Tänään on julkistettu odotettu ohjausryhmän esitys vanhuspalvelulaiksi. Esitys luovutettiin asiasta vastaavalle peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonille (sd.). Viime kaudella aloitetun ja lausunnolla olleen vanhuspalvelulakiluonnoksen jatkotyöstäminen oli poikkeuksellisen salaista eikä julkisuuteen tihkunut tietoa, mitä lakiesitys sisältää. Loppuviikon yksi keskeinen asia on paneutua lakiesitykseen ja katsoa, mitä se sisältää. Vanhuspalvelulaki on varmasti tämänpäiväisen kyselytunnin keskeinen aihe.
Monia asioita säädetään lailla aina päivähoidosta yliopistoihin, mutta vanhustenhuollosta ei ole vielä kokonaisvaltaista lakia. Vanhustenhuoltoa ohjataan tällä hetkellä laatukriteereillä, jotka eivät ole sitovia vaan suosituksia. Vanhustenhoidon laatu vaihteleekin rajusti paikkakunnittain, mutta myös laitoskohtaisesti. Suomeen tarvitaan vanhuspalvelulaki, jossa on määritelty hyvän hoidon vähimmäistavoitteet.
Selvää on, että johtamassani valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaostossa kuulemme yksityiskohtaisesti, mitkä lain kustannukset ovat valtiolle ja mitkä kunnille. On katsottava, mitä konkreettisia uusia velvoitteita lakiesitys tuo kunnille. Toinen aivan olennainen asia on arvioida, täyttääkö työryhmän esitys hallitusohjelmalupauksen.
Ensitutustumisella näyttää siltä, että esitys ei sellaisenaan lunasta hallitusohjelman kirjauksia. Hallitusohjelmaanhan oli selkeäsanaisesti kirjattu, että lailla turvataan iäkkäiden henkilöiden oikeus laadukkaaseen ja tarpeenmukaiseen hoivaan. Kyse on siis nimenomaan oikeudesta.
Viime vaalikaudella valmisteltu vanhuspalvelulaki lähti ihmisen oikeudesta saada palvelut. Uuden esityksen pykälistä ei lisävelvoitetta kunnille ole selkeästi luettavissa. Uusi lakiesitys näyttää lähtevän enemmän järjestelmästä kuin ikäihmisen oikeuksista. Esityksestä puuttuu ”jutun juoni”, eli tiukennettu velvoite tarjota ja oikeus saada palvelut sekä sitä kautta itse lain lähtökohta. Onko tosiaan näin? Tämä asia on nyt perusteellisesti tutkittava ja pohdittava, jotta laista saadaan varmasti sellainen, kuin alun perin oli tarkoitus.
Vanhuspalvelulaista tulee varmasti hyvä, kunhan nyt työ tehdään rivakasti ja kunnolla loppuun. Eduskunnan on tarkoitus saada lakiesitys käsiteltäväksi heti syksyllä.
Uudessa lakiesityksessä on useita ilahduttavia ja palveluiden laatua edistäviä asioita. Vanhusneuvostojen lakisääteistäminen on kannatettavaa. Näin vanhusneuvostot olisivat oikeasti vahvasti mukana niin palveluiden kuin suomalaisen yhteiskunnan kehittämisessä. Esitykseen sisältyy myös asetuksenantovaltuutus, jolla voidaan puuttua asioihin, mikäli palveluiden laatuongelmat eivät väisty uuden lain ja informaatio-ohjauksen avulla.
Yliopisto-opintojen alkuvaiheessa työskentelin vanhainkodissa sen verran, että vanhustenhuollon haasteet tulivat hyvin tutuiksi. Puheet hoidon puutteista ja laiminlyönneistä koskettavat myös hoivatyötä tekeviä kovasti. On tärkeää todeta, että valtaosin vanhusten hoiva on hyvää ja alalla on asiansa osaavia ammattilaisia. Olennaista on myös sanoa ääneen, että yksinäisyys ja yhteisöllisyyden puute ovat vähintään yhtä suuria ongelmia kuin palveluiden saavutettavuus. Paljon on sellaista, mitä julkinen sektori ei voi yksin korjata. Yksinäisyys on monesti käsin kosketeltavaa.
Vanhuspalvelulaki ei yksin turvaa ikäihmisten palveluiden laatua, mutta se on hyvä perusta toimivien vanhuspalveluiden varmistamiseksi. Uuden lain säätämisen lisäksi tarvitaan myös useita muita muutoksia.