttä on asian ajamisessa vaadittu.

Vuosien varrella on eri kokoonpanoissa asiassa toimittu. Eduskunnassa olen asiaa nostanut monin eri tavoin esille. Ohessa tuoreimpia valtiopäivätoimia, joista voi lukea asiasta tarkemmin.

Jätin 12.5.2020 Sairaanhoitajapäivänä kirjallisen kysymyksen terveystieteiden maisterin koulutuksen käynnistämisestä Helsingin yliopistossa vauhdittaakseni terveystieteen koulutuksen uudelleen käynnistämistä Helsingin yliopistossa.

Röntgenhoitajaliiton ja Bioanalyytikkoliiton kanssa valmisteltu kirjallinen kysymys KK 497/2021 vp diagnostisten terveyspalveluiden henkilöstön riittävyydestä, urapolkujen mahdollistamisesta ja tiedekorkeakoulutuksen käynnistämisestä Helsingin yliopistossa: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Sivut/KK_497+2021.aspx

Voit seurata eduskunnan tapahtumia ja työtäni kansanedustajana vastaanottamalla eduskuntaterveiseni, joissa kerron ajankohtaisista politiikan kuulumisista. Eduskuntaterveiset voit tilata lähettämällä minulle sähköpostia sari.sarkomaa@eduskunta.fi tai soittamalla 050 511 3033. Ajatukset ja terveiset ovat aina tervetulleita. Ne ovat tärkeitä. Pidetään yhteyttä.

Hyvinvointiyhteiskuntamme on heikko siellä, missä sen pitäisi olla vahvimmillaan. Mielenterveyspotilaiden hoitoon pääsy on koronaepidemian aikana vaikeutunut entisestään. Mielenterveyden keskusliitto pitää tilannetta katastrofaalisena.

Useat vaikeasti oireilevat lapset ja nuoret ovat odottaneet jopa vuosia, eivätkä siltikään ole saaneet mielenterveysapua. Hätä ja huoli on valtava tukea ja hoitoa tarvitsevilla lapsilla ja nuorilla sekä heidän läheisillään. Monen vakavista ongelmista kärsivän lapsen todellisuutta on, että mielenterveyden palveluiden vakavien puutteiden vuoksi avun sijaan edessä on sijoitus pois omasta kodista. Kun nuorille ei ole tarjolla heidän tarvitsemiaan palveluja päihdehuollossa ja psykiatriassa, heidät ohjataan lastensuojelun asiakkaaksi.

Vastauksena pitkään jatkuneeseen epäinhimilliseen tilanteeseen mielenterveysjärjestöt valmistelivat Terapiatakuu-kansalaisaloitteen, joka tarkoittaa kattavien matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden rakentamista perustasolle ja yhdenvertaista ripeää hoitoon pääsyä matalalla kynnyksellä.

Oli ilo olla mielenterveysjärjestöjen kutsumana puhujana Helsingin Yliopiston Tiedekulmassa pidetyssä Terapiatakuu–kansalaisaloitekampanjan julkistamistilaisuudessa 20.2.2019. Puheenvuorossani nostin esille vakavan ongelman eriarvoisesta pääsystä mielenterveyspalveluiden piiriin. Vaikka mielenterveysongelmat ovat suurin kansansairautemme, vuosittain kuntien terveydenhuollon menoista on ohjautunut yhä pienempi osuus niiden hoitamiseen ja ennaltaehkäisyyn.

Terapiatakuu-kansalaisaloite sai valtavan tuen suomalaisilta. Sen saapuessa eduskuntaan lokakuussa 2019 kaikki puolueet kannattivat sitä, samoin koko hallitus. Sen jälkeen kohtelu aloitteelle on ollut tylyä.

Eduskuntaryhmämme on toistuvasti esittänyt kansalaisaloitteen käsittelyä sekä terapiatakuun tavoitteiden toteuttamiseksi määrärahoja vaihtoehtobudjetissamme. Hallituspuolueiden edustajat ovat aina esityksemme äänestäneet nurin. Perusteluina on aina ollut se, että asia hoidetaan osana hoitotakuulakia.

Tuore lakiluonnos hoitotakuuajan kiristämisestä ei kuitenkaan sisällä terapiatakuun tavoitteita kattavien matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden rakentamisesta perustasolle eikä takaa yhdenvertaista ripeää hoitoon pääsyä, ja Terapiatakuu-kansalaisaloite on edelleen käsittelemättömänä sysättynä mappi Ö:hön.

Tämä on valtava järkytys suomalaisille ja erityisesti jonossa hoitoa ja apua odottaville perheille. Terapiatakuuta ei ole tulossa. Mielenterveysjärjestöt ovat ilmaisseet pettymyksen, ettei hoitotakuuta koskeva lakiluonnos takaa hoitoon pääsyä psyykkisten ongelmien osalta eikä sisälläkään terapiatakuun tavoitteita. Järjestöt vaativat korjausta lupausten vastaiseen tyngäksi jääneeseen esitykseen. Järjestöjen vaade, että hallitus pitää korjaa esitystään, ennen kuin se tuodaan eduskuntaan, on oikeutettu ja kokoomuksen eduskuntaryhmä antaa sille täyden tuen.

Yhtä suuri huoli on hallituspuolueiden edustajien syvä hiljaisuus. En ole kuullut yhtään puheenvuoroa, jossa vaadittaisiin yhdessä annettujen lupausten pitämistä ja sellaisen lain tuomista eduskuntaan, joka tekisi terapiatakuusta totta. Herää vakava kysymys, ovatko hallituspuolueet sopineet, ettei terapiatakuun tavoitteita toteuta, kun asiaa koskevaa kansalaisaloitteen käsittelykin on estetty. Avoimuuden ja kohtuuden nimissä on asiaan saatava vastaus.

Mielenterveyden sairaudet ovat yleisin syy työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen ja myös suurimpia syrjäytymisen aiheuttajia. Lasten ja nuorten syrjäytymisen kierre on mahdollista katkaista tarjoamalla tukea ennaltaehkäisevästi ja mielenterveyspalveluita aikaisessa vaiheessa. On mahdoton ymmärtää hallituksen arvovalintaa jättää kaikkien puolueiden kannattama terapiatakuu toteuttamatta. Onneksi esitys on vasta luonnos, joka on ensi vuonna mahdollista korjata. Kenenkään ei pitäisi joutua odottamaan hoitoon pääsyä.

Toivon hallituspuolueilta uuden vuoden lupausta, jossa he vihdoin ottavat jalan pois jarrulta ja antavat eduskunnan käsitellä Terapiatakuu- kansalaisaloitteen. Käsittelyn estäminen enemmistöllä on ollut poikkeuksellisen ikävä toimintaa varsinkin, kun kaikki puolueet ovat aloitetta kertoneen kannattavansa.

Jo ennestään pitkät hoitojonot ovat  varsinkin lasten ja nuorten osalta ovat koronapandemian myötä katastrofaaliset. Hoitotakuu lasten psykiatriassa ja jopa viranomaisten valvonta ovat pettäneet. Yhteiskunta on heikoin siellä, missä sen pitäisi olla vahvin. Useat vaikeasti oireilevat lapset ovat odottaneet jopa vuosia eivätkä siltikään ole saaneet apua. Hätä ja huoli on valtava niin apua tarvitsevilla lapsilla ja nuorilla kuin heidän omaisiansakin. Jokainen päivä on vahingollinen lapsen ja nuoren kehitykselle vaikeuttaen opinpolkua ja lisäten syrjäytymisriskiä.

Vastauksena epäinhimilliseen tilanteeseen mielenterveysjärjestöt valmistelivat Terapiatakuu-kansalaisaloitteen, joka tarkoittaa kattavien matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden rakentamista perustasolle ja yhdenvertaista ripeää hoitoon pääsyä. Aloite saapui eduskuntaan lokakuussa 2019 mutta se on edelleen käsittelemättä. Eduskuntaryhmämme on toistuvasti esittänyt kansalaisaloitteen käsittelyä sekä terapiatakuun tavoitteiden toteuttamiseksi määrärahoja vaihtoehtobudjetissamme.Hallituspuolueiden edustajat ovat aina esityksemme äänestäneet nurin. Perusteluina on aina ollut se, että asia hoidetaan osana hoitotakuulakia.

Tuore lakiluonnos ei kuitenkaan sisällä hoitotakuun tavoitteita. Tämä on valtava järkytys suomalaisille ja erityisesti jonossa hoitoa ja apua odottaville perheille. Terapiatakuuta ei ole tulossa. Mielenterveysjärjestöt ovat ensimmäisenä nostaneet julki pettymyksen, ettei esitys takaa hoitoon pääsyä psyykkisten ongelmien osalta eikä sisälläkään terapiatakuun tavoitteita. Järjestöt vaativat korjausta lupausten vastaiseen esitykseen. Olen täysin samaa mieltä järjestöjen kanssa ja pidän välttämättömänä, että hallitus korjaa esitystään, ennen kuin se tuodaan eduskuntaan.

Yhtä lailla suuri järkytys on hallituspuolueiden edustajien syvä hiljaisuus. En ole kuullut yhtään puheenvuoroa, joka vaatisi yhdessä annettujen lupausten pitämistä ja sellaisen lain tuomista eduskuntaan, joka tekisi terapiatakuusta totta. Herää vakava kysymys, ovatko hallituspuolueet sopineet, ettei terapiatakuun tavoitteita toteuta, kun asiaa koskevaa kansalaisaloitteen käsittelykin on estetty. Avoimuuden ja kohtuuden nimissä on asiaan saatava vastaus. Olisin kysynyt asiaa viime kyselytunnilla hallitukselta mutta en saanut puheenvuoroa. Jätän asiasta kirjallisen kysymyksen hallituksen vastattavaksi. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Documents/KK_726+2021.pdf

Kirjallisessa kysymyksessä kysyn, aikooko hallitus pitää lupauksensa.

Hallitus on toistuvasti vakuuttanut, että hoitotakuulainsäädäntö sisältää Terapiatakuu-kansalaisaloitteen tavoitteet. Hallituksen on syytä avoimesti kertoa, miksi hoitotakuulakiesitys onkin nyt täysin vastoin sitä mitä on luvattu. 

Terapiatakuun toteutuminen edellyttäisi lyhytpsykoterapioiden, muiden tutkimusnäyttöön perustuvien psykososiaalisten hoitomenetelmien ja lyhytinterventioiden sisällyttämistä perusterveydenhuoltoon ja hoitotakuun piiriin. Hallituksen esityksessä nämä on rajattu seitsemän päivän takuun ulkopuolelle. Nämä hoitomuodot esitetään pääosin toteutettavaksi edelleen kolmen päivän kuukauden sisällä jatkossakin.

Mielenterveysjärjestöt vaativat, että mielenterveyspalvelujen osalta terveydenhuoltolakiin säädetään erillinen pykälä psykoterapeuttisen ja muun psykososiaalisen hoidon järjestämisestä neljän viikon sisällä hoidon tarpeen arvioinnista.  

Terapiatakuun tavoitteena on, että jatkossa harvempi tarvitsisi erikoissairaanhoitoa, kun oireita ja avuntarvetta vastaavaa hoitoa saisi jo varhaisessa vaiheessa perusterveydenhuollossa. Mikäli potilas tarvitsee varhaisen terapiajakson jälkeen jatkohoitoa, hänet ohjataan erikoissairaanhoidon tai Kelan korvaaman kuntoutuspsykoterapian piiriin. 

Onneksi esitys on vasta luonnos, jota on mahdollista muuttaa parempaan suuntaan. Tämä edellyttää, että hallitus pitää lupauksensa. Hallituksen esitystä odotellessa olisi kohtuullista, että hallituspuolueiden kansanedustajat ottaisivat jalan pois jarrulta ja  antaisivat eduskunnan vihdoin käsitellä Terapiatakuu- kansalaisaloitteen. Aloite on hyvä ottaa käsittelyyn heti istuntotauon päätyttyä ja siten varmistaa Terapiatakuun tavoitteiden eteneminen. Jos hallitus ei suostu tuomaan lupaamaansa esitystä terapiatakuusta, voi eduskunta hyväksyä asiaa koskevan kansalaisaloitteen. Mielenterveys kuuluu kaikille.

Onnea, terveyttä ja iloa uudelle vuodelle 2022 

Hallituksen on syytä perustella päätöksiään ja vastata lasten, nuorten sekä koulujen kysymyksiin

Helsinkiläisiltä, lasten kavereilta ja perheiltä satelee kysymyksiä. Mitä tarkoitti hallituksen lupaus siitä, että lapsiin ja nuoriin kohdistuvat rajoitukset ovat vihoviimeinen keino epidemian taltuttamissa? Miksi baarissa saa pelata biljardia muttei hallissa jääkiekkoa? Onko lasten ja nuorten liikuntatilojen sulkeminen välttämätöntä epidemian hallitsemisen kannalta?

Pitkään jatkuneet rajoitukset, jotka estävät lapsia ja nuoria tapaamasta ikäisiään, liikkumasta ja harrastamasta ovat valtava riski lasten normaalille kasvulle ja kehitykselle sekä hyvinvoinnille.

Lähiopetuksen ja etäopetuksen vaaroista julkinen kiistely huolestutti monia vanhempia ja lapsia sekä varmasti kaikkia koulun toimijoita. Opettajat ja koko koulun väki ansaitsivat parempaa tukea vaikeassa epidemiatilanteessa.

On mahdoton ymmärtää, miksi päätökset tehtiin vasta nyt koulujen ”alkamisen aattona”. Koulut olisivat ansainneet aikaa valmistautumiseen. Perheissäkin on paljon epäselvyyttä. Opettajat ja koko koulun väki ovat kovilla.

On välttämätöntä, että opetusministeri Li Andersson  ja Opetushallitus täsmentävät mitä tarkoittavat koulujen tehostetut  koronatoimet? Miten toimii jäljitys, karanteeni, maskit ja testaus?

Koko epidemian ajan rehtorit ja opettajat ovat toivoneet erityisesti, että ohjeet saataisiin ajoissa, selkeänä ja niin, että niitä on oikeasti mahdollista päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa arjessa noudattaa. Se ei ole liikaa vaadittu.

Lasten ja nuorten jo ennestään pitkät hoitojonot ovat koronapandemian myötä katastrofaaliset. Hoitotakuu lasten psykiatriassa ja jopa viranomaisten valvonta ovat pettäneet. Yhteiskunta on heikoin siellä, missä sen pitäisi olla vahvin. Useat vaikeasti oireilevat lapset ovat odottaneet jopa vuosia eivätkä siltikään ole saaneet apua. Hätä ja huoli on valtava niin apua tarvitsevilla lapsilla ja nuorilla kuin heidän omaisiansakin. Jokainen päivä on vahingollinen lapsen ja nuoren kehitykselle vaikeuttaen opinpolkua ja lisäten syrjäytymisriskiä.

Vastauksena epäinhimilliseen tilanteeseen mielenterveysjärjestöt valmistelivat Terapiatakuu-kansalaisaloitteen, joka tarkoittaa kattavien matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden rakentamista perustasolle ja yhdenvertaista ripeää hoitoon pääsyä. Kaikki puolueet ovat aloitteen tavoitteita kannattaneet. Aloite saapui eduskuntaan lokakuussa 2019 mutta se on edelleen käsittelemättä. Eduskuntaryhmämme on toistuvasti esittänyt kansalaisaloitteen käsittelyä sekä terapiatakuun tavoitteiden toteuttamiseksi määrärahoja vaihtoehtobudjetissamme. Hallituspuolueiden edustajat ovat aina esityksemme äänestäneet nurin. Perusteluina on aina ollut se, että asia hoidetaan osana hoitotakuulakia. Tuore lakiluonnos ei kuitenkaan sisällä hoitotakuun tavoitteita.

Tämä on valtava järkytys suomalaisille ja erityisesti jonossa hoitoa ja apua odottaville perheille. Terapiatakuuta ei ole tulossa. Mielenterveysjärjestöt ovat ensimmäisenä nostaneet julki pettymyksen, ettei esitys takaa hoitoon pääsyä psyykkisten ongelmien osalta eikä sisälläkään terapiatakuun tavoitteita. Järjestöt vaativat korjausta lupausten vastaiseen esitykseen. Olen täysin samaa mieltä järjestöjen kanssa ja pidän välttämättömänä, että hallitus korjaa esitystään, ennen kuin se tuodaan eduskuntaan.

Yhtä lailla suuri järkytys on hallituspuolueiden edustajien syvä hiljaisuus. En ole kuullut yhtään puheenvuoroa, joka vaatisi yhdessä annettujen lupausten pitämistä ja sellaisen lain tuomista eduskuntaan, joka tekisi terapiatakuusta totta. Herää vakava kysymys, ovatko hallituspuolueet sopineet, ettei terapiatakuun tavoitteita toteuta, kun asiaa koskevaa kansalaisaloitteen käsittelykin on estetty. Avoimuuden ja kohtuuden nimissä on asiaan saatava vastaus. Olisin kysynyt asiaa viime kyselytunnilla hallitukselta mutta en saanut puheenvuoroa. Jätän asiasta kirjallisen kysymyksen hallituksen vastattavaksi. Kirjallisessa kysymyksessä kysyn, aikooko hallitus pitää lupauksensa.

Ministeri Kiuru on toistuvasti vakuuttanut, että hoitotakuulainsäädäntö sisältää Terapiatakuu-kansalaisaloitteen tavoitteet. Hallituksen on syytä avoimesti kertoa, miksi hoitotakuulakiesitys onkin nyt täysin vastoin sitä mitä on luvattu. 

Terapiatakuun toteutuminen edellyttäisi lyhytpsykoterapioiden, muiden tutkimusnäyttöön perustuvien psykososiaalisten hoitomenetelmien ja lyhytinterventioiden sisällyttämistä perusterveydenhuoltoon ja hoitotakuun piiriin. Hallituksen esityksessä nämä on rajattu seitsemän päivän takuun ulkopuolelle. Nämä hoitomuodot esitetään pääosin toteutettavaksi edelleen kolmen päivän kuukauden sisällä jatkossakin.

Mielenterveysjärjestöt vaativat, että mielenterveyspalvelujen osalta terveydenhuoltolakiin säädetään erillinen pykälä psykoterapeuttisen ja muun psykososiaalisen hoidon järjestämisestä neljän viikon sisällä hoidon tarpeen arvioinnista.  

Terapiatakuun tavoitteena on, että jatkossa harvempi tarvitsisi erikoissairaanhoitoa, kun oireita ja avuntarvetta vastaavaa hoitoa saisi jo varhaisessa vaiheessa perusterveydenhuollossa. Mikäli potilas tarvitsee varhaisen terapiajakson jälkeen jatkohoitoa, hänet ohjataan erikoissairaanhoidon tai Kelan korvaaman kuntoutuspsykoterapian piiriin. 

Onneksi esitys on vasta luonnos, jota on mahdollista muuttaa parempaan suuntaan. Kenenkään ei pitäisi joutua odottamaan hoitoon pääsyä.

Suomen tärkein tavoite on, että jokainen nuori saa sellaiset tiedot, taidot ja oppimisen ilon, jotka kantavat vähintään toisen asteen tutkintoon ja omien unelmien tavoitteluun. Tämä ei kaikkien kohdalla toteudu. Esimerkiksi joka kahdeksas poika ei peruskoulun päätteeksi osaa lukea, kirjoittaa eikä laskea kunnolla. Ongelmiin on tartuttava vaikuttavasti varhaisessa vaiheessa.

Ensi keskiviikkona oppositiopuolueiden tekemät vaihtoehdot hallituksen ensi vuoden budjettiesitykselle ovat eduskunnan istunnossa keskustelussa. Julkaisimme kokoomuksen Kestävän tulevaisuuden vaihtoehdon viime perjantaina vastavoimaksi Marinin vasemmistohallituksen vastuuttomalle velkapolitiikalle. Kestävä tulevaisuus tarkoittaa kestävän taloudenpidon lisäksi ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää tulevaisuutta.

Haluamme vahvistaa koulutuksen laatua ja tasa-arvoa aina varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin.

Vaihtoehtomme perustuu työhön, yrittämiseen ja vastuulliseen taloudenpitoon. Se tarkoittaa enemmän työpaikkoja suomalaisille, enemmän euroja käteen tehdystä työstä ja eläkkeestä sekä vähemmän velkaa ja vastuita tuleville sukupolville. Vaihtoehdossamme teimme erilaisia arvovalintoja kuin hallitus.

Iloitsen, että vaihtoehdossamme on lisää panostuksia vanhusten palveluihin, turvallisuuteen, tutkimukseen ja koulutukseen.

Esittelin julkistamistilaisuudessa eduskuntaryhmämme voimin rakennetun vaihtoehtobudjettimme koulutuksen ja tutkimuksen sekä hyvinvointipalveluiden painopisteet.

Kokoomuksen vaihtoehtobudjetissa panostetaan pysyvästi varhaiskasvatuksen (80 milj.) ja perusopetuksen (60 milj.) laatu- ja tasa-arvorahoihin. Hallituksen budjettiesityksessä nämä ovat määräaikaisia. Alentaisimme varhaiskasvatusmaksuja (30 milj.)  ja lisäisimme varhaiskasvatuksen opettajien koulutuspaikkoja yliopistossa (15 milj.). Haluamme varmistaa, että jokaisen lapsen oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen toteutuu.

Tekisimme myös ammatillisen koulutuksen määräaikaisesta opettaja- ja ohjaajarahoituksesta (70 milj.) pysyvää. Vastaamme koulutuskentän suureen huoleen siitä, mitä tapahtuu, kun hallituksen pätkäpanostukset päättyvät ensi vuoden lopussa. Hallituksen hankeralli on pysäytettävä. Opettajien on saatava työrauha ja mahdollisuus keskittyä työhönsä.

Lukiokoulutuksen rahoitusvajetta korjaisimme 50 miljoonan euron panostuksella. Lukiokoulutus tarvitsee puolustajansa. Lukiokoulutuksen rahoitusmalli on uudistettava.

Peruisimme hallituksen virheen siirtää koulukuraattorit ja -psykologit aluehallinnon armoille. Haluamme, että jokainen lapsi saa tarvitsemansa tuen.

Korottaisimme opintotuen tulorajoja 50 prosentilla pätkäkorotuksen sijaan vakinaisesti. Tämä vahvistaa julkista taloutta ja opiskelijoiden kukkaroa.

Pääomittaisimme korkeakouluja miljardilla eurolla. Suomi nousee vain parhaalla tutkitulla tiedolla ja opetuksella maailman kärkeen. Vahvistaisimme kaikki koulutusasteita yhteensä noin 1,3, miljardin euron ohjelmalla.

Pärjätäkseen globaalissa kilpailussa suomen on pienenä maana panostettava tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan (TKI). ilman riittäviä panostuksia osaamiseen, ei synny kestävää talouskasvua. Esitämme, että TKI-panostusten tasoa vahvistetaan 200 miljoonalla eurolla tinkimättä julkisen talouden kestävyydestä.

Olemme sitoutuneet toimenpiteisiin, joilla suomen TKI-panokset nostetaan neljään prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen vuoteen 2030 mennessä. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteenlaskettujen vuotuisen TKI-panoksien tulisi tavoitteen mukaan kasvaa noin 200 miljoonaa euroa vuodessa.

Laaja-alainen sivistys ja korkea osaaminen muodostavat perustan sille, että Suomi voi tulevaisuudessakin olla kestävä, hyvinvoiva ja uudistuva maa.

Kokoomuksen vaihtoehtobudjetti on luettavissa kokonaisuudessaan täältä: https://www.kokoomus.fi/kestavan-tulevaisuuden-vaihtoehto/