Siirry sisältöön

Kaavamainen laitoshoidon mitoitus vaarassa katkaista hyvän kehityksen

Ministeri Huovisen johdolla ollaan säätämässä kaavamaisesti vanhusten laitoshoidon mitoituksesta. Nyt ei pitäisi virittää vanhaa kiistaa, vaan on yhteistyössä huolella pohdittava, miten parhaiten edistämme vanhuspalvelulain toteutumista. Kyse on palveluiden laadusta ja voimavarojen kohdentamisesta ympärivuorokautisessa hoidossa, palveluasumisessa ja kotona. Kokoomus haluaa laittaa myös vanhusten monin tavoin kehittämistä kaipaavat kotipalvelut kuntoon eikä jumiutua mitoituskiistelyyn.

Huovisen lausunnolle laittama aie säätää henkilöstön minimimitoituksesta on vaarassa jarruttaa meneillään olevaa hyvää kehitystä. Kahta asiakasta kohden pitää suositusten mukaan olla yksi hoitaja eli mitoituksen tulee olla minimissään 0,5. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) selvityksen mukaan puolet yksiköistä ylittää jo 0,6:n ja viidennes 0,7 mitoituksen. Vanhuspalvelulaki on siis parantanut mitoitustilannetta, vaikka työtä on vielä tauotta tehtävänä.

Minimimitoituksesta on vaarana tulla maksimi, kun säästöpaineissa olevat yksiköt saavat " luvan kanssa" pudottaa mitoituksen vaadittavaan minimiin. Lisäksi vain henkilöstömäärän keskittymällä on vaara, että ohitetaan koulutetun henkilöstön osaaminen ja hoidon kokonaisvaltainen arvio. Ihmisten yksilöllinen palveluntarve ja toimintakyky sekä niissä tapahtuvat muutokset edellyttävät sopeutuvaa henkilöstömitoitusta. Sinänsä hyvää tarkoittava esitys voi vaarassa katkaista hyvän kehityksen.

Henkilöstöä pitää olla riittävästi mutta määrä on arvioitava hoidon tarpeen ja tukipalveluiden perusteella eikä mekaanisella kaavalla. Ikääntyneiden vointi voi vaihtua ja henkilökuntaa on oltava sen mukaan. Hoitohenkilöstön määrätarpeeseen vaikuttavat ennen kaikkea vanhusten toimintakyky ja henkilökunnan ammattitaito sekä moni muu asia, kuten käytössä olevat tukipalvelut.

Kannatan Tehyn näkemystä siitä, että valtioneuvoston asetuksen sijaan tarvitaan valtakunnallinen hoitoisuusmittari, jonka avulla henkilöstömitoitus voitaisiin määritellä. Lisäksi tarvitaan valtakunnallisesti yhtenäinen tapa laskea hoitotyön henkilöstömitoitus ja kokonaishenkilöstömitoitus.

Ihmiset ovat erilaisia ja ikääntyneiden toimintakyky sekä palveluntarve yksilöllisiä. Siksi tarvitsemme riittävästi henkilöstöä ja erilaisia vaihtoehtoja: kotihoitoa, omaishoitoa, palveluasumista ja laitoshoitoa. Tavoite on, että ihmiset voivat elää kaiken ikäisenä turvallista ja omanäköistä elämää.

 

Sari Sarkomaa
kansanedustaja (kok)
röntgenhoitaja,
terveydenhuollon maisteri
www.sarisarkomaa.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.