Meri, saaristo ja rannat arvokkaine luontokohteineen ovat meidän helsinkiläisten rikkaus ja rakkaus. Harvassa eurooppalaisessa pääkaupungissa voi aivan keskustan läheisyydessä nauttia näin kauniista luonnosta kuin meillä Helsingissä.

Puhdas Itämeri ei ole itsestäänselvyys. On meidän kaikkien yhteinen etu ja velvollisuus huolehtia Itämerestä. Iloinen uutinen on se, että Itämerta saastuttavien typpi- ja fosforipäästöjen määrä näyttää kääntyneen vihdoin laskuun. Suomen kannalta hälyttävää on, että Suomi ei ole onnistunut vähentämään omia ravinnepäästöjään. Ainoana Itämeren rantavaltiona sen typpipäästöt ovat jopa edelleen lisääntyneet.

Meillä suurin kuormitus tulee maataloudesta. Ravinnevalumat mereen ovat edelleen suuria. Ratkaisevaa on, miten maatalouden päästöjen vähentämisessä onnistutaan. Välttämätöntä on kohdentaa maatalouden ympäristötuet suojelutoimiin, joilla vaikuttavasti suojellaan vesistöjä.

Myös muita päästöjen lähteitä on runsaasti. On vakava asia, että matkustaja-alukset laskevat edelleen käymäläjätevesiä Itämereen. Tilanne on sama, kuin käyttäisimme omaa kylpyammetta wc:nä!

Suomen johdolla on valmisteltu esitystä täydellisestä käymäläjätevesien päästökiellosta Itämerellä. Venäjän liikenneministeriö on kuitenkin pyrkinyt estämään esityksen etenemisen. Onneksi heinäkuussa EU:n puheenjohtajana aloittava Ruotsi ottaa Itämeren yhdeksi painopisteeksi. EU:n Itämeristrategia on hieno uusi mahdollisuus Itämerelle.

On erinomaista, että eduskunta saa vielä tänä keväänä käsiteltäväkseen Itämeriselonteon. Se on merkittävä tilaisuus tehostaa Itämeren suojelua ja vauhdittaa jo meneillään olevia pelastustoimia. Itämeren elinehto on se, että niin Suomen kuin Itämeren rantavaltioiden suojelutoimet ovat riittävän kunnianhimoisia ja tehokkaita.