Julkaistu Helsingin Sanomien mielipideosastolla 8.8.2018
Ympäristöministeri Tiilikainen (HS 4.8.) moitti muita Itämeren maita riittämättömistä suojelutoimista. Tosiasia on, ettei Suomikaan ole tehnyt osuuttaan Itämeren suojelussa. WWF:n selvitys paljastaa, että kaikki Itämeren rantavaltiot lipsuvat allekirjoittamistaan suojeluohjelman sitoumuksista. Suomen maatalous on Saaristomeren liepeillä häpeätahra ja pahin päästölähde johtuen fosforivalumista. Pelloille levitettävän kipsijätteen on todettu vähentävän tehokkaasti vesistöihin päätyvää maatalouden fosforihuuhtoumaa. Kipsi on saatava nopeimmin käyttöön ensiapua tarvitsevalle Saaristomerelle ja sen kaikkein fosforipitoisimmille pelloille. Tiilikaisen lupaus vauhdittaa kipsin käytön Itämeren pelastamisessa on tervetullut mutta ei riittävä. Budjettiriihessä on sovittava myös toimista, joilla puretaan Saaristomerta sairastuttavaa ”lantapommia”.
Ilmiön taustalla on historiallinen ylilannoitus mutta yhtälailla nykyinen eläintuotannon keskittyminen ja siitä aiheutuva ylilannoitus. Alueilla lantaa levitetään pelloille monikertaisesti mitä kasvit tarvitsivat. Tämän lisäksi uutta peltomaata raivataan lannan levitysalueeksi, mikä kasvattaa merkittävästi vesistövalumia. Ilmaston näkökulmasta vaikutukset ovat vieläkin tuhoisammat, koska pelloiksi raivataan myös turvemaita. Tähän Saaristomerta saastuttavaan ja ilmastomuutosta vauhdittavaan tilanteeseen on budjettiriihessä sovittava vaikuttavia korjaustoimia.
Kokonaisuudessaan on välttämätöntä nostaa lainsäädännön edellyttämää suojelutasoa ja uudistaa maatalouden ympäristötukia vesiensuojelun kannalta vaikuttavammaksi. Kun iso osa maatalouden päästöistä tulee noin 20 prosentista peltoalaa, on myös ympäristötuet kohdennettava riskialueille.
Sari Sarkomaa
Kansanedustaja
Helsinki