Hallituksen päätös tuoda perustuslakiongelmia omaava sote- lakiesitys eduskuntaan on johtanut entistä kimurampiin sote-solmuihin. Perustuslakivaliokunta tyrmäsi odotetusti parlamentaarisen työryhmän ja hallituksen yhdessä sommitteleman sote-lakiesityksen. Perustuslakivaliokunta suositteli lakiesityksen palauttamista hallitukselle uuteen valmisteluun. Tämä olisi ollut asian mittakaava huomioiden perusteltua. Puolueiden puheenjohtajat päättivät kuitenkin yhdessä toisin ja heittivät vuosia erilaisissa valmistelukokoonpanoissa pyörineen sote-pallon meille sosiaali - ja terveysvaliokuntaan.
Sosiaali - ja terveysvaliokuntamme laitettiin puristuksiin puolueiden puheenjohtajien päättämien reunaehtojen - neljän pointin -väliin. Puheenjohtajien linjaukset mahdollistivat käytännössä vain yksiportaisen kuntayhtymämallin jatkovalmistelun. Vaade oli, että sote-laki on ehdittävä säätää tällä eduskuntakaudella. Tämä tarkoitti lähes sietämättömän kireää aikataulua. Käytännössä aikaa jäi muutama päivä tehdä vielä ainakin kerran uusi sote- malli perustuslakivaliokunnalle uudelleen arvioitavaksi. Tällaisella aikataululla käskytetyn työn ei voi väittää vastaavan laadukasta lainvalmistelua. Yksi asiassa sotessa on kuitenkin täysin selvää: opiksi on tästä seuraavan hallituksen pakko ottaa.
Nyt lakiesitys on perustuslakivaliokunnassa ja samaan aikaan me sosiaali - ja terveysvaliokunnassa kuulemme asiantuntijoita ja työstämme lakiesityksestä mietintöä. Peruslakivaliokunta voi vielä tyrmätä esityksen. Jotta sote-laki ehdittäisiin säätää tällä eduskuntakaudella, on perustuslakivaliokunnan lausunnon ja sosiaali - ja terveysvaliokuntamme mietinnön oltava valmis tällä viikolla. Pakko sanoa, että valmistelun vauhti on huimaa ja hutiloinnin vaara on suuri. Työtä tehdään sote- uudistuksen valmistumiseksi tietenkin siksi, että onnistuisimme turvaamaan vaikuttavat ja tasavertaiset sosiaali - ja terveydenhuollon palvelut. Siksi, että vuosien valmistelu työn päätteeksi päästäisiin päätökseen. Epävarmuus terveydenhuollon kentässä syö vauhdilla kaikkien voimavaroja. Huonoon uudistukseen ei ole kuitenkaan varaa.
Selvää on ja pakko sanoa ääneen, että sote- uudistuksen tavoitteita, niin sisällöllisiä kuin taloudellisia, ei saavuteta ilman kannustavaa rahoitusratkaisua. Itsessään uusimmassa sote- mallissa, yksiportaisessa kuntayhtymämallissa, ei riittäviä kannusteita ole. On välttämättömänä, että seuraavana askeleena päätetään rahoitusmallista, jossa julkinen raha seuraa ihmisten valintoja. Uusi rahoitusmalli tarvitaan erityisesti perusterveydenhuoltoon -ja hoivapalveluihin keinoksi vahvistaa perustason palveluja, niiden laatua, ihmisten valinnanvapautta ja kustannustehokkuutta. Uudistus on tehtävä niin, että palveluja tarvitseva ihminen on keskiössä.
Vierailin johtamani eduskunnan valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston kanssa keväällä 2012 Ruotsissa raha seuraa potilasta - malliin tutustumassa ja eri tahojen näkemyksiä uudistuksen vaikutuksista kuulemassa. Ruotsissa puolueet ovat laajalla rintamalla uudistuksen takana. Ehdotin kansanedustaja Anne-Mari Virolaisen kanssa (HS 16.6.2012), että sote-uudistusta valmistelevan työryhmän pitäisi ottaa selvitykseen Ruotsin lainsäädäntöjen soveltaminen. Viimeistään nyt on tähän ehdotukseen tartuttava. Ruotsin raha seuraa potilasta - mallista on tehtävä Suomen peruspalvelut paremmaksi - malli.
Ruotsissa ns. Vård val ja Fritt val - uudistuksien ansiosta reilu 90 prosenttia ihmisistä pääsee perusterveydenhuollossa lääkärille viikon sisällä. Suomessa terveyskeskusjonoissa viikkotolkulla odottavat lapsiperheet, eläkeläiset ja työttömät ovat irvikuva tasa- arvoisesta terveyspolitiikasta. Ideologiset syyt vastustaa valinnanvapautta on heitettävä roskakoriin.
Sote- lain loppukiidossa on sosiaali- ja terveysvaliokunnassa erityisesti katsottava, miten lakiin saadaan leivottua sisään kannusteita, jotka perustuslakivaliokunnan tyrmäämässä hallituksen esityksessä olivat vajavaisia. Eduskunnan valtiovarain- ja talousvaliokunnat ovat yksimielisesti antamissaan lausunnoissa varoittaneet sote- esityksen puutteellisista "draivereista" ja vedonneet niiden lisäämisen puolesta sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. Näitä näkemyksiä ei ole varaa sivuuttaa. Kokoomus on näiden asioiden puolesta. Parlamentaarisen työn haastava puoli on, että kaikki muutokset tehdään yksimielisesti.
Kannusteita löytyy mm. julkisista laaturekistereistä, läpinäkyvistä palveluiden tuotantokustannuksista ja monituottajamallin käytön vauhdittamisesta esimerkiksi palvelualoitteen käyttöönotosta. Parhaita käytäntöjä ei voida vertailla, jos kustannus- ja laatutiedot eivät ole läpinäkyviä ja avoimia. Tämä on jo tehty Ruotsissa, nyt se on tehtävä Suomessa.
Koko uudistuksen ratkaisevat ihmiset, jotka palvelut tekevät. Uudistuksen A ja O on saada myös sosiaali - ja terveydenhuollon moniammatillinen johtaminen kuntoon.
Sari Sarkomaa
kansanedustaja
www.sarisarkomaa.fi