Rokotteet ovat yksi tärkeimmistä kansanterveyttä edistävistä vaikutuskeinoista. Ne ovat kiistattomasti kustannustehokas tapa ehkäistä sairauksia ennakolta, sillä rokotteilla saadaan usein suoja pitkälle tulevaisuuteen. Vain puhdas juomavesi on maailman mittakaavassa rokotteita tärkeämpi keino ehkäistä tarttuvia tauteja ja niiden aiheuttamia kuolemia.

Rokottamalla edistetään myös suomalaisten terveydellistä tasa-arvoa. Lähes kaikki suomalaislapset saavat neuvolassa rokotusohjelman mukaiset rokotteet.

Niillä saadaan suoja vaarallisia sairauksia, kuten jäykkäkouristusta ja poliota, vastaan. Näin on turvattu koko väestön terveyttä ja taattu vähävaraisten ja riskiryhmien lasten rokotusten saanti.

1990-luvun alkuun asti Suomi oli edelläkävijä uusien rokotteiden ja kattavien rokotusohjelmien käytössä. Sen jälkeen kehitys on lähes pysähtynyt. Uusien rokotteiden arvioiminen niiden ottamiseksi rokotusohjelmaan on edennyt hitaasti, eikä rokotteille ole löydetty rahoja valtion budjetissa.

Rokoteohjelmaa on laajennettava ajantasaiseksi. Kiireellisimpinä siihen on sisällytettävä kohdunkaulansyöpää ja keuhkokuumetta ehkäisevät rokotteet.

Rokottamisen merkitys sairauksien ennaltaehkäisyssä kasvaa. Asiantuntijat ennustavat, että tulevaisuudessa voidaan rokottautua aivan uudenlaisia sairauksia, kuten nuoruusiän diabetesta tai paksusuolen syöpää, vastaan. Kysymys ei siis ole enää yksinomaan perinteisistä lasten tartuntataudeista. Myös hoitavia rokotteita kehitetään.

Perheet ovat tähän asti täydentäneet rokotussuojaansa omaehtoisesti rokotusohjelmaan kuulumattomilla rokotteilla.

Heidän on täytynyt maksaa rokotuskustannukset täysimääräisesti itse. Kela-korvausta näihin kuluihin ei saa. Suomen tilanne poikkeaa monista Länsi-Euroopan maista. Esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa on rokotusohjelmien lisäksi mahdollisuus saada tietyille rokotteille korvausta valtiolta.

Nykyinen sairausvakuutuslakimme onkin tältä osin vanhentunut. Laki rajaa rokotteet ja samalla tehokkaan sairauksien ennaltaehkäisyn yksiselitteisesti Kela-korvauksen ulkopuolelle. Tämä lisää terveyseroja. Täydentäviä rokotteita ottavat ne kansalaiset, jotka ovat omatoimisesti hankkineet niistä tietoa ja joilla on lisärokotteisiin varaa.

Rokotteista tulisi saada Kela-korvaus, kuten reseptilääkkeistä. Korvattavuuspäätös olisi aina rokotekohtainen ja usein määräaikainen. Se perustuisi näyttöön rokotteen hyödyistä.

Yleinen rokotusohjelma on tulevaisuudessakin tehokkain ja tasa-arvoisin keino ehkäistä väestön sairauksia rokotuksin. Kaikki kriteerit täyttävät rokotteet on sisällytettävä ohjelmaan.

Koska ihannetilanne ei aina toteudu, tai se toteutuu viipeellä, Kela-korvausta tarvitaan rokoteohjelman täydentäjäksi ja välivaiheen tueksi. Korvattavuutta tarvitaan myös siinä tapauksessa, että rokotusohjelmaan kuuluu vain tietty ikäluokka, mutta rokotteesta hyötyisivät muutkin.

Kyse ei ole joko tai -tilanteesta. Sekä rokoteohjelmaa että Kela-korvausta tarvitaan. Korvattavuus myös kannustaisi kansalaisia omaehtoisesti suojautumaan rokotteilla, jotka eivät kuulu yleiseen ohjelmaan, mutta ovat tärkeitä yksittäisille ihmisille. Ei esimerkiksi ole mielekästä rokottaa kaikkia suomalaisia rannikkoseuduilla uhkaavaa puutiaisaivokuumetta vastaan. Rokotteiden korvaamisella yhteiskunta antaisi kansalaisille arvokkaan viestin: omasta terveydestä huolehtiminen kannattaa.

Terveyden mittarein tarkasteltuna ei millään muulla terveydenhuollon alueella kustannusten ja hyödyn suhde ole niin hyvä kuin rokotuksissa.

Valtion rokotusbudjetti oli vuonna 2008 noin 10 miljoonaa euroa eli noin 0,5 prosenttia sairauksien lääkehoitojen kokonaiskustannuksista. Ajanmukainen rokotusohjelma maksaisi 30–40 miljoonaa euroa, mikä on todella pieni summa verrattuna terveydenhuollon runsaan 15 miljardin kokonaiskustannuksiin.

Olemme terveyspolitiikan risteyskohdassa. Viimein on tunnustettu, että sairauksien ehkäiseminen on parempi, eettisempi ja taloudellisesti kannattavampi vaihtoehto kuin niiden hoito.

Rokotteisiin käytettäviä voimavaroja tulisi lisätä. Tämä on nähtävä investoinniksi. Täydentävä Kela-korvaus tuskin toisi valtiolle merkittävää kustannusrysäystä.

Parempi ennaltaehkäisy vähentäisi sairauksien hoidon kustannuksia sekä lisäisi työn tuottavuutta, koska töistä poissaolot oman tai lapsen sairastumisen vuoksi vähentyisivät.

Myös lainsäädännön pitäisi vastata aikaansa. Pahasti jälkeen jäänyt sairausvakuutuslaki tulisi päivittää nykypäivään.

Rokoteohjelmaa täydentävistä rokotteista saatava Kela-korvaus olisi konkreettinen ja kustannustehokas askel terveyden edistämiseksi ja terveyserojen kaventamiseksi.