Terveydenhuoltomme on muutoksen keskellä. Lainsäädäntöä, kunta- ja palvelurakennetta uudistetaan. Uuden terveydenhuoltolain käsittely on merkittävä osa eduskunnan syksyä. Tavoitteena on, että jokainen suomalainen saa hyvän hoidon sitä tarvitessaan. Uudistusten onnistumisen keskeinen edellytys on se, että onnistumme tekemään terveydenhuoltohenkilöstön työstä mielekästä ja houkuttelevaa. Hoitohenkilöstön koko osaaminen on tärkeä saada käyttöön potilaiden parhaaksi. Vaikka moni asia muuttuu, niin varmaa on, että se ei muutu, että terveydenhuoltomme perusta on korkeassa osaamisessa ja osaajissa. Terveydenhuoltoalan koulutuksen laatua onkin suurella huolella vaalittava ja kaikki muutokset on tehtävä taidolla.

Minulla oli ilo olla mukana sonografereiden valmistumistilaisuudessa viime huhtikuussa. Sonografiakoulutus oli huippuosaajien, HUS-Röntgenin, Metropolia-ammattikorkeakoulun ja Helsingin oppisopimustoimiston yhteistyönä järjestetty ja erittäin hyvin onnistunut. Iloitsen suuresti röntgenhoitajien tehtävänkuvan laajentamisesta ja tuoreesta aluevaltauksesta. Sonograferin työ on vaativaa ja korkeaa osaamista edellyttävää. Olen tyytyväinen, että terveydenhuollossa tehtävänsiirroin ja lisäkoulutuksella työpaikkakohtaisesti sopien otetaan käyttöön sitä mittavaa potentiaalia ja osin käyttämätöntä voimavaraa, mitä osaavissa röntgenhoitajissamme on. Se on ennen kaikkea potilaiden etu, mutta uskon, että se lisää myös ammattikuntamme vetovoimaa.

Ilouutisten rinnalla on koulutusalallamme ollut huolia ja murheita. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston (ARENE) valmistelema kannanotto sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan koulutusohjelmaprojektista (SOTELIKA) on herättänyt paljon keskustelua. Röntgenhoitajaliitto onkin antanut asiasta asiantuntevan lausunnon. On tärkeää, että teemme työtä sen varmistamiseksi, että radiografiasta ja sädehoidosta käytävä keskustelu pysyy oikeilla urilla. Tärkeää on alleviivata sitä, että ministeriössä ei ole kaavailuja tai valmisteluja, jotka muuttaisivat sen, että radiografian ja sädehoidon koulutus ovat oma suuntautumisvaihtoehto.

Ammattikorkeakoulujen osalta keskeinen meneillään oleva hanke on korkeakoulujen rakenteellinen kehittäminen. Röntgenhoitajakoulutukselle on tärkeää saada linjaukset siitä, ettei koulutusta ripotella ja laatu turvataan. Koko Suomen kannalta järkevin ja kustannustehokkain tapa varmista röntgenhoitajien saatavuus on huolehtia työpaikkojen vetovoimaisuudesta.

Akuutein ja kipein asia on Oulun yliopiston esitys luopua radiografian tieteenalaohjelman ja kliinisen laboratoriotieteen koulutusvastuusta. Se on nyt lopullisen päätöksen tekevän opetusministeriön pohdittavana. Asiaa katsotaan osana koko koulutuskentän rakenteellista muutosta ja päätös on vasta valmistelussa. Pidän täysin selvänä ja välttämättömänä, että opinalojen jatko turvataan. Radiografian ja kliinisen laboratoriotieteen yliopistokoulutus on turvattava.

Oppiaineiden poistuminen yliopistoista olisi vakava ja anteeksiantamaton virhe. Puheet koulutuksen siirrosta ammattikorkeakouluun on tyrmättävä täysin. Kliinisen radiografian tieteenalan ohjelma on tuottanut terveystieteiden maistereita, jotka ovat sijoittuneet hyvin koulutustaan vastaaviin tehtäviin. Heitä tarvitaan jatkossakin. Kliinisen radiografian yliopistokoulutuksella on tunnustettu asema jo monessa Euroopan maassa ja näin on oltava myös Suomessa. Paras ratkaisu on siirtää radiografian tieteenalaohjelma ja kliininen laboratoriotiede yliopistoon, jossa niille saadaan vahva kasvualusta ja sopiva tiedeyhteisö tukemaan tieteen kehitystä sekä laadukasta opetusta. Uskon, että tämä ratkaisu on löydettävissä ja sen eteen on kääritty hihat.

Sari Sarkomaa

Röntgenhoitaja, terveydenhuollon maisteri

Kansanedustaja

www.sarisarkomaa.fi