Alkaneen lukuvuoden myötä on Helsingin kouluissa otettu käyttöön uusia toimia kännyköiden aiheuttamien ongelmien hillitsemiseksi. Koulujemme uudistettujen järjestyssääntöjen mukaan kännykän käyttö on kielletty, ellei opettaja toisin opasta. Toimintatapa on tervetullut ja välttämätön. Kännyköiden käyttö oppitunneilla heikentää keskittymistä, oppimistuloksia ja oppilaiden sekä opettajien hyvinvointia. Älylaitteita käytetään myös yhä useammin kiusaamiseen ja väkivaltaan.
Peruskouluissamme on nyt myös mahdollisuus ottaa käyttöön kännykkäparkkitoiminta, jossa oppilaita pyydetään luovuttamaan kännykät pois kokon oppitunnin ajaksi.
Tämä tapahtuu yhteistyössä oppilaiden ja huoltajien kanssa. Kännykkäparkkien käyttöä vaikeuttaa se, että apulaisoikeusasiamiehen linjauksen mukaan laitteiden luovuttamisen on oltava aina vapaaehtoista.
Nykylainsäädännön mukaan opettaja saa kerätä oppilaalta puhelimen pois vasta, kun se häiritsee opetusta tai oppimista. Tämä tarkoittaa, että puhelimien käytöstä keskustellaan oppituntien aikana, jolloin opetus ja oppiminen keskeytyy tai häiriintyy. Tavoitteena onkin, että kännykkäparkit saataisiin laajasti käyttöön kouluissamme.
Ruotsissa kännykkäparkit ovat arkipäivää. Norjassa kännykkäparkit ovat tutkitusti edistäneet mielenterveyttä ja parempia oppimistuloksia.
Lainsäädännön muutokset ovat tarpeellisia. Olen samaa mieltä Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n kanssa siitä, että opettajille tulee säätää oikeus päättää kännyköiden käytöstä laajemmin ja tarvittaessa kerätä kaikkien oppilaiden puhelimet pois ennen koulupäivää tai oppitunnin alkua. Opetusministeriössä on valmisteilla hallitusneuvotteluissa sopimamme lakiesitys, jonka avulla kouluissa voidaan nykyistä tehokkaammin rajoittaa älylaitteiden käyttöä koulupäivän aikana ja vahvistaa oppilaiden keskittymistä opetukseen. Uudet säädökset on syytä saada viipymättä voimaan.
Suomessa hankitaan puhelimet lapsille hyvin varhain ja lähes kaikilta koululaisilta sellainen löytyy. Melkein jokainen älypuhelimen omistava lapsi viettää ruudulla aikaa enemmän kuin suositellaan.
Korkean ruutuaika on iso riski aivoterveydelle, riskeinä ovat erityisesti ahdistuneisuushäiriöt, masennus ja tarkkaavaisuuden häiriöt. Päänsärky, niskan ja selän vaivat ovat usein merkkejä liiallisesta ruutuajadta. Lisäksi sosiaalisen median riskinä ovat myös itsetunnon ja kehonkuvan ongelmat, kun itseä ja omaa elämää verrataan jatkuvasti äärimmäisen valikoituun, suodatettuun ja käsiteltyyn sisältöön.
Älylaitteiden liiallinen käyttö nakertaa muihin asioihin käytettyä aikaa. Sosiaalisia taitoja ei opita, ulkoilu ja liikkuminen jäävät, lukeminen vähenee kun aika kuluu älylaitteen ruudulla.
Olemme Helsingissä asettaneet tavoitteeksi edistää yhdessä oppilaiden ja kotien kanssa digilaitteiden turvallista ja terveellistä käyttöä. Jatkossa kouluissamme opetetaan oman ruutuajan seuraamista sekä vastuullista mediankäyttöä. Lapsen ja meidän aikuistenkin on opittava, että ihmisen pitää hallita teknologiaa ja puhelintaan eikä päinvastoin.
Kännyköiden ohella huolta aiheuttavat nikotiinittomat sähkösavukkeet eli ”vapet”, joiden käyttö on yleistynyt huolestuttavasti myös kouluissa. Vape on puhekielinen sana, jolla tarkoitetaan kaikkia sähkösavukkeita, joissa höyrystetään nestettä, jota sitten hengitetään. Nikotiinittomistakin nesteistä löytyy lyijyä ja muita raskasmetalleja. Jo pelkän höyryn hengittäminen voi altistaa kasvavan lapsen monille keuhkosairauksille.
Vaikka tupakointi on vähentynyt nuorilla, on vapen käyttö huolestuttavasti lisääntynyt, jopa alakouluissa lapsilla koulupäivän aikana. Helsingin kouluissa keväällä 2024 tehty selvitys paljasti monissa kouluissa tupakkatuotteiden käytön siirtyneen sisätiloihin, erityisesti koulun vessoihin. Sisätiloissa havaittiin sekä sähkösavukkeiden että nikotiinipussien käyttöä. Selvitys osoitti, että vapejen käyttö on paljon luultua yleisempää. Joissakin kouluissa tilanne on johtanut vessojen käytön rajoituksiin.
Eduskunnassa onkin loppusuoralla käsittelyssä uusi tupakkalaki, joka kieltää vapejen hallussapidon alaikäisiltä. Hallussapidon kieltäminen antaa pitkään odotetun työkalun oppilaitoksille ja kodeille puuttua järeästi asiaan. Lainsäädännön muutoksilla pyritään ehkäisemään nuorten altistumista haitallisille aineille ja varmistamaan oppimisympäristön turvallisuus. Koulut eivät voi yksin kantaa vastuuta lasten ja nuorten suojelemisesta.
Kodin ja koulun sekä viranomaisten on tehtävä tiivistä yhteistyötä oppilaiden hyvinvoinnin, terveyden ja koulun työrauhan turvaamiseksi.