Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin (sd.) aloittama vanhuspalvelulakivenkoilu on lopetettava. Lain valmistelu on palautettava viivytyksettä hallitusohjelmassa luvatuille urille. Ministerin sinkoilu kannoissaan on johtanut siihen, että lakiesityksestä puuttuu koko uudistuksen ”juju” eli kirjaus iäkkäiden ihmisten oikeudesta laadukkaaseen ja tarpeenmukaiseen hoivaan sekä palveluihin.
Lieneekö keskustelun melskeessä ja vaalikuumeen noustessa ministeriltä unohtunut, että vanhuspalvelulaki tarvitaan nimenomaan siksi, että nykyisin 75 vuotta täyttänyt on lakisääteisesti oikeutettu palvelutarpeiden arviointiin, mutta ei itse palveluihin. Näin ollen ikäihmiset ovat eri puolella Suomea hyvin eriarvoisessa asemassa. Myös vanhuspalvelulakiluonnoksen kohderyhmää on laajennettava, jotta palveluita voidaan kehittää ennaltaehkäisevästi ja laitosvaltaisuutta purkaen. Se on inhimillistä ja taloudellista.
Me kokoomuslaiset hallitusneuvottelijat teimme viime vuonna Säätytalolla kovasti työtä, että lisärahaa osoitettaisiin myös ihmisten hyvän arjen kannalta välttämättömien peruspalveluiden kehittämiseen. Vanhuspalvelulaki kirjattiin hallitusohjelmaan kokoomuksen aloitteesta. Myös sen valmistelu aloitettiin jo viime vaalikaudella kokoomuslaisen ministeri Paula Risikon toimesta. Ei siis ole yhtä kysymystä etteikö meidän kokoomuslaisten toimesta huolehdita, että laki todella valmistuu ja että se saa tarvittavat voimavarat.
Myös pääministeri Katainen teroitti aamun TV:n puheenvuorossaan, että valmisteluun on saatava ryhtiä. Vastaavan ministerin on nyt vain urakoitava lain valmistelussa niin, että hallitus voi päättää vanhuspalvelulain voimavaroista jo budjettiriihessä. On ikävä tosiasia, että peruspalveluministerin oma soutaminen ja huopaaminen kannoissaan henkilöstömitoituksista on vaarassa jarruttaa koko hallitukselle tärkeän asian eteenpäinviemistä.
On välttämätöntä, että eduskunta saa vanhuspalvelulain mahdollisimman pian käsiteltäväkseen, jotta laki ehtii ohjaamaan meneillään olevaa kunta- ja palvelurakenneuudistusta. Kunnissa ollaan todella kovilla, kun palvelurakenneuudistusta pitäisi viedä eteenpäin, mutta kenelläkään ei ole vielä tietoa vanhuspalvelulain tai terveydenhuollon uudistuksen tarkasta sisällöstä. Ihmisten arjen palveluiden kannalta on ihan välttämätöntä laittaa lisää vauhtia sosiaali- ja terveysministeriön valmistelukoneistoon.
Vastaavan ministerin on myös huolehdittava, että ministeriö tuottaa vihdoin uskottavat ja vedenpitävät laskelmat lakiesityksen kustannuksista niin valtiolle kuin kunnille. On ollut hämmentävää, että peruspalveluministeri on esitellyt julkisuudessa lukuja ilman tietoa siitä, mikä lain sisältö kokonaisuudessaan tulee olemaan. Vanhuspalvelulaista tulee varmasti hyvä, kunhan nyt työ tehdään rivakasti ja kunnolla loppuun.
On kiitettävää vastuullisuutta oppositiolta, kun sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Juha Rehula (kesk.) totesi, että henkilöstömitoitus on oltava hoidon tarpeen mukaan ja on iso miina vannoa mitoituksen ratkaisevan kaiken. Lain keskeinen tavoite on vahvistaa ikäihmisten itsemäärämisoikeutta. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmiset saisivat palveluita, joita he tarvitsevat.
Peruspalveluministerin on nyt kuultava herkemmällä korvalla hoitoalan ammattilaisia. Tehy on aivan oikein todennut, että hoitoa tarvitsevien kunto ja avuntarve on huomioitava. Hoivahenkilökunnan lisäksi vanhustenhuollossa tarvitaan mm. fysio- ja toimintaterapeutteja sekä sosiaaliohjaajia. On päivänselvää, että ihmiset tekevät palveluiden laadun, mutta on älyllisesti epärehellistä uskotella, että pelkkä hoitohenkilökunnan mekaaninen laskeminen yksin turvaisi ikäihmisten palveluiden laadun.
Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
Terveydenhuollon maisteri