Eduskunnan mielenterveyspoliittisen neuvottelukunnan kannanotto 21.6.2017
Neuvottelukunta on huolissaan kiusaamisesta ilmiönä ja haluaa tehokkaita toimia sen vähentämiseksi tämän hallituskauden aikana.
Koulukiusaaminen ilmiönä koskettaa sekä kiusaajaa että kiusattua, koko luokka- ja kouluyhteisöä ja perheitä. Niin kiusaaminen kuin kiusatuksi tuleminen ennustavat oppilaalle mielenterveysongelmia ja opillisia vaikeuksia sekä kouluiässä että myöhemmin. Usein on myös niin, että kiusaajaa kiusataan ja kiusattu kiusaa. Tiedetään, että näillä oppilailla on suurin vaara pitkäkestoisille ongelmille, kuten masennukselle, ahdistuneisuudelle ja jopa syrjäytymiselle. Kiusatuksi joutuminen voi synnyttää kokemuksen epäoikeudenmukaisuudesta ja välinpitämättömyydestä, joka voi olla myös kiusaamisen taustalla. Luottamus ihmisiä kohtaan horjuu vaikeuttaen uusien ihmissuhteiden rakentamista. Tällöin toivottomuuden tunne tulisi korjata uudeksi toivoksi, ettei viha kehittyisi katkeruudeksi ja tuhoisaksi aggressioksi.
Läheisten ystävien puute on yhteydessä myös heikommaksi koettuun terveydentilaan, koulussa viihtymiseen ja koulu-uupumiseen. On myös mahdollista, että oppilas joutuu opettajan kiusaamaksi. Näin ollen kiusaamisen ehkäisyn ja sen hoitamisen tulee tapahtua niin yksilöiden kuin koko yhteisön tasolla. Toimiva yhteisöllisyys ja hyvät tunne- ja vuorovaikutustaidot vähentävät masennuksen, aggressiivisen ja impulsiivisen käytöksen sekä kiusaamisen riskiä. Kiusaamiseen puuttumisen ajankohtaisuutta painottaa myös sen ilmeneminen uusina muotoina sosiaalisessa mediassa, esimerkiksi sosiaalisen median ryhmistä ulkopuolelle jättämisenä.
Yksi hallituksen kärkihankkeista, Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma (LAPE), tulee nähdä maakunnissa mahdollisuutena tehostaa kiusaamisen ehkäisyä. Odotetuiksi muutoksiksi vuoteen 2025 mennessä on nimetty lasten, nuorten ja perheiden omien voimavarojen, elämänhallinnan, osallisuuden ja kohdatuksi tulemisen kokemusten vahvistuminen sekä eriarvoisuuden väheneminen.
Neuvottelukunta vaatii nopeasti seuraavia toimenpiteitä
Kouluihin tulee luoda yhtenäiset ja systemaattiset toimintatavat kiusaamisen ennaltaehkäisyyn, havainnoista ilmoittamiseen, kiusaamisen käsittelyyn, seurantaan ja jälkihoitoon. Koulukiusaamisen ehkäisyssä ja käsittelyssä on olennaista opettajien ja koulun henkilöstön osaaminen, konkreettiset toimintatavat sekä yhteistyö kodin kanssa. Jokaisen varhaiskasvatuksen ja päivähoidon työntekijän, perusopetuksen ja toisen asteen opettajan tulisikin saada koulutusta kiusaamisen ehkäisyyn ja kiusaamistilanteissa toimimiseen, ryhmädynamiikkaan, tunne- ja vuorovaikutustaitoihin ja niiden opettamiseen sekä molemminpuolisen toimivan yhteistyön rakentamiseen huoltajien kanssa. Lisäksi perusopetuslaissa pitäisi olla velvoittava pykälä oppilaitoksien vastuusta siitä, että kiusaamisen ehkäisyyn tähtäävät toimet myös johtavat kiusaamisen loppumiseen. Kouluyhteisöissä on myös tiedettävä, millaisia sanktioita kiusaamisesta seuraa ja ymmärrettävä että kiusaaminen on rikos.
Kiusaamistilanteiden käsittelyssä ja jälkihoidossa on olennaista huomioida sekä kiusatun ja kiusaajan että myös luokan ja kouluyhteisön hyvinvointi. On tärkeää tunnistaa, tunnustaa ja käsitellä sekä kiusatun ja kiusaajan että yhteisön toiminta, kokemukset ja tunteet, jotta myönteinen vuorovaikutus vahvistuu ja oppilaiden kehitys ja oppiminen jatkuvat suotuisaan suuntaan. Suomessa on tuotettu työkaluja kiusattujen ihmisten kohtaamiseen, esimerkiksi Opas kiusaamisen jälkihoitoon (2015).
Johtajien ja varhaiskasvatus- ja kouluyhteisöjen tulee ottaa kaikilta osin käyttöön uusi varhaiskasvatussuunnitelma ja perusopetuksen opetussuunnitelma, jotka korostavat koko yhteisön hyvinvointia sekä ohjaavat mielen hyvinvoinnin taitojen opettamiseen sekä yhteistyöhön perheen kanssa. Koulun aikuisilla tulee olla tietoa ja taitoa kehittää ja ylläpitää tasa-arvoista ja toinen toista kunnioittavaa vuorovaikutusta sekä opettajakunnan että oppilaiden kesken.
Kaikissa oppilaitoksissa tulee päivittää oppilas- ja opiskelijahuoltolain mukainen opiskeluhuoltosuunnitelma ja käynnistää suunnitelman mukaiset käytänteet välittömästi. Yhteisöllisen oppilas- ja opiskelijahuollon systemaattinen toteuttaminen vahvistaa koko kouluyhteisön ilmapiiriä ja ennaltaehkäisee kiusaamista. Lisäksi opiskeluhuoltosuunnitelma tulisi päivittää kaikissa oppilaitoksissa koskemaan myös oppilaiden suojelemista häirinnältä ja väkivallalta: tämä osuus puuttuu kolmasosalta perusopetuksen oppilaitoksia, neljäsosalta lukioista ja viidennekseltä ammatillisista oppilaitoksista.
Johtotason päättäjien tulee sitoutua niin kuntatyössä kuin alueellisesti kiusaamista ehkäisevien toimivien menetelmien käyttöönottoon systemaattiseksi työtavaksi. Sitoutumisen selkänojana toimivat LAPE-ohjelman tavoittelemat muutokset päätöksenteon sitoutumisesta lapsen oikeuksia edistävään kulttuuriin, sekä lasten, nuorten ja perheiden parissa työskentelevien ammattihenkilöiden koulutussisältöjen sekä työvälineiden uudistamisesta. LAPE tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa yhtenäistä mielenterveyttä edistävää ja kiusaamista ehkäisevää työtä läpi lapsen kehityskaaren varhaislapsuudesta nuoruuteen.
Suomessa on kehitetty vaikuttavia ja laadukkaita menetelmiä, koulutuksia ja aineistoja mielenterveystaitojen, kuten tunne-ja kaveritaitojen opettamiseen, turvallisen ryhmän rakentumiseen ja kiusaamisen ehkäisyyn. Yksi uuden oppilashuoltolain mukainen toiminta on Lapset puheeksi (LP) – menetelmä kodin ja koulun yhteistyöhön, vanhempien ja opettajan työn tukemiseen ja lasten suotuisan kehityksen varmistamiseen. Lisätietoja löytyy esimerkiksi mielenterveysseura.fi -sivuilta, sekä monien kuntien sivuilta.
Mielenterveyspoliittisen neuvottelukunnan jäsenet:
- kansanedustaja Annika Saarikko, pj. (kesk.)
- kansanedustaja Aila Paloniemi (kesk.)
- kansanedustaja Juho Eerola (ps.)
- kansanedustaja Lea Mäkipää (uv.)
- kansanedustaja Sari Sarkomaa (kok.)
- kansanedustaja Saara-Sofia Sirén (kok.)
- kansanedustaja Anneli Kiljunen (sd.)
- kansanedustaja Kristiina Salonen (sd.)
- kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.)
- kansanedustaja Jyrki Kasvi (vihr.)
- kansanedustaja Li Andersson (vas.)
- kansanedustaja Aino-Kaisa Pekonen (vas.)
- kansanedustaja Anna-Maja Henriksson (r.)
- kansanedustaja Mikaela Nylander (r.)
- kansanedustaja Päivi Räsänen (kd.)
- kansanedustaja Sari Tanus (kd.)
Mielenterveyspoliittinen neuvottelukunta on valtakunnallisten mielenterveysjärjestöjen koolle kutsuma parlamentaarinen yhteistyöelin. Neuvottelukunnassa on jäseniä jokaisesta eduskuntapuolueesta. Neuvottelukunnan jäsenjärjestöt ovat Suomen Mielenterveysseura, Mielenterveyden keskusliitto, FinFami ja Psykosociala Förbundet.