21.02.2012 Blogi Verkkouutisissa
Suomessa väestöryhmien väliset terveyserot ovat kasvaneet, vaikka eriarvoisuuden purkaminen on ollut terveyspolitiikkamme peruspilari. Erityisen huolestuttavaa on se, että suomalaisten nuorten tupakointi, humalajuominen ja lihavuus ovat kansainvälisesti vertaillen poikkeuksellisen yleisiä. Suuri huolenaihe on myös se, että vain noin puolet suomalaisista lapsista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Osalle nämä ongelmat kasaantuvat, kun taas osa nuorista voi paremmin kuin koskaan. Tämän lapsissa ja nuorissa muhivan kansanterveydellisen aikapommin purkaminen on priorisoitava terveyspolitiikkamme kärkeen.
Viimeisin OECD:n maa-arvio nosti vahvasti esille huolen kasvavista terveyseroista. Ero ylimmän ja alimman tuloviidenneksen elinajanodotteessa oli vuonna 2007 miehillä 12,5 vuotta ja naisilla 6,8 vuotta. Vuonna 2000 ero oli miehillä 9,9 vuotta ja naisilla 4,9 vuotta. Alimman tuloviidenneksen elinajanodote ei ole noussut sitten 1990-luvun alun.
OECD:n mukaan terveyserojen vähentäminen vaatii nykyistä enemmän investointeja sairauksien ehkäisyyn ja terveellisten elintapojen edistämiseen erityisesti nuorilla. Tämä sama painotus oli myös eduskunnan valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaostossa, kun käsittelimme tämän vuoden valtion talousarviota. Olennaista on kannusta lapsia terveellisiin elämäntapoihin jo pienestä pitäen. Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa.
Jotta pureutuminen terveyseroihin onnistuu, on valmisteilla olevassa kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa onnistuttava siirtämään painopiste terveyden edistämiseen ja ennaltaehkäiseviin palveluihin sekä varhaiseen puuttumiseen. Toimintatapoja on uudistettava niin, että lukuisissa eri kehittämisohjelmissa kehitetyt parhaat käytännöt saadaan oikeasti juurrutettua valtakunnalliseen käyttöön. Jokaisen kunnan on vihdoin otettava käyttöön vuodesta 2005 voimassa ollut kansanterveyslain velvoite seurata kuntalaisten terveydentilan kehitystä ja ottaa huomioon terveysvaikutukset kunnan kaikessa toiminnassa.
On vakava tosiasia, ettei moni kunta edelleenkään huolehdi kouluterveydenhuollosta lain ja suositusten mukaan. Kunnissa on hälyttäviä eroja kouluterveydenhuollon laadussa lähtien siitä, kuinka ekaluokkalaisten terveystarkastukset hoidetaan tai jätetään hoitamatta. On kansantaloudellista tuhlausta, että valtio suuntaa rahaa lasten palveluihin, mutta kunnat käyttävät ne jonnekin muualle. Oppilashuolto on oikeuskanslerinkin useista huomautuksista huolimatta puutteellista. Vielä suurempia puutteita ja eroavuuksia on kuntien järjestämässä opiskeluterveydenhuollossa. Kodin ja koulun tai oppilaitoksen välinen yhteistyö on vielä käyttämätön voimavara terveyden edistämisessä.
Ikääntyvässä Suomessa on elintärkeää saada jokainen nuori työhön ja oman elämänsä syrjästä kiinni. On suurta typeryyttä laiminlyödä lasten ja nuorten ennaltaehkäiseviä palveluja. Koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto sekä oppilashuolto ovat täsmätoimia, joilla edistetään koko ikäluokan koulutuksen oikea-aikaista ja parempaa läpäisyä, kansanterveyttä, työllisyyttä ja pidempiä työuria, kuin myös lasten hyvää elämää.
Lasten ja nuorten hyvinvoinnista ei voi puhua ilman, että puhutaan vanhemmista. Lasten hyvinvointiin vaikuttavat keskeisesti yksinkertaiset ja ajattomat perusseikat. Perusasioiden kuntoon laittamisessa läheisten aikuisten rooli on ensisijainen.
Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja