Vastajulkaistu Terveysbarometri 2005 nostaa esille vakavan huolen terveydenedistämisestä. Barometrin mukaan kunnissa pelätään hoitotakuun vievän loputkin rahat ehkäisevästä työstä. Juhlapuheissa ennaltaehkäisevä työ priorisoidaan usein ensisijalle, mutta rahaa tähän työhön on sitten vaikeampi saada.

On vaara, että kaikki voimavarat käytetään korjaavaan työhön, eikä kansalaisten terveyttä tukevan arjen rakentamiseen. Ennaltaehkäisy on kuitenkin ihmisten ja myös talouden kannalta aina parempi vaihtoehto. Meidän onkin löydettävä uusia tapoja edistää hyvinvointia. On uskallettava kysyä, teemmekö oikeita asioita oikeilla painoarvoilla? Ja selvitettävä, miten nykykäytännöt tukisivat paremmin ennakoivaa ajattelua ja sen toteutumista käytännössä? Ja miten parhaiten edistäisimme ihmisten toimintaa heidän itsensä ja lähiyhteisönsä parhaaksi? Kyse ei välttämättä ole rahasta, vaan uudesta tavasta ajatella hyvinvointia.

Ehkäisevä työ, kuntoutus ja hoito eivät saa olla vastakkain. Helsingissä on huolehdittava, että ihmisiä ja voimavaroja riittää tarpeeksi kaikille saroille. Tosiasia on, että ennaltaehkäisevässä työssä on paljon tehostamista. Erityisesti ikäihmisten laadukkaan terveydenedistämisen saavuttamisessa on vielä tehtävää.

Monelle työssäkäyvälle työterveyshuolto on se pääasiallinen taho, joka huolehtii työssäkäyvän hyvinvoinnista. Sen sijaan ikäihmisten ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon ja neuvontaan tarvitaan nykyistä parempia ratkaisuja.

Eläkkeelle siirtyneille ja ikääntyville aikuisille tulisi vaivatta olla saatavilla tietoa ja tukea terveydentilastaan, asumisestaan ja omaa taloutta koskevista asioistaan. Laadukas ratkaisu ja hyvä palvelumuoto on kehittää seniorineuvoloita ja – neuvontapisteitä. Niiden asiakkaiksi voisi halutessaan siirtyä heti eläkkeelle jäätäessä, kun työterveyshuollon palvelujen käyttö loppuu. Neuvolat voisivat monin tavoin edistää ikäihmisten terveyttä ja siten vähentää tarvetta käyttää muita terveyspalveluja. Terveydenhuollon ammattilaisen tekemä arviointi ja keskustelu, jossa kartoitetaan esimerkiksi kaatumisriskiä lisäävät sairaudet ja lääkitys sekä mahdollisuudet oman terveyden ja hyvänolon ylläpitoon, voitaisiin tehdä ajoissa ja ennaltaehkäisevästi.

Laitoshoidossa olevista vanhuksista noin 80 prosenttia on dementoituneita. Dementoivia sairauksia on kuitenkin niin monia ja niiden oireet tästä syystä erilaisia, että ilman asianmukaista diagnoosia hoidosta ei voi päättää. Kaupunginvaltuuston käsitellessä Helsingin uusinta vanhuspalveluohjelmaa, hyväksyttiin sen yhteydessä myös tekemäni ponnet, joissa vauhditettiin vanhusneuvolatoiminnan kehittämistä ja dementiapotilaiden tutkimuskäytäntöjen ja hoitoon pääsyn kehittämistä, jotta dementian hoidolle välttämätön alkudiagnostiikka olisi asianmukaista. Dementiaoireisten ikäihmisten tutkiminen oikea-aikaisesti on aivan avainasemassa jatkohoitoa ajatellen.

Myös naisten yleisimmän syövän, rintasyövän, ennaltaehkäisyssä ja varhaisessa havaitsemisessa on tehtävä kaikki mahdollinen. Mammografialla löydettävät rintasyövät ovat useimmin aikaisemmassa kehitysvaiheessa kuin muut löydökset. Suomalaiset tutkijat ovat arvioineet, että seulonnan laajentaminen 60–69-vuotiaisiin vähentäisi seulontaan osallistuneiden kuolleisuutta 25 prosentilla. Olen kaupunginvaltuustossa tehnyt aloitteen mammografiaseulontojen laajentamisesta koskemaan 60–69-vuotiaita naisia. Valtuustoaloitteeni sai kaupunginvaltuuston täyden tuen ja asia on nyt valmistelussa.

Liian usein ajatellaan, että vain vanhanmallisten toimintatapojen säilyttäminen turvaa hyvinvointimme. Tosiasia kuitenkin on, että edessämme on valtavia uudistustarpeita. Jotta voimme taata hyvinvointipalvelut myös tulevaisuudessa, on meidän säilyttämisen sijaan ennakoitava kehitystä ja muutosta.