Suomen Kuvalehden julkaisemat kuntakartat saivat keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemen pillastumaan ja sanomaan ulos sen, mitä keskustan on oppositiopuolueena uumoiltukin sanovan. Kiviniemi ilmoitti keskustan tekevän kaikkensa hallituksen kaavaileman kuntauudistuksen kaatamiseksi. Keskusta ei malttanut odottaa edes helmikuun alkuun, jolloin kuntatyöryhmän työ tulee julkisuuteen ja kaikkien keskusteltavaksi. Kiviniemi tulikin paljastaneeksi keskustan todelliset karvat. Vielä ennen joulua budjettikeskusteluissa keskusta kielsi vastustavansa kuntauudistusta.
Kokeneena ministerinä Kiviniemi varmasti tietää, että julkisuudessa oleva kuntakartta ei ole kuntatyöryhmän, kuntaministerin, saatikka hallituksen lopullinen kanta. Kiviniemelle ei riittänyt, että hän ampuu alas keskeneräisen työn. Kaiken lisäksi Kiviniemen mielestä presidenttiehdokkaidenkin pitäisi ottaa kantaa kuntatyöryhmän vielä valmistelussa ja pohdinnassa olevaan työhön. Keskustelu peruspalveluista on tietenkin tervetullutta, mutta Suomen tulevaisuuden kannalta välttämättömän uudistuksen torppaaminen vaalikampailun tohinassa on vastuutonta.
On perin kummallista, että keskusta on oppositioon siirryttyään yhtäkkiä omaa työtään vastaan. Kunta- ja palvelurakennusuudistus on suoraa jatkumoa edellisten hallitusten ja etenkin keskustalaisten kuntaministereiden työlle, jossa tavoitteena on ollut ja on lähipalveluiden turvaaminen ja kunnallisen itsehallinnon vahvistaminen.
Kiviniemen väite, että kuntauudistus tuhoaa elämisen mahdollisuuksia, on täysin päinvastaista sille mistä kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa on kysymys. Uudistus tehdään juuri siksi, jotta palveluiden eriarvoistuminen pysäytettäisiin ja taattaisiin hyvä arki eri puolilla Suomea.
Ihme ei ole se, että kuntauudistus herättää intohimoja. On selvää, että uudistus vaatii vaikeita ratkaisuja, mutta yhtälailla on selvää, että uudistuksen lykkääminen tai vesittäminen olisi täysin vastuutonta. Nykymenolla ei yksinkertaisesti ole varaa eikä mahdollista jatkaa.
Hyvinvointipalveluiden järjestämisvastuu ei ole missään Euroopan maassa niin pirstaloitunut kuin Suomessa. Kuntia on yksikertaisesti liikaa. Jos kunnat keksittäisiin ja perustettaisiin tänä päivänä, niin en usko, että kukaan keksisi esittää nykyistä kuntarakennetta erilaisine yhteistyömuotoineen. Jos joku esittäisi, niin esittäjää pidettäisiin vähintäänkin ”seinähulluna”.
Peruspalveluiden järjestämisvastuu on oltava vahvoissa ja elinkelpoisissa kunnissa. Laadukkaat palvelut ovat kuntien vaakunoita ja kunnantaloja tärkeämpi. On täysin varmaa, että esimerkiksi sairastuttuaan ja terveydenhuoltopalveluja tarvitessaan ihmisille ei ole niinkään tärkeää se, missä kuntaraja kulkee vaan se, että palvelun saa.