Lokakuun alussa vietetyn vanhusten viikon teemana oli "naapurina vanhus". Ikääntyvän ihmisen toivotaan voivan asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Nyt ja tulevaisuudessa yhä useamman meistä naapurissa asuu vanhus ja melko usein lisäksi yksinäinen vanhus. Ja kaikkihan me ikäännymme, olemme joka päivä päivän vanhempia ja toivottavasti myös viisaampia. Jokainen meistä varmasti haluaa iästä riippumatta asua omassa kodissaan.

Oma koti tuo elämään laatua, mutta ikääntyvän naapurin pärjäämisen ja jaksamisen pitää olla koko yhteiskunnan yhteinen huoli. Kotona tai palvelutalossa asuminen ikääntyessä on turvallista ja laadukasta, mikäli omaiset ja muu lähiverkosto voivat osaltaan antaa apua ja tukea ja jos kotipalveluja on riittävästi.

Kotipalveluiden saatavuus on maassamme kymmenen vuoden sisällä ratkaisevasti heikentynyt ja eriarvoisuus palveluiden tarvitsijoiden välillä on lisääntynyt. Eduskunta on saanut käsiteltäväkseen lain, joka velvoittaa kuntia arvioimaan jokaisen 80 vuotta täyttäneen palvelutarpeet. Tämä on hyvä alku, mutta olennainen kysymys on, miten nämä tarpeet tyydytetään. Tämä kysymys jää tyystin vastausta vaille.

Valtiovallan puolesta tarvitaan toimia, jotta Helsinki saisi sille kuuluvat yhteisöverotuotot ja valtionosuudet kohtelisivat meitä oikeudenmukaisesti. Alle kouluikäisillä on subjektiivinen oikeus päivähoitoon, mutta ikäihmisillä vastaavaa oikeutta tarpeenmukaisiin palveluihin ei ole. Pelkät hyvän hoidon laatusuositukset eivät ole tuottaneet toivottua tulosta. Siksi tarvitaan ns. hoivatakuu niille ikäihmisille, jotka terveydentilansa tai toimintakykynsä heikentymisen vuoksi eivät pärjää kotona ilman ulkopuolista apua.

On tärkeää, että apua tarvitsevien ikäihmisten kanssa arvioidaan yhdessä kotipalvelujen ja kotisairaanhoidon sisältö, mahdollinen tilapäishoidon tarve, ateria- ja muut tukipalvelut.

Helsingissä on perustettu uusi kotisairaanhoidon ja kotipalvelun yhdistetty kotihoidon yksikkö vastaamaan kasvavaan palvelutarpeeseen. Kotisairaanhoitoon on palkattu 20 lääkäriä kotona annettavan hoidon tehostamiseksi. Kotihoidossa on aloitettu uusi toimintatapa, jossa sairaanhoitaja arvioi akuutissa tilanteessa palvelutarpeen asiakkaan kotona. Myös palveluasumiseen on lisätty sairaanhoitajia. Sekä avo- että laitospalveluissa jatketaan ennaltaehkäisevien ja kuntouttavien palvelujen kehittämistä.

Kun kaupunginvaltuusto käsitteli Helsingin vanhuspalveluohjelman, sen yhteydessä hyväksyttiin tekemäni ponsi vanhusneuvolatoiminannasta. Asiassa on nyt vauhdikkaasti edettävä. Eläkkeelle siirtyneille ja ikääntyville aikuisille tulisi vaivatta olla saatavilla tietoa ja tukea terveydentilastaan, asumisestaan ja omaa taloutta koskevista asioistaan. Laadukas ratkaisu ja hyvä palvelumuoto on kehittää seniorineuvoloita ja - neuvontapisteitä. Niiden asiakkaiksi voisi halutessaan siirtyä heti eläkkeelle jäätäessä, kun työterveyshuollon palvelujen käyttö loppuu. Neuvolat voisivat monin tavoin edistää ikäihmisten terveyttä ja siten vähentää tarvetta käyttää muita terveyspalveluja. Terveydenhuollon ammattilaisen tekemä arviointi ja keskustelu, jossa kartoitetaan esimerkiksi kaatumisriskiä lisäävät sairaudet ja lääkitys sekä mahdollisuudet oman terveyden ja hyvänolon ylläpitoon, voitaisiin tehdä ajoissa ja ennaltaehkäisevästi.

Ponnisteluista huolimatta on todettava, että Helsingin vanhusten palvelut eivät toimi tavoitellulla tavalla. Selvää on, että niin lisävoimavaroja kuin toimintojen jatkokehittämistä tarvitaan, jotta helsinkiläisten senioreiden palvelutarpeeseen kyetään kohtuudella ja laadulla vastaamaan.