Into luoda uusia verotasoja ja ylipaisunutta aluehallintoa on heitettävä roskakoriin. Päällimmäisenä on tinkimättömästi pidettävä palveluja tarvitseva ihminen ja koko sote-uudistuksen tarkoitus: yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut. Sote-uudistus eikä Suomi kestä uutta maakuntaveroa.
Sote-uudistuksen vääntömomentiksi valittu valtakunnallinen ohjaus puoltaa valtion verotusta. Valtion nykyistä vahvempi ohjaus ja valtion rahoitus käyvät käsi kädessä. Niillä varmistetaan kansalaisten yhdenvertaiset ja laadukkaat palvelut sekä sote-uudistukselle asetettu kustannustehokkuusvaade.
Sote-palvelujen tasosta päättää viime kädessä valtio lainsäädännössä. Vastuun ja vallan on oltava samoissa käsissä. Kansalaisten ja eri tasoilla toimivien päättäjien pitää ymmärtää, mistä rahat tulevat ja mihin ne käytetään. Verotuksen on oltava kokonaisuudessaan ohjattavaa.
Hallituksen kaavailema itsehallintoalueiden suuri määrä merkitsee sitä, että ne ovat kantokyvyltään kovin erilaisia ja heikkojakin. Maakuntavero johtaisi moninkertaiseen tasausjärjestelmään, minkä maksajina on jälleen Helsinki ja Pääkaupunkiseutu. Metropolialueen verotuloihin perustuvaa, jo nyt korkeaa, valtionosuuksien tasausta ei tule enää kiristää eikä alueen kustannusrasitetta kasvattaa.
Uusi verotaso ja maakuntavero lisäisivät entisestään riskiä menojen ja veroasteen nousuun. On syytä muistaa hallitusohjelman kirjaus, jonka mukaan sote-uudistus on toteutettava niin, ettei kokonaisveroasetta eikä työn verotusta kiristetä. Verojärjestelmän on oltava selkeä ja läpinäkyvä. Veronmaksajien etu on mieluummin rahapussin verotettavien määrän vähentäminen - ei lisääminen. On visusti varottava tekemästä ratkaisuja, jotka kamppaavat uudistuksen ydintavoitetta.
Työn verottamisen tason pitäminen kohtuullisena ja kannustavana on koko sote-järjestelmän kestävyyden kannalta elintärkeää. Työstä ja yrittämisestä kerätään rahat, joilla jatkossakin on tarkoitus julkisen vallan vastuulla olevat sote-palvelut rahoittaa. Nämä palvelut onkin viisainta rahoittaa valtion verotuksen yhteydessä kerätyllä sote-maksulla. Valtion keräämä sote-maksu kerättäisiin kuten nykyisin kirkollisvero ja sairausvakuutusmaksu. Kun vastuu sote-palveluiden järjestämisestä siirtyy pois kunnilta, on osana uudistusta löydyttävä keinot, joilla kunnat laskevat vastaavasti omaa verotustaan. Hyvä myös todeta, että sote-maksun hallinnolliset kustannukset ovat raskasta maakuntaveroa keveämmät.
Uuden raskaan verotason ja lisähallinnon luomisen sijaan on valmisteilla oleva uudistus pidettävä tiukasti raiteilla, jotka johtavat yhdenvertaisia, vaikuttaviin ihmisten valinnanvapauden mahdollistaviin ja kustannustehokkaisiin palveluihin.