20.3.2012 Blogi Verkkouutisissa
Lausuntokierroksella parhaillaan oleva perusopetuksen tuntijakoesitys ei ole läpihuutojuttu. Esitys on monelta osin pettymys ja vaatii useamman muutoksen ennen hyväksymistä. Tuntijakotyöryhmän lähtökohtana oli valmistella esitys, joka vahvistaisi taide- ja taitoaineiden ja liikunnan opetusta, yhteiskunnallisen kasvatuksen, arvokasvatuksen ja ympäristökasvatuksen asemaa sekä oppiaineiden välistä yhteistyötä ja monipuolistaisi kieliohjelmia. Työryhmän toimeksiantoon nähden lopputulos on kunnianhimoton eikä vastaa riittävällä tavalla hallitusohjelman lupauksiin.
Opetusministeri Maija Raskin (sd.) aikana tehty tuntijako kohteli erityisesti taito- ja taideaineita kaltoin ja teki peruskoulustamme liian teoreettisen. Uuden tuntijakoesityksen keskeinen tavoite onkin korjata tämä virhe. Taito- ja taideaineet antavat lapsille mahdollisuuden syventää ja soveltaa tietoaineissa opittua, ja ne tekevät koulusta monipuolisemman. Taito- ja taideaineet edistävät lasten luovuutta ja oppimisen iloa.
Esityksen iso valuvika on se, että se kaventaa valinnaisuutta. Mahdollisuus keskittyä omien taipumuksiensa mukaisiin aineisiin on erityisen tärkeää vuosiluokilla 7-9. Valinnaisuuden kaventaminen ei ole oppilaan eikä koulun kannalta kannustavaa. Tutkimusten mukaan oppilaan mahdollisuus tehdä valintoja erityisesti perusopetuksen ylemmillä luokilla lisää motivaatiota ja tuo parempia oppimistuloksia. Esitys herättää myös vahvan huolen erikoisluokkien, kuten liikunta-, kuvataide- ja musiikkiluokkien, tulevaisuudesta.
Myönteistä on, että tuntijakoesityksessä on taito- ja taideaineiden tuntimääriä lisätty. Sen sijaan kotitalous on ilman perusteluja jätetty vaille lisäresursseja. Tämä esityksen virhe on korjattava. Kotitaloustunnilla opetetaan valmiuksia jokapäiväisten valintojen tekemiseen. Kotitalous on tärkeä osa suomalaisen ruokakulttuurin ja suomalaisen ruoan arvostuksen edistämistä. Kotitalous on myös kansainvälisyyskasvatusta: Erilaisista etnisistä taustoista tulevat nuoret toimivat yhdessä ja oppivat toistensa ruokakulttuureista. Kotitalouden nykyinen oppimäärä on riittämätön vastaamaan nyky-yhteiskunnan haasteisiin – uusavuttomuudesta ja elämänhallinnan ongelmista ylipainoon ja elintasosairauksien lisääntymiseen. Valinnaisuuden vähentäminen nykyisessä tuntijakoehdotuksessa pahentaa tilannetta entisestään. Uusavuttomuuden kustannukset tulevat yhteiskunnalle ja veronmaksajille liian kalliiksi.
Iso lasku veronmaksajille tulee myös liikunnan puutteesta. Lasten liikkumattomuus on suurimpia kansanterveysongelmiamme ja tikittävä aikapommi. Suomalaisten kunto heikkenee ja ylipaino lisääntyy hälyttävästi. Koulutiensä aloittavat lapset ovat vuosi vuodelta heikommassa kunnossa. Enemmistö suomalaislapsista ei liiku terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta riittävästi. Tilanne uhkaa vakavasti tulevien työikäistemme työkykyä ja terveyttä. Tuntijakoesityksessä yhden vuosiviikkotunnin lisääminen ei riitä, vaan liikuntaa tarvitaan lisää ja erityisesti yläluokille. Koululiikunnan lisääminen on tehokkain keino tavoittaa ne lapset ja nuoret, jotka liikkuvat vähiten ja joille liikunta on kaikkein välttämättömintä.
Tuntijakoesityksen iso huolenaihe on esitys vapaaehtoisten kielten opetuksen siirtämisestä hankerahalla rahoitettavaksi. Tämä on periaatteellisesti iso kysymys ja käytännössä monin tavoin hankala. Erityisesti Helsingille tämä esitys olisi hyvin ongelmallinen ja johtaisi rahan tuhlaamiseen byrokratiaan. Esitys rahoittaa valinnaisia kieliä hankerahoilla herättää myös suuren huolen siitä, mistä rahat otetaan. Miten käy esimerkiksi hallitusohjelmassa luvatun ryhmäkokojen pienentämisen? On aivan selvää, että epävarma pätkärahoitus ei ole paras tapa innostaa monipuolistamaan kielitarjontaa saatikka kehittämään kielten opetusta pitkäjänteisesti. Ministeri Gustafsson (sd.) on esitystä ylistänyt, mutta asiantuntijat puolestaan ihmetelleet. Monipuolisen kielitarjonnan edistämiseksi koko Suomessa tarvitaan tuntijakoesitystä tehokkaampia keinoja.
Suomalaisen perusopetuksen iso tasa-arvokysymys on se tosiasia, että kolmannes kunnista tarjoaa oppilailleen vain minimituntimäärän verran opetusta. Eniten ja vähiten opetustunteja antavien kuntien välinen ero vastaa jopa yhden lukukauden verran ylimääräisiä opintoja peruskoulun aikana osalle suomalaislapsista. Hallitusohjelmaan kirjasimmekin erityisen vahvasti koulutuksellisen tasa-arvon edistämisen. Peruskoulun tuntijakouudistus olisi tasa-arvon edistämisessä todellinen tekemisen paikka.
Ikävä kyllä esityksessä yläkoulun tunteja siirretään alakouluun, mutta kokonaistuntimäärää ei esitetä muutettavaksi. Vähimmäistuntimäärän lisääminen olisi kaventanut oppimismahdollisuuksien eroa ja lisännyt oppilaiden yhdenvertaisia mahdollisuuksia jatko-opintoihin. Tämä on pakko sanoa ääneen vaikka elämme taloudellisesti tiukkoja aikoja. Jokaiselle laadukas peruskoulu on asia, johon Suomella on oltava varaa. Hyvää selkänojaa antaa hallitusohjelma, jossa perusopetus on sovittu keskeiseksi kehittämisen painopisteeksi. On ihme ellei opetusministeri nosta tätä näkökulmaa esille, kun tällä viikolla kehysriihessä linjataan Suomen tulevaisuutta.
Sari Sarkomaa
Kansanedustaja (kok)
Opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja