Lääkelaitoksen alueellistaminen ei saa olla itsetarkoitus. Politiikassa on päinvastoin kunniakasta perääntyä silloin, kun tosiasiat sitä vahvasti puoltavat. Lääkelaitoksen, eli uuden Fimean osalta tosiasiat puhuvat yksiselitteisesti pakkosiirrosta luopumisen puolesta. Pian sosiaali- ja terveysministeriön pöydällä olevan Fimean tekemän selvityksen pohjalta tehdyissä päätöksissä on oltava keinovalikossa myös pakkosiirron peruminen.
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean alueellistamispäätös tehtiin poikkeuksellisen kovan kohun ja kritiikin saattelemana. Useat tahot ja varsinkin alan asiantuntijat varoittivat päätöksen johtavan asiantuntemuksen karkaamiseen, laitoksen toiminnan kriisiytymiseen ja lääketurvallisuuden vaarantumiseen. Jopa oikeuskansleri moitti asian valmistelua. Kaikista varoituksista huolimatta vastaava ministeri, keskustalainen Hyssälä vei pakkosiirtopäätöksen loppuun asti. Tänään näemme mihin sokea alueellistamispolitiikka johtaa.
Syksyyn 2011 mennessä Fimean noin 200 hengen henkilöstöstä on irtisanoutunut yli 60 työntekijää, joista suuri osa on pitkäaikaisia asiantuntijoita. Alueellistamispäätöksen toimeenpano on takkuillut monin tavoin. Vuonna 2014 Kuopiossa pitäisi olla kaikki Fimean toiminnot ja työntekijät lukuun ottamatta etätyöntekijöitä. Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan vanhan lääkelaitoksen henkilöstöä on siirtynyt Kuopioon vasta muutama ja Kuopioon on palkattu uusia työntekijöitä toisaalta. Ensi vuonna Fimea on joutumassa todella vakaviin vaikeuksiin, jos alkuperäisestä pakkosiirtopäätöksestä ja -suunnitelmasta pidettäisiin kiinni.
Nyt hallituksen ja ministerin vaihduttua on hyvä mahdollisuus ottaa asia uudelleenkäsittelyyn. Olikin täysin välttämätöntä, että uusi sosiaali- ja terveysministeri Risikko kuuli lääkealan hädän ja lupasi uudelleen arvioida asiaa. Fimean johto tekee yhdessä henkilöstön kanssa ehdotuksen siitä, miten laitoksen toiminta ja lääketurvallisuus taataan. Esityksen pitäisi olla ihan näinä päivinä valmis. Kun entistä Lääkelaitosta koskevat päätökset tehtiin hutiloimalla, on uuden Fimean pelastaminen tehtävä harkiten.
Esille kannattaisi kaivaa myös alueellistamisjupakan aikana eronneen Lääkelaitoksen ylijohtaja Hannes Wahlroosin rakentava esitys. Wahlroos esitti, että Kuopiossa olisivat vain sellaiset lääkehuollon kehittämis- ja asiantuntijatehtävät, joilla ei ole välitöntä yhteyttä EU:n lääkevalvontaan. Siirrettävillä tehtävillä ei tulisi myöskään olla kiinteää keskinäistä yhteyttä lääkehuollon lupa- ja valvontaprosesseissa.
Olisi suurta viisautta muuttaa päätöstä nyt kun nähdään, että on tehty päätös riskeeraa lääketurvallisuuden, hävittää korkeaa osaamistamme lääkealalla ja uhkaa Suomen mainetta lääkealan osaajana. Jos päätöksen perumiseen ei taivuta, on syytä etsiä luovasti ratkaisuja Fimean toiminnan turvaamiseksi.
Koko lääkelaitoksen alueellistamisjupakka on vakava osoitus siitä, että nykyisen hallituksen on arvioitava koko alueellistamispolitiikan periaatteet. Onkin enemmän kuin tervetullutta, että Kataisen hallituksen ohjelmaan on kirjattu tavoite arvioida valtion alueellistamisen laatua ja kustannustehokkuutta. Hallitusohjelmassa luvataan myös selvittää alueellistamisen tulokset ja menettelytavat. Tämä selvitys on syytä tehdä ripeästi. Hallitusohjelman mukaan arvioinnin perusteella alueellistamista voidaan jatkaa kokonaistaloudellisin perustein toimintojen uudelleenorganisoinnin tai uusien toimintojen perustamisen yhteydessä. Valmistelun aikana olisi viisasta pidättäytyä kaikesta alueellistamisesta, niin uusista päätöksistä kuin vanhojen toimeenpanosta.