Muistiviikolla julkaistiin Muistiliiton johdolla valmisteltu muistisairaan hyvän hoidon kriteeristö. Työ tehtiin yhteistyössä Valviran ja Suomen muistiasiantuntijoiden sekä useiden muiden asiantuntijoiden kanssa. Hyvän hoidon kriteeristön tehtävänä on edistää muistisairaalle ihmiselle ja hänen läheisilleen laadukas kuntoutus, hoiva ja hoito yhtenäisin ja yhdenvertaisin valtakunnallisin kriteerein. Muistiliiton varapuheenjohtajana teen työtä sen eteen, että hyvä hoito toteutuisi jokaisen ihmisen kohdalla. Muistisairautta sairastavan ihmisen ja hänen läheistensä hyvinvoinnin lähtökohtana tulee olla oikeus elää omannäköistä elämää.
Etenevät muistisairaudet rappeuttavat aivoja ja heikentävät laaja-alaisesti toimintakykyä. Ne ovat kansantauteja siinä missä sydän- ja verisuonisairaudetkin. Vuosittain arviolta noin 14 500 ihmistä sairastuu johonkin dementoivaan sairauteen, joista jopa 7 000–10 000 koostuu työikäisistä muistisairaista. Huolestuttavaa on, että merkittävä osa muistisairauksista jää edelleen diagnosoimatta.
Hyvän hoidon kriteeristö painottuu muistisairaiden ja heidän läheistensä toiveesta ensisijaisesti kuntoutukseen ja vasta sitten hoivaan ja hoitoon. Kuntoutuksen merkitys on ymmärretty toimintakykyä ylläpitävänä ja sairauksien ehkäisemissä. Kuntoutuksella tuetaan muistisairaan ihmisen mahdollisuuksia elää mahdollisimman mielekästä ja aktiivista elämää sairaudesta huolimatta. Olen jäsenenä juuri työnsä aloittaneessa sosiaali- ja terveysministeriön nimeämässä kuntoutuksen uudistamiskomiteassa. Pidän muistisairaan toimintakyvyn edistämisen kannalta merkityksellisenä, että kaikissa sote-palveluissa on käytössä ihmisten toimintakykyä edistävä työote ja oikea-aikainen kuntoutus. Terveyden edistäminen pitää olla myös muistisairaan ihmisen oikeus.
Muistiliiton tekemään selvitykseen vastanneista muistisairaista valtaosalle (86%) koti on tärkein paikka, jossa halutaan asua mahdollisimman pitkään. Työskentelin viikon Oulunkylässä hoitaja työparina vanhusten kotihoidossa. Minulle on tärkeää tietää, mikä kotihoidon tilanne käytännössä Helsingissä on. Yhä huonomassa kunnossa ja useimmiten muistisairaiden ikäihmisten kotihoito on vaativaa työtä ja edellyttää hoitajilta laajaa osaamista. Kotihoito työskentelee laadukkaasti olemassa olevilla voimavaroilla, mutta on äärirajoilla. Työhön tarvitaan lisää tukea ja uudistamista. Tapaan säännöllisesti Helsingin toimijoita, jotta saamme näkemykset valtakunnalliseen kotihoidon kehittämiseen. Se on eduskuntakauden ja hallituksen kärkihanke minun ja sisäministeri Paula Risikon aloitteesta.
Kotihoidossa näkyi myös omaishoitajien arvokas työ. Hoitajan ja hoidettavan ikääntyessä tarvitaan myös lisää tukea. Tämä ei aina suju, kuten pitäisi. Kotona asumisesta ja hoitamisesta ei saa tulla pakkoa. Kotihoidon rinnalle on rakennettava lisää paikkoja, joihin pääsee nopeastikin hoitoon, kun omassa yksityisessä kodissa ei enää ole mahdollista elää turvallisesti.
Sari Sarkomaa
Kansanedustaja
Muistiliiton varapuheenjohtaja