Reipasta liikuntaa on päiväkodissa puoleen päivään mennessä keskimäärin vain 24 minuuttia. Helsingin yliopistossa tehdyn tutkimuksen tulos on otettava vakavasti. Päiväkodeissa on tietenkin eroja, mutta jos liikuntaa on saman verran iltapäivällä, ei päivittäinen määrä ole kummoinen. Varsinkaan jos lapsi ei liiku päivähoidon ulkopuolella.
Tutkimus todistaa karulla tavalla tiedossa olleen lasten liikkumattomuuden. Se on todellinen kansanterveydellinen aikapommi, jonka purkaminen on priorisoitava hyvinvointipolitiikkamme kärkeen. Liikkumattomuutta on kitkettävä lasten jokapäiväisessä arjessa, niin kotona kuin päivähoidossa.
Alle kouluikäisille tehtyjen liikuntasuositusten mukaan reipasta liikuntaa pitäisi olla vähintään kaksi tuntia joka päivä. Tutkimusten mukaan valtaosalla 3-vuotiaista suositus jää toteutumatta, ja kolmasosalla 3-6 -vuotiaista lapsista. Tilanne on vakava.
OECD on aivan oikein muistuttanut Suomea, että terveyserojemme kaventaminen vaatii nykyistä enemmän tehoa sairauksien ehkäisyyn ja terveellisten elintapojen edistämiseen erityisesti lapsilla.
Lapsi on luotu liikkumaan ja leikkimään. Liikunnassa ei ole vain ylipainon kitkemisestä. Leikkiminen ja riittävä liikunta tukevat oppimista ja ovat aivan perusedellytyksiä lasten kehitykselle, terveydelle ja hyvinvoinnille.
Olennaista on kannustaa lapsia terveellisiin elämäntapoihin jo pienestä pitäen, sillä liikuntatottumukset opitaan varhain. Tutkimusten mukaan jo kolmen vuoden iässä fyysisen aktiivisuuden määrä ja elämäntapa alkavat muodostua. Liikkumattomuus näyttää olevan erityisen pysyvä elämäntapa.
Valtion liikuntaneuvoston tuore puheenvuoro liikunnan aseman vahvistamiseksi varhaiskasvatuksessa oli lämpimästi tervetullut. Se on myös eduskunnan lapsen puolesta -ryhmämme tärkeä tavoite. Viimeisin ryhmämme työseminaari varhaiskasvatuslain sekä liikunnan ja hyvinvoinnin edistämiseksi nosti vahvasti esille sen, että varhaiskasvatuksen liikkumiskäytäntöjä on muutettava. Liikuntaneuvosto painotti aivan oikein varhaiskasvattajan vastuuta liikuntamyönteisen toimintakulttuurin muodostajana.
Tällä hetkellä päiväkodit ovat monin tavoin erilaisia: joissain liikutaan paljon, toisissa ei niinkään. Vain valtakunnallisilla sitovilla varhaiskasvatussuunnitelman perusteilla voidaan varmistaa se, että liikuntamyönteinen toimintakulttuuri on osa kaikkien lasten päivähoidon arkea.
Avasin Valo ry:n (www.valo.fi) järjestämän varhaiskasvatuksen asiantuntijaverkoston liikuntaan liittyvän työseminaarin 16.4. Siellä kerroin, että yli 40 vuotta vanhan päivähoitolain uudistaminen varhaiskasvatuslaiksi on mittava mahdollisuus lasten liikunnan lisäämisessä. Suositukset päivittäisen liikunnan määrästä eivät riitä, vaan uuden varhaiskasvatuslain pykäliin on sisällytettävä lapsen oikeus riittävään päivittäiseen liikuntaan ja leikkiin. On välttämätöntä, että valtakunnalliset varhaiskasvatussuunnitelman perusteet olisivat jatkossa suosituksen sijaan velvoittavia samalla tavalla kuin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet.
Ulkoilu ja liikkuminen ovat vaikuttavaa terveydenedistämistä, mutta myös mitä parhainta yhdessäoloa. Liikunta tarjoaa ilon, leikin ja riemun lähteen lapsille ja tukee monin tavoin koko perheen arkea ja hyvää elämänlaatua. Meillä vanhemmilla on päävastuu siitä, että autamme lapsia löytämään liikunnan ilon ja ottamaan sen tärkeäksi osaksi jokapäiväistä elämää.