04.02.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/22057/saako-perheesta-puhua-tyopaikalla
Uskon siihen, että ihminen on onnellinen silloin, kun töihin on hyvä mennä, ja töistä on hyvä palata kotiin.
Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kestävyyden ja maamme kilpailukyvyn kannalta ratkaiseva kysymys on, miten onnistumme pidentämään työuria ja lisäämään työn tuottavuutta. Samaan aikaan työelämä haastaa entistä vahvemmin perheen ja läheisten kanssa vietettyä aikaa. Kodeissa kaivataan kipeästi ratkaisuja työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi. Läheisten aikuisten ainainen kiire ja poissaolo ovat tämän päivän lasten, mutta myös aikuisten suurimpia huolenaiheita. Työn ja perheen yhdistämisen pitää olla ”jokavanhemmanmahdollisuus”, ja hyvän työelämän ”jokatyöntekijänoikeus”.
Työntekijän tarpeesta lähtevät joustot edistävät työuralla jaksamista. Työaikajoustoilla on myönteinen vaikutus niin työhyvinvointiin ja tuottavuuteen, kuin elämänlaatuun sekä arjen sujuvuuteen. Pidemmät työurat saadaan vain, jos onnistumme lisäämään työntekijöiden vaikuttamismahdollisuuksia omaan työhönsä. Parempi työelämä on avain suomalaisten hyvinvoinnin turvaamiseen.
Työpaikoilla on tehtävissä paljon hyvää ilman lainsäädännön muutoksia ja ylimääräistä byrokratiaa. Työaikapankki ja vaihteleva työaika ovat esimerkkejä vielä käyttämättömistä mahdollisuuksista. Työpaikat ja -tehtävät mutta myös perheet ja elämäntilanteet ovat erilaisia. Tarvitaan erilaisia vaihtoehtoja. Työaikakulttuurin on oltava sellainen, että joustot toimivat molemmin puolin. Kyse on yhtä lailla niin työntekijän kuin työnantajankin edusta. Joustot eivät tietenkään ole tarpeen vain pienten lasten vanhemmille, vaan niiden pitää olla jokaisen työntekijän mahdollisuus.
Liian usein ajatellaan, että perheasioista ei ole sopivaa puhua työpaikalla, eikä varsinkaan työnantajan kanssa. Perheasioista puhuminen työpaikoilla on kaikkien etu, koska monet merkittävät päätökset työn järjestämisestä on mahdollista tehdä vain työpaikkakohtaisesti. Tämä vaatii työnantajilta hyviä esimiestaitoja mutta myös työntekijöitä hyviä alaistaitoja. Myös työntekijöiden on oltava aktiivisia. Maailma ei muutu, jos emme itse muuta käytöstämme. Kyse on myös asenteista, arvovalinnoista ja tapojen muuttamisesta.
Asiaa ei helpota, että julkinen keskustelu junnaa liikaa on-off-asennoissa: Onko kotona vai töissä, perhe vai uraihminen. Tosielämässä valtaosa meistä suomalaisista vanhemmista on "sekä että"-ihmisiä. Suomalaiset pienten lasten vanhemmat ovat Euroopan tasolla verrattuna poikkeuksellinen paljon kokopäivätyössä. Työvoiman ja huoltoasteen heikentyessä on entistäkin tärkeämpää pitää kiinni siitä, että suomalaiset hankkivat lapsia, mutta pysyvät silti mukana työelämässä, niin isät kuin äiditkin.
Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa ei ole kyse mystiikasta. Kyse voi olla esimerkiksi vain siitä, että palaverit lopetetaan ajoissa, että ehtii viimeiseen bussiin, jolla ehtii hakemaan lapsen päiväkodista ennen sen sulkeutumista. Tai siitä, että kitketään jatkuvat ylityöt - tai ainakin ennalta sopimattomat jatkuvat ylityöt.
Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen pitää olla osa henkilöstöjohtamista ja organisaatiokulttuuria. Työelämän joustoja tukevia käytäntöjä ei kuitenkaan ole vielä riittävästi työpaikoilla, eikä johtamisessa vielä ole riittävästi ymmärretty hyvän työelämän hyötyä ja potentiaalia. On välttämätöntä kysyä, miten voisimme nykyistä enemmän kannustaa työelämän osapuolia selvittämään ja kehittämään erilaisia työaikajoustoja? Voisiko esimerkiksi yhteistoimintalainsäädäntöön kirjata nykyistä täsmällisemmin työaikajoustojen selvittämisestä?
Fiksu työnantaja tekee hyvästä työelämästä ja perheystävällisyydestä kilpailuvaltin. Suomalaisten hyvinvoinnin kannalta on välttämätöntä, että kaikki voimavarat ovat sekä työelämässä että vanhemmuudessa käytössä parhaalla mahdollisella tavalla. Työstä ja elämästä on voitava myös nauttia.