Eduskunnalle annetun kuntatiedonannon metropolilinjaukset eivät ole napakymppi. Eilisessä keskustelussa oli pakko kysyä hallitukselta, miksi kuntakylki edellä ei mennä myös metropolialueella? Vai mennäänkö? Selonteossa sanotaan, että alueella tarvitaan sekä kuntarakenteen muutoksia että jonkin tyyppistä metropolihallintoa. Tältä osin askelmerkkejä on syytä täsmentää. Metropolialueella on tehtävä ensin kuntajakoselvitys eikä pidä sännätä suoraan hallintorakenteiden selvittelyyn ja himmelihommiin. Kun kuntarakenne on selvillä, sen jälkeen voidaan selvittää, tarvitaanko ja millaista välitason ohjausta tai koordinaatiota. Häntä ei saa heiluttaa koiraa, eikä varsinkaan metropolialuetta.
Me emme tarvitse pääkaupunkiseudulle lisää hallintotasoja, veroja, emmekä virkamiehiä, vaan parempia palveluja, kohtuuhintaista asumista ja hyvän elämän mahdollisuudet jokaiselle metropolin asukkaalle. Se mitä tarvitsemme, on uusia mahdollisuuksia lähidemokratiaan niin että ihmiset voivat nykyistä paremmin vaikuttaa omaan lähiympäristöönsä sekä alueen palveluihin.
Vaikka kaikki pääkaupunkisedun ja metropolialueen kunnat eivät olleet valmiina kuntajakoselvityksiin, mielestäni alueemme ihmisillä on kuitenkin oikeus tietää kuntien yhdistymisen ja tiiviin yhteiselon vaikutukset omaan elämäänsä. Naapurikunnille ja erityisesti Espoolle on pakko sanoa, että selvittäminen ei satu.
Tiiviimpi ja elinvoimaisempi metropolialue ei ole vain asukkaidensa, vaan myös koko Suomen etu. Pääkaupunkiseutu toimii globaalitaloudessa koko maan kehityksen ja talouden veturina sekä luovuuden lähteenä. Kun pääkaupunkiseutu menestyy, hyötyy siitä koko Suomi.
En pidä kuntien pakkoavioliittoja suotavana, mutta järki- ja ennen kaikkea rakkausavioliittoja toivon. Kun pääkaupunkiseudun kunnat istuvat samaan pöytään, uskon, että rakkaus vielä syttyy.
Kuntarajoissa roikkumisen sijaan on ripeästi luotava elinvoimaiset kunnat. Kun ihminen tarvitsee terveyspalveluja tai pieni lapsi päivähoitoa, silloin olennaista on se, että palvelun saa, eikä se missä kuntaraja kulkee. On ollut välttämätöntä ja koko Suomen etu, että kuntaministeri Virkkunen (kok) on puskenut uudistusta eteenpäin ja pitänyt koko hallituksen sekä kuntakentän mukana.
Pakko on sanoa, että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen osalta tiedonanto on pettymys. Edellisessä hallituksessa kokoomusministeri Risikon johdolla jumpattuun malliin, joka on hallitusohjelmakirjauksena, ei ole tullut uusia linjauksia. Luiden ympärille olisi jo tiedonannossa kaivattu vähän lihaakin! Nyt on peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin (sd.) otettava toiseen kertaan hallituksen hyväksymä malli pohjaksi ja ryhdyttävä tosityöhön.
Terveydenhuollon uudistus ei ole vain rakenteiden, vaan erityisesti toimintatapojen ja työnjaon uudistamista, jotta painopiste saadaan oikeasti perusterveydenhuoltoon sekä terveydenedistämiseen. Terveysasemat on saatava toimimaan yhden luukun periaatteella. Lähtökohtana ja keskiössä pitää olla ihminen.
Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja