Tiedote 19.11.2011
Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa nosti blogissaan esille sen, että Suomessa lainauskorvauskäytäntö on direktiivin vastainen. On ikävä tosiasia, että työ ei rahallisesti kiitä kirjan tekijää kohtuudella. Yhdestä lainatapahtumasta tekijä saa korvausta vain muutaman sentin. Esimerkiksi Tanskassa lainauskorvausmäärärahat ovat yli seitsemän kertaa enemmän kuin Suomessa.
Sarkomaa ehdotti, että valtioneuvoston pitäisi päättää Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman yhteydessä ohjelmasta, jossa vuosittain lainauskorvauksen määrärahaa korotetaan niin, että kohtuullinen taso saavutetaan, ja että opetus- ja tutkimuskirjastot voidaan saattaa lainauskorvausjärjestelmän piiriin. On oikeudenmukaista, mutta myös fiksua suomalaisen sivistyksen ja kirjallisuuden kannalta, että kirjailijoiden työ kannattaa.
Ensi vuoden valtion budjetissa lisätään 300 000 eurolla lainauskorvauksen määrärahaa, jota eduskunnan on budjettikäsittelyssä arvioitava. Lisäys on pieni mutta tervetullut aloitus välttämättömälle työlle laittaa suomalainen lainakorvausjärjestelmä kuntoon.
Vuokraus- ja lainausdirektiivi implementoitiin aikanaan 1990-luvun puolivälissä Suomeen väärin. Silloin tekijöille säädettiin oikeus lainauskorvaukseen, mutta kaikki merkittävää lainaustoimintaa harjoittavat kirjastot vapautettiin korvauksen maksamisesta.
Vuonna 2004 Suomi sai Euroopan yhteisön komissiolta virallisen huomautuksen direktiivin virheellisestä implementoinnista. Tämän jälkeen valmisteltiin pikaisesti muutos tekijänoikeuslakiin, jonka seurauksena yleiset kirjastot poistettiin poikkeuksen piiristä. Vuodesta 2007 Suomessa teosten lainamääriin perustuvat korvaukset ovat olleet käytössä yleisissä kirjastoissa. Muissa Pohjoismaissa vastaavia korvauksia on maksettu jo usean vuosikymmenen ajan.
Tässä yhteydessä eduskunta kiinnitti huomiota siihen, että lainauskorvausmääräraha oli huomattavan pieni suhteessa yleisten kirjastojen vuosittaisiin lainamääriin. Pohjoismaisessa tarkastelussa Suomi on selkeästi viimeisellä sijalla korvausten tasossa. Ei ole kunniaksi, että kirjastojen ja lukemisen luvatussa maassa unohdetaan kirjailijoiden työn merkitys.
Kirjallisuuden lainaamisesta yli viidesosa tapahtuu tutkimusta ja opetustoimintaa palvelevista kirjastoista, jotka Suomessa ovat korvauksen ulkopuolella. Muissa Pohjoismaissa opetus- ja tutkimuskirjastot ovat pääsääntöisesti mukana lainaluvuissa ja korvauksen piirissä.
Viimeisimmäksi Euroopan unionin tuomioistuin on ottanut kesäkuussa 2011 antamassaan tuomiossa kantaa vuokraus- ja lainausdirektiiviin sekä kohtuullisen korvauksen määräytymiseen. Tuomiossa korostetaan, että jos poistetaan tekijältä mahdollisuus kieltää teostensa lainaaminen, niin se edellyttää sen turvaamista, että tekijät saavat lainaamisesta korvauksen.
Sarkomaa on jättänyt asianomaisen ministerin vastattavaksi kirjallisen kysymyksen tekijöille kuuluvien oikeuksien turvaamisesta lainauskorvausjärjestelmässä (kk 302/2011 vp).
Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033