Nykyisen hallituksen tärkeimpiä tehtäviä on uudistaa terveydenhuolto. Olin mukana hallitusneuvotteluissa tästä asiasta päättämässä. Terveydenhuollon ammattilaisena tiedän varsin hyvin, että jonot tulevat kalliiksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistustyössä on ollut monta mutkaa matkassa, mutta nyt selvityshenkilöt hakevat alueellisia ratkaisuja. Olen mukana kokoomuksen SOTE-uudistusta vauhdittavassa ryhmässä. Tehtäväni on myös tuoda hoitohenkilöstön näkemykset uudistukseen mukaan.
Sosiaali- ja terveysministeriön palvelurakennetyöryhmän loppuraportissa esitetyn terveyspalvelujen väestöpohjan riittävyys on suuri huolenaihe: 50 000 – 100 000 asukkaan väestöpohja ei ole riittävä erityisesti erikoissairaanhoidon järjestämiseen, mutta ei se tue myöskään perusterveydenhuollon vahvistamista. Liian pienissä kokonaisuuksissa ei pystytä myöskään varmistamaan riittävää osaamista ja hoidon laatua. Selvitysmiesten raportit toivottavasti tuovat tämän vahvasti esille ja vauhdittavat tekemään rohkeampia ratkaisuja, jotta hallitusohjelman asettamiin tavoitteisiin päästäisiin.
Liian pienet yksiköt eivät ole hoitohenkilökunnan näkökulmasta kilpailukykyisiä ja palkanmaksukyvyltään vakaita työnantajia. Ne eivät ole välttämättä kovinkaan vetovoimaisia työpaikkoja riittämättömien resurssien vuoksi. Myös urakehitys ja koulutusmahdollisuudet ovat vähäisempiä. Tämän Tehyn puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesola on aivan oikein linjannut.
On tärkeä muistaa, että hoitajapulan keskeinen syy on työpaikkojen vetovoimaisuuden puute. Jotta tulevaisuudessa onnistuttaisiin torjumaan yhä pahenevaa työvoimapulaa, olisi SOTE-uudistuksessa syytä ottaa tarkasteluun myös se miten hoitotyötä johdetaan ja miten työhyvinvointiin panostetaan.
Painopiste on saatava terveyden edistämiseen ja ennaltaehkäisyyn. Terveyskeskuksien, erikoissairaanhoidon ja sosiaalipalveluiden on toimittava yhdessä ihmisen parhaaksi niin, että apua tarvitsevan ihmisen pallottelu lopetetaan ja palvelun saa sujuvasti. Selvää on, että SOTE-uudistusta ei pidä vain odotella, vaan kunnissa on urakoitava jatkuvasti terveydenhuollon kehittämiseksi. Viime eduskuntakaudella eduskunnassa hyväksymämme terveydenhuoltolain toimeenpanossa on vielä paljon tehtävää.
Ajankohtaista on myös se, että valmisteilla on yliopistolain muutos, jossa koulutusvastuita määriteltäisiin uudestaan. Tarkoitus on vähentää oppiainetasoista sääntelyä sekä mahdollistaa nykyistä paremmin eri tieteen- ja koulutusaloja yhdistävien opintokokonaisuuksien toteuttaminen. Uudistustyötä tarvitaan, mutta ministeriössä on säilytettävä vastuu pienten tieteenalojen turvaamisesta. Tässä yhteydessä on löydettävä ratkaisu laboratoriotieteen ja radiografiatieteen jatkuvuudelle.
Meidän terveydenhuollon vaikuttajien työ sen eteen, että terveystieteiden maisterikoulutus saataisiin Helsinkiin, jatkuu. HUS on ainoa yliopistollinen sairaanhoitopiiri, jonka alueen yliopistossa ei ole olemassa terveystieteellistä maisterikoulutusta ja tilanteeseen on saatava muutos. Asiassa ollaan vahvoin joukoin liikkeellä. Uskon, että nyt saamme asiaa eteenpäin.
Yhteistyötä on tehtävä koulutuksemme, alamme työskentelyolosuhteiden sekä houkuttelevuuden edistämiseksi. Terveydenhuollon koulutukseen panostaminen on elintärkeää. Mikään ei korvaa ammattitaitoista sekä motivoitunutta henkilöstöä ja hoitotyön johtajia.
Vastaanotan mielelläni palautetta ja ajatuksianne. Kotisivujeni www.sarisarkomaa.fi kautta voi seurata näiden asioiden etenemistä. Sieltä voi myös tilata kuukausittain lähettämäni kirjeen, jossa käsittelen ajankohtaisia asioita.
Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja, THM, röntgenhoitaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi
puh. 050 511 3033