Sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävärakenteen kehittäminen on ollut keskeinen keino tavoitella tehokkaampia palveluja ja varmistaa henkilöstön riittävyys sekä laadukkaat palvelut väestörakenteen ikääntyessä. Vaikka sote-ammattiryhmien välistä työnjaon uudistamista on tavoiteltu pitkään, ovat tulokset jääneet vielä heikoiksi.
Valtiontalouden tarkastusviraston (VTT) tuore raportti ”Työnjaon kehittäminen sosiaali- ja terveydenhuollossa” osoittaa taas kerran tämän ikävän tosiasian ja roimii sosiaali- ja terveysministeriötä (STM) passiivisuudesta.
VTT penää ministeriöltä aktiivisempaa ja vahvempaa otetta. Raportin toimenpide-ehdotukset ohjausotteen vahvistamisesta on ministerin ja ministeriön luettava tarkkaan.
Parempia palveluja ei tule koulutuksesta tinkimällä vaan koulutetun henkilöstön osaamista hyödyntämällä ja vakiinnuttamalla moniammatillinen työote. Sote-uudistuksen tavoitteiden toteutumisen edellytys onkin koko sote-henkilöstön työnjaon uudistaminen, osaamisen hyödyntäminen ja ammatillisten raja-aitojen ylittäminen.
Sote-uudistuksen valmistelussa on nopeasti päästävä hallinto- ja rakennekeskustelusta toiminnan ja hoitoketjujen uudistamiseen. Tässä on koko uudistuksen kivijalka, jonka varaan voidaan rakentaa paitsi ihmisen kannalta vaikuttavampia palveluita, myös tavoitteita kustannustehokkaammasta toiminnasta.
Uudistuksen ydintavoitteen, integraation, toteutumisessa vahva valtakunnallinen ohjaus, uudistettu työnjako, täysi tietointegraatio ja verkostoituminen ovat keskeisiä. Hallinnollinen yhdistyminen tai ”saman katon alle muuttaminen” eivät vielä muuta mitään käytännön asiakas- ja potilastyössä. VTT:n raportissakin todetaan, että useimmat kunnat ovat yhdistäneet sosiaali- ja terveystoimensa mutta odotetut integraatiohyödyt ovat jääneet monin osin hyvin laihoiksi.
Suomessa on koulutettua ja työhönsä motivoitunutta sote-henkilöstöä, jonka osaaminen on otettava täyteen käyttöön. Alalla työnjako on kuitenkin jäänyt jälkeen henkilöstön koulutuksesta ja osaamisesta. Edelleen sote-alalla tehdään päällekkäistä ja sektoroitunutta työtä. Yhteistyö on keino lisätä vaikuttavuutta mutta myös aikaansaada kustannussäästöjä.
Osaavalle henkilöstölle on annettava nykyistä paremmat mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhön. Samoin on turvattava riittävät voimavarat tutkimukseen ja kehittämiseen vaikuttavien hoitokäytäntöjen löytämiseksi. Tämä kaikki edellyttää moniammatillista johtamista ja valmiutta muuttaa työkulttuuria mutta myös onnistunutta valtakunnallista ohjausta.
Työnjaon uudistamisesta esimerkki on näönhuollon ammattilaisten nivominen tiiviimmin osaksi palvelutuotantoa. Optikkojen osaamista on hyödynnettävä nykyistä tehokkaammin esimerkiksi koululaisten näönhuollossa ja ikääntyvän väestön silmävaikutteisten sairauksien varhaisessa havaitsemisessa ja seurannassa.
Työnjaon uudistamisen myötä esimerkiksi sairaanhoitajien, sosiaalityöntekijöiden, fysioterapeuttien, terveydenhoitajien, päihde- ja mielenterveyshoitajien ja suuhygienistien matalan kynnyksen vastaanotot on saatava osaksi sote-palvelutuotantoa. Fysioterapeuttien suoravastaanotot ovat tutkitusti nopeuttaneet hoitoon pääsyä, työn tuottavuutta, vaikuttavuutta ja mielekkyyttä mutta ovat vielä vähän käytössä oleva toimintatapa. Sairaanhoitajien vastaanottotoiminnasta on hyviä kokemuksia eri puolilla Suomea terveysasemilla ja erikoissairaanhoidon poliklinikoilla.
Esimerkiksi suuhygienistien osalta on syytä arvioida nykyistä lähetekäytäntöjä niin, että hoitoonpääsy ennaltaehkäiseviin palveluihin olisi mahdollisimman joustavaa ja että esim. liikkuvien palveluiden kehittäminen vanhusten kotiin ja hoivayksiköihin olisi joustavasti mahdollista.
Työnjaon uudistamisessa on mittavia mahdollisuuksia, jotka on viivytyksettä otettava käyttöön. Työnjaon järkevä kehittäminen parantaa potilaiden saamaa palvelua ja ohjaa resursseja sinne missä niitä tarvitaan eniten. Digitaaliset palvelut tuovat myös työnjakokeskusteluun vahvasti palvelun käyttäjän roolin ja itsehoidon moninaiset mahdollisuudet. Fiksu työnjako yhdistettynä digitalisaation ja uuden teknologian tuomiin hyötyihin ja muun muassa virtuaalisten terveysasemien mahdollisuuksiin on avain tulevaisuuteen katsovalle sote-uudistukselle.