Sosiaali- ja terveydenhuoltouudistuksen tie on ollut mutkainen. Matkan varrella useampikin virkamies- ja asiantuntijatyö on heitetty roskakoriin. Yksi kansliapäällikkö on lähtenyt ja uusi kansliapäällikkö on jo ehdotettu sivuutettavan vetovastuusta. Hallituskausi on jo yli puolivälin ja uudistuksen keskeinen sisältö on edelleen monin osin avoinna ja ratkaisua vailla. Nyt on viimeinen hetki ottaa oppia tehdyistä virheistä ja löytää yhteinen sävel.
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on tehtävä parhain virkamies- ja asiantuntijavoimin. Uudistuksen onnistumisen ehdoton edellytys on se, että asiantuntijatietoa uskotaan ja tutkimustuloksia hyödynnetään. Uudistuksen ratkaisuista, niin pienistä kuin suuristakin, on saatava taloudelliset ja toiminnalliset arviot. Nyt tämä ei ole riittävällä tavalla toteutunut. Nykymenolla on suuri vaara, että ajaudutaan liian silppuiseen ja monimutkaiseen järjestelmään, jossa tavoite ihmisten pallottelun poistavista sujuvista hoitoketjuista ei toteudu.
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen tavoitteet toteutuvat ainoastaan ja vain, jos pohjaksi otetaan riittävän suuret väestöpohjat. Liian pienet yksiköt eivät ole henkilöstönkään näkökulmasta kilpailukykyisiä. On tärkeä muistaa, että esimerkiksi hoitajapulan keskeinen syy on työpaikkojen vetovoimaisuuden puute. Jotta tulevaisuudessa onnistuttaisiin torjumaan yhä pahenevaa työvoimapulaa, on sote-uudistuksessa syytä ottaa tarkasteluun myös se, miten hoitotyötä johdetaan ja miten työhyvinvointiin panostetaan.
Painopiste on saatava ennaltaehkäisyyn ja terveyden edistämiseen. Hoitojonot ja terveyserot tulevat kalliiksi. Terveyskeskuksien, erikoissairaanhoidon ja sosiaalipalveluiden on toimittava yhdessä ihmisen parhaaksi. Selvää on, että sote-uudistusta ei pidä vain odotella, vaan kunnissa on urakoitava jatkuvasti terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden kehittämiseksi. Viime eduskuntakaudella eduskunnassa hyväksymämme terveydenhuoltolain toimeenpanossa on vielä paljon tehtävää.
Sote- ja kuntauudistus on tehtävä käsikädessä niin, että saavutetaan kokonaisuuden perimmäinen tavoite tasavertaisista ja laadukkaista peruspalveluista. Kumpikaan uudistus ei voi eikä saa olla alisteinen toiselle, vaan niiden on tähdättävä samaan maaliin. Metropoli- ja HUS- alueella tarvitaan aivan omia ratkaisuja, ja näin on aivan oikein jo vaateestamme sovittu tehtävän.
Viime viikolla peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin (sdp) nimeämän sote-lain valmistelutyöryhmän kokoonpanon puutteellisuus on herättänyt kritiikkiä eikä syyttä. Huolta on herättänyt myös sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Päivi Sillanaukeen sivuuttaminen työryhmän vetovastuusta. Tätä on mahdoton ymmärtää. Juuri nyt tarvitaan kaikki osaaminen. Myös pitkäjänteisyys ja jatkuvuus ovat ison uudistuksen eteenpäinviemisessä olennaisia.
Työryhmän työn onnistumisen perusedellytys on, että siinä on uudistuksen kannata olennaista osaamista. Tavoitteena on vahvistaa perusterveydenhuoltoa ja sosiaalipalveluita. Siksi työryhmästä uupuvaa tämän alan asiantuntemusta on ehdottomasti täydennettävä. Työryhmän on myös syytä kuulla tarkalla korvalla hoito- ja sosiaalityöntekijöitä. Tieto on siellä missä työ tehdään. Ja tätä asiantuntemusta on myös työryhmässä oltava.
Sanomattakin pitäisi olla selvää, että työryhmätyön ytimessä ja perustana on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) edustus sekä sosiaali- ja terveysministeriön parhaat ja kokeneimmat virkamiehet. Nämä korjaukset ovat välttämätön alku sote-työn oikeille raiteille saamiseksi.
Työryhmän täydentämisen vaateemme ovat olleet perusteltuja. On mainiota, että peruspalveluministeri on valmis työryhmää täydentämään. Täydentäminen on syytä tehdä viipymättä, ettei enää yhtään kallisarvoista aikaa valu hukkaan. Hyvällä yhteistyöllä on kaikki mahdollisuudet onnistua sote-uudistuksessa. Tämä vahva ja rakentava yhteistyö on hyvä rakentaa samalla, kun ministerit yhdessä täydentävät sote-valmisteluryhmää. Vain näin voimme varmistaa, että saamme eduskuntaan keväällä 2014 laadukkaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain.