Itämeri ja sen osana Töölönlahti ovat meille helsinkiläisille tärkeä virkistyspaikka sekä olennainen osa elämäämme ja identiteettiämme. Suurin osa kotikaupunkimme alueesta on merta, josta löytyy jopa 300 saarta.
Aktiivisena ja intohimoisena Itämeren suojelijana tein työtä sen eteen, että Helsingin kehittämistä ohjaavassa kaupunkistrategiassa sitouduimme vahvasti vaalimaan Itämerta ja sen rantoja sekä vähentämään päästöjä Itämereen. Merellisen Helsingin kehittämistä jatketaan merellisiä yhteyksiä, rantareittejä, laitureita ja tukikohtia parantaen sekä merellistä yrittäjyyttä edistäen.
Kesän saapuessa mieleeni tulee aina vuosien takainen kesälomapurjehduksemme ja Nynäshamnin satamaan saapuminen. Haiseva sinilevä oli valloittanut rannat. "Kyllä ruotsalaiset ovat tyhmiä, kun ovat lianneet merensä", kommentoi keskimmäinen, silloin viisivuotias, lapseni.
Aluksi poikani kommentit kaiken hajun ja harmin keskellä hymyilyttivät. Ei ollut helppo lapselle selittää, että meri on yhteinen ja sitä eivät ole pilanneet ruotsalaiset tai ketkään muut vaan me kaikki yhdessä.
Järjestelmällisellä vesiensuojelutyöllä on saavutettu Itämerellä paljon. Tästä huolimatta koko meri ja omat rannikkovetemme ovat edelleen aivan liian huonossa tilassa. Itämerta uhkaavat erityisesti rehevöityminen, haitalliset aineet ja roskaantuminen, joilla on vakavia seurauksia meriluonnolle ja luonnon monimuotoisuudelle.
Töölönlahden pilaantuminen on ollut helsinkiläisten huolenaiheena jo 1800-luvulta lähtien. Lahden tila heikkeni aikanaan mittavien maantäyttöjen, rautatien rakentamisen ja jätevesien takia.
Nykyään Töölönlahdelle johdetaan merivettä Humallahdelta. Toimenpiteen ansiosta veden laatua on saatu merkittävästi kohennettua. Vaikka vesi on sameaa, on se periaatteessa jotakuinkin uimakelpoista.
Töölönlahti kamppailee edelleen hulevesien myötä valuvien ravinteiden ja niiden rehevöittävän vaikutuksen kanssa. Vuosien varrella Töölönlahdella on ollut erilaisia kokeiluja, mutta yksikään ei ole tuonut toivottavaa isoa loikkaa veden laadun kohentamiseksi ja kirkastamiseksi. Uusin toive on noussut Kalmarin alueelta, jossa on onnistuttu vastaavien sisälahtien vedenlaadun kohentamisessa.
Huolimatta ravinnekuormituksen vähenemisestä Helsingin edustan väli- ja ulkosaariston fosforipitoisuudet ovat kasvaneet 2000-luvun alusta lähtien.
Useista onnistuneista toimista huolimatta Helsinki ei ilman tehostettuja lisätoimia saavuta tavoitetta rannikkovesien hyvästä ekologisesta tilasta.
Rehevöitymisen hillitsemiseksi on välttämätöntä vähentää ravinnekuormitusta ja suosia vaihtoehtoisia menetelmiä, joilla ravinteita voidaan pidättää maaperään ja uudelleen kiertoon.
Kaupunkimme vauhdissa oleva rannoille rakentaminen on tehtävä niin, ettei se vauhdita ravinteiden ja roskien valumista mereen. Hulevesiä puhdistavia kokeiluja, kuten erilaisia viherseinä- ja hulevesihäkkikokeiluja, on vauhditettava ja parhaita niistä skaalattava ripeästi koko kaupunkiin.
Lämpenevien talvien lisääntyvän sateisuuden vuoksi hajakuormitus ja ravinnehuuhtoutumat kasvavat. Ilmastomuutoksen hillintä on myös Itämeren suojelua.
Myös roskaantuminen on saatava kuriin. Roskista yleisin ja myrkyllisin on tupakantumppi.
Meidän on kehitettävä yhä parempia keinoja Töölönlahden puhdistamiseen sekä merialueidemme suojeluun. Puhdas Itämeri ja roskattomat rannat ovat helsinkiläisten suuri rakkaus ja rikkaus, jota pitää myös yhdessä vaalia.
