20.8.2012 Kolumni MunkinSeutu-lehdessä
Olin mukana kokoomuksen hallitusneuvottelijoiden joukkueessa ja tiedän, että me teimme Säätytalolla kovasti työtä, että vanhuspalvelulaki kirjattaisiin hallitusohjelmaan ja että lisärahaa osoitettaisiin myös ihmisten hyvän arjen kannalta välttämättömien peruspalveluiden kehittämiseen. Paineet osoittaa lisävoimavaroja vain tulonsiirtoihin olivat kovat.
On ikävä tosiasia, että peruspalveluministerin oma soutaminen ja huopaaminen kannoissaan henkilöstömitoituksista on vaarassa jarruttaa koko hallitukselle tärkeän asian eteenpäinviemistä.
Ministerin sinkoilu kannoissaan on johtanut myös siihen, että lakiesityksestä puuttuu koko uudistuksen ”juju” eli kirjaus iäkkäiden ihmisten oikeudesta laadukkaaseen ja tarpeenmukaiseen hoivaan sekä palveluihin. Lain valmistelu on palautettava viivytyksettä hallitusohjelmassa luvatuille urille.
Vanhuspalvelulaki tarvitaan nimenomaan siksi, että nykyisin 75 vuotta täyttänyt on lakisääteisesti oikeutettu palvelutarpeiden arviointiin, mutta ei itse palveluihin. Näin ollen ikäihmiset ovat eri puolella Suomea hyvin eriarvoisessa asemassa. Myös vanhuspalvelulakiluonnoksen kohderyhmää on laajennettava, jotta palveluita voidaan kehittää ennaltaehkäisevästi ja laitosvaltaisuutta purkaen. Se on inhimillistä ja taloudellista.
Peruspalveluministerin on nyt kuultava herkemmällä korvalla hoitoalan ammattilaisia ja asiantuntijoita. Tehy on aivan oikein todennut, että hoitoa tarvitsevien kunto ja avuntarve on huomioitava. Hoivahenkilökunnan lisäksi vanhustenhuollossa tarvitaan mm. fysio- ja toimintaterapeutteja sekä sosiaaliohjaajia. On päivänselvää, että ihmiset tekevät palveluiden laadun, mutta on älyllisesti epärehellistä uskotella, että pelkkä hoitohenkilökunnan mekaaninen laskeminen yksin turvaisi ikäihmisten palveluiden laadun.
Jos vanhuspalvelulakia valmistellessa keskitytään lähinnä henkilöstömitoituksiin, on laista vaarassa tulla laitospalvelulaki. Vanhuspalvelujen henkilöstösuunnittelun tulee aina lähteä hoidon tarpeesta. Henkilöstön määrään vaikuttavat erityisesti ikäihmisen kunto ja henkilökunnan ammattitaito. Tarvitsemme laadukkaita vanhuspalveluita ja aitoa valinnanvapautta. Kaikkia hoitomuotoja, niin kotihoitoa, omaishoitoa kuin laitoshoitoa on kehitettävä. Painopiste on oltava ennaltaehkäisevässä ja kuntouttavassa työssä.
Myös pääministeri Katainen on teroittanut tuoreessa puheenvuorossaan, että valmisteluun on saatava ryhtiä. Peruspalveluministerin on nyt vain urakoitava lain valmistelussa niin, että hallitus voi päättää vanhuspalvelulain voimavaroista jo elokuun budjettiriihessä.
On välttämätöntä, että saamme vanhuspalvelulain mahdollisimman pian eduskuntaan käsiteltäväksemme, jotta laki ehtii ohjaamaan meneillään olevaa kunta- ja palvelurakenneuudistusta. Vanhuspalvelulaista tulee varmasti hyvä, kunhan nyt työ tehdään rivakasti ja kunnolla loppuun.
Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi