Peruskoulu- ja päiväkotiverkostoissa on meneillään historian suurin myllerrys. Neljännes kunnista leikkaa perusopetuksen määrärahoja ja kasvattaa ryhmäkokoja. Useista investoinneista luovutaan ja henkilöstön palkkauksessa on menty minimiin. Peruspalvelujen arviointiraportin mukaan 168 kunnassa on menossa kouluverkon tarkistaminen tai ainakin siihen liittyviä suunnitelmia. Kouluja lakkautetaan ja yhdistetään vauhdikkaammin kuin ikäluokkien pieneneminen edellyttäisi.

Erityisesti epäonnistuminen työllisyyspolitiikassa ja opetuksen määrärahoihin tehdyt leikkaukset ovat ajaneet kuntatalouden kriisiin ja kunnat leikkaamaan tärkeimmistä peruspalveluistaan. Räikeimmin kuntatalouden ahdingon vaikutukset näkyvät siinä, että opettajien lomautukset on otettu säästökeinoiksi.

Tilanne on monin tavoin pahempi kuin lama-aikana. Peruskoulujemme opetuksen laatu ja lastemme tasavertaiset mahdollisuudet perusopetukseen ovat vakavassa vaarassa. Asiasta huolestuneena koko oppositio teki hallitukselle välikysymyksen perusopetuksen laadun turvaamisesta ja oppilaiden perusoikeuksien toteutumisesta. Eduskunta kävi asiasta vilkkaan ja monipuolisen keskustelun.

Oppilaille opetustoimen leikkaukset merkitsevät entistä vähemmän opettajan aikaa, henkilökohtaisen ohjauksen riittämättömyyttä ja levottomuuden kasvua luokissa. Koulutilat rappeutuvat, oppikirjoja ei riitä kaikille, tukipalveluita on entistä vaikeampi saada ja koulujen työntekijöiden työssä jaksaminen vaarantuu.

Erityistä tukea tarvitsevien lasten määrä on viime vuosina kaksinkertaistunut. Ongelmat ovat kärjistyneet varsinkin suurissa kaupungeissa, joissa erityisopetuksen tarpeen nopea lisääntyminen yhdistettynä maahanmuuttajataustaisten ja vieraskielisten oppilaiden suureen määrään asettavat opetuksen järjestäjät kovien haasteiden eteen.

Kokonaisuudessaan kehitys uhkaa opetuksen ja varhaiskasvatuksen laatua sekä lasten hyvinvointia. Lisäksi se kiihdyttää syrjäytymiskehitystä, samoin lisää kalliiden tuki- ja erityispalvelujen tarvetta tulevaisuudessa. Noidankehä on valmis.

Vanhemmat ympäri Suomea ovat huolissaan varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen leikkauksista. Monilla paikkakunnilla onkin alettu puolustaa lasten oikeutta hyvään ja turvalliseen oppimis- ja kasvuympäristöön. Vanhempien näkökulmasta koulukeskustelua sanelevat liiaksi vaihtoehdottomat taloudelliset reunaehdot, eikä perheiden elämää ole tarkasteltu kokonaisvaltaisesti. Varhaiskasvatusta ja perusopetusta koskevien päätösten ei pidä olla vain taloudellisesti, vaan ennen kaikkea pedagogisesti ja lasten hyvinvoinnin kannalta kestäviä ratkaisuja. Päiväkoti- ja kouluverkkotarkistuksista on käytävä perusteellinen keskustelu, johon myös vanhemmat on otettava vahvasti ja tasavertaisesti mukaan.

Ikäluokkien pienentyessä päiväkoti- ja kouluverkkojen tarkistamisilta ei varmasti vältytä, mutta tämä ei saa johtaa luokka- ja ryhmäkokojen kasvamiseen eikä perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen laadun heikkenemiseen. Päätösten on perustuttava aina todellisiin ja oikeansuuruisiin väestö- ja oppilasennusteisiin ja ne on tehtävä yhteistyössä alueen perheiden kanssa.

Pisa-tutkimus näyttää vielä hyviä tuloksia, mutta kuinka kauan? Nyt tarvitaan viivytyksettä toimia kuntien talouden tasapainottamiseksi ja riittävien perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen voimavarojen turvaamiseksi koko maassa. Kiireellisintä on, että valtio viivytyksettä maksaa kunnille takaisin leikkaamansa rahat opetuksesta. Nämä kunnilta saamatta jääneet noin 100 miljoonaa euroa ovat välttämättömiä, jotta jokaiselle oppilaalle voidaan taata hyvä ja turvallinen oppimis- ja kasvuympäristö.

Ikäluokkien pienentymisestä vapautuvat voimavarat on käytettävä koulutuksen kehittämiseen. Ne on kohdennettava opetukseen, pienempiin opetusryhmiin, erityis- ja tukiopetukseen sekä opettajien täydennyskoulutukseen. Uusia lakisääteisiä velvoitteita ei pidä määrätä kunnille, ellei niihin ole osoittaa valtion puolelta myös riittävää rahoitusta.

Jokaisella oppilaalla on perusopetuslain mukaan oikeus laadukkaaseen ja maksuttomaan opetukseen. Oppimisen tasapuolisia mahdollisuuksia ei saa romuttaa. Vain kohtuullisen kokoisissa luokissa, pätevien ja vakinaisten opettajien johdolla ja hyvässä työilmapiirissä voidaan kestävästi rakentaa tämän maan tulevaisuutta. Suomen hyvinvoinnin ja menestyksen kannalta tulevaisuuden avainasia on osaaminen. Tästä on tiukasti pidettävä kiinni.